"vieras"
Jos lipsut polulta ja tulee ero ,eikö tämän ajattelu herätä negatiivisia tunteita kun et halua erota ? Vaikka oletkin tunne-ihminen ! Eikö se riitä pitämään tunteita kurissa ?
No mutta hei
Tunne ihminen tai ei, ei mitenkään muuta sitä että jos käy vieraissa niin on tehnyt aviorikoksen.
"mutta musta tuntuu..." sama se miltä tuntuu, melko pinnallista jos ei voi itse tehdä PÄÄTÖSTÄ siittä että on uskollinen.
Rakkaus on monin osin päätös, omia mielihaluja ja tunteita voi ohjailla ja johdatella oikeaan suuntaan jos rakastuu vieraaseen.
Rakastua voi, muita miehiä katsella voi, ihastua voi, mutta jos nuo asiat toteuttaa teoksi niin se on peruuttamatonta.
En antaisi anteeksi vaimon hairahdusta, sais ihan itse miettiä missä asustais eron jälkeen, lapset jäis mulle.
"mutta musta tuntuu..." sama se miltä tuntuu, melko pinnallista jos ei voi itse tehdä PÄÄTÖSTÄ siittä että on uskollinen.
Rakkaus on monin osin päätös, omia mielihaluja ja tunteita voi ohjailla ja johdatella oikeaan suuntaan jos rakastuu vieraaseen.
Rakastua voi, muita miehiä katsella voi, ihastua voi, mutta jos nuo asiat toteuttaa teoksi niin se on peruuttamatonta.
En antaisi anteeksi vaimon hairahdusta, sais ihan itse miettiä missä asustais eron jälkeen, lapset jäis mulle.
"Onnellinen"
Mä olen ollut rakastunut toiseen mieheen nyt noin 5 vuotta. Mieheni kanssa olen ollut 6 vuotta. Koskaan en ole mitään tehnyt mitä pettämiseksi voisi laskea (jos ajatuksia ei oteta huomioon).
Eli ei se ihan välttämättä parissa kuukaudessa se rakkaus/ihastuminen kuihdu jos tää toinen on edes millään tavalla mukana elämässäsi.
Eli ei se ihan välttämättä parissa kuukaudessa se rakkaus/ihastuminen kuihdu jos tää toinen on edes millään tavalla mukana elämässäsi.
fghsgfhyt
Kiva lukea noita vastauksia. Itse olen pikkuisen samassa tilanteessa....hieman ihastunut toiseen mieheen, vaikken edes tunne sitä...pelkkää himoa varmaan. Mieli tekis ja ajatus kutkuttaa jne. mut järki sanoo, että anna olla, ei ole sen arvoista. Mitä sitten kun alkuhuuma menee ohi, hankalaksi menee kuitenkin. Joten kiitos kaikille vastaajille, pysyn haaveilun puolella....toivottavasti. Mieheen kyllä törmäilen pakostikin välillä, mut kyllä se siitä unohtuu...unohtuuhan?
"vieras"
Minulla on sama tilanne, olen seurustellut 6 vuotta ja ollut ihastunut erääseen toiseen mieheen vielä kauemmin. Tunteet ovat molemmin puolisia. Nykyinen mieheni on ihana, komea, hyvä ura, kiltti, perhekeskeinen ja välittävä. Ihan täydellinen mies minun makuuni, silti, tulee kutkuttavia tunteita tuon toisen miehen kohdalla edelleenkin.
Olen käynyt näiden vuosien aikana muutamaan kertaan tutkimassa onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella ja voin sanoa, että ei ole.. Ne samat ärsytyksen aiheet seuraa seuraavaankin suhteeseen. Tuo ihastukseni muuttuu vähän ajan päästä vielä rasittavammaksi kuin minä koen nykyisen mieheni, jopa kuvottavalta jossain asioissa ja ihan ei minun tyyliseksi mieheksi. Silti, taas kun vähän aikaa erossa ollaan oltu niin ajattelen häntä niin ruusuiset lasit päässäni vaikka tiedän ettei siitä ikinä koskaan seuraisi mitään hyvää. Joten kehotan ihmisiä erottamaan ihastukset ja rakkauden toisistaan ja arvostamaan sitä mitä heillä on. Se ei nimittäin ole itsestäänselvyys.
