Onnellinen parisuhde pettämisen jälkeen

  • Viestiketjun aloittaja turisti
  • Ensimmäinen viesti
turisti
Onko kokemuksia kenelläkään että parisuhde onnistuisi pettämisen jälkeen?

Olisko siis vielä toivoa?

ps. kertokaa lääkkeet millä saisi toiseen luottamisen takaisin.
 
anksu83
No meillä oli 2vuotta sitten kyseinen ongelma jonka sit sain selville.
Meillä lääkkeenä oli se,et mies ei halunnut eroon ja annoin yhden ehdon. Nro. poistetaan käytöstä ja hän otti minun nimille nro:n ku näkee soittotiedot sit...,mut eipä ole tarvinut käydä kattelee.
Eli ei tämä enää niin onnelliselta tunnu,et en tiedä onnistuuko edes koskaan.
Välillä minull epäähän tulee ajatuksia,et mitä kaikkee ovat aikoinaan tehneet,mut yritän kovasti saada itseni kasaan.
Ei voi sanoa kuin onnea matkaan!
 
jatko on kiinni kummankin panostuksesta, ei auta jos toinen vaan yrittää.
ilman luottamusta ei oikeen onnelliseksi voi tulla, että kovasti on töitä tehtävä.

joillakin jopa alkaa mennä paremmin mitä ennen, ei mikään paras vaihtoehto parisuhteen parantamiseen, mutta näinkin voi käydä.

meidän tilanne nyt on vielä niin tuore että jatkosta ei tiedetä, kaippa me molemmat vielä halutaan yrittää, ei vaan sitä toisillemme olla saatu sanottua.
Mies teki typerästi, ja sen on sanonut, ja varmasti katuu.......
Anteeksi ei ole kehdannut edes pyytää, koska se nyt ei tässä vaiheessa lohduta tippaakaan!

Päivä kerrallaan katsotaan mitä tuleman pitää..
koskaan ei unohda, mutta anteeksi voi antaa.


:hug:
 
meillä näin
Kyllä siitä voi selvitä ja omalla kohdallani olen sitä mieltä, että meillä menee jopa paremmin kuin ennen pettämistä. Suhde on muuttunut täysin avoimeksi ja sen myötä luottamuskin on kasvanut. Mutta vaatii kovaa työtä ja molempien panostusta. Meillä turvauduttiin ammattiapuun ja aikaa meni melkein vuosi. Ja moneen tarinaan verrattuna meidän pettämisemme oli aika pientä l. kummallakin yksi yhden illan syrjähyppy, ei mitään pitkäaikaista suhdetta.

Tsemppiä ja pitkää pinnaa kaikille saman asian kanssa painiville!
 
kokemusta on
meillä kävi kanssa niin että mies petti.Jäi kiinni kun oli lopettanut suhteen,ei se ollut pitkä vaan muutamia viikkoja. Alku shokin jälkeen menimme avioliitto neuvojalle ja aloimme työstää asiaa siitä miksi oli käynnyt niin. Nyt menee paremmin aina valillä tulee kummiskin se mieleen.Suosittelen kaikille jos vaan kumpikin on suostuvaisia sillä ei pitkää suhdetta kannata heittää pois jos on jotain tunteita toista kohtaan.Avioero on laitettu vetämään ja onneksi on se harkinta aika sillä siinä ajassa näkee onnistutaanko ja voidaanko todella jatkaa.Yritetään kummiskin.
 
sipuli
Onnistumiseen tarvitaan molempien täysi panostus parisuhteeseen. Kukaan ei petä, jos parisuhteessa kaikki hyvin, mutta ei tietenkään silti tee asiasta mitenkään "oikeutettua". Tarvitaan paljon keskustelua molempien tarpeista, yhteistä aikaa, mielekästä yhteistä tekemistä ja aikaa luottamuksen uudelleen syntymiselle. Pettäjä ei ole "syyllinen" jonka pitäisi tehdä temppuja jotta suhde voisi olla taas onnellinen vaan kyllä se vaatii molemmilta paljon. Ennenkaikkea halua ja siotutumista. Meillä kokeiltiin joskus parin kuukauden harkintaa ja sinä aikana selvisi kyllä mitä molemmat haluavat.
 
harmulihiiri
Meillä se meni niin että mies petti baari-illan seurauksena kun olin toisella paikkakunnalla. Kertoi heti seuraavana aamuna, katui hirveästi, itki ja rukoili. Annoin anteeksi, mutta pitkään mietin tapausta. Mies tietysti pantiin testeihin ennen kuin koski minuun pitkällä tikullakaan. Alkoi mennä ihan hyvin, kunnes tuli toinen kerta. Noin vuoden tuosta ekasta pettämisestä. Olin kotona, naapurissa oli juhlat, kävin siellä, mutta lähdin pian pois. Mies jäi sinne ja tultuaan kotiin kertoi että oli ollut naapurin kanssa silleen. Tosi humalassa taas kerran.

