Onko muita?

Joiden mielestä yh:na olo ei ole erityisen rankkaa? Itsellä näin, huomattavasti helpommin sujuu arki nyt kuin aikuista lasta paapoessa. Yksi 3v lapsi enkä todellakaan tunne että arki yksin lapsen kanssa olisi väsyttävää. Minulla on ruhtinaallisesti omaa aikaa kun tytär isällään väh. joka toinen viikonloppu. Muulloinkin esim. mummot haluavat tavata tyttöä joten juuri lastenhoito ongelmia ei ole. Kotityöt menee siinä sivussa ja eipähän tarvitse siivota kuin omat ja lapsen sotkut . Elämänlaatu muutenkin eron jälkeen parantunut niin paljon etten muista milloin olisin viimeksi ollut yhtä onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Toki huonoja päiviä on meilläkin mutta huomattavasti vähemmän kuin silloin kun perhe oli vielä kasassa..

 

Tuolla asenteella pääset vielä pitkälle , onnea sinulle ja hyvää jatkoa :hug:

 

minulla tilanne juuri päinvastainen :ashamed: erottiin lapsen isän kanssa ihan vasta, lapsi vasta vajaat 9kk vanha.hoitoapua minulla ei juurikaan ole saatavilla, ei ole mummeja ja kummitkin ovat kiireisiä...olen siis ihan vailla omaa aikaa, elän vain tytärtäni varten. uskon että ajan kanssa helpottaa ja saan sitä omaakin vapaa-aikaa. mutta kaikilla ei onneksi ole yhtä huono "tuuri" kuin minulla. :flower:

 

Samoilla linjoilla ap:n kanssa vaikka mulla onkin kolme lasta...Olin kuitenkin käytännössä yh jo naimisissa ollessani,ex löysi isyytensä vasta eron jälkeen...Nyt mulla on jopa sitä kuuluisaa omaa aikaa kun lapset on isällään joka 2. viikko 4 päivää...Taloudellisestikin pärjätään ihan ok,varsinkin nyt kun oon saanu töitä...Hoitopaikkakin järjesty yh:na helpommin kun ydinperheellisenä..Eli en pahemmin valita! =)

 

Mä olen ollut koko raskausaikani ja edelleenkin siis yh. Mulla on kohta 6kk ikänen neiti. Kertaakaan en ole vielä tuntenu itteäni väsyneeksi tai homman olevan rankka. Suurimman osan ajastani olen lapseni kanssa... mua kun ei kiinnosta baarit eikä mikään semmonen enää... samalla tavalla kun ennen raskautta. Olen siis ihan mielelläni lapseni kanssa... toki omaa aikaa sitten kyllä saankin jos sitä tarviin... äitini, neidin mummo hoitaa kyllä sitten että esim menen kauppaa, ostamaan halpoja vellejä !! Siis en tunne itteäni millään tavalla väsyneeksi yh-äidiksi. Vaan onnelliseksi yksinhuoltaja äidiksi !!!

 

ommaa aikaa tarviskaan. oon olllu yksinhuoltaja esikoisen syntymästä lähtien. täyttää parin kk päästä 3vuotta. ja ihan sama asia et olen miljoona kertaa onnellisempi yksin lasten (viikko sitten syntyi toinen :heart: =) :heart: :heart: :heart: ) kanssa kuin jatkuvaa tappelua kaksilahkeisten kans. vaik tietenki jos hyvän miehen löytäs niin eihän se jatkuvaa riitaa oliskaan. kaikille ei vain suoda sitä hyvää suhdetta. eli siis toi 3 vuotta esikoisen kaa aivan ihanaa aikaa vaik yksin, en omaa aikaa tarvitse, iloni on et saan olla lapseni kanssa. mut tietenkin lapselle kivempaa jos saa joskus leikkiä isänsä ja muitten sukulaisten kanssa. minä en heidän apuaan tarvitse. mut nyt kun on tämä toinen pieni niin kieltämättä on hieman avuton olo kun ei vielä pysty kaikkeen yksin. pakko hieman apua pyytää. odotan vain et pystyn taas hoitaan itse omat asiani. esikoinen on aivan hirveän itkuinen, uhmakas ja täytyy äippän ihan ottaa ittensä kans keskustelu et ei menis itelläki huuteluksi vaan sais asiat nätisti rullaamaan. mut eihän tätäkään aikaa ikuisesti kestä vaan aion nauttia näistä haasteista tulikohan nyt mahdollisimman vaikeasti kaikki kirjoitettua. ja vielä et arvostan normaalia isä äiti lapset mallia yli kaiken, ja sellainen olisi ollut toivottua mut ihan hyvä näin

