Hei!
Tämä varmaankin tuntuu todella oudolle kaikista, kun ei ole vastaavaa ongelmaa koskaan minulle vastaan tullut.
Eli tässäpä tulee: Äitini on hivenen katkeroitunut siihen että koskaan teki lapsia. Pienestä pitäen hän on aina tolkuttanut minulle ja siskolleni että "älkää tehkö lapsia, vaan eläkää elämää ja matkustelkaa jne". Hän on mukava ihminen ja tulemme kyllä juttuun, mutta kerran aiemmin kun minulla oli raskausepäily, äitini meni ihan "hulluksi" ja alkoi puhua ettei meillä muka ole varaa lasten tekoon (molemmat olemme vakituisessa työssä, meillä on asunto ja ei huolen häivää ) ja etten minä ole muka valmis äidiksi. Ja kun minä itse tiedän olevani, olenhan sentään jo 24-vuotias, minulla on tasapainoinen parisuhde ja kaikin puolin asiat ovat mallillaan. En käsitä mikä äitiäni vaivaa, onko hän kokenut kahden lapsen hoidon niin raskaasti (isäni teki paljon reissutyötä kun olimme pieniä ) vai mistä moinen johtuu?
Sitten siskoni ei ole yrityksistä huolimatta tullut raskaaksi ja koki kerran ainakin keskenmenonkin, hän on minua 4 vuotta vanhempi, joten tiedän hänet tuntien että hän suutahtaa siitä että pikkusisko ehti ensin.
Nyt olen vasta raskaus viikolla 5, ja olen päättänyt että en halua alkuraskauteen mitään paineita ja riitoja perheeni puolelta. Korkeentaan isälleni voin kertoa raskaudestani, hän olisi vain mielissään että ukille tulee leikkikaveri (kuten hän itse asian ilmaisi kun äitini edellisellä kerralla näki mahdollisen raskauteni maailman loppuna). Mutta äidilleni ja siskolleni en halua kertoa koska en halua heidän loukkaavan minua, vaikka molemmat normaalisti ihania, tosin nokkansa joka asiaan työntäviä, ovatkin.
On todella typerää että "pelkään" aikuisena ihmisenäkin heidän sanan valtaansa, mutta en halua surettaa tai kuohuttaa nyt tunteitani vaan nautin raskaudestani mieheni, ystävieni ja mieheni perheen kanssa. He kaikki ovat ikionnellisia vuokseni.
Onko kellään mitään kokemuksia vastaavasta?
Tämä varmaankin tuntuu todella oudolle kaikista, kun ei ole vastaavaa ongelmaa koskaan minulle vastaan tullut.
Eli tässäpä tulee: Äitini on hivenen katkeroitunut siihen että koskaan teki lapsia. Pienestä pitäen hän on aina tolkuttanut minulle ja siskolleni että "älkää tehkö lapsia, vaan eläkää elämää ja matkustelkaa jne". Hän on mukava ihminen ja tulemme kyllä juttuun, mutta kerran aiemmin kun minulla oli raskausepäily, äitini meni ihan "hulluksi" ja alkoi puhua ettei meillä muka ole varaa lasten tekoon (molemmat olemme vakituisessa työssä, meillä on asunto ja ei huolen häivää ) ja etten minä ole muka valmis äidiksi. Ja kun minä itse tiedän olevani, olenhan sentään jo 24-vuotias, minulla on tasapainoinen parisuhde ja kaikin puolin asiat ovat mallillaan. En käsitä mikä äitiäni vaivaa, onko hän kokenut kahden lapsen hoidon niin raskaasti (isäni teki paljon reissutyötä kun olimme pieniä ) vai mistä moinen johtuu?
Sitten siskoni ei ole yrityksistä huolimatta tullut raskaaksi ja koki kerran ainakin keskenmenonkin, hän on minua 4 vuotta vanhempi, joten tiedän hänet tuntien että hän suutahtaa siitä että pikkusisko ehti ensin.
Nyt olen vasta raskaus viikolla 5, ja olen päättänyt että en halua alkuraskauteen mitään paineita ja riitoja perheeni puolelta. Korkeentaan isälleni voin kertoa raskaudestani, hän olisi vain mielissään että ukille tulee leikkikaveri (kuten hän itse asian ilmaisi kun äitini edellisellä kerralla näki mahdollisen raskauteni maailman loppuna). Mutta äidilleni ja siskolleni en halua kertoa koska en halua heidän loukkaavan minua, vaikka molemmat normaalisti ihania, tosin nokkansa joka asiaan työntäviä, ovatkin.
On todella typerää että "pelkään" aikuisena ihmisenäkin heidän sanan valtaansa, mutta en halua surettaa tai kuohuttaa nyt tunteitani vaan nautin raskaudestani mieheni, ystävieni ja mieheni perheen kanssa. He kaikki ovat ikionnellisia vuokseni.
Onko kellään mitään kokemuksia vastaavasta?