olisko tääl juttuseuraa äidestä jotka saa ensimmäisen pienokaisen 2012 ?

Onko kukaan muu huomannut, että jos puhuu muiden raskaana olevien tai jo lapsen saaneiden kanssa, niin raskaana olevat vain hehkuttavat ja valittavat oksenteluaan, lapsen saaneet vain hehkuttavat ja käskevät nauttia kun aika menee niin äkkiä. Ainakaan siis livenä.

Kukaan ei ikinä sano, että olisi ahdistanut millään lailla. Täälläkin oli puhetta siitä, että kun pelottaa, että onhan lapsi kunnossa. Ja muista kauhuskenaarioista.

Mä näen itseni hirveänä taikinakasana, vaikkei painoa ollut taaskaan tullut kuin muutama sata grammaa lisää. Mielessäni näen, kuinka sitten synnytyksen jälkeen pistän itseni taas kuntoon ja samalla mun tuttavapiirissä on pöhöttyneitä, neljän seinän sisään kotiin jääneitä äitejä, jotka kilojen karistuksen sijaan keräävät niitä vain lisää. Ja sittenhän sitä miettii, käykö niin itselle, varsinkin kun perusluonne on vähän laiskanpuoleinen

Ja kaikenlaista muuta pyörii mielessä, mikä varmaan on suurimmalle osalle täällä tuttua, sillä meidän ikähaarukka tuntuu olevan aika pieni : Kyllä mä ainakin uskallan tuon vartalosta kitisemisen lisäksi olla sen verran itsekäs, että mietin jääkö nyt kaikki meneminen sitten lopullisesti väliin (tiedän, ettei, mutta... ) kun kuitenkaan ikää ei ole kuin 20 ja rapiat.

Tuntuu vaan, ettei raskaana oleva äiti sais ikinä valittaa tai stressata mistään "minä"- aiheisesta, vaan korkeintaan vauvasta. Sehän kasvaa mun sisällä ja mä jatkan vielä elämääni ihan irrallisena, itsenäisenä ihmisenä, joten terve itsekkyys on mun nähdäkseni ihan ok

 

tere vaan kaikille
nyt on sit muutamat renkaat joulun aikana hankittu vyötärälletai ainakin tuntuu silt.Toivottavast te muutkin olette saaneet kylliksenne
Nyt voin todeta tästä paljon puhutusta pahoinvointirannekeesta et toimi hetken mut ei enää,en sit tiiä vaikuttaako se oikeest vaan vain korvien välismut mulla toimi hetken...nyt pitää toivoo et huono olo menis ohi sillai et pääsis jo töihin,alkaa tää himas köllimiin ja ärsyttää:/
Itelläni alkaa huomen vk 9 eli voin siis jo ruveta urkkii vk 10 tietoi täälD en yhtää jaksais oottaa et sais jo nyytin ulos!
Täällä myös ootellaa kutsuu ekaa ultraa iha täpinöissäähaluu nähä pienen nyytin oikeest.

Teretulemast kaikki uudet mammat!

nasu90 olis kysymys,onko mitää tietoa et eroaako vaalea hiusväri vaalennusaineestsa kuin?esim just tyven värjäykseen?vai onko samaa myrrkyä eli kieltolistal...

 

JA tuosta omasta itsekkyydestä on hyvää pitää huoli myös vauvan jälkeen,tottakai vauva aina etusijalle mut on myös oikeus pitää itsensäkin hyväs kunnos.
Onhan tää itellänikin kun katsoo peilist ni tuntuu et valas kattoo takas vaik painoo tullu se 2kg paris ja tiiän et se nousee mut aattelen vaan e ttää on tervettä panonnousua ja sen sa pois jos haluaamiehellenikin sanonut ja varoitellut et paino tulee nousee jonnin verran /toiv ei hirveest)
Kyllä se siitä
Ja sekin et nää mammat puhuu vaan sitä raskauden ihanuudetsa tms eikä peloista tai ahdistuksesta ni unohtuu sen kaiken ihanuuden ohella,varmaa syy siinä miks ei niist oikee kukaa puhu...mut varmaan jokasella on omat juttunsa.

 

Pahan olotilan aikana jos joku urpo olisi tullut neuvomaan "Nauti nyt kun vielä voit ennen vauvaa kun sitten ei ole omaa aikaa." lässynläätä olisin varmaan vetänyt turpaan.