 

Viiden lapsen yksinhuoltaja ja ei ole yhtään rankkaa.paljon helpompaa nyt kuin avioliitossa oli.

 

:hug:

 

Olen kahden pojan yh-äiti, pojat ovat pian yksi ja kolme vuotiaat. ja töissä olen käynyt nyt muutaman kuukauden ja syyskuun loppuun asti on nyt tällä erää työsopimus ja tulevaisuudessakin töitä alallani piisaa ja luvattukin on.
Välillä minua väsyttää, mutta kun katson lapsia niin piristyn, he ovat elämäni ilo ja heidän vuoksi on pakko jaksaa ja vanhempani ovat todella paljon minulle avuksi.
Pojat ovat olleet nyt viikon hoidossa ja molempien osalta se on alkanut ihan hyvin ja he saavat sieltä ikäistänsä seuraa etenkin esikko joka sitä jo vaatiikiin ja minä saan töissä muutakin ajateltavaa kuin lapset ja se virkistää mieltä kummasti.

Kaikkea hyvää teille muillekin ja hyvää kesän odotusta!! :flower:

 

kuinka olette jaksaneet? itsestä tuntuu että tahtois erota, mutta pelottaa kun lapsi syntyy heinäkuussa ja nyt ainakin tuntuu etten jaksaisi yksin... :'(

 

mä ainakin nautin tästä "tilanteesta"
kaikki lähti heti sujumaan paremmin kun pistin miehen ulos kodistani.

 

Samaa mieltä kuin ap:ehdottomasti on helpompaa hoivata kahta OIKEASTI lasta kuin yhtä aikuista joka käyttäytyy kuin lapsi!Olen kolmen yh,lapseni 1v,10v ja liki 17v.En koe elämääni mitenkään raskaaksi,kai olen aikojen kuluessa tottunut siihen että kuitenkin vastaan kaikesta lopulta yksin,vaikka ukko talossa olisikin.Lapseni tapaavat myös isäänsä säännöllisesti,joten ns omaa aikaa on tiedossa aina välillä.Tosin en juurikaan omaa aikaa kaipaa,pienin kulkee mukanani oikeastaan joka paikassa.Oma valintani,ei olisi pakko kuljettaa.Isovanhemmat asuvat 200m päässä eli ihan naapurissa,kerran kuussa käyn leffassa,siinä hoitopaikan tarve.He kyllä pyytelevät juuri pienintä hoitoon ja yökylään,mutta kun ei ole sitä tarvetta..Kauhulla ajattelen kun pappa sanoi ostavansa ison veneen että "Eetukin sitten pääsee merelle.."Hui kauhistus,en mä uskalla häntä sinne päästää,en ilman äitiä ainakaan!Muut muksut voivat mennä kyllä ja ovat sihen tottuneetkin,mut tämä pienin..Ei ei.Olen tietysti kiitollinen että on ihanat,rakastavat isovanhemmat,ja olenkin sanonut että senkun tulevat pienenkin hakemaan vaikka ulkoilemaan,mutta hoitopaikkaa hän ei tarvitse.Onneksi tilanne on näinpäin!

 

olen kahden lapsen yh, lapset -01 ja -05, ja en muista koska olisin ollut näin onnellinen. elämä parani huomattavasti eron myötä. on paljon parempi olla yksin lasten kanssa (kuin huonon miehen).

