Onko tää nyt sitten reilua? :(

Mun mies ei oikeastaan tue tätä mun opiskeluhommaa. Sen hän hyväksyy, et jos menen Helsinkiin tai Espooseen opiskelemaan niin voin kuulemma mennä junalla :headwall: Ei sen enempää. Silloin kun hän mietti uudelleen kouluttautumista niin mä olin valmis muuttamaan just sille paikkakunnalle jossa koulutus olisi ollut.
Oon taas ärtynyt joo ihan turhasta, tiedän :snotty:

 

oletteko kaukana opiskelupaikkakunnalta?

 

oletteko kaukana opiskelupaikkakunnalta?

Se riippu vähän et minne pääsen opiskelemaan, jos pääsen. 1.3 alkaa yhteishaku jossa haen mut tarkoituksena olisi hakea Ypäjälle (n.70km) ja sit pk-seutu minne onkin vähän enemmän matkaa... :snotty:

 

Sitten opiskelet ilman hänen tukeaan. Mutta älä vaan unohda omia tavotteitasi miehen takia.

 

Silloin kun hän mietti uudelleen kouluttautumista niin mä olin valmis muuttamaan just sille paikkakunnalle jossa koulutus olisi ollut.

onko sun miehellä työpaikka nykyisellä asuinpaikalla tai lähellä?
oliko sulla silloin työpaikka silloisella asuinpaikalla tai lähellä?

 

Sitten opiskelet ilman hänen tukeaan. Mutta älä vaan unohda omia tavotteitasi miehen takia.

Nii no tässä on vaan se ongelma et jos toteutan unelmaani niin joudun muuttamaan lähemmäs Ypäjää :snotty: Se on vähän hankalaa kahden lapsen kanssa...

 

Silloin kun hän mietti uudelleen kouluttautumista niin mä olin valmis muuttamaan just sille paikkakunnalle jossa koulutus olisi ollut.

onko sun miehellä työpaikka nykyisellä asuinpaikalla tai lähellä?
oliko sulla silloin työpaikka silloisella asuinpaikalla tai lähellä?

Ei molempiin, eli mun mielestä ei ole mitään kytköksiä niin sanotusti mut kai toi vaan on niin mamman poika ettei halua muuttaa kauas vanhemmistaan :ashamed:

 

Ja mä muuten nostan tätä niin kauan et joku tulee kertomaan et onko mulla loukkaantunut olo turhaan vai syystä :kieh:

 

No mä matkustan jo kolmatta vuotta 75km päähän opiskelemaan joten olen vähän jäävi sanomaan mitä pitäisi tehdä. Ja junalla kuljen. Miehellä on työpaikka täällä mutta eipä se ole sellainen työ mitä ei voisi tehdä myös mun opiskelupaikkakunnalla. En vaan ole edes ajatellut että meidän pitäisi sinne muuttaa mun opiskelun takia. Siis kun meillä on tukiverkosto täällä ja miehellä tosiaan se työ ja asunto on mukava jne :snotty:

 

No mä matkustan jo kolmatta vuotta 75km päähän opiskelemaan joten olen vähän jäävi sanomaan mitä pitäisi tehdä. Ja junalla kuljen. Miehellä on työpaikka täällä mutta eipä se ole sellainen työ mitä ei voisi tehdä myös mun opiskelupaikkakunnalla. En vaan ole edes ajatellut että meidän pitäisi sinne muuttaa mun opiskelun takia. Siis kun meillä on tukiverkosto täällä ja miehellä tosiaan se työ ja asunto on mukava jne :snotty:

No me ollaan muutenkin meinattu muuttaa keväällä, kummallakaan ei ole töitä täällä ym. Enkä oo pyytänyt että muutettais just opiskelupaikkakunnalle vaan vaikka ihan vähäsen lähemmäs... Mut ei väkisin :snotty: Oon koittanu jo pelotella et musta tulee koht vkl-äiti et oon viikolla koulun asuntolalla ja viikonlopuiksi kotiin Ei toiminu, ties heti etten mä kestä olla erossa lapsista

