Olkaa kilttejä ja lukekaa!

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Minulla on kaikki, mitä joku voisi toivoa. Omakotitalo, "toimiva uusperhe" (lukuunottamatta rakkautta mieheen).
Läheiset lähellä.
Lapsi nyt ongelmien jälkeen onnellinen ja tasapainoinen, tulee toimeen miehen kanssa.
Mies tekee töitä ja kotihommia, remppaa yms kaikessa auttaa myös täysi ikäistä lastani.
Saan opiskella ilman taloudellista pelkoa (minulla jo ammatti jolla saisin varmasti töitäkin).
Kestää kiukutteluni, "masennukseni". Kestää kaiken.
Minä saan tehdä vapaasti asioita.
Miksi valitan, miksi en ole tyytyväinen???

-Koen olevani miehelleni vain joku, kunhan mies saa parisuhteen. Tilallani voisi olla kuka tahansa muu. Luulen että haluaisi jonku muun, mutta ei ole vaihtoehtoa.

Suhdetta takana 1,5v. Asuttu yhdessä 10kk.

Minulla on takana vaikea historia, siskoni ja mieheni on sanonut etten osaa olla / luottaa tasapainoiseen hyvään elämään mikä on "liian hyvää ollakseen totta"

Itse koen etten rakasta miestä, mutta mitä jos eron jälkeen tajuan menettäneeni hyvän elämän, ja rakastankin miestäni?

Olen jutellut 2 kertaa psyk sh kanssa ja viime kerran jälkeen hän varasi lääkäri ajan.
 
UniQuePopPy
Et ole yksin. Meitä on monia entisissä suhteissa ja muissa tilanteissa traumatisoituneita, suosittelen terapiaa... Se voi auttaa niin ettet ihan joka kerta ala ajatella , että onko toisella jokin luuranko kaapissa kun tuntuu niin epänormaalin normaalilta.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
vierailijaaaapee
Et ole yksin. Meitä on monia entisissä suhteissa ja muissa tilanteissa traumatisoituneita, suosittelen terapiaa... Se voi auttaa niin ettet ihan joka kerta ala ajatella , että onko toisella jokin luuranko kaapissa kun tuntuu niin epänormaalin normaalilta.
Kiitos, itku tuli. En ole siis ihan pimeä.. Huomenna on lääkäri psyk sairaanhoitaja tulee mukaan.
 
vierailija
En minä tahtoisi olla parisuhteessa, jossa olisin "lämmin liha, jota halata".:) Lauluissa puhutaan, että olisi kiva, jos on joku jota rakastaa.. mutta ei se oikein iske. Rakastan miestäni, koska se on sellainen, kuin se on, en siksi, että tarvitsisin liikkuvan mötikän tänne pyörimään. Sitten voisin hankkia koiran, olisi helpompihoitoinen!
Mutta onhan siinä tietenkin puoli, että pitäisi itse jaksaa olla yksin. Jos sellaisen jaksaa, niin ehkä parempi vaihtoehto. Parisuhteissa nyt on aina kysymys siitä, mikä sopii molemmille.
 
Lispetti
En minä tahtoisi olla parisuhteessa, jossa olisin "lämmin liha, jota halata".:) Lauluissa puhutaan, että olisi kiva, jos on joku jota rakastaa.. mutta ei se oikein iske. Rakastan miestäni, koska se on sellainen, kuin se on, en siksi, että tarvitsisin liikkuvan mötikän tänne pyörimään. Sitten voisin hankkia koiran, olisi helpompihoitoinen!
Mutta onhan siinä tietenkin puoli, että pitäisi itse jaksaa olla yksin. Jos sellaisen jaksaa, niin ehkä parempi vaihtoehto. Parisuhteissa nyt on aina kysymys siitä, mikä sopii molemmille.
Totta.
Mua on alkanut oikein pelottaa miten kiva on olla yksin, tai noh, ilman parisuhdetta! En kyllä voinut kuvitella, että viihtyisin/pärjäisin yksin!

Nyt mietityttää, että alkaakohan sitä koskaan enää parisuhteeseen.
Olen todella huono luottamaan ihmisiin, se ei hirveästi edistä suhteeseen menoa.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777