onko kukaan ollut ihastunut toiseen silloin kun on ollut jo varattu?

  • Viestiketjun aloittaja f
  • Ensimmäinen viesti
f
oliko tunne molemminpuolinen, menikö pitemmälle? vai annoitko asian olla?

itse olen ollut ihastunut pariin kertaan, en ole tehnyt mitään asialle ja on menny ajan kans ohi. nytkin olen ihastunut, kivaa kun on sitä "alkuaikojen hurmaa" kun mahan pohjasta ottaa kun toisen näkee jne, mut en mä mitään sille tyypille tietenkään sano kun olen varattu jo... :) ja mulla ja miehelläni ihan hyvä suhde, ei ole siitä kiinni... piristystä omaan arkeen vain... :D
 
Varmaan monikin.

Mutta kyseenalaista huvia tuo varatulle on. Mieti jos miehesi olisi ihastunut johonkin toiseen naiseen niin, että tuntisi perhosia vatsassaan (vai missä ne miehet sen tuntee??) ???

En usko, että hyvässä parisuhteessa oleva ihastuu ainakaan kovin syvästi keneenkään muuhun kuin puolisoonsa - ei ole tarvetta.
 
f
itseasiassa mä tiedän että mieheni on ollut ihastunut toiseen, näin sen sen naamasta heti. mut ei mua haitannut kunhan se ei mene sen pidemmälle (ihastuksen kohteelle ei kerro jne). mä tiedän ettei mun mies vaihtais mua muihin. :)
 
minä
ainakaan uskoa, miltä ensin tuntuu. Olin ihastunut yli 2 vuotta. Sain vastauksia viesteihin, hymyjä, keskusteluja, työn merkeissä ja vapaallakin yhteydenpitoa. Sitten hän muutti exänsä luota omilleen ja ilmoitti sen minulle oikein. Siinä vaiheessa (itsekin olen liitossa) kerroin hänelle tunteeni. Mitä tapahtuikaan: hänpä kertoikin olevansa jo kiinnostunut toisesta ja että sory!
 
Olen muutaman kerran ja nytkin olen niin ihastunut yhteen, että aivan mahan pohjasta ottaa kun näen hänet. :) Myös ystäväni on ihastunut tähän samaan henkilöön ja se harmittaa. Kyllä sitten ottaa päähän jos ystäväni rupeaa seurustelemman tämän ihastukseni kanssa. :(

Ja eihän ihastuminen väärin ole " katsoa saa, mutta ei koskea".
 
"epätoivoinen"
täällä aika pää sekaisin..

olen ollut jo monta vuotta ihastunut toiseen mieheen ja olen aika varma että hänkin tuntee aikalailla samoin minua kohtaan. Mutta olen naimisissa ja kahdenlapsen äiti. Tämän hetkeen suhteestani olen sitä mieltä että olisin jo lähtenyt jossei lapsia olisi...

mutta kannattaako pelkkien lapsien kanssa jäädä yhteen, jos parisuhde ei toimi??

voih... monta vuotta asiaa pähkäillyt ja ihastus toiseen vain syventynyt... mitä tehdä??
 
Tottakai tänä aikana molemmat ovat ehtineet ihastua muihinkin, kumpikaan ei vain ole ihastustaan ystävyyttä pidemmälle vienyt, puhtaasti omasta halustaan. Seksi pilaa ystävyyden (saati sitten pettäminen parisuhteen), ihanasta ihmisestä pitää mielummin kiinni ;)
 
"huh"
Alkuperäinen kirjoittaja minä;20113058:
ainakaan uskoa, miltä ensin tuntuu. Olin ihastunut yli 2 vuotta. Sain vastauksia viesteihin, hymyjä, keskusteluja, työn merkeissä ja vapaallakin yhteydenpitoa. Sitten hän muutti exänsä luota omilleen ja ilmoitti sen minulle oikein. Siinä vaiheessa (itsekin olen liitossa) kerroin hänelle tunteeni. Mitä tapahtuikaan: hänpä kertoikin olevansa jo kiinnostunut toisesta ja että sory!
Aika kivat teki tuo mies!! Joo, olen ollut ihastunut monesti ja tuntuu että kertoo meidän suhteen laadusta. Minusta ei voi ihastua jos hyvässä suhteessa, siihen ei vaan mahdu toisia silloin. Flirtti on eri asia. Minulla niin että en tiedä ovatko nämä ihastukset olleet ihastuneet minuun sen kummemmin. Eipä kait kun en heidän kanssaan ole. =/
 
"vee"
Jotkut vaan antaa asian mennä eteenpäin ja toiset pitävät sitoumuksestaan kiinni.

On ollut molemminpuolisia ja yksipuolisia ihastuksia mulla. Mikään ei ole johtanut mihinkään.
 
[QUOTE="huh";24656932]Aika kivat teki tuo mies!! Joo, olen ollut ihastunut monesti ja tuntuu että kertoo meidän suhteen laadusta. Minusta ei voi ihastua jos hyvässä suhteessa, siihen ei vaan mahdu toisia silloin. Flirtti on eri asia. Minulla niin että en tiedä ovatko nämä ihastukset olleet ihastuneet minuun sen kummemmin. Eipä kait kun en heidän kanssaan ole. =/[/QUOTE]

Mä taas koen että ihastumiset ei kerro mitään suhteen laadusta, mutta se kertoo miten niihin ihastumisiin suhtautuu. Jos lähtee etsimään "ulospääsyä" vanhasta tai petailemaan itselleen jotain takaporttia, sitten voi vetää johtopäätöksen että suhde on ongelmissa.

Itse suhtaudun ihastumisiin kuten mihin tahansa muuhunkin tunteeseen, sellaisia tulee ja menee. En ole yhdessäoloaikanamme rakastunut toiseen, en ole tehnyt seksuaalisessa mielessä kenenkään kanssa mitään vaikka kieltämättä vetoa olen tuntenut, enkä ole halunnut rikkoa hyvää suhdettamme ja perhettämme ihastuksen takia, jo puhtaasti siksi, että tiedän että vaikka miten viehättävältä ja kiehtovalta ihminen vaikuttaisi, paljastuu hänestä tutustuessa se todellinen minä joka ei koskaan ole täydellinen koska kuka olisi.

Miksi haluaisin menettää yhteisen menneisyyden, yhteisen perheen, ihmisen jonka tunnen perin pohjin ja jota rakastan, ainoan ihmisen joka on tai voi koskaan olla lasteni isä, vain jonkun hetken huuman takia? Mutta silti, vaikka rakastan häntä ja meillä on hyvä suhde, voin silti ihastua toiseen, ja näistä ihastuksista on tullut aiemminkin hyviä ystäviä ja merkityksellisiä ihmissuhteita, joten ei tunnu pahalta :)
 

Yhteistyössä