Minua ainakin ahdistaa, pelottaa ja joo vituttaakin valmiiksi.

Mutta on silti kivaa!

 

täällä kans nousi viime viikolla paino 2kg, huppista keikkaa. ihan hyvin viikossa saada noin paljon,heh, eli yhteensä tällä hetkellä tullut n. 4kg koko raskaus aikana.
ylihuomenna alkaa rv 17+0, en tiiä onko normaali painon nousu tähän mennessä!?

Vanilla Ninja vaalea hiusväri(kesto-,kevyt-suoraväri) ei ole sama asia kuin vaalennusaine.. vaalennus aineessa on erona vaalennusjauhe ja se lienee sitten se mitä tulisi välttää.. neuvolatäti ei taida itsekkään tietää miksi juuri sitä tulisi välttää, mutta erona väreihin on se jauhe.. täti ei erotellut sen tarkemmin mitä ainesosaa tulisi välttää, jauhe kulkeutuu helpommin hengitysteihin sitä sekoittaessa, olisikohan siinä yksi syy..

olen kysynyt kahdelta lääkäri asiakkaaltani mitä mieltä he ovat hiustenvärjämisestä raskausaikana, ja molemmat vastasivat että eihän se väri ihan oikeasti "imeydy" mihinkään(verenkiertoon ym.)..

toki kaikki saa olla asiasta omaa mieltä

 

On täälläkin taatusti syöty tarpeeksi ja paisuttu joka suuntaan.

Mä mietin tänään, että kuinkakohan paljon sitä ajatusmaailma muuttuu, kun lapsi on oikeasti maailmassa, mutta just toi, että vauvankin jälkeen sais pitää kiinni siitä terveestä itsekkyydestä.. Mun yksi tuttu kulkee yleensä viikon samoissa kuteissa ja itkee, ettei ehdi käymään edes suihkussa, kun lapsi kitisee.

Mun käsittääkseni vielä yksikään lapsi ei ole itkuun kuollut ja kun puhutaan muutaman kuukauden ikäisestä vaavelista, se pärjäilee sen 5 minuuttia kiljuen kurkku suorana- parkui se mamman sylissä eli ei.

Voi olla, että hyvä se on täällä huudella ennen kuin on se oma nyytti, jonka tyytyväiseksi tekeminen on koko maailman tärkein homma, mutta.. kyllä mä nyt omasta hygieniastanikin ajattelin huolta pitää.

nasun sanomiset vain varmistivat käsitystäni hiustenvärjäämisestä raskausaikana

Terveisin joku, jolla on liikaa aikaa pohtia kaikenlaista

 

Nimimerkille l.love
Vaikka ei ole ensimmäinen lapsi mulla ajattelin vastata. =) Vähä kurjia kokemuksia itsellä raskauksista(keskenmeno+ ennenaikane synnytys), mut kattelin vaa et meil ois samoihi aikoihi laskettu aika jos kaikki tosiaa täl kertaa menee hyvin, oon kyl nyt hyvis käsis.. =) kesäkuun alus ois LA.

 

Heippa taas kaikki vanhat ja uudet!

Tuohon hiustenvärjäys hommaan tosiaan sen verran vielä että minun luottakampaaja ei alkanu värjäämään vielä. Pitänee käyä jollain toisella karvarilla värjään tukka!

Sitten tuohon itsekkyys asiaan. Kyllä minä olen sitä mieltä että vaikka sitten kun lapsi onkin niin pidän huolta hygieniasta ja todellakin kunnosta, koska raskausaikana liikkuminen on jäänyt kun 10 minuutin kävelyn jälkeen meinaa tiristä pissa housuun. Kyllä olen miehelle sanonu että äitinäkin tarvin omaa aikaa ja mies sanoi että ihan mielellään vauvaa hoitaa että pääsen lenkille tai vaikka sitten saunaan. Kyllähän vauvakin aistii jos äiti on kokoajan pinnakireällä. Yksinhuoltajilla on kyllä sitten asia erikseen varsinkin jos vanhemmat ei asu samalla paikkakunnalla. Niille täytyy hattua nostaa että jaksavat!