 

Ja mä muuten nostan tätä niin kauan et joku tulee kertomaan et onko mulla loukkaantunut olo turhaan vai syystä :kieh:

Nosto

 

hedona :hug: Tiedän tunteen. Mulla olis haaveena opiskella Teatterikorkeessa, mutta sinne en tule koskaan pääsemään, ainakaan niin kauan kun mulla on tuo mies. Hän ei suostu muuttamaan muualle paikkakunnalle, ei edes silloin kun ei vielä ollut lasta. Minä taas (tyhmänä?) ihmisenä rakastan tuota miestä niin paljon, että tekisin ihan mitä vain hänen takiaan.

muoks. et ole mielestäni loukkantunut turhaan, vaan sulla on ihan oikeat syyt olla loukkaantunut.

 

Ja mä muuten nostan tätä niin kauan et joku tulee kertomaan et onko mulla loukkaantunut olo turhaan vai syystä :kieh:

Nosto

Ihan turhasta olet loukkaantunu

 

No siis...vaikea nyt sanoa, oletko loukkaantunut syystä, kun ei muita taustoja tunne.
Toisaalta ymmärrän miestäsi, jos ihana asunto, kaverit, sukulaiset, työpaikka + muu tukiverkosto on siellä paikkakunnalla jossa elätten nyt. Toisaalta taas, jos kyse on pelkästä äidistä, niin sitten olet syystäkin loukkaantunut...
Mutta sitten jos taas ei niitä sidoksia ole, niin miksi ei kokeilisi jotain muuta...Äh...en mä tiedä. On se 70 km:kin jo pitkä matka yhteen suuntaan, ja lapsia näkis tosi vähän, koska matkat syö ison ajan päivästä...Saati sitten et olis vielä pidempi matka...

 

Tuttu juttu. Itse muutin avokin opiskeluiden takia 600km päähän. Nyt, kun hänen opiskelunsa on pulkassa ja itse olisin hakemassa 200km päähän unelmakouluun, niin avo ei suostu muuttamaan. Avoa ei sido enää mikään tähän kaupunkiin.

 

hedona :hug: Tiedän tunteen. Mulla olis haaveena opiskella Teatterikorkeessa, mutta sinne en tule koskaan pääsemään, ainakaan niin kauan kun mulla on tuo mies. Hän ei suostu muuttamaan muualle paikkakunnalle, ei edes silloin kun ei vielä ollut lasta. Minä taas (tyhmänä?) ihmisenä rakastan tuota miestä niin paljon, että tekisin ihan mitä vain hänen takiaan.

Turhauttavaa, kyllä mä tiedän et on se vähän hölmöä et 20v äiti haluaa opiskella hevosenhoitajaks tai teinien suosimilla aloilla (kosmetologi/kampaaja), mut olis se silti kiva et sais tukea tolta mieheltä... Ihan niinkuin hän olis saanut multa tukea kun suunnitteli opiskelevansa moottoripyöräasentajaks.

 

No siis...vaikea nyt sanoa, oletko loukkaantunut syystä, kun ei muita taustoja tunne.
Toisaalta ymmärrän miestäsi, jos ihana asunto, kaverit, sukulaiset, työpaikka + muu tukiverkosto on siellä paikkakunnalla jossa elätten nyt. Toisaalta taas, jos kyse on pelkästä äidistä, niin sitten olet syystäkin loukkaantunut...
Mutta sitten jos taas ei niitä sidoksia ole, niin miksi ei kokeilisi jotain muuta...Äh...en mä tiedä. On se 70 km:kin jo pitkä matka yhteen suuntaan, ja lapsia näkis tosi vähän, koska matkat syö ison ajan päivästä...Saati sitten et olis vielä pidempi matka...

