Onko teillä kenelläkään lapsia jotka ei kiinnitä huomiota muiden ulkonäköön?

Onko olemassa vanhempia jotka ei arvostele muiden ulkoisia ominaisuuksia?
Mun mielestä on tosi kummallista että lapsi osaa kiinnittää huomiota moisiin asioihin, ilman että on kotoa opittua.

 

Minkä ikäisenä muuten yleensä se "arvostelu" oikein alkaa, jos on alkaakseen? Olen muutaman kerran odottanut että 2,5- vuotiaani laukaisee jotain sopimatonta, mutta onneksi on toistaiseksi vältytty. Arvostellu on toisaalta huono sana sille mitä tarkoitan, mutta siis sellaiset "äiti katso, iso täti"- tyyliset lausahdukset.

 

Ei arvostella ( ainakaan lasten kuullen ).
Esikoisen en muista koskaan sanoneen kenenkään ulkonäöstä mitään,
kuopus on joskus kysynyt todella lihavasta tyypistä kuinka on niin lihava.

 

Mä en tiedä milloin alkaa, itsellä 5-10 -vuotiaita lapsia, eikä vastaavanlaisia kommentteja ole ilmennyt.

 

Meidän lapset ei arvostele muiden ulkonäköä. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että kaikki ovat olleet tarhan erityisryhmässä tukilapsena. Sielä saa hyvää ja kasvattavaa faktaa ihmisten erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä ilman mitään haloota.

Joku ei näe, toinen ei kävele, joku syö letkun avulla, jotain lasta pitää pistää, yksi ei puhu jne... Voi olla puuttuva raaja tai epämuodostumakin, mutta kaverina voi silti olla.

Me ollaan miehen kanssa hys hys hiljaa lasten kuullen kenenkään lihavuudesta tai muusta.

 

Ei arvostel,e mutta kysymyksia esittaa, esim miksi tuolla sedalla on musta naama tai miksi vaikka Maijalla on lasit, miksi aidin iho on valkea ja isin tummempi ja miksi, miksi.... Yleensa lisaa viela etta minakin haluan tuommoisen Lie sekin sitten kotona opittua... Kyseessa kohta 5v.

 

Meidän poikaa kiusattiin viidenvanhana tarhassa kun oli pitkät hiukset.Tosin osa lapsista ilmoitti kotona et tukkaa ei sitte enää leikata kun Onnillakin on pitkät hiukset.Nyt ennen eskarii poika halusi leikata tukan lyhyeksi.

Omat lapset on aika pienenä ehkä 3v. kiinnittänyt huomioo jos toiset puhuu eri kieltä.Kenenkään pukeutumiseen en ole lasteni suusta kuullut ikävää kommenttia.

 

Ei arvostele poika 5 v kenenkään ulkonäköä tai ainakaan itse en ole kuullut. Kavereina päiväkodissa ja muuten pari erittäin pullukkaa, silmalasipäinen ja kiinalais- ja somalitaustaisia. En tosiaan ole koskaan kuullut kommenttia että se ja se on sen näköinen tai sillä ja sillä on sen värinen naama tai tukka. Olen odotellut, mutta eipä ole ilmeisesti itsekään kokenut sellaista tarpeelliseksi. Kotona ei kyllä myöskään arvostella kenenkään ulkonäköä.

 

Mulla 4v lapsi ja viellä kertaakan en oli kullut hänen arvostelevan. hänellä on myös pienikasvuinen kaveri päiväkodissa. täysin vertaisenaan pitää. heti ystävystyivät.
itse pidän tätä asennetta rikkautena. ja olen todella iloinen tästä ystävyys suhteesta.

ehkä niitäkin päiviä viellä tulee, että kysyy miksi tuo on tuollainen ja tuollainen. itse en sormella osoita tummaihoisia tai mitään enkä tykkää jos komentoidaan. jos oikeasti on utelias sanon kyllä. mutta ihmiset on erillaisi tämän minäkin olen oppinut kun kävin pien ryhmässä koulun.

 

Näyttäisi olevan pojille luontaista olla huomioimatta moisia seikkoja, kun taas tyttö tuntuu enemmän olevan kiinnostunut ihmisten ulkonäöstä ja heidän käytöksestään. Mun mielestä sillä ei ole niinkään tekemistä miten aikuiset siihen suhtautuu.

 

Meidän lapset 3 ja 5v. ei oikeastaan koskaan kommentoi muiden ulkonäköä. Vältämme toisten ulkoisen olemuksen kommentointia myös miehen kanssa, siitä tuo johtunee.

Tummaihoisuuteen emme myöskään kiinnitä mitään huomiota, mutta nykyään välillä vanhempi lapsi saattaa kysellä esim. "onko tuo täti Afrikasta?" Tämän kysymyksen hän esittää ihan mielenkiinnosta, koska on innostunut eri maanosista ja lueskellut Afrikasta kertovia kirjoja.

 

Ei meillä kyllä vanhemmat arvostele toisia. Lapset 4v ja 2.5v. Vanhempaa lasta kiinnostaa kovasti miksi toiset on pidempiä, vaikka on nuorempia jne. Mutta esim. sanaa lihava eivät edes tiedä.
Kerran kaupassa esikoinen alkoi puhua edessä olevasta kaljusta miehestä: "kiiltävä pää, kiiltävä pää" .Hiljensin pojan pikaisesti ja kotimatkalla puhuimme asiasta. Poika oli aivan hämmästynyt, että sellaisia ei saisi toisista puhua, kun hänen mielestään "sillä setällä oli kiiltävä pää, siihen kävi oikein valo". Mitäs tuohon sitten sanoa?

 

Lapset EI kiinnitä huomiota toisten ulkonäköön, nimeen, vaatteisiin, ihonväriin tms. jos kotona ei ole asenteita opittu. Tai kiinnittää kyllä: nähdessää ensimmäisen kerran esim. mustaihoisen, pyörätuolia käyttävän tai muuten erilaisen hän saattaa asiaa ihmetellä, mutta jos saa asiallisen vastauksen, tämä ei taatusti johda syrjintään. Lapset ottaa luonnostaan asiat ns. annettuina. Kotoa sitten tulee tämä arvostelu ja asenteellisuus.

 

Eipä ole meidänkään 5- ja 6-v lapsukaiset oppineet pahemmin arvostelemaan toisten ulkonäköä. Jotain ovat joskus sanoneet ja olen siihen heti tarttunut eikä tarvi pelätä mitään möläytyksiä enää ainakaan. Tyttö on eniten kiinnittänyt huomiota romaninaisten pukuihin, ihaillen niitä kauniiksi

 

Näyttäisi olevan pojille luontaista olla huomioimatta moisia seikkoja, kun taas tyttö tuntuu enemmän olevan kiinnostunut ihmisten ulkonäöstä ja heidän käytöksestään. Mun mielestä sillä ei ole niinkään tekemistä miten aikuiset siihen suhtautuu.

on sillä on paljonkin tekemistä. olen sen huomannut. jotkut vanhemma oikein yllyttää arvostalemaan. tekevät itsekkin niin.

 

on sillä on paljonkin tekemistä. olen sen huomannut. jotkut vanhemma oikein yllyttää arvostalemaan. tekevät itsekkin niin.

Onko kaikki arvosteleminen aina paha-asia?