Olen käynyt näiden vuosien aikana muutamaan kertaan tutkimassa onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella ja voin sanoa, että ei ole.. Ne samat ärsytyksen aiheet seuraa seuraavaankin suhteeseen. Tuo ihastukseni muuttuu vähän ajan päästä vielä rasittavammaksi kuin minä koen nykyisen mieheni, jopa kuvottavalta jossain asioissa ja ihan ei minun tyyliseksi mieheksi. Silti, taas kun vähän aikaa erossa ollaan oltu niin ajattelen häntä niin ruusuiset lasit päässäni vaikka tiedän ettei siitä ikinä koskaan seuraisi mitään hyvää. Joten kehotan ihmisiä erottamaan ihastukset ja rakkauden toisistaan ja arvostamaan sitä mitä heillä on. Se ei nimittäin ole itsestäänselvyys.
"Onnellinen"
[QUOTE="vieras";29194749]Minulla on sama tilanne, olen seurustellut 6 vuotta ja ollut ihastunut erääseen toiseen mieheen vielä kauemmin. Tunteet ovat molemmin puolisia. Nykyinen mieheni on ihana, komea, hyvä ura, kiltti, perhekeskeinen ja välittävä. Ihan täydellinen mies minun makuuni, silti, tulee kutkuttavia tunteita tuon toisen miehen kohdalla edelleenkin.
Olen käynyt näiden vuosien aikana muutamaan kertaan tutkimassa onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella ja voin sanoa, että ei ole.. Ne samat ärsytyksen aiheet seuraa seuraavaankin suhteeseen. Tuo ihastukseni muuttuu vähän ajan päästä vielä rasittavammaksi kuin minä koen nykyisen mieheni, jopa kuvottavalta jossain asioissa ja ihan ei minun tyyliseksi mieheksi. Silti, taas kun vähän aikaa erossa ollaan oltu niin ajattelen häntä niin ruusuiset lasit päässäni vaikka tiedän ettei siitä ikinä koskaan seuraisi mitään hyvää. Joten kehotan ihmisiä erottamaan ihastukset ja rakkauden toisistaan ja arvostamaan sitä mitä heillä on. Se ei nimittäin ole itsestäänselvyys.[/QUOTE]
Kuin omasta elämästäni. Tosin en siis ole sitä ruohon vihreyttä koskaan kokeillut. Välillä kun tapaan tämän ihastukseni saattaa tulla sellainen olo, etten voi sietääkään tapausta ja oma mies tuntuu rakkaimmalta ikinä. Jotenkin se kai ns. muuttuu "jonkinlaiseksi suhteeksi" jos on 5 vuotta toisen perään haikaillut. Eli alkaa näkemään siinäkin miehessä niitä ei niin kivoja ominaisuuksia (tämän kohdalla esim. rahan palvonta). Ja tämä mies tietää tunteeni ja on ne aina välillä jakanutkin. Samperi sentään, vaikeaksi tämän tekee se, että mies on ollut koko tämän 5 vuotta sinkkuna. Monesti olen toivonut, että löytäisi vierelleen jonkun naisen niin saisin ajatukseni ehkä irti hänestä. Mutta on sanonutkin minulle, että vertaa kaikkia naisia minuun, eikä pysty ns. tyytymään.
Silti rakastan omaa miestäni enemmän kuin ketään. Ja olen onnellinen.
