Kävin neuvolan ultrassa viime maanantaina (6.8), viikkoja piti olla kasassa tasan 8. Mutta kohdusta ei löytynyt mitään, eli tuulimuna kai se on. Viikot pitää paikkaansa, tiedän milloin ovulaatio oli. Uusi aika ultraan 20.8, jos siihen mennessä vuoto ei ala niin kai saan lähetteen sairaalaan... Toivottavasti alkaisi itsekseen, tosin en edes usko sitä. Mulla elimistö näyttää panttaavan kaikkia epäkelpojakin raskauksia. :/ Tämä odottaminen on kurjaa... :ashamed:
Inseminaatio 29.6. Plussa 20.7. Eka neuvola 7.8. jolloin oli 7 viikkoa koossa. Olin edellisenä päivänä kysynyt ultraan aikaa, sillä tajusin, että kaikki alkuviikkojen oireet olivat kadonneet ja olo siis loistava. Sain ultran perjantaiksi. Siellä todettiin, että kehitys oli päättynyt jo viikkoa aiemmin. Tänään alkoi vuoto. Ainoa onni on, että ehdin epäilemään ja miettimään asiaa ennen lopullista tietoa. Tämä oli ensimmäinen plussani ja ikää on jo 37, joten pelottaa, miten jatkossa käy.
Voimia teille kaikille.
Voimia teille kaikille.
:wave: hei Mä olin kaavinnassa perjantaina kättärillä..Oli aivan ihana hoitaja mulla,leikkaussalissa iski paniikki mutta onneksi meni taju kankaalle aika nopeesti (nukutus) =) toimenpide meni oli nopea.menin sinne sairaalan klo 10 ja ulkona olin klo 14.
Nyt vain odotan että ns.jälkivuoto loppuu ja menkat alkaa sit jossain vaiheessa että voi sen jälkeen alkaa yrittää uudestaan..Kyllähän se mietityttää että,onnistuuko se seuraava raskaus ja raskautuuko sitä ollenkaan..No,tekeminen on kyllä ihan kivaa..
Miten on muilla ollut sen jälkivuodon kanssa onko kestänyt pitkään??
Nyt vain odotan että ns.jälkivuoto loppuu ja menkat alkaa sit jossain vaiheessa että voi sen jälkeen alkaa yrittää uudestaan..Kyllähän se mietityttää että,onnistuuko se seuraava raskaus ja raskautuuko sitä ollenkaan..No,tekeminen on kyllä ihan kivaa..
Miten on muilla ollut sen jälkivuodon kanssa onko kestänyt pitkään??
Sone
durasel: Miulla on nyt kestäny to asti vuoto, luulin että se loppu jo la kun oli koko päivän vuotamatta, alko sit uudelleen su aamuna. Edellisessä keskenmenossa tais vuotaa reilun viikon, korkeintaan kaks. Varmaan se riippuu siitäkin kuin pitkällä raskaus oli, luulisin.
Minuu kans mietityttää et tuleekohan näitä keskenmenoja vielä lisää. Siis edellinen km oli v2007 ja sen jälkeen meille on syntynyt tyttö, ja nyt taas yrityksen alussa (yk3) meni tää kesken, jospa sit seuraava yritys onnistuis.
Minuu kans mietityttää et tuleekohan näitä keskenmenoja vielä lisää. Siis edellinen km oli v2007 ja sen jälkeen meille on syntynyt tyttö, ja nyt taas yrityksen alussa (yk3) meni tää kesken, jospa sit seuraava yritys onnistuis.
Täällä myös yksi jolla km lauantaina ja vuoto loppunut tänään.
Haluaisin kovasti alottaa yrityksen heti, mutta tuntuu että jokin estää. Pelottaa että menee kesken taas ja nyt tosiaan tiedän että näin voi käydä meillekkin. Rankkaa on.
Oon ihan hukassa omien tunteiden kanssa ja ei ole ketään kenelle puhua, ketään saman kokenutta.
Haluaisin kovasti alottaa yrityksen heti, mutta tuntuu että jokin estää. Pelottaa että menee kesken taas ja nyt tosiaan tiedän että näin voi käydä meillekkin. Rankkaa on.