Itsellä on noussut paino oman puntarin mukaan 3kg ja nyt mennään 17+1. Silti on monesti melkoinen norsu olo. En osaa yhtään suhtautua painon nousuun. Kaikenlisäksi minulla on ollut monta päivää semmonen njääh mä mitään raskaana oo, vaikka tiedän olevani. Tuntuu tyhmältä että mun mahassa on pieni ihmisen alku! Monesti meinaan unohtaa koko asian, varsinkin kun oireita ei ole enään nimeksikään, mitä nyt vähän väsyttää. Sitten jos tulee ressi että onko kaikki kunnossa niin olen oppinu niistä yksin ressaamaan. Jos menee jollekki sanomaan niin kommentti on nauti siittä raskaudesta ku se on niiin nopeaa ohi (öö, ei se siltä vielä tunnu), tai oot jo niin pitkällä että mitä vois tapahtua (tarviiko alkaa luettelemaan...). Ja sitten se "oot sää ihan pöljä" - ilme jonka nämä ihmiset ottaa ku kertoo että pelottaa onko kaikki kunnossa. Huomenna on neuvola ja sitten pääsee kuunteleen sydänääniä, sitten voi olla taas turvallisilla mielin jonkun aikaa. Olen ehkä turhan stressi tämän asian kanssa, mutta 2 vuoden yrittämisen jälkeen tämä raskaus tuntuu ihmeeltä enkä kyllä halua menettää pikkusta!

Kuinkas moni tuntee jo pikkusen liikkeet? Eikä täällä kuitenki ollu muutama jo kans pidemmällä.

 

Heippa taas kaikki vanhat ja uudet!

Tuohon hiustenvärjäys hommaan tosiaan sen verran vielä että minun luottakampaaja ei alkanu värjäämään vielä. Pitänee käyä jollain toisella karvarilla värjään tukka!

Sitten tuohon itsekkyys asiaan. Kyllä minä olen sitä mieltä että vaikka sitten kun lapsi onkin niin pidän huolta hygieniasta ja todellakin kunnosta, koska raskausaikana liikkuminen on jäänyt kun 10 minuutin kävelyn jälkeen meinaa tiristä pissa housuun. Kyllä olen miehelle sanonu että äitinäkin tarvin omaa aikaa ja mies sanoi että ihan mielellään vauvaa hoitaa että pääsen lenkille tai vaikka sitten saunaan. Kyllähän vauvakin aistii jos äiti on kokoajan pinnakireällä. Yksinhuoltajilla on kyllä sitten asia erikseen varsinkin jos vanhemmat ei asu samalla paikkakunnalla. Niille täytyy hattua nostaa että jaksavat!

Itsellä on noussut paino oman puntarin mukaan 3kg ja nyt mennään 17+1. Silti on monesti melkoinen norsu olo. En osaa yhtään suhtautua painon nousuun. Kaikenlisäksi minulla on ollut monta päivää semmonen njääh mä mitään raskaana oo, vaikka tiedän olevani. Tuntuu tyhmältä että mun mahassa on pieni ihmisen alku! Monesti meinaan unohtaa koko asian, varsinkin kun oireita ei ole enään nimeksikään, mitä nyt vähän väsyttää. Sitten jos tulee ressi että onko kaikki kunnossa niin olen oppinu niistä yksin ressaamaan. Jos menee jollekki sanomaan niin kommentti on nauti siittä raskaudesta ku se on niiin nopeaa ohi (öö, ei se siltä vielä tunnu), tai oot jo niin pitkällä että mitä vois tapahtua (tarviiko alkaa luettelemaan...). Ja sitten se "oot sää ihan pöljä" - ilme jonka nämä ihmiset ottaa ku kertoo että pelottaa onko kaikki kunnossa. Huomenna on neuvola ja sitten pääsee kuunteleen sydänääniä, sitten voi olla taas turvallisilla mielin jonkun aikaa. Olen ehkä turhan stressi tämän asian kanssa, mutta 2 vuoden yrittämisen jälkeen tämä raskaus tuntuu ihmeeltä enkä kyllä halua menettää pikkusta!

Kuinkas moni tuntee jo pikkusen liikkeet? Eikä täällä kuitenki ollu muutama jo kans pidemmällä.

