Oman lapsen komentaminen

  • Viestiketjun aloittaja Kysyn
  • Ensimmäinen viesti
Kysyn
Kertokaapa viisaammat, miksi jotkut eivät komenna millään tavalla lapsiaan. Siis eivät käytä sanoja "ei", "älä", "täytyy", "ei saa".

En tarkoita, että pitäisi raivota lapselle, mutta kai voi kieltää nätistikin?

Entä sallivatko he saman käyttäytymisen muillekin lapsille?
Esim: Jos ei kielletä sksi, että "lapsi on liian pieni ymmärtämään, että toisen kädestä ei saa ottaa", onko yhtälailla ok, että toiset lapset ottavat tältä lelut?

Viittaan tuohon vieraan lapsen komentamisesta käytävään keskusteluun myös. Minusta tuntuu monesti, että juuri he, jotka lapsiaan eivät komenna, odottavat kyllä MUIDEN lapsilta enkelimäistä käytöstä. Siksi ihmettelenkin, että voivatko vanhemmat olla niin sokeita vai onko kyseessä harkittu käytös? Vai mikä logiikka siinä on???
 
Alli
Olen joskus ihmetellyt samaa ja laitan sen kyllä laiskuuden piikkiin, ettei omia lapsia komenneta. Helpommalla pääsee, mutta taatusti edestään löytää, minkä taakseen jättää tässä tapauksessa pitää paikkaansa...
 
HildaHulda
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.05.2005 klo 05:36 Kysyn kirjoitti:
Kertokaapa viisaammat, miksi jotkut eivät komenna millään tavalla lapsiaan. Siis eivät käytä sanoja "ei", "älä", "täytyy", "ei saa".
En tarkoita, että pitäisi raivota lapselle, mutta kai voi kieltää nätistikin?
Tämä kuuluu varmaankin siihen "keskustelevaan" kasvatustyyliin. Eli yritetään välttää negatiivista sanomistyyliä, jolloin kieltosanat yritetään kiertää jotenkin. Periaatteena ihan hyvä, ei kenellekään ole hyväksi kuulla jartkuvaa ei-alä-eisaa - saarnaa, mutta helposti tosiaan lipsahtaa siihen että ei sitten kielletä ollenkaan.

Tai sitten ns. vapaa kasvatus alkaa tulla taas muotiin? Vapaalla kasvatuksella tarkoitan nyt sitä huonointa vaihtoehtoa, jossa kaikki on sallittua koska lapselle ei haluta tuottaa pahaa mieltä. Onhan toki helpompaa sallia kaikki kuin kestää lapsen raivo kun kaikki ei menekään hänen mielensä mukaan....

Huh, kuulostaapa tuo nyt aika kärkevältä, mutta en osaa kauniimminkaan sanojani asettaa :whistle:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.05.2005 klo 12:41 HildaHulda kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.05.2005 klo 05:36 Kysyn kirjoitti:
Kertokaapa viisaammat, miksi jotkut eivät komenna millään tavalla lapsiaan. Siis eivät käytä sanoja "ei", "älä", "täytyy", "ei saa".
En tarkoita, että pitäisi raivota lapselle, mutta kai voi kieltää nätistikin?
Tämä kuuluu varmaankin siihen "keskustelevaan" kasvatustyyliin. Eli yritetään välttää negatiivista sanomistyyliä, jolloin kieltosanat yritetään kiertää jotenkin. Periaatteena ihan hyvä, ei kenellekään ole hyväksi kuulla jartkuvaa ei-alä-eisaa - saarnaa, mutta helposti tosiaan lipsahtaa siihen että ei sitten kielletä ollenkaan.

Tai sitten ns. vapaa kasvatus alkaa tulla taas muotiin? Vapaalla kasvatuksella tarkoitan nyt sitä huonointa vaihtoehtoa, jossa kaikki on sallittua koska lapselle ei haluta tuottaa pahaa mieltä. Onhan toki helpompaa sallia kaikki kuin kestää lapsen raivo kun kaikki ei menekään hänen mielensä mukaan....