Oon ihan hukassa omien tunteiden kanssa ja ei ole ketään kenelle puhua, ketään saman kokenutta.
Täällä on myös yksi, joka on kokenut keskeytyneen keskenmenon. Asia huomattiin varhaisultrassa rv7+1 kun löydös ei vastannut viikkoja.
Tyhjennystä lääkkeillä kokeiltiin 2 krt ilman minkäälaisia oireita ja lopulta kaavinta tehtiin Kättärillä viime pe.
Me durasel ollaan oltu kättärillä samaan aikaan koska mäkin menin sinne klo.10 ja ulkona olin klo.15. Kaikenkaikkiaan oli kivuton toimenpide ja olen voinut hyvin ja vuotokin on ollut todella vähäistä.
Lääkäri suositteli odottamaan yhdet menkat ja sit yrittäminen on taas sallittua. Meillä kotona on 2 poikaa 11/06 ja 08/08 ja kolmas olisi enemmän kun tervetullut.
Tyhjennystä lääkkeillä kokeiltiin 2 krt ilman minkäälaisia oireita ja lopulta kaavinta tehtiin Kättärillä viime pe.
Me durasel ollaan oltu kättärillä samaan aikaan koska mäkin menin sinne klo.10 ja ulkona olin klo.15. Kaikenkaikkiaan oli kivuton toimenpide ja olen voinut hyvin ja vuotokin on ollut todella vähäistä.
Lääkäri suositteli odottamaan yhdet menkat ja sit yrittäminen on taas sallittua. Meillä kotona on 2 poikaa 11/06 ja 08/08 ja kolmas olisi enemmän kun tervetullut.
Sone
Noface: Pahoittelut... Oltiin samas pinos muuten, jos huomasit, mie olinkin eka joka sieltä tippu. Itellä on nyt vähän jo helpottanut olo kun vuotokin on loppunut, mutta tavallaan on tarve kuitenkin puhuu tai kirjottaa asiasta, eikä viiti koko ajan läheisille napista asiasta.. Kyl minuukin vähän pelottaa että jos tulee raskaaks nin taas menee kesken, mut ei siinä pelossa voi silti alkaa elää, pakko ruveta aattelee positiivisemmin, kun itsehän sille ei mitän mahda miten käy..
no,on todellakin pieni :wave: mä köllötin siinä pukukaappien puolella olevassa pedissä..mulla ei ole aikaisempia lapsia,mutta toiveissa olisi että joskus tulisi..mutta ei voi tietää :headwall:Alkuperäinen kirjoittaja Muutosta:Durasel!On tämä maailma pieni koska mäkin olin huoneessa 2!! Köllötin siinä keskimmäisessä sängyssä
Sone huomasin joo, pahoittelut myös sinne!
Meillä on yritys lähtenyt uudelleen käyntiin ja saa nähdä kuinka kauan menee. En kuitenkaan stressaa asiasta, tulee kun on tullakseen. Ens kerralla sitten ehkä vähemmän hössötän ihan alku raskaudesta ja annan ajan vaan kulua, kyllä se siitä ja toivottavasti parempi onni ens kerralla
Meillä on yritys lähtenyt uudelleen käyntiin ja saa nähdä kuinka kauan menee. En kuitenkaan stressaa asiasta, tulee kun on tullakseen. Ens kerralla sitten ehkä vähemmän hössötän ihan alku raskaudesta ja annan ajan vaan kulua, kyllä se siitä ja toivottavasti parempi onni ens kerralla
millama
Eilen tuli "vauva" ulos, vauvasta me puhuttiin, vaikka oli vasta ihan alussa vk 5-6. Viikkoa aiemmin oireet laantu ja eilen aamulla alko tuhru vuoto, aattelin, ensiks et ei hätää, mutta sitten alkuyöstä alko tulee runsaammin verta ja tuli sikiöpussi ulos.. No ainakaan enää ei tarvinnut arvuutella onko raskaana. Tää tuntuu niin pahalta, en osannut ajatella, että kolahtaa näin kovaa.