Hei pakko vastata tähän että vaikka olis eka raskaus tai ei voi sitä silti jännittää, on se vähä kurjaa jos tollee vastataa kuten sanoit. Itellä kaikki ku ei ole menny hyvin ni varjo puolet tiedän liianki hyvin. Raskaaks tuleminen ei ollu meil ongelma ennemminki pikkusen pitäminen masus.. Joten ymmärrän oikein hyvin että voi huolettaa ja mulle kukaa ei tommosii voi mennä ees laukoo enää et "älä huoli tai nauti vielä ku voit" tai muuta vastaavaa.
Ite olen jo tuntenut liikkeet rv.15+4 ekan kerran, ku ny osaa vähä hahmottaa miltä ne tuntuu. =) Ollaa sitte aika lähekkäin ku itellä rv.16+6

 

Nimimerkille l.love
Vaikka ei ole ensimmäinen lapsi mulla ajattelin vastata. =) Vähä kurjia kokemuksia itsellä raskauksista(keskenmeno+ ennenaikane synnytys), mut kattelin vaa et meil ois samoihi aikoihi laskettu aika jos kaikki tosiaa täl kertaa menee hyvin, oon kyl nyt hyvis käsis.. =) kesäkuun alus ois LA.

Toivotaan parasta että vauva pysyy sisälläsi ja syntyy kunnossa. Kauhuskenaariot ovat iskeytyneet päähäni vähän turhankin tiukasti kaikesta pahasta mutta onneksi meillä on toivoa.

Olen lihonut. Ei neljään kuukauteen varmaan neljää kiloa olisi pitänyt vielä tulla? Nyt kun ei pääse enää tankotunneillekkaan (salimme on joulun vietossa) ja omaa tankoa en jaksa asentaa kiinni niin eipä tule liikuttua. Punkeroidun!

Eilen katsoin omaa neuvolakorttiani jonka äiti oli säästänyt. Hän lihoi vain sen neljä kiloa koko aikana. Paineita.

 

Onneks tällaset tapaukset vähä harvinaisempia juuh ja yritetään toivoa että tuo tukiommel nyt auttaa.
Kyl sitä voi vähä lihoa aina sanotaa mut kyl ahistaa ku oon laihuttanu aikanaa 35kg et ny sit on nälkä kokoajan eikä vaa voi mitää ku kilot kertyy, ite yritän ajatella et pakko on vaa sitte raskauden jälkee pistää ittensä pikasesti taas kuosiin.
En edelleenkää perhosen kevyt oo mut suht koht normimitois ollu, raskaudest johtuen en enää, ku en saa tehä mitää fyysisesti raskasta, pakko vaa hyväksyä tää kunnes pääsen turvallisimmille viikoille!
Voimia sinne kaikille!

 

Täällä kans painoa tullu lisää 2kg vaik viikkoi avsta 9+1 mut syytän siitä olojani koska huonovointisuus on ollu iso osa alkuraskautta ja ruoka joka pysyy sisällä on pizza tai joku rasvanen ruoka(vähä kyl pännii mut ei voi minkää,kuha tää olo paranee ni pääsee käymää lenkil tms mut onhan tää raskaus iha hyvä syy kerätä vähä painooNormi painon nouse raskauden aikanahan on semmoset 10-15 kg
ottaa sit niskasta kii itteesä heti ku vaa pystyy raskauden jälkee)
Yks tuttu liho ekasta tytöstä 40kg ja se on paljon!
Eilen katoin yht sarjaa ja siinä sit kuoli äiti synnytyksee,tuli kauhee pelko et mitä jos mulle käy samal taval...*puree kynsiä*.Kivat pelkotilat mut pitänee olla stressaamatta
Nasu90 kiitos neuvosta.taidanpa marssia kauppaan ja parantaa ehkäpä vähän ulkonäköäni

 

Mä en tiedä, tunnenko ton pikkukaverin liikkeet vai en. Mahassa tuntuu välillä sellaisia "kuplia" tai "kutitusta" tai jotain sellaista kummallakin reunalla, voisin kuvitella että aika lailla noi tuntemukset ovat lapsen käsien ja jalkojen kohdalla, mutta en mä tiedä tunnenko vielä liikkeitä. On ollut niin monenlaisia kummallisia tuntemuksia mahassa koko ajan, että hankala sanoa. Nyt olis 15+3 tosin vasta kasassa.

aletheia Musta tuntuu ihan samalta! En mä mitään raskaana oo, ei tunnu yhtään siltä. Sitten kun on aivan niissä näääääh, mulle mitään vauvaa oo tulossa- fiiliksissä, niin sitten tulee vilkaisseeksi mahaansa ja on sellainen olo, että öööh.. Siks kai mun onkin niin vaikea suhtautua mahaani, kun ei mulla ole sellainen olo, että olisin raskaana.

