Onko elämisen helppous tehnyt äideistä masentumisherkkiä ja lastensa surmaajia???

  • Viestiketjun aloittaja Syitä ja seurauksia pohtiva
  • Ensimmäinen viesti
Syitä ja seurauksia pohtiva
Tuntuu että jokaisella on jotain mielenterveysoireita, valitetaan elämisen vaikeutta milloin mistäkin ja tai sitten tapahtuu näitä ääritekoja kuten lasten surmaamisia...

Ei äidit ennen lapsiaan surmanneet näin herkästi tai siihen ajautuneet-olivat olosuhteet millaisia tahansa...ei ainakaan jos puhutaan normiperheistä eikä esim. aviottomien lasten äideistä jos oikein kauas katsellaan...

Ehkä aika ja yhteiskunta on huono, työttömyys jyllään ja kaikki on menossa perseelleen eikä apua saa vaikka pyytäisi, mutta sekoittuuko näihin myös ripaus uusavuttomuutta ja selviytymistaidon puutetta...

Ihmettelen, kun eivät ne äidit tosi köyhissä maissakaan listi lapsiaan, vaan yrittävät selviytyä keinoilla millä hyvänsä..päivä kerrallaan....
 
ggju
Alkuperäinen kirjoittaja Syitä ja seurauksia pohtiva;30455233:
Onko elämisen helppous tehnyt äideistä masentumisherkkiä ja lastensa surmaajia?
No jaa... Ehkä elämän helppous tietyllä tavalla on aiheuttanut yhteisöllisyyden vähenemistä ja se puolestaan johtaa läheisten (yhteisöllisen) tuen puuteeseen.
 
masentaa(ko)
Masentuminen ei onneksi tarkoita sitä että tahtoisi ottaa lapsensa tai itsensä päiviltä. Jos minulla ei olisi näitä kahta lastani niin vanhimman lapsemme menehtymisen vuoksi iskenyt masennus olisi varmaan tehnyt minusta zombien. Näiden kahden hengissäolevan lapsen "ansiosta" jaksan hoitaa heidät, kodin ja pidän itsenikin ihmisen näköisenä vaikka olenkin saanut diagnoosiksi vaikea masennus.

Mutta ne "masennukset" jotka ovat oikeasti vain sitä että elämä tökkii ja on tyhjä olo, ne varmaan ajavatkin sitten tekemään jotain aivan idioottimaista kun pitää niin kovasti saada sitä äksöniä elämään.

Helppous...jaa...vaikea sanoa johtuuko tämä elämäntapamasennus elämän helppoudesta vaiko vaan siitä että kukaan ei enää rehellisesti kerro toiselle että "hiukkasenko vi**taa" vaan ollaan olevinaan että kaikki on niin hienosti. Kai sitä sitten joku elämäntapamasentunut alkaa kuvittelemaan että oikeasti kaikilla muilla on törkeän ihanat elämät ja hän on ainoa jota ottaa pattiin.
 
"Mymy"
Ei ne masennuksen syyt ole vain tässä ja nyt, viimeisimmässä vuodessa tai viidessäkään. Monilla se masennus kumpuaa jostakin vielä kauempaa ja syvemmältä, lapsuudesta ja omien vanhempien vaikeuksista jotka ovat alkaneet isovanhempien ongelmista jotka ovat alkaneet sota-aikana...

Ite arvelen, että kun eläminen on tullut näin aineellisesti ajatellen helpommaksi, niin näyttäisi samalla menneen psyykkiseltä kannalta vaikeammaksi. Kaikki tiedon määrä ja se, miten helppo on kuulla pahuudesta ja karmeista elämänkohtaloista sitä omaa kotikylää kauempaakin. Onko ihminen suunniteltu kestämään niin valtavaa osin suurelta osin ei-konkreettisen (negatiivisen) tiedon määrää?

Lapsisurmat kyllä ovat vähentyneet, kun naiset ovat ottaneet päätöksen lapsiluvusta omiin käsiinsä. Lapset eivät enää ole luonnollinen ja mahdollinen seuraus parisuhteessa elämisestä, vaan yksi itsenäinen valinta muiden joukossa.
 
vierass
Mummoni joka toimi aikoinaan kodinhoitajana sanoi että hänen mielestään nykyään perheet ovat niin yksin. Ennen oli mummoni kaltaisia kodinhoitajia jotka piti perheestä huolta ja suku asui lähekkäin.
 
näkemys
Kaksi teemaa toistuvat: määrä vähentynyt ja äidit väsyneitä ja psykoottisia. Kukaan ei tule pohtineeksi, voiko väkivallan vähyydestä vetää niin suoran johtopäätöksen yhteiskunnan hyvinvointiin (vähiten väkivaltaa --> onnellisimmat ihmiset).

