Mukana olin ja kokemus oli aika hieno.
Ristiriitaisia olotiloja siinä kyllä rehellisesti tuli.
Tuin koko sydämestäni, silittelin ja pidin kädestä, juttelin rauhoittavia.
Jännitti hirveästi, mutta kaikki meni oikein hienosti.
Olo ei ollut kuitenkaan missään vaiheessa kamala, ei pyörryttänyt tai muutakaan. Olin kätilöiden mukaan selkeästi apuna.
Välillä olo oli kuin olisi katsellut luontofilmiä, normaalia luonnon kiertokulkua. Kuulostaa varmaan oudolta, mutta sellainenkin olo tuli, sitä ei varmaankaan tajunnut oikeasti tapahtuvan. Vaimo sanoi ymmärtävänsä hyvin, ei varmaankaan itsekään olisi tajunnut.
Poika tuli ja kun hän kääntyi minua kohti kuulleessaani ääneni, olin viimeistään myyty. Olin jutellut paljon hänelle ennen syntymäänsä ja nyt hän tunnisti ääneni vieraiden kätilöjen joukosta.
Laidasta laitaan tunteita, huolta, jännitystä, iloa, riemua. Olin aivan sekaisin, mutta muistan koko tapahtuman hyvin. Vaimo ei muista pahemmin mitään muuta kuin ponnistuskivut.
Seksielämään se ei vaikuttanut mitenkään, ei tullut sellaista oloa kuin joillekin tutuille miehille, että tapahtuman nähdessään meni halut kuukausiksi.
Hieno kokemus!