Huh, kuulostaapa tuo nyt aika kärkevältä, mutta en osaa kauniimminkaan sanojani asettaa :whistle:

Just näin! Ei haluta tuottaa pahaa mieltä kullannupulle ja helpompaahan se on katsella taivaan lintuja, kuin kieltää ankarasti kun oma tenava mättää hiekkaa vauvan silmille hiekkalaatikolla...
Argh. Mutta pulassa ovat, jos oikein karsea murrosikä iskee lapseen myöhemmin, siinä viedään vanhempia kuin metrin mittaa!
*Jyrki, voisitsä, viitsisitsä ai et vai, no äiti vie likavaatteet pyykkiin*
 
Niin, toiset eivät vaan millään kestä sitä, että lapsosia pitää kieltääkin...Kamalaahan se toki olisi, jos oma pikku kullannuppu olisi vihainen äiti-tai isä-kullalle!!! Ja todella, muiden lasten pitää kyllä käyttäytyä, ja niissä aina vika on... :(
 
selina
Ei kai keskustelussa tai keskustelevassa tyylissä sinäsnä mitään pahaa ole?

Ei se suinkaan mitään hemmottelua ole, sitä vaan että puhuu lapselle kauniisti! Niinkuin toivoisi itselleenkin puhuttavan...Vähän isommalle lapselle on myös todella häpäisevää jos vieraiden kuullen alkaa komennella. Lapset voi ihan oikeasti opettaa ymmärtämään kiellon hyvin monella eri tavalla, ei komentaminen ole ainoa mahdollisuus. En tarkoita että ihan pienelle pitäsi kauheasti selitellä asioita, joita he eivtä vielä ymmärrä. Oma esimerkki on paras tapa opettaa.

Olen esimerkiksi nähnyt paljon vaivaa opettaessani lapsille että ruokapöydässä pyydetään kauniisti "saisinko" tai "antaisitko". Jos itse vaan komentaisin kun haluaisin lapselta jotain niin ei taitaisi oppi mennä kovin hyvin perille...

Olen itse perheestä jossa lapsia todella komennettiin, ja varsinaisia ärhentelijöitä meistä lapsista on tullut. MIeheni perheessä taas on kaikille opetettu kauniit käytöstavat pienestä pitäen, ja tunnelma perheessä onkin yleensä rauhallinen ja hyväntuulinen. Olen siis sitä mieltä että lapsia komentamalla saa... no, komentelevia lapsia!
 
kahden lapsen äiti
Selina: olen kanssasi aika pitkälle samaa mieltä. "Isompi" lapselle (ehkä noin 2v. eteenpäin) ymmärtää jo paljon ja meillä ei tarvitse oikeastaan ollenkaan huutaa... HARVOIN on tarvinnut ääntä korottaa. Kaksi lasta on tosin vasta ja esikoinen on pian 4v. RAJAT on olemassa ja paljon olemme yhdessä, mikä auttaa vuorovaikutuksen kehittymisessä. Käytöstapoja opetetaan arjessa ja uusissa tilanteissa kodin ulkopuolella jne. Olemme oppineet tuntemaan lapsen tosi hyvin olemalla paljon yhdessä ja... MUTTA näin meillä, anteeksi laverteluni. :ashamed:
 
meitsi
en myöskään ymmärrä ettei jotku komenna lapsiaan...just vaikka ku ollaan ulkona ja joku heittää mun lapsen päälle hiekkaa ja vanhempi vaan katsoo tai katsoo muualle...toisaalta ei olis mun asia kieltää vieraitten lapsia, mutta kiellä jos tekee jotain omalle lapselleni. Tulipa sekavasti.
Ystävieni kanssa joilla myös lapsia ollaan sovittu "tietyistä" pelisäännöistä...eli yleensä kielletään ihan niin kuin kotonakin , mutta tietyissä tilanteissa annetaan lasten "sopia" asioista keskenään...eli ei aina puututa jos toinen on viemässä toisen lelua vaan katsotaan pistääkö toinen hanttiin...mites ne muuten oppii puolustautumaan jne...mutta jos päälle käydään niin väliin mennään....onpas vaikee selittää mut näin täällä...
 
