Onko yksin lasta odottavalla äidillä velvollisuus kertoa raskauden kulusta isälle??

Heippa!

Tietääkö joku onko velvollisuutta kertoa raskauden kulusta isälle, jos on jo erottu? Odotan siis lasta yksin. Naimisissa emme ole olleet, asuneet vain pari kuukautta yhdessä ja nyt asutaan erillään. Onko minulla velvollisuus ilmoittaa isälle koska lapsi on syntynyt? En halua olla miehen kanssa missään tekemisissä ja aion sossuus ilmoittaa etten halua isyyden selvittämistä. Isä halusi minun tekevän abortin ja on monesti sanonut, että voin kasvattaa lapsen yksin. Mistä saisi tietoa näistä asioista?
 
Heippa, en ole mikään asiantuntija aiheessa, mutta hieman kuitenkin paininut samojen asioiden kanssa kun muutamalla tuttavalla ollut samantyyppisiä tilanteita. Ei sulla käsittääkseni mitään velvollisuutta ole isälle mitään ilmoitella. Käsitykseni mukaan lastenvalvoja kyselee sinulta lapsen synnyttyä, että haluatko että isyys selvitetään, ja mikäli et halua, ei sitä selvitetä. Se on sinun valintasi. Kuulostaa siltä, että lapsen isä tuskin on ainakaan itse oikeuksiaan lapseen vaatimassa, joten...

Taitaa olla ihan omantunnon kysymys, mutta mielestäni tuollaista "isää" kohtaan ei kovin ymmärtäväinen tarvitse olla. :rolleyes:
 
En haluaisi kertoa sille äijälle mitään. Se muuttaa mieltää vähän väliä asioista. Ensin huutaa, että hoida homma itse ja hetken päästä taas pyytää anteeksi ja haluaa osallistua kaikkeen ja vouhottaa oikeuksistaan. Kuitenkaan elatusmaksuja ei halua maksaa. Tahtoo vaan kaiken kivan ilman kustannuksia. Ja kaiken lisäksi vielä kurittaa fyysisesti omia lapsiaan. Luulisi senkin asian aika paljon painavan ja estävän hänen tapaamisoikeuttaan. Hankalaa ja stressaavaa kuitenkin :( Ja jos äijä haluaa isyytensä tunnustaa en voi sitä mitenkään estääkään..
 
Aivan hyvä strategia voi olla sekin että ryhdyt oikein asialliseksi - ja lapsen kannalta vaativaksi. Selvität tai kirjelmöit isän velvollisuuksista, lapsen turvallisuudesta ns isälle - ja vaikkapa asiallisista elatusmaksuista...
Luultavammin isyyskohtaus katoaa ja paranee saman tien ?

Toisaalta voi olla hyvä, että hoidat isyyden paperille ja tunnustetuksi - sitä myöten lapsesi ei enää tarvitse koskaan asiaa selvittää , ja luultavasti tietyn tyyppinen mies kavahtaa sitä kautta vielä vahvemmin tulevia elatusvaateita ja maksuja ja hän ei eloanne sulostutakaan...
Lapsen turvan kannalta valvotut tapaamiset ovat monesti perusteltuja - kuulostaa että tuon tyylinen mies ja viranomaisen olla tapahtuva tapaaminen + elatusmaksut +velvollisuudet = uhkaukset jää uhkauksiksi ..

Toisaalta itse ajattelen, että on hyvä että voin itse todistaa etten ole seisonut isyyden tiellä - lapseni kannalta . Ihan asiallisesti olen vaan edellyttänyt normaalin vastuullisen vanhemman elkeitä , ja se riittää karkottamaan...
Lapsi ei siis ehkä syytä minua niin paljon isättömyydestäämn isopana , kuin jos olisin toiminut toisin ?
Vuosittain laitan emaililla lapsesta tietoa - uskon että nämä yhteydenotot toimivat tasan päinvastoin kuin normi ihminen luulisi . Vaikka maili onkin asiallinen ja sisältää linkin lapseni kuviin ...

Jaksua sulle kovasti - been there too...
 
