Onko kenelläkään vielä intohimoista parisuhdetta 2v jälkeen?

Vakavissani mietin tässä mieheni kanssa, että onko meillä normaali parisuhde vai onko tämä ihan "hulluutta" tai olemmeko liian kiinni toisissamme?

Lyhyesti meidän taustoista. Olemme naimisissa molemmat toista kertaa ja lisäksi uusperhe, jossa vierailee yksi kouluikäinen lapsi joka toinen viikko. Ikää meillä 35-40v.

Taudin kuvaus:

-Järjestämme töistä iltapäivisin vapaata läheisyys- ja seksihetkille.

-Merkkailemme yhteiseen kalenteriimme milloin näitä iltapäivähetkiä toivomme.

-Meillä on suuri yhtymisen tarve. Seksiä harrastamme 4-5krt/vk. Tätä on jatkunut lähes 2 vuotta.

-Olemme sopineet yhteisistä parisuhteemme säännöistä ja kirjanneet ne. Päivitämme sitä tai kun uusia asioita nousee pintaan.

-Kiehnäämme ihan järjettömän paljon. Vaatteet päällä ja ilman vuorokaudenajasta riippumatta. Kumpikin haluaa sitä.

-Kotityöt tehdään yhdessä ja muutenkin asioista sovitaan yhdessä.

-Sanomme päivittäin rakastavamme toisiamme ja suutelemme kunnolla joka päivä.

-Koemme olevamme toistemme puolikkaita. Tykkäämme harrastaa ja olla yhdessä myös vapaa-ajalla.

-Puhumme lisäksi kaikenlaisista asioista usein tuntikaupalla jopa niin, että on täytynyt sopia keskustelujen rajoittamisesta arki-iltaisin.

-Teemme ratkaisuja ilman, että keskustelemme niistä muiden kuin puolison kanssa. Muutenkaan emme keskustele parisuhteemme asioista ulkopuolisille.

-Uskallamme puhua ja näyttää tunteemme. Olemme keskittyneet erityisesti siihen, ettei mikään jää vaivaamaan mieltä tunnetasolla tai muutenkaan.

-Kun puoliso on pois, koemme suunnatonta ikävää.

Kiinnostaisi kovasti tietää minkälaisia parisuhteita muilla on / mihin tyydytte? Onko kenelläkään kokemusta muutaman vuoden parisuhdeonnesta, joka osoittautuikin hetken huumaksi? Mikä tuli vastaan / mikä pilasi kaiken? On mietitty jopa yhteistä lasta, onko se tässä vaiheessa virhe? Kovasti toivoisin asiallisia vastauksia ja mielenkiintoista keskustelua parisuhteesta.

 

Vakavissani mietin tässä mieheni kanssa, että onko meillä normaali parisuhde vai onko tämä ihan "hulluutta" tai olemmeko liian kiinni toisissamme?

Lyhyesti meidän taustoista. Olemme naimisissa molemmat toista kertaa ja lisäksi uusperhe, jossa vierailee yksi kouluikäinen lapsi joka toinen viikko. Ikää meillä 35-40v.

Taudin kuvaus:

-Järjestämme töistä iltapäivisin vapaata läheisyys- ja seksihetkille.

-Merkkailemme yhteiseen kalenteriimme milloin näitä iltapäivähetkiä toivomme.

-Meillä on suuri yhtymisen tarve. Seksiä harrastamme 4-5krt/vk. Tätä on jatkunut lähes 2 vuotta.

-Olemme sopineet yhteisistä parisuhteemme säännöistä ja kirjanneet ne. Päivitämme sitä tai kun uusia asioita nousee pintaan.

-Kiehnäämme ihan järjettömän paljon. Vaatteet päällä ja ilman vuorokaudenajasta riippumatta. Kumpikin haluaa sitä.

-Kotityöt tehdään yhdessä ja muutenkin asioista sovitaan yhdessä.

-Sanomme päivittäin rakastavamme toisiamme ja suutelemme kunnolla joka päivä.

-Koemme olevamme toistemme puolikkaita. Tykkäämme harrastaa ja olla yhdessä myös vapaa-ajalla.

-Puhumme lisäksi kaikenlaisista asioista usein tuntikaupalla jopa niin, että on täytynyt sopia keskustelujen rajoittamisesta arki-iltaisin.

-Teemme ratkaisuja ilman, että keskustelemme niistä muiden kuin puolison kanssa. Muutenkaan emme keskustele parisuhteemme asioista ulkopuolisille.

-Uskallamme puhua ja näyttää tunteemme. Olemme keskittyneet erityisesti siihen, ettei mikään jää vaivaamaan mieltä tunnetasolla tai muutenkaan.

-Kun puoliso on pois, koemme suunnatonta ikävää.

Kiinnostaisi kovasti tietää minkälaisia parisuhteita muilla on / mihin tyydytte? Onko kenelläkään kokemusta muutaman vuoden parisuhdeonnesta, joka osoittautuikin hetken huumaksi? Mikä tuli vastaan / mikä pilasi kaiken? On mietitty jopa yhteistä lasta, onko se tässä vaiheessa virhe? Kovasti toivoisin asiallisia vastauksia ja mielenkiintoista keskustelua parisuhteesta.