Kysyn
Niin.. meillä kyllä kielletään, jos aihetta on. Kohtelemme lasta kunnitoittavasti ja kohteliaasti, mutta on joitakin asioita, joita yksinkertaisesti ei saa tehdä: Vahingoittaa toisia, rikkoa arvoesineitä, juosta kadulle, jne. Kiellämme tiukasti, mutta ystävällisesti.

En kerta kaikkiaan voi ymmärtää, miksi jotkut eivät kiellä lapsiaan vahingoittamasta muita tai muiden omaisuutta. Mielestäni se ei ole OIKEAA vapaata kasvatusta tai neuvottelevaa kasvatusta. Neuvotteluunkin kuuluu selkeät kannanotot molemmilta neuvottelun osapuolilta. Vapaa kasvatus ei tarkoita, että lapsella olisi vapas tehdä mitä tahansa. Lasta voi estää tekemästä asioita, jotka vahingoittavat muita, ilman, että häntä täytyisi kovaan ääneen komentaa muiden edessä.

Silti jotkut mieluummin antavat lapsensa huitoa kaveria kalikalla päähän, kuin mitenkään estävät kyseistä tapahtumaa. En vieläkään ymmärrä, miksi ei voisi sanoa lapselle kiellon sijaan vaikka: "Pistä kalikka alas, pitää olla varoivainen."
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.05.2005 klo 11:14 selina kirjoitti:
Ei kai keskustelussa tai keskustelevassa tyylissä sinäsnä mitään pahaa ole?

Ei se suinkaan mitään hemmottelua ole, sitä vaan että puhuu lapselle kauniisti! Niinkuin toivoisi itselleenkin puhuttavan...Vähän isommalle lapselle on myös todella häpäisevää jos vieraiden kuullen alkaa komennella. Lapset voi ihan oikeasti opettaa ymmärtämään kiellon hyvin monella eri tavalla, ei komentaminen ole ainoa mahdollisuus. En tarkoita että ihan pienelle pitäsi kauheasti selitellä asioita, joita he eivtä vielä ymmärrä. Oma esimerkki on paras tapa opettaa.

Olen esimerkiksi nähnyt paljon vaivaa opettaessani lapsille että ruokapöydässä pyydetään kauniisti "saisinko" tai "antaisitko". Jos itse vaan komentaisin kun haluaisin lapselta jotain niin ei taitaisi oppi mennä kovin hyvin perille...

Olen itse perheestä jossa lapsia todella komennettiin, ja varsinaisia ärhentelijöitä meistä lapsista on tullut. MIeheni perheessä taas on kaikille opetettu kauniit käytöstavat pienestä pitäen, ja tunnelma perheessä onkin yleensä rauhallinen ja hyväntuulinen. Olen siis sitä mieltä että lapsia komentamalla saa... no, komentelevia lapsia!
Etkö tosissasi ole koskaan "komentanut" omia lapsiasi? Viestisi perusteella kuitenkin itse osaat opettaa lapsiasi kauniisti pyytämään tms., niin ei se sinunkaan komentava kasvatuksesi aivan turhaa ole ollut. Itselleni on opetettu hyvät käytöstavat lapsena, mutta kyllä siihen on niitä komennuksiakin kuulunut sopivassa suhteessa. Ja ei tässä mitenkään ärhenteleviä olla...

Itse olen töissä lasten parissa ja valitettavan usein vastaan lapsosia, joiden kotona ollaan liian "helliä". Sitten sitä mennään pitkin seiniä, kun ei niitä tapoja olla opetettu hellästi tai komentamallakaan.
 
selina
Olen ehkä omia lapsia kasvattaessani tullut tietoiseksi kasvatuksen merkityksestä ja oppinut myöhemmällä iällä itsekin kiinnittämään asiaan enemmän huomiota. Varsinkin kun mieheni kanssa ollaan niin erilaisista perheistä siinä suhteessa.

MInua ehkä hieman riepoo se, että lastenkasvatuksesta puhutaan niin paljon tämän rajojen laittamisen ja kurin kautta. Ja en todellakaan tarkoita että lapsille pitäisi sallia kiusaaminen tai lelujen ottaminen vaan että hyvään kasvatukseen kuuluu muutakin kuin kieltäminen.