Välillä en edes muista koko juttua, enkä pahemmin edes ajattele asiaa. <- Tuonkin jos sanoisi ääneen kaikille lässyttäjille, niin kyllä sitä aika huonoksi äidiksi leimaantuisi

Muuten on kai jokin angsti-aikakausia päällänsä. Oon kauhean epäluuloinen siitä, mitä mies tekee, kun meillä oli vähän keskustelua siitä, et mun mielestä sen ystävyys sen exään oli vähän.. liikaa ainakin mun pääkopalle tässä vaiheessa. Asiat on kaikki hyvin, puhuttu halki poikki ja pinoon, mutta en mä osaa lopettaa vainoharhailua. Sitten vielä ankstaan kaikkea mahdollista raskauteen liittyvää ja kaiken päälle meillä on kummallakin ollut flunssaa, joten kipeinä ollaan täällä äkäilty toisillemme.

Että joo, nautitaan, nautitaan tässä koko ajan Oksensinkin tänään pitkästä aikaa, joten olo on melko lailla hehkeimmillään.

Mutta en mä vauvan terveyden puolesta pelkää, se pelko on jotenkin lieventynyt. Mikäs sen siellä lekotellessa. Uutta kauhuskenaario-kierrosta odotellessa

 

Itsekkyydestä: Mä oon ainakin sen verran itsekäs, että aion kovasti yrittää järjestää itselleni ja liikunnalle aikaa. Mies lupasi, että koiratkaan eivät saa jäädä vähemmälle vauvan synnyttyä ja lupasi illan hoitaa, kun mennään koirien kanssa treenaamaan agilitya

Itse ohjaan ryhmäliikuntatunteja, erityisesti bodycombatia ja aion jatkaa kyllä niin kauan kun tuntuu hyvälle.. sykkeet tuntuvat jo nyt nousevan tosi korkealle ja hengästyn vetäessäni tunteja, mutta yritän pitää tunteja mahdollisimman pitkälle kevääseen ja löysäilen tarpeen mukaan

Synnytyksen (koputan puuta, että kaikki menee vaan hyvin ) jälkeen aion treenata omalla bodypump-tangolla kotitreenejä mahdollisuuksien mukaan päivisin ja sitten jossain vaiheessa palata ohjaamaan ainakin yhtä tuntia viikossa bodycombatia

 

Jebbis millä viikolla olit nyt? kun itse jouduin jättämään jo bodycombat tunnit: /
tuntui että maha "venyi" liikaa jossain potkuissa, esim. taakse ja sivulle..
pöh, en jaksa oottaa että kesällä pääsee taas combattiin
itsellä nyt 16+6.. bodypump tuntuu tässä vaiheessa erittäin hyvältä, enkä ole painoja vähentänyt, vaan kunnolla lataillut entiseen malliin

vaavin liikkeistä sen verran että olen öisin herännyt monta kertaa kun on alkanut potkimaan, selviä potkuja! päivisin tuntuu silloin tällöin, kun kerkiää hengähtämään ja istumaan hetkeksi tuntuu hentoja potkuja
silloin joskus rv 15 paikkeilla tuntui kanssa outoa kuplimista ja myllertämistä!

 

Oijoi, kateellisena odottelen noiden liikkeiden tuntemista,ihanaa kun saa teidän tuntemuksia jo lueskella tässä odotellessa. opcorn:

Paino on noussut täälläkin sen pari kiloa, vaikka viikkoja vasta 11+4 (ultran mukaan 12+2). Ja tuo alamaha ja sen turvotus on valtavaa,iltaisin ainakin. Koetan olla miettimättä sitä, ja syödä mahdollisimman terveellisesti. On vaan liikunta jäänyt ihan minimiin, tänäänkin pakollisten kotihommien lisäksi olen nukkunut, nukkunut ja nukkunut. Joo, ei siinä paljon kalorit kulu, kuitenkin pakko jotan syödäkin ettei pahaolo iske.

Ja mustakaan ei tunnu yhtään raskaana olevalta! Oli pakko aamulla tuijotella ultrakuvia ja koettaa uskotella itselle, että se olio oikeasti on tuolla sisällä, eikä vain kuva jonkun muun vauvasta. Musta on edelleenkin lähes huvittavaa yrittää ajatella, että sisällä kasvaa joku, kun se on niin ei-konkreettista vielä. Kai se raskaus konkretisoituu viimeistään siinä vaiheessa kun maha pystyssä lyllertää keväällä menemään.