Pahoittelut millama ja champion :hug:
Ikävä kyllä näitä juttuja sattuu ja todennäköisesti useammalle kuin tiedätkään. Sain tietää omien keskenmenojen yhteydessä, että lähes jokaisella perheenjäsenellä/kaverilla on ollut tuulimuna/keskenmeno tms. Näistä vain ei kukaan (halua) puhu(a), kun eihän tätä ymmärrä jos ei ole itse joutunut käymään läpi samaa.. Voimia!
Ikävä kyllä näitä juttuja sattuu ja todennäköisesti useammalle kuin tiedätkään. Sain tietää omien keskenmenojen yhteydessä, että lähes jokaisella perheenjäsenellä/kaverilla on ollut tuulimuna/keskenmeno tms. Näistä vain ei kukaan (halua) puhu(a), kun eihän tätä ymmärrä jos ei ole itse joutunut käymään läpi samaa.. Voimia!
Ilmoittaudun... Kolmas keskenmeno juuri menossa. Saldo nyt:
1) keskeytynyt keskenmeno rv 14-15 (piti olla rv 10-11 mutta olikin kiertoa pidemmällä kuin oletettiin) ->lääkkeellinen tyhjennys epäonnistui, kaavinta
2) esikoinen
3) kaksosraskaudesta keskeytynyt keskenmeno rv 7-8 -> lääkkeellinen tyhjennys
4) kuopus
5) spontaani keskenmeno rv 5
Kaikki nuo siis kolmen ja puolen vuoden sisään. Ja nyt kai sitten tosiaan pitäisi olla iloinen siitä että tämä viimeisin saattaa jopa tulla itsestään ulos ilman lääketieteellistä apua... Huokaus Kai tämä tästä taas.
1) keskeytynyt keskenmeno rv 14-15 (piti olla rv 10-11 mutta olikin kiertoa pidemmällä kuin oletettiin) ->lääkkeellinen tyhjennys epäonnistui, kaavinta
2) esikoinen
3) kaksosraskaudesta keskeytynyt keskenmeno rv 7-8 -> lääkkeellinen tyhjennys
4) kuopus
5) spontaani keskenmeno rv 5
Kaikki nuo siis kolmen ja puolen vuoden sisään. Ja nyt kai sitten tosiaan pitäisi olla iloinen siitä että tämä viimeisin saattaa jopa tulla itsestään ulos ilman lääketieteellistä apua... Huokaus
Kai tämä tästä taas.Minäkin ajattelin ilmoittautua tänne,eli ensimmäinen keskenmeno rv 12+2 ja sain tietää ensimmäisessä ultrassa kun kävin että sikiö oli menehtynyt kun hoitaja ei löytänyt sykettä minkäänlaista ja kaikista eniten se sattui mua kun vielä jopa näin sen sikiön sielä vain makoilevan ilman minkäänlaisia liikkeitä,se sattui ja tuntui todella pahalta kun näin kasvavan sikiön kuolleen,se vain köllötteli siinä ja olin niin onnellinen kun olin menossa sinne ultraan että nään vihdoinkin pikkuisen ensimmäistä kertaa mutta sitten onnellisuus kääntyikin todella kovaksi suruksi,kotiin päästyäni itkin koko auto matkan ja vielä kotonakin kauan ja pari kuukautta meni että toivuin siitä,ensimmäinen keskenmeno on näköjään kaikista pahin.Mulla oli tosiaan silloin rv 12+2 ja ultrassa vastasi sikiölle viikkoja vaan 7+0. :'( En ole unohtanut vieläkään sitä pikkuista,otin kuvankin muistoksi siitä ja välillä kun katson sitä kuvaa niin itku valloittaa taas :/ miehenikin itkenyt välillä sitä kun ajatellut että se oli meidän toinen vauva joka olis ollut tulossa.Elikkäs sain tietää olevani saanut keskenmenon 13.1.2010,noin 3kk sitten.Ja siitä asti olemme mieheni kanssa yrittäneet toista uudestaan muttei näytä tärppäävän vaikka ajoituskin on ollut oikea.