Tämä kuulostaa hyvin tutulta. Olemme n. 40 v. pari ja olemme olleet yhdessä reilut 2,5 vuotta. Meillä on uusioperhe, jossa on joka toinen viikko 4 teiniä. Muilta osin tilanne on hyvin samankaltainen, tosin lasta emme ole hrkinneet, 4 teiniä riittää jo . Seksiä harrastamme kalenterimme mukaan keskimäärin reilut 7 krt/ vko (kalenterista lisää täällä: http://jalkojenvalista.blogspot.fi/2015/12/1000-ja-yhdenyon-tarinoita-naisen.html ). On todella kiva kuulla, että muillakin on samanlaista, sillä olemme myöskin välillä miettineet, kuinka normaalia tämä on. Varmasti useimmat meistä tuntee enemmän niitä pariskuntia, joilla arki on vienyt terävimmän kärjen intohimosta parisuhteessa.

Ero on tietenkin aina ikävä asia, meilläkin on molemmilla pitkät parisuhteet takana ja ei tietenkään ole toivottavaa kenellekään että lasten vanhemmat eroaa, mutta jotain hyvääkin siitä voi syntyä. Yksi hyvä asia on ehdottomasti se, että voi lähteä uuteen parisuhteseen toisaalta puhtaalta pöydältä, mutta toisaalta huomattavasti kokeneempana. Jos käy vielä niin onnellisesti että molemmat ovat uuteen parisuhteeseen lähdettäessä halukkaita ottamaan menneisyyden virheistä opiksi niin on mahdollista päästä tämänkaltaiseen tilanteeseen. Toki se vaatii myös sen "mystisen kipinän" syttymistä kahden ihmisen välille. Se taitaa olla pelkkää tuuria, sillä sitä ei voi edes kokemuksella sytyttää. Se joko syttyy tai sitten ei, mutta jos se kodalle osuu, niin kokemuksesta ja keskustelusta on varmasti valtavaa hyötyä sen kipinän säilyttämisessä.

T. JV/Mies

 

Olisiko se kuitenkin niin, että vasta "toisella kierroksella" molemmat tietää, mitä tahtoo. On ehkä opittu aiemmista virheistä ja vääristä kuvitelmista sekä toimintatavoista. Näihin kuvioihin törmää huomattavasti useammin kun niihin, missä vanha on saatu korjattua. Toisaalta joku 2vuotta ei kyllä ole yhtään mitään.. Erossa tietysti aina mainostetaa, kuinka lapset kärsii, mutta ei se kyllä aina pidä paikkaansa. Joskus lapset kärsii siitä huonosta parisuhteesta ja ainaisesta kireästä ilmapiiristä ja huutamisesta jolloin se ero saattaa olla hyväkin asia. Itse en ainakaan koe, että omien vanhempien ero lapsuudessa olisi ollut huono asia.

 

Meille ei kyllä sopisi tuollainen kalenterin mukaan eläminen. Me olemme todella spontaaneja. Teemme reissuja ympäri maailmaa rinkka selässä eläen hetkessä. Suomessakin ollessamme teemme extempore juttuja. Minusta tuntuisi ahdistavalta ja kahlitsevalta, jos kirjoittaisin kalenteriin aikoja, jolloin harrastetaan seksiä tms. Eikä meillä ole mitään virallisia sääntöjä parisuhteessa, aika vapaasti saa tässä suhteessa olla kunhan nyt ei harrasta seksiä toisen henkilön kanssa. Muuten emme ole kovin mustasukkaisia pienestä pussailusta.

Me emme kyllä harrasta ihan noin paljon kiehnäystä ja seksiä kuin te. Pari kertaa viikossa harrastamme seksiä. Suutelemme ja halailemme kyllä joka päivä. Me enemmänkin hassutellaan, kutitellaan, tanssitaan, painitaan, temppuillaan (molemmat harrastaa extremelajeja ja akrobatiajuttuja). Ei meillä olisi aikaa kiehnätä noin paljoa. Eikä kyllä olla kaivattukaan sitä. Meillä seksikin on villiä eikä niinkään hellää rakastelua ja kiehnäystä.

Ollaan oltu yhdessä lähes kaksi vuotta.

 

Meilläkin oli tosi intohimoista monta vuotta, sitten mies alkoi pelaamaan ja sitten syntyi vauva. Nyt pelit on tärkeämpiä, kuin minä tai vauva, joten saa mies hoitaa hommansa ihan keskenään.. Olis pitäny ymmärtää noiden pelien tärkeys jo ennen vauvaa ja nostaa kytkintä, mutta tässä sitä nyt ollaan

 

Meillä yhä intohimoa,yhdessä oltu 25v seksiä 5-7krt vko tällä hetkellä,välillä oli hiöjaisempia kausiakin,pidetty huolta että on aikaa parisuhteellekkin,kotityöt tehdään aina yhdessä,ruoka valmistetaan yhdessä,ja omaa aikaa vietän aamuisin heräämällä tuntia aiemmin kuin lapset.lapset 5-23v ja heitä 7.tällä hetkellä onnellisempia kuin koskaan