Mä vastaan jos kysytään, mutta oma-alotteisesti en ilmota mitään. Samanlailla oon aatellu tehdä kaikkien isyys-asioiden kanssa. Jos toinen osapuoli yllättää ja saa todella itse niin paljon aikaan niin kai siihen on pakko suostua kun ei multa kysytä. Se tässä ehkä eniten vituttaakin..jos on pakko olla sen ihmisen kanssa tekemisissä koko loppuelämä, tai ainakin 18v.

Meillä on täysin ristiriidassa kaikki näkemykset lapsesta ja sen kasvatuksesta..hyvänä esimerkkinä lienee se että kerran kysyin että oletetaan että lapsi vaikka 7-vuotiaana rikkoo naapurin ikkunan kivellä niin mitä teet. Isä antaisi lapselle selkään, laittaisi kotiarestiin ja maksaisi ikkunan naapurille. Minä taas menisin lapsen kanssa naapuriin selvittämään asian, pyytämään anteeksi ja maksamaan ikkunan.Jättäisin myös muutaman viikkorahan tai karkkipäivän väliin, riippuen lapsen iästä ja käytännöstä joka meillä silloin ehkä on,jotta itsekin osallistuu ikkunan maksamiseen. Isä totesi tähän että "joo..ja silittäisit varmaan vielä päätäkin ja sanoisit että hienosti tehty. ihan täyttä paskaa!" Mun mielestä lapsi oppii sitä kautta ottamaan vastuuta teoistaan, ikätasonsa mukaa tietenkin. Vaikka lapsen pieksisi kuinka niin ikkuna ei siitä ehjäksi tule, ja mielestäni on opittava pyytämään anteeksi kasvotusten. Monet kerrat on mun kasvatusperiaatteet haukuttu, vaikka niitä ei vielä omaan lapseen ole sovellettu. Surkuhupaisinta tässä on se että olen ammattikasvattaja ;)

Mulla on juttuja paperilla, jotta muistan ne sitten kun tapaamisoikeuksista puhutaan, samoin tekstiviestejä. Lapsi syntyy maaliskuussa ja sitä on isä viemässä ensi kesäkuussa jo reissuun kanssaan..elämänsä ensimmäisen viikonlopun lapsi saa kuulemma olla minulla, mutta toisena menee sitten jo isälleen :LOL: Ei ole ihan realistisia nämä jutut, ja onneks noita hulluimpia on ihan viestien muodossa tallessa, koska keskutelut voi aina kiistää..

Mua ei huoleta yhtään niin paljon se miten pärjään vauvan kanssa, vaan se miten siedän ne pakolliset tapaamiset jotka määrätään. En tiedä tarkkaan miten se tapahtuu, mutta oletan että määrätään jotkut ajat jolloin isä tapaa lastaan. Lapsen ollessa vauva oletan että se tapahtuu mun ja vauvan kotona. Koitan ajatella että siinä saa sitten sitä omaa aikaa, ja pääsee vaikka salille jos uskaltaa jättää vauvansa.
 
Cilia mulla on ihan sama mielipide kuin sulla. Tämä "isä" myös kurittaa lapsiaan fyysisesti ja mä en sitä hyväksy lainkaan. Asioista täytyy keskustella ja lapselle selvittää miksi jotakin ei saa/saa tehdä. Ei huutaminen tai lyöminen mitään auta. Sen näkee hänen pojastaan, joka on pelkää kaikkea ja menee lukkoon heti kun jotain koittaa keskustella. Hänellä on kyllä hahmotushäiriö todettu, mutta kaikki käyttäytyminen ei todellakaan mene sen piikkiin. Olen myös itse hoitoalalla, joten kokemuksia ja tietoa on.
Mä en myöskään aio ilmoittaa äijälle mitään. Ja tapaamisissa pistän hanttiin niin paljon kuin voin. Aion myös tuoda hyvin selväksi, että mies kurittaa fyysisesti lapsiaan. Itse myös juuri ennen ero pelkäsin, että hän käy kimppuuni.
Mulla on myös viestejä tallessa. Onneksi, voi sitte tosiaan näyttään niitä todisteena, kun äijä kuitenkin puhuu pelkkää paskaa ja väittää, ettei ole moisia sanonut.
Kyllä mun mielestä pitäisi olla joku raja kenellä on oikeus vaatia isyyttään!!
 