Kirjoittelin kauan ensin odotuksen odottajissa ja sitten loppuvuodesta lapsettomuushoidoista plussanneissa, kunnes viikko sitten... tää on mun paikka. Eli olin jo rv 20+ kun mennessäni rakenneultraan saimme mieheni kanssa järkyttävän uutisen, että pienokaisemme olikin kuollut. Vaikka reilut kaksi viikkoa aikaisemmin oli uä:ssa ollut kova vilske. :'(
Olen edelleen sairaslomalla kuukauden loppuun ja sumussa tämä elämä menee.
Synnytin siis ihan "oikeasti" pienen enkelityttömme mieheni tukiessa minua koko ajan vierelläni.
Tuntuu kuin olisin pettänyt niin mieheni, itseni kuin isovanhemmat... ja kaikki suunnitelmat tulevaisuudestamme murenivat sekunneissa.
Kaikesta huolimatta olemme päättäneet että yritämme uutta heti kun luonto sen sallii.
Voisin kirjoittaa vaikka romaanin tuntemuksistani ja ajatuksistani... mutta olkoon tämä nyt tässä aloituksena.
Voimia kaikille ja saakaa uskoa tulevaan kevätauringosta :hug:
Olen edelleen sairaslomalla kuukauden loppuun ja sumussa tämä elämä menee.
Synnytin siis ihan "oikeasti" pienen enkelityttömme mieheni tukiessa minua koko ajan vierelläni.
Tuntuu kuin olisin pettänyt niin mieheni, itseni kuin isovanhemmat... ja kaikki suunnitelmat tulevaisuudestamme murenivat sekunneissa.
Kaikesta huolimatta olemme päättäneet että yritämme uutta heti kun luonto sen sallii.
Voisin kirjoittaa vaikka romaanin tuntemuksistani ja ajatuksistani... mutta olkoon tämä nyt tässä aloituksena.
Voimia kaikille ja saakaa uskoa tulevaan kevätauringosta :hug:
Täällä kahden enkelipojan äiti.
Mulla meni vedet viikolla 20+4 ja sitten käynnistettiin synnytys :'(
Rankin kokemus elämästäni!!! Vielä kun hautajaisetkin piti omille lapsille suunnitella...oli niin vaikeaa.
Tuosta aikaa kohta 1vuosi ja 2kk
Nyt odotan onnellisesti kolmatta lastamme rv.38 <3
Mulla meni vedet viikolla 20+4 ja sitten käynnistettiin synnytys :'(
Rankin kokemus elämästäni!!! Vielä kun hautajaisetkin piti omille lapsille suunnitella...oli niin vaikeaa.
Tuosta aikaa kohta 1vuosi ja 2kk
Nyt odotan onnellisesti kolmatta lastamme rv.38 <3
enkelipoikien äiti :hug: Juuri samaan aikaan koit menetyksesi kuin minäkin.
Ihanaa ettet joutunut kauaa odottamaan ja saat nyt nauttia pienestä tulokkaasta piakkoin!
Toivottavasti saisin myös pikku mahani takaisin...on niin ikävä sitä.
Olen odottanut koko ajan puhelimen soittoa ja päivisin kiiruhtanut postilaatikolle jos saisimme tietoa miksi pienemme elämä loppui niin lyhyeen. Hän nimittäin meni patologin yms tutkittavaksi, kun sanoivat että jotain outoa selässä/niskassa kenties....
Selvisikö teille syytä kummemmin tapahtuneeseen?
Ihanaa odotusta sinulle =) =)
Ihanaa ettet joutunut kauaa odottamaan ja saat nyt nauttia pienestä tulokkaasta piakkoin!
Toivottavasti saisin myös pikku mahani takaisin...on niin ikävä sitä.
Olen odottanut koko ajan puhelimen soittoa ja päivisin kiiruhtanut postilaatikolle jos saisimme tietoa miksi pienemme elämä loppui niin lyhyeen. Hän nimittäin meni patologin yms tutkittavaksi, kun sanoivat että jotain outoa selässä/niskassa kenties....
Selvisikö teille syytä kummemmin tapahtuneeseen?
Ihanaa odotusta sinulle =) =)
Ei selvinnyt mitään.
