Onko vanhempien vai kummin tehtävä pitää kummi lapsen elämässä?

Tottakai synttäreille kutsutaan (ei tosin ole tullut ja aina samana päivänä ilmoittanut). Minusta se on niin että kummin tulisi itse soitella, tulla käymään ja muistaa merkkipäivinä, ilman että joudun itse aina tehdä aloitteen. Välimatkakaan ei ole este.

Itsekkin olen ihan pian kummi ja se on ollut jo monta vuotta tiedossa. Ja aina olen ajatellut kuinka sitten touhuan kummilapseni kanssa kaiken näköistä ja pysyn lapsen elämässä vaikka mikä tulisi.

Meidän lapsen kummilla ei ole omia lapsia, joten ne eivät hänen aikaansa vie.

 

Suhdetta hoidetaan molemmin puolin.

 

Mielestäni molempien. Aktiivisuutta kuitenkin vaaditaan myös nimenomaan kummilta, ei vanhempien todellakaan pidä aina tehdä aloitetta.

 

Molempien. Mutta kyllä mua tympii, kun aina saa sopia moneen kertaan pojan kummien kanssa synttäreille tai kahville vaan tulemisesta. Ikinä ei käy se päivä, jolloin juhlat on. Nytkin veivattu jo kk eikä vieläkään ole käyneet. Ja muutenkaan eivät koskaan tule, vaikka pyydetään monta kertaa vuodessa. Asutaan samassa kaupungissa. Ihan piruuttaan aattelin, että pyytelen koko ajan enemmän vaan, saa nähdä mitä syitä ne aina keksii ettei käy.

 

Olen niin kyllästynyt siihen että itse joudun aina ottaa yhteyttä ja koittaa sovittaa aikatauluja ja sitten kuitenkin pettyä kun ei kummi tulekkaan jonkin verukkeen nojalla.

Sitten se piru kehtaa vielä hehkuttaa esim.- baarissa kuinka hällä on niin maailman paras kummilapsi! Harmi etten itse voi sanoa samaa kummista -.-

 

Molemmin puolin pitäisi yhteydenpitoa olla ja ihan omasta halustaan, mun mielestä taas merkkipäivät eivät välttämättä ole tärkein päivä, itse toivon lapsen kummien olevan lapsen elämässä ihan omasta halustaan, eikä vain merkkipäivinä. Itsestäni tuli kummi, ennen kuin sain oman lapsen, kummini vanhemmat eivät luottaneet lainkaan kykyyni hoitaa lasta, joten kummius jäi jotenkin laimeaksi, muistan toki merkkipäivinä, mutta muutoin en hirveästi ole tekemisissä.

 

muistaa merkkipäivinä.

Siis voi jumalauta että VITUTTAA nää nykyajan äidit KUMMIEN VELVOLLISUUS EI OLE OSTAA LAHJOJA!!, se on ihan vapaaehtoinen ele.

 

kummius on yks titteli vaan, se mitä vanhemmat haluavat siltä titteliltä tulisi mielestäni kertoa sille jota haluataan eikä luulla , että se kummi sitten tekee automaattisesti kaiken sen mitä siltä odotetaan. itte hoitanu kummiasiat sillai et kun olen pyytänyt kummiksi olen suoraan sanonut että riittää nimi paperiin ja loput saa kummi itse päättää miten toimia ja voin sanoa käsi sydämmellä , että helppoa on ollut kun kukaan ei ole odottanut toiselta mitään vaan kaikki mitä on tapahunut on tapahtunut sydämmestä eikä toisen halusta!

 

Siis voi jumalauta että VITUTTAA nää nykyajan äidit KUMMIEN VELVOLLISUUS EI OLE OSTAA LAHJOJA!!, se on ihan vapaaehtoinen ele.

En missään vaiheessa puhunut lahjoista. Korttikin olisi ollut kiva, tai vaikka vain se että olisi tullut syntymäpäiville.

Yhtäkään lahjaa ei lapseni ole kummiltansa saanut, paitsi ristijäislahjan myöhässä. Eikä tämä mua haittaa, ennemminki se haittaa kun hän aina puhuu että aikoo hankkia sitätätätota ja mitään ei kuitenkaan anna, edes aikaansa.

 

[QUOTE="mie";25770099]kummius on yks titteli vaan, se mitä vanhemmat haluavat siltä titteliltä tulisi mielestäni kertoa sille jota haluataan eikä luulla , että se kummi sitten tekee automaattisesti kaiken sen mitä siltä odotetaan. itte hoitanu kummiasiat sillai et kun olen pyytänyt kummiksi olen suoraan sanonut että riittää nimi paperiin ja loput saa kummi itse päättää miten toimia ja voin sanoa käsi sydämmellä , että helppoa on ollut kun kukaan ei ole odottanut toiselta mitään vaan kaikki mitä on tapahunut on tapahtunut sydämmestä eikä toisen halusta![/QUOTE]

Kerrankin fiksu kommentti. Tämän kun kaikki tajuaisivat.