Siitä puhutaan aika vähän, kuinka psykoosialttius riippuu ympäristöstä, jonka osuus on noussut yhä tärkeämmäksi (Dean et Murray 2005). Eli ihmiset ei suostu pitämään mahdollisena, että tämä yhteiskunta tuottaa herkemmin lapsensurmaajanaisia tai psykoosia kuin jokin toinen, vaan asia nähdään henkilökohtaisena tragediana: toiset eivät vaan jaksa oli tukiverkko mikä tahansa ja tappavat. Asia on näin helppo kääntää pois ympäristöstä kohti uupunutta naista yksilönä: "systeemi on hyvä, mutta noin aina käy joskus". Asia on monisyisempi kuten asiantuntijat tietävätkin yleensä: Nainen ei ole alkusyy tapahtumille, vaikka hän on täyden ymmärryksen tapauksissa lopullisen päätöksen siitä tehnyt,

Uskon, että täydessä ymmärryksessä lapsia surmaavien suomalaisten naisten määrä kasvaa. Uutta on surman motiivi: aiemmin täydessä ymmärryksessä äidin taholta lapsia on surmattu lähinnä vain liian kurinpidon ja nälänhädän sivutuotteena spontaanisti tai suunnitellusti. Nyt on leviämässä motiivi, jossa lapset tapetaan kun "mä en enää jaksa". On paradoksaalista, että tällä logiikalla yhtä aikaa voimme paremmin kuin koskaan JA jaksamme vähemmän kuin koskaan. Se ei ole epäloogisuudessaan uskottavaa, vaan uskottavampaa on, että länsimaisen ihmisen kyky kestää vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, uhrata oma hyvinvointinsa itsensä ulkoiselle päämäärälle, on kauttaaltaan laskenut. On "enemmän ok" luovuttaa ja lopulta, kuten itsemurhassa, käyttäytyä äärimmäisen itsekkäästi.
 
"totuus on"
Omasta mielestäni nykyihmisen, ei siis pelkästään äitien ongelmana on ihan puhtaasti lisääntyvä itsekkyys.
Se näkyy kaikessa, jopa lapsissa kouluissa ja päiväkodeissa.
Halutaan kaikki mutta ei olla valmiita joustamaan tai luopumaan joistakin asioista. Kaiken haluamisessa ja tavoittelussa väsyy kun ei osata tehdä itselle selväksi mikä on oikeastaan tärkeää eli oman arvomaailman pohtiminen, löytäminen ja toteuttaminen on jäänyt pois kaiken haluamisen tilalle.
Kun ihminen löytää ne omat arvonsa ja alkaa toteuttamaan niitä ja elämään omien arvojensa mukaisesti ni..in elämä helpottuu ja tyhjiötä ei tarvitse paikata haluamalla kaikkea.
Itsekkyys korostuu tuossa kaiken haluamisella.
 
"koo"
En tiedä elämisen helppoudesta nykypäivänä, mutta siihen uskon että ennen ihmiset välittivät enemmän toisistaan ja juuri tämä yhteisöllisyys oli erilaista kuin nykyään. Nykypäivänä ihmiset ovat yksin asioidensa kanssa ja kynnys avun hakemiseen voi olla huikean korkea. Jos pyydät apua, olet heikko. En tiedä, mahtaako esim. nyt Kuopion tapauksen taustalla olla uusavuttomuus, vaan enemmänkin todella huono psyykkinen kunto. Mediassa puhutaan koko ajan sosiaalityön ja lastensuojelun resursseista, minusta katse pitäisi kääntää myös psykiatrisen hoidon resursseihin.
 
näkemys
[QUOTE="totuus on";30456944]Omasta mielestäni nykyihmisen, ei siis pelkästään äitien ongelmana on ihan puhtaasti lisääntyvä itsekkyys.
Se näkyy kaikessa, jopa lapsissa kouluissa ja päiväkodeissa.
Halutaan kaikki mutta ei olla valmiita joustamaan tai luopumaan joistakin asioista. Kaiken haluamisessa ja tavoittelussa väsyy kun ei osata tehdä itselle selväksi mikä on oikeastaan tärkeää eli oman arvomaailman pohtiminen, löytäminen ja toteuttaminen on jäänyt pois kaiken haluamisen tilalle.
Kun ihminen löytää ne omat arvonsa ja alkaa toteuttamaan niitä ja elämään omien arvojensa mukaisesti ni..in elämä helpottuu ja tyhjiötä ei tarvitse paikata haluamalla kaikkea.
Itsekkyys korostuu tuossa kaiken haluamisella.[/QUOTE]

Totta, ja erityisesti naisten itsekkyys Suomessa on selvästi kasvanut. Sitä on paikoin jopa ylistetty. Erot ihmisten välillä itsekkyydestä ovat yleisestikin tiedossa esimerkiksi kehitysmaiden ja länsimaiden välillä.

Mutta kenties Suomi, naisten vallan pisimmälle vievänä mm. juridisesti ja normeissa, joutuu myös ottamaan vastaan eniten sen lieveilmiöitä. Kuten muutamakin yhteiskuntatutkija on todennut, jos jostain asiasta tulee uskonnollinen totuus, sen arvostelua ei voida sietää eikä edes kuvitella. Näin on ehkä käynyt naisten itsekkyydessä: todella harva suomalainen nainen arvostelee julkisesti sen kasvua.
 
ggju
Pitää varmasti paikkansa että naisten itsekkyys on kasvanut, miehet ovat olleet itsekkäitä aina. Naisilla itsekkyys myös vähentää yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä muiden kanssa, miesten kohdalle itsekkyys ei ehkä ilmene samalla tavalla joukkuepelaamisessa.
 
vierazz
Alkuperäinen kirjoittaja näkemys;30456942:
Eli ihmiset ei suostu pitämään mahdollisena, että tämä yhteiskunta tuottaa herkemmin lapsensurmaajanaisia tai psykoosia kuin jokin toinen
Miksi sellaista pitäisikään pitää mahdollisena, kun kerran lapsensurmien määrä on todistetusti laskenut nyky-yhteiskunnassamme?

Alkuperäinen kirjoittaja näkemys;30456942:
Uskon, että täydessä ymmärryksessä lapsia surmaavien suomalaisten naisten määrä kasvaa.
Uskon, ettet ole aivan ymmärtänyt käsitettä "täydessä ymmärryksessä".
 

Yhteistyössä