 

Olen 1v9kk ihana tytön yh ja ollut sitä raskauden alusta lähtien.Tytön isä kylläkin maksaa minimi elatusavun, mut ei halua nähdä tyttöä.Hoitoapu on ollut aika tiukilla...Mun isosisko hoiti tyttöä aika paljon, mut nyt sai ite 4 vk sitten vauvan..Tytön kummit kyllä ottaa silloin tällöin.mut nyt olen ollut yli 2 kuukautta etten ole kauppaan yksin päässyt.Aloitin työt alle kuukausi sitten ja muuta(????)vapaa-aikaa ei sit ole olluutkaan.Rakastan tytööäni ja olen se on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunu.Hoidossa kaikki on menny muuteb ok, mut oli 3 päivää terveenä ja heti isko silmä-ja korvatulehdus!!Ja siitä alkoi, jatkuvaa sahailu kuumetta, nyhaa, yskää...TK:n lekurit piti mua jo ihan skitsona.Sanoin et tämä ei ole normaalia!Mut käskivät vaan tarkkailla..Niin juttiinsa...Kunnes viime viikolla tk lääkäri teki taas diagnoosin;hinkuyskä!Mä olin ihan et just joo.Seuraavana päivänä taas päivystykseen, tytöllä nousi kuume 39,3 ja oksensi ja nukahti kesken leikin lattialle!Sitten sattui onneksi hyvä lääkäri kohdalle, sanoi et enää ei katota päivääkään!Lähjete sairaalaan ja kas kummaa, veren myrkytys ja rota-virus!!Se siitä skitsosta äidistä...5 päivää oltiin osastolla ja sit kotia.Hieman varauksella kuitenkin..Mut kaikki lähti menemään hyvin.Ainoa huono puoli on se et sairaspäivät palkattomia ja mä ite ihan puoli kuollut!!Ei jaksa kuin itkea enää...Ja maanantaina taas töihin ja tyttö hoitoon... :'(

 

Nyt kävi niin, että minäkin kuulun tähän valtavaan yh-ryhmään,vaikka ikinä en olisi uskonut niin käyvän. Eilisestä alkaen olen ollut virallisesti yksin maailman rakkaimman tyttäreni kanssa, vaikka käytännössä olen ollut sitä jo raskausajasta lähtien. Minulla on 12 vuoden suhde takana ja lapsi on rakkaudesta tehty, mutta minkäs teet, kun mies alkaa pettämään raskaana ollessani...ja silti hän on halunnut olla koko ajan kotona...no, nyt se on ohi, parempi on olla yksin lapsen kanssa kuin jatkuvassa piinassa ja pahassa olossa. Näin olen varmasti vieläkin parempi äiti. Uskon, että suurin menettäjä on kuitenkin isä, vaikka pahalta nyt tuntuukin. Yleensä käy myös niin , että paha saa palkkansa. Itse asiassa en tiedä, mitä nyt kirjoittaisin, mutta silmiini osui nimimerkki -moksis (?) ja halusin sanoa hänelle, että minulla on täsmälleen sama tilanne! Olen yksin lapseni kanssa,mutta uskon lujasti, että kaikki menee parhain päin. Voimia sinulle ja aurinkoisia päiviä teille kaikille!

 

Juu, enpä minäkään voi sanoa, että olisi koskaan ollut yksinhuoltajana rankkaa. Isovanhemmat lähellä, suhteet lapsen isän uuteen perheeseen kunnossa. Ainoa, mikä on joskus surettanut, on se, ettei ole voinut jakaa lapsen kasvuun liittyviä juttuja muiden kanssa. Paitsi isovanhempien, mutta ihan sama asia se ei ole.

Nyt asun uuden puolison kanssa. On tasapainoinen, kiltti mies, josta lapsikin tykkää. Kymmenen vuotta meni "yksin", yksi epäonnistunut, pidempi ihmissuhde mahtui väliin. Tämä uusi mies ottaa lapsen sopivasti huomioon, juttelee kivasti ja on henkisesti läsnä, haluaa olla osa arkeamme. Yksinhuoltajuus ei lopu uuteen liittoon, mutta tuntuu hyvältä, kun asioita voi jakaa ymmärtäväisen aikuisen ihmisen kanssa. Joka on muuten ollut järkyttynyt siitä, miten "rankkaa" elämää yksinhuoltajilla on Eikä minulla ole kuin yksi. Hatunnosto clivialle. Viisi on sentään jo jotain!