 

Mä epäilen, että kun lämpötila alkaa nousta ja maha pitkällä lyllertää menemään, niin se raskaus on erittäin konkreettista..

 

nasu90: Ultrasta kotiutuneena olen tällä hetkellä menossa rv 14+4 ja kyllä nyt kovasti koitan vedellä niitä combateja, mutta katsotaan nyt, miten pitkälle jaksaa

Tosiaan ultra takana, ja 5.7. laskettu aika siirtyi pari viikkoa jopa aikaan 25.6. :heart: Jännää! Pienellä oli mittaa 9,3cm ja niskaturvotusta 1mm.. Kovasti oli eloisa ja kaikki oli ultran mukaan kunnossa..

 

tere kaikille ja hyvää uutta vuotta
Jebbisnko tuo millin turvotus siis ok?
onko kukaan käynyt siinä seulonnassa vielä?itseäni kutkuttais mennä mut sit taas se epätodellisuus ja ties mitkä pelot alkaa ja kestää siihen asti ku vaavi on syntyny jos löytyy siis jotaa poikkeavaa...et eikös ne ny näy ultras jos jotaa ongelmaa?
Itelläni eka ultra vasta 13.7 (iik,huonon onne päivä(( )
Onko kellää kokemusta siit kun erittäin huono olo poistuu yhtä nopeesti ku on tulluki?ok?mulle tuli vaa semmoin pelko et onko kaikki ok,vielä masu asukki elossa
Tääl ois ny menos vk 9+5

 

Missy1985: Täällä ainakin kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että kaikki menee kohdallasi nyt hyvin ja vauva syntyy terveenä!

Me tosiaan käytiin siellä neuvolassa perjantaina ja siellä pikkusen sydän jumputteli vahvasti. Neukkutäti pisti arvauksen pystyyn, että sydänäänten perusteella voisi olla poika, jokaisen kohdalla kuulemma aina arvailee. Seuraavaksi meillä onkin 27. päivä (vasta) rakenneultra ja sitä odotellessa jos saisi sukupuolen tietoon. Mutta oli kumpi hyvänsä, kunhan on terve! Eipä tuo neuvolakäynti auttanut yhtään tunteeseen: njääh mä mitään raskaana oo. Tai sitten raskaudesta on tullut jo niin arkipäivää ja osa itteä ettei sitä osaa enään ajatella samalla tavalla.

Mulla oli virtsansokerit +1. Meinasi että jos seukki kerralla on plussalla kanssa niin sitten pitää mennä siihen sokerirasitukseen. Kylläpä säikähdin, nyt on turhan päivänen makea boikotissa (SUKLAA NÖYY) ja terveellinen ruokavalio, joka hetkeksi unohtui, on kaivettu taas esiin!

Merywind: Täällä on mulla kans joku angstikausi tai masiskausi päällä. Kaikki on ahterista ja mikään ei oo hyvin. Miehen kans tökkii kun koko ajan on menossa leikkimään kavereiden kanssa isojen miesten leluilla ja minä sitten odottelen josko sillä ois aikaa minulle. Ei tuo ennen haitannu, menin sitten itse kavereiden kanssa tekemään jotain ja nautin omasta ajasta, mutta nyt kaipaisi enemmän vain sitä toisen huomioita ja läsnä oloa. Toistako ei voi kokonaan omistaa niin sitten minä pillitän ku pikku lapsi ku jään yksin kotiin, ei aina illalla jaksa mennä itse istumaan kavereiden luo. Ja voi onnetonta ku pesukoneenki piti hajota JUST NYT ja kouluki alkaa ja pino tehtäviä odottaa. No jospa sitä selviää täältä murheen alhosta.

Minä tunnen liikkeet jo selvästi kun itse asetun aloilleni. Joskus alkaa sellanen rumba iltasella että on pakko nousta käveleskelemään, että vähän rauhottus. Joskus tuntuu selvemmin joskus juuri hipaisuna ja kuplan puhkeamisina. Mies odottaa jo innolla että millon hänenki käteen tuntuu. Olen jo vähän toppuutellu että ei vielä innostu.

Hyvää uutta vuotta 2012 kaikille teille!