Tämä tuleva isä ei ole vaan tehnyt mitään, sanomisia tuskin lasketaan..? Oikein mistään ei saa tästä asiasta tietoakaan..lastenvalvojalle oon ajatellut soittaa, hän osannee vastata kysymyksiin.

Viimeks kun yritin järkevästi tulevan isän kanssa asiasta puhua, niin ehdotukseni oli että alle 1-vuotiasta lasta kävisi katsomassa yhtenä arkipäivänä muutaman tunnin ajan, ja hoitaisi sunnuntaisin sillain että pääsisin töihin.(oon vuoropäiväkodissa töissä, ja kelakaan ei rokota sunnuntaivuoroista, niin saisin hiukan enemmän rahaa, jota laittaa säästöön hoitovapaata varten) Mitä olen lukenut niin pienille lapsille (1-3v) määrätään tapaamisia muutama tunti viikossa ja iän mukaan öitä. Aattelin et ite hyötyisin töissä olosta, ja samoin sais isä sitten olla lapsensa kanssa myös kun se on vauva. En jaksa uskoo että vauvaa määrätään isälle viikonlopuks..Mutta ei, se ei kuulemma käy koska hän aikoo olla lapsensa kanssa enemmän kun kahtena päivänä viikossa.

Luojan kiitos sain yhdestä lakitekstistä idean..avioliitossa syntyvän lapsen isä on aina aviomies, ja sitä ei muuta mikään. Isyystesteihin ei voida määrätä, ja sillä biologisella paskalla ei ole mitään oikeuksia..jos tarve vaatii niin alan just niin vittumaiseks, vaikka aika käykin vähiin. Onneks on ainakin yks niin hyvä kaveri jonka uskoisin valeliittoon suostuvan..saattaa jonkun mielestä kuulostaa tosi sairaalta, ja mä olen se jonka ei pitäis saada oikeuksia lapseen mutta vihatkaapa ite jotain henkilöä sydämenne pohjasta, yritelkää sovitella ja toinen ei tule senttiäkään vastaan.
 
Mulle on kans toi valeliitto tullut mieleen muutaman kerran. Luin siitä kanssa jostakin. En kyllä siihen taida lähteä. Haluan pysyä kaikista miehistä mahdollisimman kaukana.
Valeliitto varmaan tämän asian tiimoilta on jonkun mielestä ihan sairasta, mutta koittaisivat tosiaan katsoa asiaa meidän silmin.

Mä soitin kanssa asiasta sossuun ja siellä se muija oli melkein sitä mieltä, että minulla ei oikein ole oikeuksia vaatia mitään, mutta mies voi vaatia mitä vaan. Ja suurinpiirtein sanoi raahaavansa miehen isyystesteihin vaikka mikä olisi. Tuli melko paska olo sen jälkeen :/ Mut kiellän kuitenkin isyyden selvittämisen, niin ei se sossun muija sitä silloin voi alkaa selvittää.

Kyllä äijillä on helppoa. Ensin halutaan lapsi, sitten ei. Ei odotusaikana olla yhtään kiinnostuneita, mutta kun muksu syntyy aletaan kuitenkin vaatia vaikka mitä. Pkele!!!

Jos tämä tuleva lapsi olisi mun esikoinen, niin muuttaisin mahd. kauas täältä, vaikka ulkomaille ennen lapsen syntymää. Mutta en mä voi kun on jo kaksi muksua ja heitä en voi jättää tänne.
 
Miettikää silti vielä lapsen kannalta.
Meillä tosin isyykohtauksista ei ole vaaraa - MUTTA onpahan asia valmiina ja selvillä lapseni kannalta.
Hän ei joudu asiaa miettimään , eikä selvittelemään.
Aika monella tulee identiteettikriisi, ellei biologinen isyys ole selvillä.
Virallisesti ja kiistämättömästi.