 

Voimia teille kaikille yh-ihmisille.
Olen itse ollut n.6.5v lasten kans yksin. Naimisiin mennessäni 13v sitten uskoin löytäneeni sen oikean ja ainoan. Saimme 2 ihanaa poikaa reilun vuoden välein. Kauhukseni huomasin anoppini hallitsevan poikaansa, ja hänen elämää. Tietysti myös minun ja lastemme elämää. Koin olevani yh kahden aikuisen ihmisen liitossa. Löysin työpaikalta uuden "rakkauden" ja avioliittoni päättyi eroon. Pojat jäivät minulle, tapaavat isäänsä sopimuksen mukaan. Nautin eron jälkeisestä vapaudesta, jonka sain poikien olessa isällään. Reilu vuosi sitten tapasin mukavan miehen,jonka kanssa kaikki vaan loksahti kohdalleen. Meillä on nyt yhteinen pieni prinsessa. Asumme omissa kodeissamme, joten yh-perheeni on kasvanut yhdellä jäsenellä. Pienokaisen isä ei osallistu minun perheeni arkeen. Vierailee luonamme pari-kolme kertaa viikossa. Pienokainen oli minun taholtani kauan odotettu ja haluttu. Mutta miehillähän on aina vaihtoehtoja. Nautin lasteni kans touhuilusta. Se on ainut valo tässä arjen kaaoksessa. Onneksi pienokainen on ollut kiltti ja terve. Olen joutunut tekemään elämässäni monia uhrauksia lasteni eteen,mutta uskon sen kantavan hedelmää lasteni tulevaisuuteen. En myöskään pääse kaupaan yksin saati sitten vessaan. Mutta tämä on tätä jonkun aikaa ja nautin siitä. Minun kaikki sukslaiset asuvat toisella paikkakunnalla, joten lastenhoitoapua ei ole tarjolla. Töihin paluuta en suunnittele vielä pariin vuoteen Edessä on pitkä kuuma kesä, toivoisin ainakin niin.
Aurinkoista kesää meille kaikille arjen selviytyjille!!!! =)

 

Olen 4 lapsen yh, ja ihan hyvin tässä elämä soljuilee eteenpäin yh:na. Elämä tosian helpompaa yh:na kuin epäsopivan kumppanin kanssa. Voi enempi keskittyä vain lapsiin ja itseen.

 

Minä olen ollut yh kuusi vuotta ja lapsia viisi. Hoitoapua mulla ei ole ollut koskaan ja isäänsä lapset tapaavat kerran kuussa, isä ei maksa elatusmaksuja ei pidä kiinni sovituista jutuista ja muutenkin on näiden vuosien aikana hankaloittanut elämäämme. Lasten kanssa sinänsä pärjätään hyvin, joskin taloudellisesti on tiukkaa mutta rakkautta ei puutu ja sitä ei rahalla saa. Minustakin tuntui kuin olisi ollut kuusi lasta ja yksin päätin kaikista asioista joten sekään ei tullut yllärinä eron jälkeen. Nyt meillä on ollut sijaisperhe liki kaksi vuotta ja tämä on toiminut hyvin. Saan silloin tällöin kovasti kaipaamaani omaa aikaa tai hengähdystaukoa ihan arjen askareista. Kovin helpolla en uutta miestä tähän ottaisi. Ehkä sellaista ei ole olemassakaan joka mulle kelpaisi...

 

Siis mun elämän laatu on paljon parantunu kun saan olla kolmestaan lasten kanssa =)

Nyt pitäs vain saada lasten äiti ottamaan lapset aina joka toinen viikonloppu niin kuin on sovittu tuntuu vain olevan vaikeeta :/ siis ihan lasten takia se olisi tärkeää.

Nyt mä meen lasten kanssa saunaan =)