Olen käynyt näiden vuosien aikana muutamaan kertaan tutkimassa onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella ja voin sanoa, että ei ole.. Ne samat ärsytyksen aiheet seuraa seuraavaankin suhteeseen. Tuo ihastukseni muuttuu vähän ajan päästä vielä rasittavammaksi kuin minä koen nykyisen mieheni, jopa kuvottavalta jossain asioissa ja ihan ei minun tyyliseksi mieheksi. Silti, taas kun vähän aikaa erossa ollaan oltu niin ajattelen häntä niin ruusuiset lasit päässäni vaikka tiedän ettei siitä ikinä koskaan seuraisi mitään hyvää. Joten kehotan ihmisiä erottamaan ihastukset ja rakkauden toisistaan ja arvostamaan sitä mitä heillä on. Se ei nimittäin ole itsestäänselvyys.[/QUOTE]
Kuin omasta elämästäni. Tosin en siis ole sitä ruohon vihreyttä koskaan kokeillut. Välillä kun tapaan tämän ihastukseni saattaa tulla sellainen olo, etten voi sietääkään tapausta ja oma mies tuntuu rakkaimmalta ikinä. Jotenkin se kai ns. muuttuu "jonkinlaiseksi suhteeksi" jos on 5 vuotta toisen perään haikaillut. Eli alkaa näkemään siinäkin miehessä niitä ei niin kivoja ominaisuuksia (tämän kohdalla esim. rahan palvonta). Ja tämä mies tietää tunteeni ja on ne aina välillä jakanutkin. Samperi sentään, vaikeaksi tämän tekee se, että mies on ollut koko tämän 5 vuotta sinkkuna. Monesti olen toivonut, että löytäisi vierelleen jonkun naisen niin saisin ajatukseni ehkä irti hänestä. Mutta on sanonutkin minulle, että vertaa kaikkia naisia minuun, eikä pysty ns. tyytymään.
Silti rakastan omaa miestäni enemmän kuin ketään. Ja olen onnellinen.
"vieras"
Nää ihastus jutut pysyy sitä kauniimpina mitä etäisempinä ne pysyy . Jos ihastus huumassa teet jotain "laitonta" tulee arki vastaan ! Ole valmis tulevaan arkeen ,ihastus haalenee kun SE on saavutettu,avioero,yms.
valinta
Mä olen onnettomassa liitossa jossa ollaan tehty eroa jo pitkään. Sitten menin ja ihastuin työkaveriin. Rakastuin. Ja hän minuun. Enkä aio kyllä yhtään pidätellä tunteitani kun pääsen tästä sotkusta eroon. Kauneimmatkaan parisuhteet harvoin kestävät koko elämää. Kuvittelin että meillä on mieheni kanssa loppuelämä aikaa olla onnellisia, mutta todellisuus oli toinen. Nyt mulla on loppuelämä aikaa rakentaa omaa onneani. Jonkin mittaisen hetken se on tämän uuden ihmisen kanssa, jos se päättyy, heittää elämä taas uusia mahdollisuuksia. Minä otan sen kaiken ilolla vastaan 
"Vieras"
Minkä ikäisiä olette miehesi kanssa ja kuinka pitkä suhde teillä ?Mä olen onnettomassa liitossa jossa ollaan tehty eroa jo pitkään. Sitten menin ja ihastuin työkaveriin. Rakastuin. Ja hän minuun. Enkä aio kyllä yhtään pidätellä tunteitani kun pääsen tästä sotkusta eroon. Kauneimmatkaan parisuhteet harvoin kestävät koko elämää. Kuvittelin että meillä on mieheni kanssa loppuelämä aikaa olla onnellisia, mutta todellisuus oli toinen. Nyt mulla on loppuelämä aikaa rakentaa omaa onneani. Jonkin mittaisen hetken se on tämän uuden ihmisen kanssa, jos se päättyy, heittää elämä taas uusia mahdollisuuksia. Minä otan sen kaiken ilolla vastaan
en muista. se edellinen
[QUOTE="Vieras";29198302]Minkä ikäisiä olette miehesi kanssa ja kuinka pitkä suhde teillä ?[/QUOTE]
Kolmekymppisiä. Yli 10v.
Kolmekymppisiä. Yli 10v.
"..."
Minulla sama tilanne kun tässä yhdellä aiemmalla kirjoittajalla, avioliitossa meni huonosti, ihastuin,rakastuin ja erosin, kuten myös tämä nykyinen kumppanini. Olemme yhdessä jo kymmenettä vuotta, suhteemme on edelleen hyvä. Itse kyllä tein aikanaan omassa tilanteessani oikean ratkaisun, nyt olen onnellinen. Koskaanhan ei voi tietää etukäteen kuinka tässäkään suhteessa käy, elän sitä päivä kerrallaan.
Niin se olen minäkin rakastunt toiseen mieheen. Olen ollut jo 10 vuotta rakastunut tähän yhteen mieheen. Hän on kaikkea sitä mitä haluaisin, mutta en koskaan tule häntä saamaan.