Minä en halua, että kummiudesta tulee kenellekään rasite (itselleni se on sitä ollut), joten kummit saavat aivan vapaasti pitää tai olla pitämättä yhteyttä lapsiin. Me lähetämme kutsut lasten synttäreille, mutta ei vedetä hernettä nenään, vaikka kummit eivät pääse synttäreille. Itse taas en ole saanut kutsuja kaikkien kummilasten synttäreille, eikä kuvia ole lähetelty, mutta enpä ole itsekään lähetellyt näille vieraammille kummilapsille aina lahjoja.

 

Yhtäkään lahjaa ei lapseni ole kummiltansa saanut, paitsi ristijäislahjan myöhässä. Eikä tämä mua haittaa, ennemminki se haittaa kun hän aina puhuu että aikoo hankkia sitätätätota ja mitään ei kuitenkaan anna, edes aikaansa.

Se ajan antaminen yleensä onkin kaikkein vaativinta. Minulla ei riitä tarpeeksi aikaa edes omille lapsilleni. En todellakaan ehdi sitä antamaan yhtään kummilapsille.

 

Minä valitsin lapseni kummit ajatellen, että he pysyisivät lapsen elämässä. Se on kiva kun lapsi joskus kysyy "kuka tuo täti on", joo se on sun syli kummi, oot ehkä joskus nähny kuvassa.

 

Mun kummilapsen äiti taas ei lähesty mua milloinkaan muulloin kuin ennen syntymäpäiviä/joulua. Ihan täyttä lahjanmetsästystä. Viime vuonna vein synttärilahjan, mutta jätin joululahjan antamatta, eikä tuosta ole taaskaan kuulunut pariin kuukauteen mitään. Tuskin kuuluukaan ennen ensi lokakuuta, kun alkaa synttäri lähestyä. Jos ei kuulu aikaisemmin, niin en enää synttärilahjaakaan vie.

Ja siis itse yritin kyllä ylläpitää suhdetta, mutta ei se niin mene että se on aina mun vuoro mennä heille perheen kera, he on käyneet meillä kerran kolmen vuoden aikana...

 

Minä valitsin lapseni kummit ajatellen, että he pysyisivät lapsen elämässä. Se on kiva kun lapsi joskus kysyy "kuka tuo täti on", joo se on sun syli kummi, oot ehkä joskus nähny kuvassa.

Just näin. Jonkinlaista harkintaa on syytä vanhempienkin käyttää tai sitten ei tunne ystäviään lainkaan.

 

Mä en olis edes halunnut kummiksi mieheni veljen lapselle,mutta kun meitä pyydettiin niiin ei kehdattu kieltäytyäkään.Sen verran yrittäjinä kiirettä elämässä,että ei yhtään haluttais käyttää vähäsiä vapaa aikoja kyläilyihin=evvk.Meillä ei riitä energiaa muihin ihmisiin ja haluaisimme olla vain oman perheen kesken silloin kun se on mahdollista.Eiköhän jokainen hoideta vaan itse lapsemme eikä stressata toisia omilla lapsillamme.Minäkin olen tehnyt selväksi omien lasteni kummeille että mitään stressiä ei saa ottaa eikä lahjoja saa edes ostaa.Synttäritkin pidämme vain oman perheen kesken.

 

Olisi kiva kun kummina minulle keitettäisiin edes kahvit kun vien synttärilahjat ja joululahjat. Joulukorttia ei ole näkynyt keneltäkään näistä ja aina itse postitan heille kortit. Vanhin kummilapsi 12v. Kutsua synttäreille ei myöskään kuulu kuin nuorimmaisen 1v vanhemmilta. Lahjat hankin joka tapauksessa aina. Joskus vain vähän tökkiiii... Molemmi puolinen juttuhan se on pitää yhteyttä.

 

Molemmin puolin. Kun lapsi on pieni, lankeaa lapsen puolesta yhteydenpito kummiin vanhempien hoidettavaksi.
Meillä koitetaan kyläillä ainakin joskus kummien luona, lähetetään ystävänpäivä- joulu- synttärikortteja. Kutsutaan synttäreille, annetaan kerhokuva yms. Jouluna pieni muistaminen. Valitettavasti meillä taitaa osan kummien kohdalla olla niin, et annetaan enempi kuin saadaan, siis aikaa ja vaivaa, jota toivoisin enemmän kuin kallista lahjaa.

 

Minulla on kolme kummilasta.