Joo no mut unelma-aloja ei oikein voi opiskella täällä päin, tai no kampaajaks vois mutta mulla ei ole mitään mahkuja kun kaikki tytöt hakee hiusalan pt:hen :/

 

No onko reilua väkisin rahdata toista pois kotiseudulta missä on sukulaiset ja ystävät ym. ? Tottakai sunkin unelmilla on merkitystä, mutta et voi mun mielestä sen enempää vaatia mieheltä muuttoa pois kuin hän vaatia sinua jäämään ja jättämään opiskelut. Ei siinä auta kuin löytää molempia tyydyttävä ratkaisu tai sitten jatkaa elämää erikseen kokonaan tai kaukosuhteena.

Ja mulla on vähän sama tilanne että pitäisi muuttaa naapurikaupunkiin jos tahdon opiskella haluamaani alaa, mutta mies ei ole innostunut muuttamaan kun ei ole takeita työn saamisesta ym. Molempien täytyy vaan pohtia mikä painaa omassa vaakakupissa. Tosin ei se ammatti mulle niin tärkeä ole että miehen jättäisin, on muitakin vaihtoehtoja.

 

Älä ala semmoiseen, että aina taivut toisen tahtoon. Muuten käy niin, että kun oot 30, et tiedä enää kuka olet ja sua alkaa ärsyttää, että olet luopunut omista jutuistasi jonkun toisen takia.

 

Älä ala semmoiseen, että aina taivut toisen tahtoon. Muuten käy niin, että kun oot 30, et tiedä enää kuka olet ja sua alkaa ärsyttää, että olet luopunut omista jutuistasi jonkun toisen takia.

Sitä mä vähän pelkäänkin :/ Mut mä toivon et saadaan joku kompromissi tehtyä...

 

Hevosenhoitajan palkka on _NIIN_ huono että kannattaa harkita muita aloja.

 

Olen sitä mieltä,että kyllä omia haaveita pitää saada toteuttaa.
Muutoin voi vuosien päästä katkeruus nostaa päätään.
Olisiko teidän paikkakunnalla mahdollisuutta aikuisopiskeluun?oppisopimus?

 

Hevosenhoitajan palkka on _NIIN_ huono että kannattaa harkita muita aloja.

Eiku mä haluan sitä, mut en mä halua siitä varsinaista ammattia Aion sen jälkeen opiskella kosmetologiks.

 

hedona :hug: Tiedän tunteen. Mulla olis haaveena opiskella Teatterikorkeessa, mutta sinne en tule koskaan pääsemään, ainakaan niin kauan kun mulla on tuo mies. Hän ei suostu muuttamaan muualle paikkakunnalle, ei edes silloin kun ei vielä ollut lasta. Minä taas (tyhmänä?) ihmisenä rakastan tuota miestä niin paljon, että tekisin ihan mitä vain hänen takiaan.

Turhauttavaa, kyllä mä tiedän et on se vähän hölmöä et 20v äiti haluaa opiskella hevosenhoitajaks tai teinien suosimilla aloilla (kosmetologi/kampaaja), mut olis se silti kiva et sais tukea tolta mieheltä... Ihan niinkuin hän olis saanut multa tukea kun suunnitteli opiskelevansa moottoripyöräasentajaks.

Ei hevostenhoitajaksi opiskeleminen oo mun mielestä lainkaan hölmöä Onhan sekin ammatti siinä missä muutkin ja kuuluuhan siihen paljon muutakin hommaa.

 

Olen sitä mieltä,että kyllä omia haaveita pitää saada toteuttaa.
Muutoin voi vuosien päästä katkeruus nostaa päätään.
Olisiko teidän paikkakunnalla mahdollisuutta aikuisopiskeluun?oppisopimus?

mä meinaan yrittää tota oppisopimusta, sitten ei tarvitsisi kuin muutamana päivänä viikossa käydä teoriatunneilla.