Siksi pidän häntä itselleni ystävänä. Aina kun näemme on välillämme tietynlaista kemiaa, en tiedä onko tunteet molemmin puoleisia, mutta miehen käytöksestä voisin päätellä että ehkä olisi.
Viimeksikin kun näimme halasimme. Se oli jotain mitä olin kaivannut jo pitkään. Emme ole tässä vuosien aikana kovinkaan nähneet, mutta vaikka viime tapaamisesta oli tosiaa se 10 vuotta kulunut niin tuntui, ettei se ollut tunteita muuttanut yhtään.
Täytyy vain elää näin ja nauttia siitä, että saan tuon hienon ja ihanan miehen edes tuntea!
Siksi pidän häntä itselleni ystävänä. Aina kun näemme on välillämme tietynlaista kemiaa, en tiedä onko tunteet molemmin puoleisia, mutta miehen käytöksestä voisin päätellä että ehkä olisi.
Viimeksikin kun näimme halasimme. Se oli jotain mitä olin kaivannut jo pitkään. Emme ole tässä vuosien aikana kovinkaan nähneet, mutta vaikka viime tapaamisesta oli tosiaa se 10 vuotta kulunut niin tuntui, ettei se ollut tunteita muuttanut yhtään.
Täytyy vain elää näin ja nauttia siitä, että saan tuon hienon ja ihanan miehen edes tuntea!
***
Kyllä jokainen tietää mikä on oikein ja mikä väärin!
Itse olen perheellinen ja rakastunut toiseen. Hänellä myös perhe.
Itse olen perheellinen ja rakastunut toiseen. Hänellä myös perhe.
------
[QUOTE="vieras";29198883]Mikä sun mielestä on väärin/oikein ?[/QUOTE]
No eiköhän väärin ole pettää se toinen?!
Mutta aina ei kaikki ole niin helppoa. Itse olen käynyt aidan toisella puolella ja hyvältä sekin tuntuu..
No eiköhän väärin ole pettää se toinen?!
Mutta aina ei kaikki ole niin helppoa. Itse olen käynyt aidan toisella puolella ja hyvältä sekin tuntuu..
Sitä voi myös erota ja aloittaa sen jälkeen uudet suhteet. Ei pettäminen ole ainoa vaihtoehto.
Jekkulis
Pettää ei ainaskaan kannata. Petettynä osapuolena on karsea olla. Itse jouduin tämän kokemaan.
"Rebecca"
Arvatkaa mitä? Aina kun mieheni ja minun suhteessa tulee hankalaa niin ajattelen miestä joka hymyili minulle juna-asemalla kun odotin junaa. En saa häntä mielestäni vaikka siitä on jo melkein vuosi. Nyt minulla on lapsi jo tämän nykyisen miehen kanssa ja mietin että minkälaista olisi olla juna-asema miehen kanssa. Olen vasta 19.v ja minusta elämäni meni hukkaan kun sitouduin nykyiseen mieheeni kun olin 18.v. Kaduttaa pirusti, etten saanut nähdä maailmaa tämän enempää. Sitäpaitsi tunnen että olen vasta lapsi, toisaalta taas tuntuu että olen jo 40.v. Kumpa löytäisin itseni ja että mikä oikeasti olen.
Nyt minulla on lapsi jo tämän nykyisen miehen kanssa ja mietin että minkälaista olisi olla juna-asema miehen kanssa. Olen vasta 19.v ja minusta elämäni meni hukkaan kun sitouduin nykyiseen mieheeni kun olin 18.v. Kaduttaa pirusti, etten saanut nähdä maailmaa tämän enempää. Sitäpaitsi tunnen että olen vasta lapsi, toisaalta taas tuntuu että olen jo 40.v. Kumpa löytäisin itseni ja että mikä oikeasti olen.
"Hömelö"
Tulipa joltakin hyvä parisuhdevinkki: voi käydä kiksauttamassa mutta älä riko perhettä
Siitä ihastumisen tunteesta voi minusta ottaa ilon irti ilman että asialle tekee mitään, vastapuolelle edes kertoo asiasta saati että pettäis tai ottais eron. Jotkut ihmiset vaan on tosi miellyttäviä ja niiden seurassa viihtyy.