 

aletheia: Tuo on niiiiiin tuttua. Mä olen varmasti osittain tahtomattanikin pistänyt ukon koville, kun oon äkäilly ja kitissy, kun se on mennyt kyläilemään jonnekin tai mennyt touhuamaan omiaan kavereidensa kanssa. Jos mä en jaksa leikkiä sosiaalisesti hirveän aktiivista ja hengailen paljon kotona, niin tokihan senkin pitäisi olla koko ajan mun kanssa paijaamassa ja osoittamassa myötätuntoaan Onneksi se on tähän asti suhtautunut kuin joku laupias samarialainen ja naureskellut vain kaikille mun äkäilyille sun muille päähänpistoille. Oon kuulemma söpö äkäisenä ja hän kestää kun tietää mun olevan raskaana. Joo, toivottavasti!

Mulla kans on koulustressiä, pyykinkuivausteline hajosi ja elämä on niin pyllyllään, että ihan naurattaa ;D

En ole muuten ikinä kuullut avokin passittavan mua ostoksille- varsinkaan vaateostoksille. Nyt kun kitisin, ettei omat farkut enää mene päälle ja melkein lähdin uutta vuotta viettämään sen farkut jalassa, niin se olisi valmis vaikka viemään mut saman tien vaatekaupoille D

 

Mä epäilen, että kun lämpötila alkaa nousta ja maha pitkällä lyllertää menemään, niin se raskaus on erittäin konkreettista..

Varmasti, ihan riittämiin konkreettista

Olen taas muutaman päivän viettänyt hiljaiseloa täällä puolella. Jotenkin tuntuu, ettei ole mitään kirjoitettavaa, mitään ei tapahdu, ei oikein tunnu miltään (raskaana olevalta siis) eikä siis ole mitään sanottavaa.

Tuntuu, että asiasta tietävä lähipiiri on tällä hetkellä enemmän innoissaan tästä kuin minä, tai heille se on jotenkin todellisempaa. Pitää päivittäin tuijotella ultrakuvia ihan vain sen takia että jotenkin tajuaisi sen pienen ihmisenalun tosiaan olevan olemassa. Välillä jopa ärsyttää ystävien hössötys ja kyselyt, varsinkin mitä tulevaisuuteen (hankinnat, muutto yms yms yms) tulee. En minä tiedä, en jaksa ajatella sinne asti enkä vielä kuunnella heidän neuvojaan.

Että joo-o, jonkinmoista angstia havaittavissa täälläkin. Tosin onneksi se rajoittuu joihinkin pikkuasioihin, noin yleisesti ottaen kaikki on hyvin ja pitkästä aikaa tuntuu, että kaikki asiat elämän eri osa-alueilla jotenkin loksahtelevat paikoilleen. Kivana lisänä sain töistä vielä vähän yllätyksenäkin kiitosta ja palkinnon hyvin tehdystä työstä, työmotivaatiokin parani siinä samalla kun huomasi, että sitä omaa panosta arvostetaan.

Oli nyt aikalailla omaa napaa, pahoittelut, seuraavaksi keskityn enemmän teidänkin kuulumisiin.

Kuurupiilo ja salaisuus 12+6 (hahah, haluan käyttää tätä ultran arviota viikoista, se muutamakin päivä lisää tuntuu paljolta vielä tässä vaiheessa)

 

Kävin tänän neuvolassa, mies tuli mukaan ja hyvä kun tulikin. kuunneltiin tänään ekaa kertaa vauvan sydäntä, oli aika jännä tunne kuulla että siellä oikeasti on joku. Tämä ja ensi viikko vielä töitä ja sit saan keskittyä vaan mahan kasvattamiseen Meinasin aloittaa mammajumpan joka on tarkotettu nimen omaan raskaana oleville. En erityisemmin tykkää perusjumpasta (joskus nuorena olin äitini kanssa, enkä tykännyt) mutta ajattelen synnytystä että jaksan siinä sitten paremmin ku alkaa huolehtimaan hieman kunnostaan

 

Heippa! Liityinpä tänne keskusteluun minäkin, kohta jo poksahtava rv:lla 33. Mahassa on kova liikenne lähes koko ajan ja erilaiset loppuvaiheen oireet on pikkuhiljaa alkaneet nostaan päätään. Tänään heräsin ihan hirvittävään pohjekramppiin, kansankielellä "suonenvetoon" eikä se meinannut hellittää sitte millään venytyksellä.. (toistaseks säästyny selkäkivuilta ja turhilta supistuksilta). Onko muita loppuvaiheessa odottavia kanssasisaria?