Pojat oli identtiset ja patologin tutkimuksessa lukee: terveet pojat. Vedet vaan menivät pienillä viikoilla, minkä vuoksi käynnistys tulehdus riskien vuoksi
Mutta miksi vedet meni, sitä kun ei tiedä :ashamed:
Jaksamisia sinullekkin :hug: Toivottavasti pian saisit vastauksen kysymyksiisi!
Pojat oli identtiset ja patologin tutkimuksessa lukee: terveet pojat. Vedet vaan menivät pienillä viikoilla, minkä vuoksi käynnistys tulehdus riskien vuoksi
Mutta miksi vedet meni, sitä kun ei tiedä :ashamed:
Jaksamisia sinullekkin :hug: Toivottavasti pian saisit vastauksen kysymyksiisi!
Mande ja enkelipoikien äiti, voimia suureen suruunne :heart:
Minäki jällee täällä puolella.. km 10/06 ja sitten nyt 4/10 Molemmilla kerroilla melkees sama tarina. Keskeytynyt keskenmeno, ensimmäinen menehtynyt jo rv8 ja toinen rv9. Molemmilla kerroilla lääkkeellinen tyhjennys, ensimmäinen oli ihan kauhia kokemus. Onneksi toinen meni hiukan helpommin.
Tämä toinen tyhjennys oli maanantaina ja tämän viikon vietäs sairaslomalla. Ensi viikolla paluu arkeen.
Olo ja mieli vetää vieläkin kauhiaa vuoristorataa, mutta kai tämä tästä asettuu ajan kanssa. Onneksi on muita muutoksia ja hommia tiedossa niin paljon et hiukan vie ajatusta muualle.
Millaisia kontrolleja teillon ollut km jälkee. Mulla ei oo muuta kuin pissanäytteen vienti 5-6vko päästä tk:n labraan.
Aurinkoa odotellessa ja ihanaa kesää toivoen kaikille Minnäi
Minäki jällee täällä puolella.. km 10/06 ja sitten nyt 4/10 Molemmilla kerroilla melkees sama tarina. Keskeytynyt keskenmeno, ensimmäinen menehtynyt jo rv8 ja toinen rv9. Molemmilla kerroilla lääkkeellinen tyhjennys, ensimmäinen oli ihan kauhia kokemus. Onneksi toinen meni hiukan helpommin.
Tämä toinen tyhjennys oli maanantaina ja tämän viikon vietäs sairaslomalla. Ensi viikolla paluu arkeen.
Olo ja mieli vetää vieläkin kauhiaa vuoristorataa, mutta kai tämä tästä asettuu ajan kanssa. Onneksi on muita muutoksia ja hommia tiedossa niin paljon et hiukan vie ajatusta muualle.
Millaisia kontrolleja teillon ollut km jälkee. Mulla ei oo muuta kuin pissanäytteen vienti 5-6vko päästä tk:n labraan.
Aurinkoa odotellessa ja ihanaa kesää toivoen kaikille Minnäi
Terve, täältäkin löytyy uusi jäsen ryhmäänne... 16.3. menimme miehen kanssa np-ultraan ja sieltäpä ei sit löytynytkään elämää, piti olla 12 viikko mutta kehitys oli loppunut viikolle 9. Ei mitään vuotoja, kipuja yms ollut ilmennyt ja vatsakin alkoi jo pikkuisen pyöristymään... nyt kun siitä on jo reilut 5 viikkoa aikaa tuli sitten tarve sairaslomalle henkisen puolen takia, töissäolo alkoi tuntumaan todella raskaalta viimeisen parin viikon aikana vaikka luulin jo olevani toipunut mutta sehän siinä olikin että ehkä sitä alkushokin jälkeen kielsi tunteet ja yritti vaan esittää jotain muuta mitä oikeasti oli!