Siitä ihastumisen tunteesta voi minusta ottaa ilon irti ilman että asialle tekee mitään, vastapuolelle edes kertoo asiasta saati että pettäis tai ottais eron. Jotkut ihmiset vaan on tosi miellyttäviä ja niiden seurassa viihtyy.
"huoh"
On se jännä miten heti jos toinen pettää niin ollaan laittamassa tyyppi kartanolle. Sitä vissiin kuvitellaan että ollaan itse niin täydellisiä että tarjoaa kumppanille kaiken mitä se voi ikinä haluta. Aika itsekästä.
"Hömelö"
Huoh, ai että petetyltä itsekästä heittää pettäny puoliso pihalle?! Tosi absurdi näkökanta. Kyllä se on ihan jokaisesta itsestään kiinni että pettääkö. Varmaan aika monessa parisuhteessa on tehty selväks, että pettämistä ei hyväksytä, joten todella itsekäs ajatusmaailma ihmisellä, joka kokee epäreiluksi sen ettei petetty osapuoli anna tekoa anteeksi. Minusta koko parisuhteen pohja tippuu jos toiseen ei voi luottaa. Ja syypää on AINA pettäjän. Jos parisuhde ei tyydytä, yritetään ongelmat ratkasta tavalla tai toisella YHDESSÄ ja jos se ei onnistu niin sitten erotaan. Ja sen jälkeen voi bylsiä ketä tahtoo.
minäkin
Mä olin n. 5 vuotta sitten rakastunut työkaveriini, ja hän minuun. Molemmat olemme naimisissa. Emme pystyneet enää kiistämään tunteitamme, joten erosimme molemmat puolisoistamme, ja menimme yhteen. En kadu sitä yhtään. Siitä lähtien olemme olleet yhdessä, ja olen raskaana tälle miehelle. En todellakaan kadu. Kehotan sinua kuuntelemaan omaa sydäntäsi!
Kehotan sinua kuuntelemaan omaa sydäntäsi!
"vieraana"
Mulla on yksi ihminen, jonka olen tuntenut kauemmin kuin oman puolisoni. Koskaan ei olla oltu pariskunta, hän on ollut "taustalla" elämässäni jo yli 15 vuotta.
Joskus tilanne on ollut siinä pisteessä, että yksi sana toiselta olisi riittänyt siihen, että kumpikin olisi pakannut laukkunsa ja ottanut sen viimeisen askeleen. Koskaan ei kuitenkaan fyysisesti olla petetty. Tähän on liittynyt sellainen kipu ja kaipaus monen vuoden ajan.
Me nähtiin pitkästä aikaa talvella. Ensimmäistä kertaa näiden yli 15 vuoden aikana siihen tapaamiseen ei liittynyt tuskaa ja kaipausta tai kipua. Ensimmäistä kertaa tuli tunne, että me ollaan nyt molemmat siinä pisteessä, että ollaan tehty rauha tämän asian suhteen. Että tahdotaan toiselle hyvää. Rakastetaankin, tavallaan kyllä, mutta kumpikaan ei tahdo suhdetta. Mulle jäi hyvä ja rauhallinen olo meidän kohtaamisesta. Kiitollinen olo siitä, että olen saanut elämääni tällä tavalla tällaisen ihmisen, joka on välittänyt ja kunnioittanut.
Joskus tilanne on ollut siinä pisteessä, että yksi sana toiselta olisi riittänyt siihen, että kumpikin olisi pakannut laukkunsa ja ottanut sen viimeisen askeleen. Koskaan ei kuitenkaan fyysisesti olla petetty. Tähän on liittynyt sellainen kipu ja kaipaus monen vuoden ajan.
Me nähtiin pitkästä aikaa talvella. Ensimmäistä kertaa näiden yli 15 vuoden aikana siihen tapaamiseen ei liittynyt tuskaa ja kaipausta tai kipua. Ensimmäistä kertaa tuli tunne, että me ollaan nyt molemmat siinä pisteessä, että ollaan tehty rauha tämän asian suhteen. Että tahdotaan toiselle hyvää. Rakastetaankin, tavallaan kyllä, mutta kumpikaan ei tahdo suhdetta. Mulle jäi hyvä ja rauhallinen olo meidän kohtaamisesta. Kiitollinen olo siitä, että olen saanut elämääni tällä tavalla tällaisen ihmisen, joka on välittänyt ja kunnioittanut.