Viime aikoina tämän kurinpitopuhe on vaan jotenkin saanut ylivallan että joskus tekee tekee mieli muistuttaa että lapset tarvitsevat kiukutellessaan ja ehkä juuri silloin myös hellyyttä ja rakkautta. Se on ihan eri asia kuin että sallisi heidän tehdä hölmöjä asioita, mikä kaiketi on pikemminkin kasvattamatta jättämistä.
Minusta ihmiset ovat usein todella tylyjä ja välinpitämättömiä lapsiaan kohtaan, ja hemmottelu on usein enemmänkin välinpitämättömyyttä kuin hellyyttä.
 
Kysyn
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.05.2005 klo 22:18 selina kirjoitti:
... vaan että hyvään kasvatukseen kuuluu muutakin kuin kieltäminen.
...
Minusta ihmiset ovat usein todella tylyjä ja välinpitämättömiä lapsiaan kohtaan, ja hemmottelu on usein enemmänkin välinpitämättömyyttä kuin hellyyttä.
Olen näistä asioista samaa mieltä Selinan kanssa.

Itseäni riepoo eniten se, kommentti, että "lapsi on liian pieni ymmärtämään, että..." ja sillä perusteella ollaan suorastaan epäreiluja MUITA lapsia kohtaan. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten lapsi VOISI ymmärtää, että toisen kädestä ei saa ottaa, jos kertaakaan ei sanota: "Toisen kädestä ei saa ottaa." Ei se ole mitään komentamista tai käskemistä vaan viisas neuvo.

Ei-sana on ihan hyvä suomenkielen sana ja aivan yhtä käyttökelpoinen kuin kyllä.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.05.2005 klo 11:04 Kysyn kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.05.2005 klo 22:18 selina kirjoitti:
... vaan että hyvään kasvatukseen kuuluu muutakin kuin kieltäminen.
...
Minusta ihmiset ovat usein todella tylyjä ja välinpitämättömiä lapsiaan kohtaan, ja hemmottelu on usein enemmänkin välinpitämättömyyttä kuin hellyyttä.
Olen näistä asioista samaa mieltä Selinan kanssa.

Itseäni riepoo eniten se, kommentti, että "lapsi on liian pieni ymmärtämään, että..." ja sillä perusteella ollaan suorastaan epäreiluja MUITA lapsia kohtaan. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten lapsi VOISI ymmärtää, että toisen kädestä ei saa ottaa, jos kertaakaan ei sanota: "Toisen kädestä ei saa ottaa." Ei se ole mitään komentamista tai käskemistä vaan viisas neuvo.

Ei-sana on ihan hyvä suomenkielen sana ja aivan yhtä käyttökelpoinen kuin kyllä.
"Ei" on hyvä sana oikein käytettynä. lasten kasvatuksessa Ei sanaa käyetään ihan liikaa. lapsia voi opettaa positiivisemmälläkin tavalla, kuin hokemalla ei ei ei. minäkin syyllistyn ei hokemiseen vaikka tiedän, parempiakin kasvatus keinoja. :ashamed:
 
jeps
Ja olisi hienoa, jos lapselle osattiaisi opettaa "toista ei saa lyödä!" mutta miten se menee perille, jos lasta itseään lyödään?

Käyn äiti-lapsi-piirissä, jossa käy myös lapsi, joka lyö toisia. Vahdin omaani haukkana, kun he ovat paikalla, mutta en ennätä aina.
Jälleen kerran tämä samainen suloinen kauniisti puettu 3-vuotias ennätti ja läjäytti avokämmenellä minun muksuani (alle 2 v) poskelle. Siksi, että pienempi käveli tämän isomman ohi, 3-vuotias istui pöydän ääressä ja pienempi käveli siitä ohi !!??. :ashamed: \|O Äiti seisoi vieressä eikä reagoinut mitenkään. Minä kyllä reagoin, mutta en ollenkaan niin kovasti kuin mitä sisällä kiehui! Komensin tätä lasta, mutta olisi tehnyt mieli nakata seinään koko kakara! Ja äiti perässä!
Tälle lapselle ei ole opetettu EI sanaa, mutta tukkapölly, luunappi ja varmasti kaikenmaailman muukin fyysinen kuritus on käytössä. Miten muuten noin pieni lapsi osaisi olla NIIN ilkeä muille lapsille !
:ashamed:
Minua hävettäisi, jos oma lapseni olisi tuollainen! Minua hävettäisi oma vanhemmuuteni, jos oma lapseni peilaisi noin selvästi kodin huonoa ilmapiiriä, omaa huonoa oloaan.