Toisena plussana sanoisin (lapseni alle 5v nyt) muodostuneet suhteet sen puolen sukuun.
Näemme - lapseni näkee mummoaan, tätiään , ukkiaankin (ehti kuolla jo täsä välissä ) , ukin veljeä - joka on
loistava vara-ukki.
Uskon että näistä luoduista suhteista ja rakennetuista silloista ei ole ainakana haittaa lapselleni.

Eli vaikka kuinkakin vihastuttaa isäksi sopimaton ihminen - koettakaa ensisijaisesti
ajatella lapsen kannalta.
Toki voi olla ettei isyyden vahvistamisesta viralliseksi - biologisen isyyden siis - ei ole mitään konkreettista hyötyä.
Myöhemmin se voi olla kuitenkin tärkeää lapsellesi ?
 
Kyllä mun puolesta lapsi saa myöhemmin olla tekemisissä isänsä kanssa jos itse haluaa. Isä on vaan sellainen, etten voi kuvitella hänestä olevan kunnolliseksi isäksi lapselleni. En halua, että lapselleni aletaan huutamaan raivona ja häntä kuritetaan fyysisesti jo pienestä alkaen. En myöskään usko, että isä pystyisi hillitsemään itseään jos vauva itkeskelee paljon.

Ja jo silloin kun vielä olimme yhdessä hän koko ajan puhui kuinka hän sitten käy esittelemässä vauvaa pitkin kyliä kaikille. Hän haluaa vain pönkittää erittäin huonoa itsetuntoaan näyttelemällä vauvaa kuin jotain esittelytavaraa.
Lisäksi hän on selittänyt kaikki asiamme ihan joka ikiselle tutulleen, sukulaiselleen, kaverilleen, harrastusseuralleen ja naapureilleen. Ja tietysti vain oman stoorinsa, ja jättänyt monta tärkeää asiaa kertomatta. Esim. hän ei kenellekkään ole kertonut toistuvasti vaatineensa minua tekemään aborttia ja sanonut, että kehoitti minua valehtelemaan sossussa etten tiedä kuka isä on. Hän on vain kertonut toisille asiat niin, että kaikki ovat hänen puolellaan, säälivät häntä ja minä taas olen sydämetön hirviö. Näin on myöskin hänen sukulaistensä mielestä, enkä minä aio lähteä puolustamaan itseäni koko suvun edessä. Hän on mielestäni itse jo pilannut vauvan suhteet tuleviin sukulaisiinsa mustamaalaamalla minut täysin. Ja olen kyllä sitä mieltä, että jos esim. äijän vanhemmat tai veli haluaisivat tosissaan olla tekemisissä vauvan ja minun kanssani, he kyllä olisivat ottaneet minuun yhteyttä. Puh. numerini on kyllä heillä tiedossa.

Asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia kuin luulisi. Tekisin tulevan lapseni, jo olevien lasteni ja oman elämäni ihan helvetiksi, jos alkaisin olemaan tekemisissä hänen kanssaan. Tiedän, että hän kuitenkin koko ajan vaatisi vain enemmän ja enemmän pönkittääkseen itseään. Hoitaisi edes vanhemmat lapsensa kunnialla, mutta kun ei. Lapset ovat vain koristeita hänen huushollissaan. Eivät saa tehdä mitään, eivät pitää ääntä tai koskea oikein mihinkään. Ruokaakaan hän ei pahemmin lapsilleen tee, vaikka on kokki, ja mitään ei saa syödä kun kaikissa on liikaa E-koodeja. Huh, huh!!

Tietysti joku nyt ihmettelee miksi yleensäkään hänen kanssaan lasta halusin. Kaikki nämä ikävät luonteenpiirteet vain kun olisivat tulleet aikaisemmin esille, niin tilanne olisikin toinen. En kuitenkaan halunnut luopua lapsesta vain siksi, että hän ei sitä enää halunnut. En voinut tappaa viatonta, terveeksi todettua lasta vain toisen mieliksi. Se ei ole minun moraalini mukaista. Rakastan kuitenkin jo kovasti tätä vauvaa ja haluan tarjota hänelle mahdollisimman hyvän ja normaalin elämän.
 
