Ollakko vai eikö olla? Reality check....

Meillä on nyt takana 3 vuotta yritystä välillä aktiivisemmin ja välillä vähemmän. Vielä(kään) ei ole toivottua tulosta tullut. Ei, en nyt tarvitse kommenteja siitä, kuinka meidän itäisi mennä lapsettumuushoitoihin jne. vaan...

Joka kuukausi näihin aikoihin toivo nostaa päätään. Useimminten se on vain itselleni valehtua ja silti joka kuukausi se vain toistuu. Ongelmana on se, että PMS-oireeni ovat yhtä kuin alkuraskauden oireet. Alitajuisesti mä kyllä tiedän, että en taaskaan ole raskaana. Tässä kierossa sen toden näköisyys on lähes yhtä hyvät kuin voittaa lotossa. Joka himputin kuukausi keksin selityksiä miksi PMS oliskin raskaus ja sujuvasti uskon omiin valheisiini.

Silti jostain syystä olen tänään(kin) saanut ajatuksen päähäni, että olen vihdoin raskaana. Alkuviikosta käytin jopa työaikaani googlettelemalla mikä on tällä hetkellä markkinoiden paras turvakaukalo. Siis oikeesti, onko tässä mitään järkeä??? Olenko mä yksin ongelman kanssa? Ja kuinka ihmeessä saan pidettyä jalat maassa?

APUA!

 

Tunnistan itseni kirjoituksetasi täysin. Meillä on esikoinen 12v, toista lasta ei ole kuulunut vaikka ehkäisyäkään ei ole ollut. Keskenmeno jantuulimuna ollaan saatu aikaiseksi mutta ei muuta. Joka kuukausi toivo edelleen herää, etenkin jos menkat on päivänkään myöhässä. Toivo alkaa hiipumaan, mutta joka kuukausi se nostaa päätään. Ärsyttävää.

 

Tiedän tunteen <3

 

Ärsyttävän totta! Mutta olen huomannut (omalta kohdalta), että jos vilpittömästi oireitaan tarkkailee niin kyllä ne hieman eroaa tavallisesta kierrosta.

Mutta toisaalta, itselläni on menossa tällä hetkellä tilanne, että alkuun luulin olevani raskaana (viikko ovusta), sitten tajusin että äh, oireet loppui kuin seinään (kuten keskenmenneissäkin) ja ne oli pms-johtuisia.. Kunnes nyt kun menkat ovat myöhässä, ihmettelen että mitähän v*ttua (henkisesti kuitenkin olin jo valmistautunut pettymykseen).