 
Rea
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.05.2005 klo 15:11 jeps kirjoitti:
Ja olisi hienoa, jos lapselle osattiaisi opettaa "toista ei saa lyödä!" mutta miten se menee perille, jos lasta itseään lyödään?

Käyn äiti-lapsi-piirissä, jossa käy myös lapsi, joka lyö toisia. Vahdin omaani haukkana, kun he ovat paikalla, mutta en ennätä aina.
Jälleen kerran tämä samainen suloinen kauniisti puettu 3-vuotias ennätti ja läjäytti avokämmenellä minun muksuani (alle 2 v) poskelle. Siksi, että pienempi käveli tämän isomman ohi, 3-vuotias istui pöydän ääressä ja pienempi käveli siitä ohi !!??. :ashamed: \|O Äiti seisoi vieressä eikä reagoinut mitenkään. Minä kyllä reagoin, mutta en ollenkaan niin kovasti kuin mitä sisällä kiehui! Komensin tätä lasta, mutta olisi tehnyt mieli nakata seinään koko kakara! Ja äiti perässä!
Tälle lapselle ei ole opetettu EI sanaa, mutta tukkapölly, luunappi ja varmasti kaikenmaailman muukin fyysinen kuritus on käytössä. Miten muuten noin pieni lapsi osaisi olla NIIN ilkeä muille lapsille !
:ashamed:
Minua hävettäisi, jos oma lapseni olisi tuollainen! Minua hävettäisi oma vanhemmuuteni, jos oma lapseni peilaisi noin selvästi kodin huonoa ilmapiiriä, omaa huonoa oloaan.
hui, en käsitä tuollaisia vanhempia, en kertakaikkiaan käsitä!!!! Oisit vaan heittänyt seinään sen äidin :attn:
Oon kuullut sellaisia juttuja, että on joitain sellaisia ekaluokkalaisia, joille opettaja on ensimmäinen ihminen joka kieltää tekemästä jotain. Siis haloo! Ja perään vielä, että etsä mua määrää :headwall:

 
jj25
no tähän kerron esimerkin: Pikkusiskoni luokalla oli meidän perhetutun poika samalla luokalla ja vanhemmat tosi rauhallisia molemmat.. noh lapsi oli ainoa ja oli sit saanu äitin passaamaan itseään, eikä ollu kielletty tekemästä mitään.. koulussa sit tuli ongelmia just ku ruvettiin kieltämään.. poika kiusas kokoajan muita (eikä varmasti ollu kotona sitä oppinu) ja parasta oli, että pojan rauhoittamiseen tarvittiin kolme opettajaa pitämään kiinni.. Opettaja yritti kertoa äidille, että poika pitäisi pistää tarkkailuluokalle, koska ei opettaja enää pärjää pojan kanssa, jolloin äiti käänsi asian niin (juteltuaan lapsensa kanssa) että tämä onkin koulukiusattu eikä toisinpäin niin kuin asia todellisuudessa oli!!

Joten kyllä se rajat ja rakkaus on ihan hyvä kasvatusperiaate, koska jos lapsella ei ole rajoja ja saa aina tehdä ainakin melkein kaikki mitä haluaa niin lapsi hakee sitä huomiota sitten pahaa tekemällä!!
Mä en ole hyvä äiti aina ja tulee huudettua liikaa (todella paha uhmaikänen) mutta yritän opetella paremmaksi!!
 