Muuten, kaikille, jotka miettii siellä kotona sokerirasitusta. Sitä ei tarvi säikähtää, jos siihen täytyy mennä. Vauvasta ja äidistä vain halutaan pitää huolta! Mua kehotettiin siinä käymään, kun aiemmin otettu paastosokeri (12h syömättä) näytti olevan koholla. En voinu käydä rasituksessa alkuvaiheen oksetusten takia. Kävin vasta paljon myöhemmin (ehkä 5-6kk:lla), kun vihdoin loppui etomiset. Nyt oon sokeriseurannassa loppuun asti. Suklaan ja muiden makeiden syönti on kans kovan rajotuksen alla, vaikka toisaalta, eipä oo tehny kyllä mielikään enää, kun miettii tuota pientä viatonta lasta, joka kohta on täällä!
Edelleen kyllä ihmettelen ja oon yrittäny etsiä tietoa, miks odottavien paastosokeriarvo pitää olla alle sen 5.5, kun normaalisti hyvä verensokeri pitäs olla alle 6. Ilmeisesti diabeteksella on selvä yhteys yli 5.5 oleviin sokeriarvoihin.

 

Heippa! Liityinpä tänne keskusteluun minäkin, kohta jo poksahtava rv:lla 33. Mahassa on kova liikenne lähes koko ajan ja erilaiset loppuvaiheen oireet on pikkuhiljaa alkaneet nostaan päätään. Tänään heräsin ihan hirvittävään pohjekramppiin, kansankielellä "suonenvetoon" eikä se meinannut hellittää sitte millään venytyksellä.. (toistaseks säästyny selkäkivuilta ja turhilta supistuksilta). Onko muita loppuvaiheessa odottavia kanssasisaria?

Muuten, kaikille, jotka miettii siellä kotona sokerirasitusta. Sitä ei tarvi säikähtää, jos siihen täytyy mennä. Vauvasta ja äidistä vain halutaan pitää huolta! Mua kehotettiin siinä käymään, kun aiemmin otettu paastosokeri (12h syömättä) näytti olevan koholla. En voinu käydä rasituksessa alkuvaiheen oksetusten takia. Kävin vasta paljon myöhemmin (ehkä 5-6kk:lla), kun vihdoin loppui etomiset. Nyt oon sokeriseurannassa loppuun asti. Suklaan ja muiden makeiden syönti on kans kovan rajotuksen alla, vaikka toisaalta, eipä oo tehny kyllä mielikään enää, kun miettii tuota pientä viatonta lasta, joka kohta on täällä!
Edelleen kyllä ihmettelen ja oon yrittäny etsiä tietoa, miks odottavien paastosokeriarvo pitää olla alle sen 5.5, kun normaalisti hyvä verensokeri pitäs olla alle 6. Ilmeisesti diabeteksella on selvä yhteys yli 5.5 oleviin sokeriarvoihin.

Täällä on toinen jolla laskettu aika helmikuussa ja kyllä noita loppuraskauden vaivoja on alkanu tuleen mullekin, juurikin nuo krampit on yks niistä. Supistuksia on myös iltaisin ja öisin välillä, alkaa jo mietityttään, et onko se pikkunen tulossa aiemmin ulos, toivottavasti ei. Slekäkipuja on jonkun verran, lähinnä jos oon kävelly kauan. Turvotusta tullut myös vähän. Mielialat vaihtelee taas samalla tavalla kun alkuraskaudessa, ehkä ei ihan niin voimakkaina, mut kuitenkin.

Ei malttais millään odottaa enää. Kaheksan viikkoo olis laskettuun aikaan tasan. Täällä on myös kova meno koko ajan! Pikkunen on ollu pää alaspäin koko ajan, mutta tänä aamuna huomasin et oli kääntyny toisin päin ja nyt edelleen taitaa olla väärin päin. Onneks ehtii viä kääntyä moneen kertaan takas

Kävin myös itse sokerirasituksessa ja tosiaan ei ollut kummonen juttu vaikka itsekin sitä jännitin kovasti. Onneks mies lähti mukaan, olis ollu melko tylsää istua siellä se parisen tuntia oottamassa yksin. Mulla onneks sokeriarvot oli normaalit eikä tartte alkaa vältellä herkkuja