Moi!

Odotan yksin poikaani ja minulla on aivan samanlainen tilanne kuin sinulla Riina. Lapsen isä halusi minun tekevän abortin kun jätin hänet raskauden alussa koska hän joi ja paljon sekä uhkaili yms. Nyt hän on raitistunut (omien puheiden mukaan) ja olisi valmis isäksi... ja taas kun tulee huono päivä hän ilmoittaa itsestään ja uhkailee minua oikeudella yms.

Sinulla ei todellakaan ole mitään velvollisuutta kertoa lapsen isälle mitään lapsesta tai miten raskaus edistyy. Itse olen päättänyt että kiellän isyyden toistaiseksi. Olen saanut päätöksestä niin hyvää kuin huonoakin palautetta mutta ihmisillä tuntuu olevan aina mielipide asioista. Olen kertonut tulevalle isälle että hän on aina tervetullut katsomaan lasta mutta virallisesti hän ei tule olemaan lapselle isä ainakaan vielä. En aio lapselta isää salata mutta en aio ottaa lapsen kustannuksella sitä riskiä että jos lapsen isä alkaa taas juoda ja käyttäytyä agressiivisesti. Raskauden alussa hän käyttäytyi minua kohtaan kuin mielipuoli. Hän on nyt rauhoittunut ja toivon että hän ymmärtää tämän ratkaisuni. Asumme eri paikkakunnilla muutenkin ja nyt sen sitten huomaa että haluaako hän todella olla isä tulevalle lapselle ja lähteä junalla 300 kilometriä ja tulla katsomaan vauvaa pariksi tunniksi. Epäilen. Hän on sitä sorttia että kuvittelee että minä kuskaan lasta hänelle... Luulen että hän kyllästyy koko ajatukseen että hänellä on lapsi koska hän ei saa "leikkiä" sillä joka päivä ja niin kuin itse tahtoo. Vaikea selittää mutta lapsen isä on aika mustavalkoinen ihminen.

Me emme myöskään ole asuneet päivääkään yhdessä. Sain tietää että olen raskaana kun olimme jo eronneet. Sen jälkeen lapsen isä pimahti, alkoi juoda rankasti ja uhkailla väkivallalla. Olen sitä mieltä että lapsella on oikeus isäänsä mutta jokainen tapaus on erilainen ja lapsen kustannuksella ei oteta riskejä jos kyseessä on uhka. Olen keskustellut asiasta lastenvalvojan, lastenlääkärin ja monen muun tahon kanssa ja olen varma että teen oikean ratkaisun kun kiellän isyyden toistaiseksi... aika näyttää :)
 
Siis tämä lapseni biologinen isä ei ole häävi tapaus hänkään.
Todellakaan ...
MUTTA itse ajattelen että lapselleni on helpompi näin.
En tiedä onko sattumaa , ja kuinka joku toinen toimii - mutta kyseistä henkilöstä ei ole ollut vaivaa eikä iloa.
Hänet ainakin osin säikyttää viranomaiset, velvollisuudet ja vaateet.
Eli vaikka asia on paperilla valmis , en koe olleen tuosta isyyden vahvistamisesta haittakaan.

Äidin viha ja lapsen etu voi olla joskus sama ja joskus eri asia?
Uhka ja uhkailu on eri asia - ja sitten ihan rikosoikeudellinenkin asia.
Olin aikanaan (4v sitten ) vihainen ko henkilölle.
Silti ajattelin että on parempi virallistaa asiat, kuin jättää ne 'roikkumaan'.
Ja paperi-isyyden ei tarvitse näkyä välttämättä elämässä mitenkään , toki on mahdollista että isä
innostuu 'isäksi'.

Useimmiten ajattelen että meidän tilanne on hyvä näin - vanhemmaksi kykenemätön ei seikota elämäämme,
mutta toisaalta muun suvun (hänen puoleisensa) ja lapsen kannalta asia on sertifoitu .
Tilannehan voi toki muuttua - tosin en siihen usko ihankaan heti.
Ja pienikin määrä vastuullisen aikuisen ja vanhemmuuden vaatimusta riittää karkoittamaan
isyyskohtaukset - valvotut tapaamiset yms - kaikki nuohan ovat turvaamassa lasta jatkossakin.
 