Tii
>Olen esimerkiksi nähnyt paljon vaivaa opettaessani lapsille että ruokapöydässä pyydetään kauniisti "saisinko" tai "antaisitko". Jos itse vaan komentaisin kun haluaisin lapselta jotain niin ei taitaisi oppi mennä kovin hyvin perille...

> Olen siis sitä mieltä että lapsia komentamalla saa... no, komentelevia lapsia!

Hmmm, luulen, että tässä komentelulla tarkoitetaan sitä, että kielletään tekemästä jotain epäsopivaa, kuten hiekan heittelyä sun muuta. Tokihan kohteliaat pöytätävat kuuluvat asiaan ja meilläkin pyydetään "tekisitkö, antaisitko, toisitko..", mutta silloin kun lapsi tekee jotain kiellettyä, niin ojennetaan hieman; " Hiekkaa ei saa heittää toisten päälle, ei ole kivaa, jos sitä menee silmiin, se saattaa jopa sattua" ja mietitään, miltä tuntuu, jos lapsen itsensä päälle joku kippaa ämpärillisen hiekanmurusia. Tuohon komenteleviin lapsiin voin kommentoida myös niin päin, että jos lapsi saa aina tahtonsa läpi, niin silloin sitä vasta komentelua saa kuullakin! Elävää esimerkkiä sivusta seurannut...
 
Kysyn
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.05.2005 klo 14:28 äippä kirjoitti:
"Ei" on hyvä sana oikein käytettynä. lasten kasvatuksessa Ei sanaa käyetään ihan liikaa. lapsia voi opettaa positiivisemmälläkin tavalla, kuin hokemalla ei ei ei. minäkin syyllistyn ei hokemiseen vaikka tiedän, parempiakin kasvatus keinoja. :ashamed:
Niin voi. Mutta se ei tarkoita, etteikö sitä 'ei'-sanaa voisi silti käyttää.
Minusta tuntuu, että jotkut pelkäävät ei-sanan käyttöä, ja siksi eivät käytä sitä ollenkaan.

Tunnen kaksivuotiaan, jota ei koskaan kielletä menemästä sähköjohtojen ja pistorasiahässäköiden joukkoon TV:n taakse, vaan sanotaan vaan, että "Noniin, TAASKO sää oot siellä. Heeeiii, ooksää taas siellä. Voi "matti", onko pakko mennä sinne?" ja tätä rataa.

Minusta jatkuva valitus lapsille on hölmömpää kuin se, että kerrottaisiin, että tuonne ei saa mennä, koska siellä voi tulla iso pipi. Ja jos lapsi menee, kerrotaan taas, että "ei saa mennö sinne" ja samalla nostetaan kaveri pois. Ystävällistä, tehokasta,...

Minusta lapsia SAA ja PITÄÄ komentaa joissain tilanteissa, mutta minusta komentaminen ei ole sama asia kuin rumasti puhuminen tai jatkuva kieltäminen.
 
jeps
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.05.2005 klo 17:06 vieraana kirjoitti:
minusta komentaminen on huonoa käytöstä.vaikka käyttäisikin paljon ei sanaa, sekään ei ole paha jos kieltää asiallisesti, eikä komentamalla.
Minä ainakin olen ymmärtänyt täällä tämän komentamisen just semmosena tavallisena, normaalina, ja asiallisena kieltämisenä silloin kun siihen on aihetta! Puuttumisena ei-toivottuun käytökseen.

Mitä sinulle komentaminen sitten on? Karjumista? Minä en sanaa niin ymmärrä.
 
Rautalanka
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.05.2005 klo 17:06 vieraana kirjoitti:
minusta komentaminen on huonoa käytöstä.vaikka käyttäisikin paljon ei sanaa, sekään ei ole paha jos kieltää asiallisesti, eikä komentamalla.
HIHHIH :LOL:
Olen aina ihmetellyt mitä ne terroristikakaroiden äidit oikein päässään miettivät. Tässä näyttää olevan vastaus :headwall: :headwall:
Ei kuuntele mitä puhutaan, ei ota mitään ohjeita vastaan, ei välitä mitä muut ajattelee, on niin kertakaikkisen yksinkertainen, ettei edes tajua mistä muut puhuvat ja miten muut yrittävät tulla toimeen ihmisten kanssa ja opettavat lapsilleen rajoja, jotta he pärjäisivät maailmassa, jossa on toden totta otettava muut ihmiset huomioon.

