On vain hyväksyttävä fakta, olen rakastunut toiseen mieheen:(

Minulla on sama tilanne, olen seurustellut 6 vuotta ja ollut ihastunut erääseen toiseen mieheen vielä kauemmin. Tunteet ovat molemmin puolisia. Nykyinen mieheni on ihana, komea, hyvä ura, kiltti, perhekeskeinen ja välittävä. Ihan täydellinen mies minun makuuni, silti, tulee kutkuttavia tunteita tuon toisen miehen kohdalla edelleenkin.

Olen käynyt näiden vuosien aikana muutamaan kertaan tutkimassa onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella ja voin sanoa, että ei ole.. Ne samat ärsytyksen aiheet seuraa seuraavaankin suhteeseen. Tuo ihastukseni muuttuu vähän ajan päästä vielä rasittavammaksi kuin minä koen nykyisen mieheni, jopa kuvottavalta jossain asioissa ja ihan ei minun tyyliseksi mieheksi. Silti, taas kun vähän aikaa erossa ollaan oltu niin ajattelen häntä niin ruusuiset lasit päässäni vaikka tiedän ettei siitä ikinä koskaan seuraisi mitään hyvää. Joten kehotan ihmisiä erottamaan ihastukset ja rakkauden toisistaan ja arvostamaan sitä mitä heillä on. Se ei nimittäin ole itsestäänselvyys.

Tä oli niin hyvä kommentti, kiitos

 

Itse vaihdoin vastaavassa tilanteessa miestä. Olen erittäin onnellinen nyt sen oikean kanssa. Me ollaan niin samanlaisia. Nyt 8 vuotta uuden kanssa yhdessä ja meillä on 2 vuotias Matias poika. Molempien lapset asuvat meidän kanssa ja meillä on vilskettä. Seksiä joka päivä ja suudelmia ja koskettelua arjessa. Entinen mieheni oli mitä kiltein ja kultaisin mutta aika paljon puuttui. Elämä on rakkauden ja intohimon täyttämää nyt. En kadu !

 

Olen itse myös naimisissa ja ihastunut/rakastunut toiseen mieheen, ollut jo 6 vuotta. Ei ole mennyt parissa kuukaudessa ohitse ei. Muuttanut kyllä muotoaan mutta loppua ei näy.

Mutta sen olen vuosien aikana ymmärtänyt, että en hänestä "parempaa" puolisoa sais ku nykyinen on, enkä halua omaa puolisoa ja lapsiani rikkoa sen vuoksi, että lähtisin ihastuksen matkaan. Entä ku lähtisin hänen matkaan ja kun arki astuu kunnolla kuvaan ja mahdollisesti ihastuis johon kuhun toiseen, lähtiskö taas sen matkaan sitte?
ja vaikka joskus oli haaveita edetä pidemmälle nyt on haave että voitaisiin kehittää tää ystävyydeksi. (En mä tiiä onko tämä kyseinen ihminen edes ihastunut minuun vai onko yksi puolista).

Mutta ikävä raastava jos viikkokin menee ettei hänestä kuulu, itken oikiasti ikävää sillon.
Vaikeaa tää on, mutta vähän helpottanut ku tehnyt itselle tilanteen selväksi.

Voimia AP, tilanne on vaike mutta yritä jaksaa panostaa nykyiseen suhteeseen ja ole ihastuksen kanssa mahd. vähän tekemisissä.

 

Minulla on sama tilanne, olen seurustellut 6 vuotta ja ollut ihastunut erääseen toiseen mieheen vielä kauemmin. Tunteet ovat molemmin puolisia. Nykyinen mieheni on ihana, komea, hyvä ura, kiltti, perhekeskeinen ja välittävä. Ihan täydellinen mies minun makuuni, silti, tulee kutkuttavia tunteita tuon toisen miehen kohdalla edelleenkin.

Olen käynyt näiden vuosien aikana muutamaan kertaan tutkimassa onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella ja voin sanoa, että ei ole.. Ne samat ärsytyksen aiheet seuraa seuraavaankin suhteeseen. Tuo ihastukseni muuttuu vähän ajan päästä vielä rasittavammaksi kuin minä koen nykyisen mieheni, jopa kuvottavalta jossain asioissa ja ihan ei minun tyyliseksi mieheksi. Silti, taas kun vähän aikaa erossa ollaan oltu niin ajattelen häntä niin ruusuiset lasit päässäni vaikka tiedän ettei siitä ikinä koskaan seuraisi mitään hyvää. Joten kehotan ihmisiä erottamaan ihastukset ja rakkauden toisistaan ja arvostamaan sitä mitä heillä on. Se ei nimittäin ole itsestäänselvyys.

Tää on niin ihanasti kirjoitettu.

T: yksi ihastunut.