Numero ykkösen kanssa on läheisimpiä. 5 ensimmäistä elinvuotta hoidin lasta todella paljon ja näimme lähes päivittäin. Sitten elämänmuutosten myötä yhteydenpito jäi vähän vähäisemmäki. Nykyään, lapsen ollessa 13 v., näemme ehkä 6-7 kertaa vuodessa, pari kertaa näistä kahdestaan. Lisäksi lähettelemme tekstiviestejä ja juttelemme Facebookissa. JOS kummilapsen vanhemmat tekisivät MITÄÄN yhteydenpidon suhteen itse, näkisimme edelleen useammin. Mutta kaikki yhteydenpito on minun ja nykyisin ilokseni myös lapsen varassa. No, onneksi en pyytänytkään heitä kummiksi omalle lapselle niin kuin suunnittelin.

Kummilapsi kakkoseen en pidä mitään yhteyttä, olen sen vanhemmille kertonutkin. Poistuin lapsen elämästä kun hän oli alle vuoden, kun erosin hankalalla tavalla lapsen äidin veljestä. Hänen (exmiehen) toiveestaan (ja piinauksestaan) jätin kaiken yhteydenpidon.

Kolmonen on vielä pieni, mutta häntä näen n. kerran kuussa ja välillä useamminkin. Hänen äitinsä kanssa yhteydenpito on kaksisuuntaista, ja ah miten paljon helpompaa kuin ykkösen kanssa!

Kahdensuuntainen kauppa siis mielestäni, mutta kyllä kummiksi suostuva minusta sitoutuu pitämään yhteyttä lapseen itse jos vanhemmat eivät suhdetta hoidakaan. Kakkosen kanssa se ei siis minulta onnistunut.

 

tästä syystä valittiin kummit omasta lähipiiristä ( veljet perheineen ja erittäin , erittäin läheiset ystäväpariskunta )

Minusta se on molemminpuolista kanssakäymistä. Jos on pitkä tauko niin otan yleensä itse yhteyttä, enkä ala kiukuttelemaan, koska tiedän että heillä on todellakin muuta elämää kuin meidän lapset. Kaikki asuvat kaukana, joten ei mitään yhteistä aikaa pysty lapsillemme antamaan. Synttärikutsut lähetän aina, mutta ymmärrän toki jos eivät pääse välimatkan takia tulemaan.

 

Molemminpuolista se on. Valitettavasti kaikki (varsinkaan jos ei ole lapsista niin kokemusta) eivät tajua kuinka nopeasti se vauva-aika ja sitten lapsuus menee, eivätkä lapset muista jos kummi käy kerran vuodessa... Meillä kolme lasta, joilla kaikilla kolme kummia. Osa pitää enemmän yhteyttä ja esikoisen (5v.) kummit ovat jopa yhdessä vieneet tyttöä kesällä Korkeasaareen yms. Keskimmäisellä on yksi sellainen kummi josta ei kuulu ikinä, eikä poika varmaan edes tunnistaisi jos tulisi kadulla vastaan... Nuorimmaisella on sellainen kummi joka asuu kaukana ja jolla on myös kaksi omaa lasta. Hänen kohdallaan nähdään myös harvakseltaan, mutta tiedän ettei se johdu kummankaan mielenkiinnon puutteesta.

 

Mä olen kyllä maailman huonoin kummi. Kaksi kummilasta on, toisella on kuusi muutakin kummia ja musta tuntuu, että kummeja pyydettiin niin monta jotta aina saataisiin paljon lahjoja. Vauvalle vielä ostin niitä, nykyään enää en (tää lapsi on nyt 9v, synttäreillä olen käynyt viimeksi 3v sitten).
Toiseen kummilapseen välit katkesivat kun vanhemmille tuli ero ja äiti (jonka luokse lapsi jäi) ei halunnut minua enää elämäänsä.

Kyllä se kummius on mun mielestäni kiinni niin kummista kun lapsen vanhemmistakin. Jos tulee tilanne, että vanhempien ja kummin välit huononee niin toki se vaikuttaa lapsen ja kumminkin väleihin jos lapsi on vielä pieni. Vaikeita tilanteita.

 

Tottakai synttäreille kutsutaan (ei tosin ole tullut ja aina samana päivänä ilmoittanut). Minusta se on niin että kummin tulisi itse soitella, tulla käymään ja muistaa merkkipäivinä, ilman että joudun itse aina tehdä aloitteen. Välimatkakaan ei ole este.

Itsekkin olen ihan pian kummi ja se on ollut jo monta vuotta tiedossa. Ja aina olen ajatellut kuinka sitten touhuan kummilapseni kanssa kaiken näköistä ja pysyn lapsen elämässä vaikka mikä tulisi.

Meidän lapsen kummilla ei ole omia lapsia, joten ne eivät hänen aikaansa vie.