 
Äippä vaan
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.05.2005 klo 17:06 vieraana kirjoitti:
minusta komentaminen on huonoa käytöstä.vaikka käyttäisikin paljon ei sanaa, sekään ei ole paha jos kieltää asiallisesti, eikä komentamalla.
Olen samaa mieltä. Meillä 3v10kk ikäinen tyttö, jolle opetetaan mitä saa tehdä ja mitä ei. Käytetään myös ei sanaa, mutta ei komenneta vaan kielletään asiallisesti. Tyttö saa monesti kehuja hyvästä käytöksestä. Toisin kuin monet tuntemani lapset, joita kasvatetaan komentamalla.
 
Päivänsini
Olipa pakko itsekin kommentoida tähän komentamis asiaan. Mitä on komentaminen? Onko se sitä, että sanotaan nätisti ei ja selitetään asia vai huudetaan kurkku suorana lapselle eikä selitetä mitä lapsi tekee väärin? Tunnen yhden perheen jossa esikoista ei ole "koskaan" kielletty tekemästä mitään koska lapselle tulee paha mieli jos kielletään tai komennetaan. No nyt kun lapsi on kuuden vanha niin tämä äiti sanoi, että ei hän pärjää enää tälle lapselle lapsi tekee juuri niinkuin itse haluaa ja mitkään komentamiset ei auta. Esimerkkejä lapsen tekemisistä roskat heitetään lattialle, ihmisille sanotaan mitä vain, kiusaa muita lapsia, omia jälkiä ei siivota ja kehottaa siivoamaan tämä lapsi toteaa ei tarvi kyllä äiti siivoaa! Eli kyllä lapsi tarvitsee komentamista ja senhän voi tehdä myös kauniisti ääntä ja kättä korottamatta!
 
Äippä vaan
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.05.2005 klo 07:03 Päivänsini kirjoitti:
Olipa pakko itsekin kommentoida tähän komentamis asiaan. Mitä on komentaminen? Onko se sitä, että sanotaan nätisti ei ja selitetään asia vai huudetaan kurkku suorana lapselle eikä selitetä mitä lapsi tekee väärin? Tunnen yhden perheen jossa esikoista ei ole "koskaan" kielletty tekemästä mitään koska lapselle tulee paha mieli jos kielletään tai komennetaan. No nyt kun lapsi on kuuden vanha niin tämä äiti sanoi, että ei hän pärjää enää tälle lapselle lapsi tekee juuri niinkuin itse haluaa ja mitkään komentamiset ei auta. Esimerkkejä lapsen tekemisistä roskat heitetään lattialle, ihmisille sanotaan mitä vain, kiusaa muita lapsia, omia jälkiä ei siivota ja kehottaa siivoamaan tämä lapsi toteaa ei tarvi kyllä äiti siivoaa! Eli kyllä lapsi tarvitsee komentamista ja senhän voi tehdä myös kauniisti ääntä ja kättä korottamatta!
Minun mielestä voi kieltää nätisti, mutta ei komentaa nätisti. Komentaminen ja nätisti kieltäminen on ihan eri asioita.
 
jeps
Aina se nätisti kieltäminen tai nätisti "komentaminen" ei tehoa. Minkä ikäisiä lapsia teillä, kirjoittajat, on? On ihan eri asia "komentaa" eli nätisti mutta napakasti kieltää 2-vuotiasta, kuin 6-vuotiasta ja murkkuikäisen kanssa tilanne on taas ihan toinen.
On eri asia sanoa EI pistorasioiden rassaamisesta, roskiskaapin purkamisesta ja hiekan syytämisestä toisen päälle KUIN komentaa siivoamaan oma huone, noudattamaan kotiintuloaikoja, tekemään läksyt ja lukemaan kokeisiin tai jotain vastaavaa.
On lapsia, joille ei em. asioista koskaan tarvitse komentaa/käskeä/kehoittaa/ neuvoa nätisti = ihan mikä ilmaisu tahansa.
On lapsia, joita kirjahyllyn tavarat eivät kertakaikkisesti kiinnosta, joille yhden kerran sanottu ei menee perille. Joiden kanssa kotiintuloajoista ei tarvitse kinastella, ne sovitaan ja nuori niitä noudattaa; läksyistä ei tarvitse huomauttaa, hän hoitaa ne - mutta huonetta ei siivota millään kauniilla kehoituksella!
Minulla lapsista keskimmäinen on tämmöinen.
Hänen kanssaan on helppo toimia.

