"Maumau"
Minä olen ollut mukana järjestämässä muutamalle ystävälleni vauvakutsuja. Oli kivaa suunnitella ja järkätä mukava kavereiden kesken vietetty ilta yhden odottajan luona, toisen kanssa käytiin ravintolassa syömässä ja yhdelle järjestettiin täälä meillä kutsut. Kaikkina kertoina on ollut kivaa kavereiden kesken vähän salassa puuhailla ja kutsuja järkkäillä. Ikinä tarkoituksena ei ole ollut mikään vauvalahjojen ostaminen vaan tarkoituksena on ollut viettää kiva ilta tyttökavereiden kesken, hyvästä ruuasta nauttien ja yleensä on ollut myös jotain leikkimielistä kilpailua tms. Ollaan me toki jotain pientä vauvalahjaa ostettu, mutta se ei ole ollut se pääasia.
Nämä ystävät joille olen vauvakutsuja järkännyt ovat myös järjestäneen omille ystävilleen vauvakutsuja (siis sellaisille kenen ystävä minä en ole). Ja kivalta on aina kuulostanut.
Minä odotan nyt itse toista lastani. Kun odotin esikoista, luulin että minullekkin järjestettäisiin vauvakutsut. Kukaan ei kuitenkaan vaivautunut. Monella ystävälläni oli tuolloin kyllä itsellään pienet lapset, että ei sitä todellakaan noin vaan pienen lapsen kanssa mitään kutsuja järkätä, ymmärrän sen. Yksi ystävistäni kyllä silloin kysyi, että olisko kivaa vaikka saunoa kavereiden kesken, toki olisi ollut. Mutta sitäkään ei sitten ikinä tehty.
Nyt kun olen uudestaan raskaana ajattelin että tällä kertaa minullekkin varmaan kutstu järjestetään. Niin ei. Nyt on la jo niin lähellä (viikon päästä) että tuskin enää mitään vauvakutsuja kukaan alkaa järjestämään kun tämä vauvahan voi syntyä koska vaan.
Tuntuu kyllä todella kurjalta, että minä olen kolmelle hyvälle ystävälleni vauvakutsut järjestänyt/ollut mukana järjestämässä, leipomassa, valmistamassa ruokaa ja hankkimassa tavaraa noille kutsuille ja minulle ei kukaan niitä järjestä.
Ehkä olen teidän mielestä pikkumainen, mutta mun mielestä vähän outoa.
Enkö ole heille yhtä hyvä/arvokas ystävä kuin he minulle?
Enkä todellakaan kaipaa mitään superhössötystä vain ja ainoastaan minulle, enkä kaipaa mitään vauvalahjoja, tavaraa meillä on vaikka muille jakaa. Mutta olishan se nyt kiva että edes jotenki vietettäisiin aikaa yhdessä, veisivät minut edes heseen syömään jos ei sitten muuta.
Mitä mieltä te olette? Olenko turhamainen ja pikkumainen vai voisiko ihan suoraan kysyä asiaa ystäviltäni. Itse minä en itselleni ala mitään kutsuja järkkäämään. Ehkä ne on nämä raskaushormonit, mutta nyt olen kyllä jotenkin loukkaantunut ystävilleni.
Nämä ystävät joille olen vauvakutsuja järkännyt ovat myös järjestäneen omille ystävilleen vauvakutsuja (siis sellaisille kenen ystävä minä en ole). Ja kivalta on aina kuulostanut.
Minä odotan nyt itse toista lastani. Kun odotin esikoista, luulin että minullekkin järjestettäisiin vauvakutsut. Kukaan ei kuitenkaan vaivautunut. Monella ystävälläni oli tuolloin kyllä itsellään pienet lapset, että ei sitä todellakaan noin vaan pienen lapsen kanssa mitään kutsuja järkätä, ymmärrän sen. Yksi ystävistäni kyllä silloin kysyi, että olisko kivaa vaikka saunoa kavereiden kesken, toki olisi ollut. Mutta sitäkään ei sitten ikinä tehty.
Nyt kun olen uudestaan raskaana ajattelin että tällä kertaa minullekkin varmaan kutstu järjestetään. Niin ei. Nyt on la jo niin lähellä (viikon päästä) että tuskin enää mitään vauvakutsuja kukaan alkaa järjestämään kun tämä vauvahan voi syntyä koska vaan.
Tuntuu kyllä todella kurjalta, että minä olen kolmelle hyvälle ystävälleni vauvakutsut järjestänyt/ollut mukana järjestämässä, leipomassa, valmistamassa ruokaa ja hankkimassa tavaraa noille kutsuille ja minulle ei kukaan niitä järjestä.
Ehkä olen teidän mielestä pikkumainen, mutta mun mielestä vähän outoa.
Enkö ole heille yhtä hyvä/arvokas ystävä kuin he minulle?
Enkä todellakaan kaipaa mitään superhössötystä vain ja ainoastaan minulle, enkä kaipaa mitään vauvalahjoja, tavaraa meillä on vaikka muille jakaa. Mutta olishan se nyt kiva että edes jotenki vietettäisiin aikaa yhdessä, veisivät minut edes heseen syömään jos ei sitten muuta.
Mitä mieltä te olette? Olenko turhamainen ja pikkumainen vai voisiko ihan suoraan kysyä asiaa ystäviltäni. Itse minä en itselleni ala mitään kutsuja järkkäämään. Ehkä ne on nämä raskaushormonit, mutta nyt olen kyllä jotenkin loukkaantunut ystävilleni.