Heippa! laitan tännekin, että perustin facebookkiin salaisen ryhmän yh-äideille :) Jos sinne haluaa, niin laittakaa mulle tänne viestinä nimi ja sitten vähän tietoo miltä näytätte, että osaan lisätä kaveriksi ja sitten ryhmään. olis kiva saada sinne montaa äitiä jakamaan iloja ja suruja ja samalla tutustua uusiin ihmisiin! :)
 
Nämä on hyvinkin vaikeita asioita lopunkaiken..omalta osaltani vihapäissäni selvitin sen verran asioita että jos minä sanon että en tiedä isää, enkä halua että sitä selvitetään niin tämä isä voi silti vaatia että isyys selvitään. Silloin se tapahtuu dna-testeillä joihin on pakko suostua, ja mies maksaa viulut.

En oikein oo vielä päättänyt miten suhtautua..sairaalan papereihin en isän nimeä ilmottanut, koska sillon nyppi sen verran paljon kaikki ne kavereiden oikeudet nähdä lapsi vastasyntyneenä. Mä ymmärtäisin jos kyse ois isovanhemmista tai miehen sisaruksista, mutta ei kun kavereista. Onneks on niin että sinne osastolle ei pääse kukaan kenen en halua pääsevän, ja varsinkaan kukaan ei voi lähtee vauvaa sieltä mihinkään kiikuttamaan. Mun mielestä tässä toteutuu se että mun viha on oikeasti sen lapsen etu. Lapsen isän puolen isovanhemmista en ole vielä päättänyt..jos ne päästää sairaalaan niin siellä luojan kiitos se tunnin vierailuaika eikä tartte päästää ventovieraita ihmisiä kotiinsa. Toisaalta taas se äiti mussa aattelee että entäs jos mun oma äiti ei saiskaan nähdä lapsenlastaan. Siinäkin suhteessa oon isälle ehdottanut että muutaman viikon välein voisin käydä vauvan kanssa isovanhempien luona, mutta hänen mielestään heillä on oikeus tulla mun luo vauvaa katsomaan..huokaus.

Entäpä sitten ajatus noin viikon vanhasta vauvasta isällään yökylässä viikonlopun? Over my dead body..lienee totta että vauvalle tärkeintä siinä vaiheessa on se läheisyys ja tarpeiden tyydytys, mutta kyllä mä uskon että se lapsi vaistoaa vähintäänkin otteista että ei ole äidin kanssa. Mun mielestä pienen vauvan paikka on äidin luona, jos se suinkin on mahdollista ja uskoisin että kaikki viralliset tahot on samaa mieltä jos asia joudutaan niihin asti viemään.

Omalla kohdalla asioista ja asennoitumisesta tekee erityisen vaikean se ettei toinen tule yhtään vastaan. Aiemmissa teksteissä mainitsin mitä olen yrittänyt ehdotella mutta mikään ei ole sopinu. Niimpä oon päättänyt että sovitaan siellä lastenvalvojalla sitten se muutama lakisääteinen tunti viikossa, ja sunnuntaisin lapsi saa sitten isompana nauttia mummin seurasta jos/kun oon töissä :)

Täytyy nyt vielä kattoo miten paljon kaikki kiinnostaa kun tajuntaan iskee että oikeudet tuo mukanaan myös velvollisuuksia..

Lapsen etu..mitä se siis kaikkiaan on? Mä oon ajatellut että lapsen etu on että sillä on yksi läsnäoleva onnellinen ja tasapainoinen, turvallinen vanhempi. Isä voi olla osa lapsen elämää, jos osaa käyttäytyä. Isän puolen isovanhemmat olkoon mukana omilla ehdoillaan, ja ehkä asioista kannattaa sopia heidän kanssaan eikä heidän poikansa kautta, jolle tällä hetkellä ei mikään vaihtoehto sovi.
 

Yhteistyössä