Muuten historiamme on 07/09 pillerit pois ja 09/09 kemiallinen raskaus tai mahdollisesti ku-raskaus, hormonimäärä laski tosi hitaasti eikä edes ultra sitä näyttänyt mikä se varsinaisesti sit loppupelistä oli... eli yritystä vielä vähän aikaa kun molemmissa tapauksissa tärppäsi heti ensimmäisestä kunnon kierrosta mutta eipä tämä silti paljoa lohduta vaikka kuinka kaikki sanoo että meillä on selvästi mahdollisuus raskautua. Ja tämä edellinen tietenkin meni jo sen verran pitemmälle ja varhaisultrassa oli sydämen syke nähty...
lääkkeellinen tyhjennys kotona ja nyt edelleen odottelen menkkoja, viikon verran ollut vatsa kipeä ja valkovuodon seassa välillä jotain rusehtavaa mut ota nyt tuostakin selvää onko menkat vaiko kenties ovulaatio menossa... kontrollina oli vain se hormoni verestä 4 viikon päästä tyhjennyksestä ja se oli jo nega. Alussa ajattelin että ei sen uuden raskauden tarvii startata jotta pääsisin tästä yli mut nyt viime aikoina on tullut sellainen tunne että se on ainut oikea vaihtoehto lopulliselle toipumiselle, vaikkakin pelottaa sekin jo etukäteen! Kun pillerit lopetin en koskaan uskonutkaan että se lapsensaanti niin helppoa on mutta kyllä nämä keskenmenot on todella rankkoja kokemuksia et niitä ei toivois kenellekään... mutta onneksi meitä on paljon niin voimme saada tukea toisistamme! Toivottavasti se aurinko vielä paistaa meidänkin risukasoihin!
Muuten historiamme on 07/09 pillerit pois ja 09/09 kemiallinen raskaus tai mahdollisesti ku-raskaus, hormonimäärä laski tosi hitaasti eikä edes ultra sitä näyttänyt mikä se varsinaisesti sit loppupelistä oli... eli yritystä vielä vähän aikaa kun molemmissa tapauksissa tärppäsi heti ensimmäisestä kunnon kierrosta mutta eipä tämä silti paljoa lohduta vaikka kuinka kaikki sanoo että meillä on selvästi mahdollisuus raskautua. Ja tämä edellinen tietenkin meni jo sen verran pitemmälle ja varhaisultrassa oli sydämen syke nähty...
lääkkeellinen tyhjennys kotona ja nyt edelleen odottelen menkkoja, viikon verran ollut vatsa kipeä ja valkovuodon seassa välillä jotain rusehtavaa mut ota nyt tuostakin selvää onko menkat vaiko kenties ovulaatio menossa... kontrollina oli vain se hormoni verestä 4 viikon päästä tyhjennyksestä ja se oli jo nega. Alussa ajattelin että ei sen uuden raskauden tarvii startata jotta pääsisin tästä yli mut nyt viime aikoina on tullut sellainen tunne että se on ainut oikea vaihtoehto lopulliselle toipumiselle, vaikkakin pelottaa sekin jo etukäteen! Kun pillerit lopetin en koskaan uskonutkaan että se lapsensaanti niin helppoa on mutta kyllä nämä keskenmenot on todella rankkoja kokemuksia et niitä ei toivois kenellekään... mutta onneksi meitä on paljon niin voimme saada tukea toisistamme! Toivottavasti se aurinko vielä paistaa meidänkin risukasoihin!
Pahoittelut kaikille uusille ja vanhoille :hug: Täällä tosiaan viimeisin keskenmeno meni ns. luomusti eli ei tarvinnut toimenpiteisiin mennä, uutuudenviehätyksensä kai siinäkin sitten... Huokaus. Kolmas keskenmeno jo, mutta tutkimuksiahan ei tehdä, koska eivät ole olleet peräkkäin. Kohdun epämuodostuma löytyy, joten sillä varmaan on ollut osansa näiden raskauksien päättymiseen. Ja sillehän ei voi tehdä kerrassaan mitään.
Minnäi: ei ole koskaan ollut mitään kontrolleja, verikokeita tai muitakaan. Olen käynyt itse yksityisellä ultrassa ekan ja tokan keskenmenon jälkeen.
Minnäi: ei ole koskaan ollut mitään kontrolleja, verikokeita tai muitakaan. Olen käynyt itse yksityisellä ultrassa ekan ja tokan keskenmenon jälkeen.