Esikoinen taas purki kaiken, hajotti kaiken, eikä häneen uponnut mikään kauniisti kehoitettu, nätisti sanottu. Alkaen ihan vaan kirjahyllystä aina leikkipuistosta kotiin lähtemiseen ja edelleen kotiituloaikojen noudattamiset tai vaikkapa harrastusten rajoittaminen niin että viikossa olisi myös vapaapäiviä eikä kaikki illat menisi harrastaessa. Esim. tässä harrastusasiassa: hän halusi aloittaa uuden harrastuksen, joka sitoisi aika paljon. Hänellä oli kolme tai neljä (partio, vpk, srk) harrastusta leireineen. Plus koulutyö. Sanoin että uuden voi ottaa, mutta yhdestä vanhasta on sitten luovuttava ja perustelin asian. Hän ei halunnut luopua näistä vanhoista harrasteista, mutta valitti minulle vuosia tapauksen jälkeen, kuinka olen rajoittanut häntä ja pilannut hänen tulevaisuutensakin lähes... :eek: Hän on nyt täysi-ikäinen ja yhä edelleen joudun muistuttamaan häntä MIKSI hän ei aloittanut ko. harrastusta.

Onko kellään muulla tämmöistä luupäätä tai ollut itse??? Jos kyse on kasvatuksesta, miksi nuoremman kanssa ei ollut samanlaista? Ilkeä hän ei ollut, ei hän muita kiusannut ja oli muutenkin kodin ulkopuolella ihan normaalisti toimiva ja hyvin oikeudenmukainen, eikä mikään häirikkö, vaikka vilkas ja itsepäinen olikin.

Nuorimmainen on vielä vaipoissa, mutta Ei sana on meillä kyllä käytössä, välillä nätisti sanottuna, välillä komentaen. Ei lapsi tyhmä ole, mutta en minäkään. ON turha vedättää. Ei on ei, ja jos ei usko hyvällä, uskoo sitten vähän kovemmalla. Jos kymmenennen kerran kiskoo kiellettyä laatikkoa tyhjäksi, sitä samaa joka on koko ajan ja joka pv ollut EI, niin minä ainakaan en jaksa lempeästi lässyttää: "ei kultaseni, se on äidin laatikko, et saa mennä sinne, menepä kultaseni omalle laatikollesi, kas tässä..." "kulta, se on EI. missäs sinun OMA laatikkosi on" "EI, se oli se äidin laatikko. TÄMÄ on sinun oma laatikkosi... " ja niin edelleen.

Voitte pitää minua just niin kamalana kuin haluatte, mutta kyllä minulla se lempeä lässytys loppuu jo alkumetreillä ja ääni nousee KOMENTAMISEKSI..

Ja kun minulla on kaksi jo täysi-ikäistä ja täysin normaalia lasta, joille on sanottu EI kauniisti ja EI komentamalla, eikä heistä mummonpotkijoita ole tullut, ei edes koulukiusaajia, vaan ihan tavallisia, kilttejä, sosiaalisia ja toiset huomioonottavia nuoria aikuisia, uskallan kyllä KOMENTAA tätä nuorintakin.

Mutta fyysista kuritusta ja tyhjän huutamista ja karjumista tai nalkuttamista meillä ei ole. Niinikään meillä myös puututaan eli se kielto käsky kehoitus pannaan täytäntöön eli tenava haetaan pois väärästä paikasta tai viedään ulos kirkkosalista huutamasta ja niin edelleen jos ei parilla sanomisella usko.
 

Yhteistyössä