Nyt tästä on kulunut semmoset 7 kk. Oltaisiin luultavasti erottu, mutta sain tietää että olen raskaana. Mies lopetti juomisen ja on kohdellut minua odottavana äitinä tosi ihanasti. Ollaan innoissamme tulevasta perheenlisäyksestä ja tuntuu ainakin, että ihan onnellisia. MUTTA. Jossain sisälläni kaihertaa pelko. Esim. viime yönä en saanut ajatuksistani pois tätä (nyt jo ex-)naapuria ja tuota yötä, kun mies tuli kertomaan p*skan uutisen. Pelottaa, että joskus sama juttu käy TAAS! En tiedä, miten luottamus palautuisi lopullisesti takaisin. Työpaikan pikkujouluihin en miestä päästänyt, väitti ainakin, ettei haluakaan. Jossain vaiheessa puhui, että vois käydä vain syömässä, mutta en luvannut sitäkään. Nyt pelottaa että mies vaikka järjestää varpajaiset sillä aikaa kun olen sairaalassa vauvan kanssa.... :'( JJärjettömiä pelkoja, mutta en pääse niistä eroonkaan.

Positiivista: miehellä ei ainakaan ole ollut suhdetta. Pitäisin pahempana vaikka ihastumista työkaveriin puhumattakaan pitemmästä suhteesta. Parempi niin, että ovat olleet tällaisia satunnaisia hetken mielijohteen ja humalan juttuja. Silti satuttaa. Varsinkin kun miehelle ei ole aina kelvannut seksi (väsyttää tai nyt raskausaikana ei halua satuttaa vauvaa). \|O Ajoittain v*tuttaa rankasti, ajoittain tuntuu, että olemme nyt onnellisempia kuin koskaan ja kaikki kääntyy vielä hyväksi. Ehkä se luottamuskin sieltä pikkuhiljaa palautuu.
 
Mieheni petti minua syyskuussa täysin yllättäin. Humalalla oli suurin osuus asiaan, sillä se hän ei yleensä edes käy ravintoloissa saati juo itseään humalaan. Humala laski kynnystä uskottomuuteen.

Aluksi tuntui, että en voi elää enää hänen kanssaan saati ikinä enää rakastella! Mieheni on katunut aidosti, tapahtuneen syistä ja seurauksista on puhuttu, on käyty jopa perheneuvolassa. Vähitellen asia on alkanut selvitä ja olen antanut hänelle anteeksi. Olen antanut myös itselleni aikaa haavojen parantumiseen. Kuten tuossa aiemmin joku kirjoitti, on minullekin ollut helpompaa sulatella tämä kerta hairahdus kuin että mieheni olisi pitänyt yllä rinnakkaissuhdetta, jossa olisi oikeasti tunteet pelissä. Kipeää tämäkin tekee ja epäilyksen varjo on laskettu suhteemme ylle, mutta tämä isku on kuitenkin pehmeämpi kuin pitkäaikainen uskottomuus.

Uskon, että avioliittomme palaa vielä vähitellen ennalleen tai jopa paremmaksi, sillä luurankoja on nyt kaapeista kaiveltu ja kaikki avioliittomme asiat, joista ei aiemmin olla oikein puhuttu, otettu esille.

Hyvin terveellistä ilmanpuhdistusta - suosittelen! :)
Eli: kyllä on mahdollisuus onnelliseen parisuhteeseen pettämisenkin jälkeen, jos vain ollaan valmiita olemaan avoimia ja hakemaan tarvittaessa apua.
 
tiuku1234
samanlaista onnea ja luottamusta on varmasti mahdoton enää saada suhteeseen, mutta vähitellen haavat arpeutuvat. aika ja puhuminen on se mikä auttaa, mutta sellaista kirurgia ei ookkaan joka sen arven korjaisi. mä en ainakaan oo näin muutaman vuoden päästä kovin onnellinen tässä suhteessa, mutta katsotaan jos joskus vielä.
 
turisti
Minulle kävi näin:petin miestäni kerran tai kaksi ja hän sai tietää.Oikeastaan kerroin sen yhden ja vakuutin että se oli ainoa kerta.Kuvittelin väärin koska hän sai tietää jollain ihmeen tavalla touhuni.Ongelma oli/on se että rakastamme edelleen toisiamme ja meillä on kaksi ihanaa lasta joitten kotia en toivottavasti hajoittanut.Miksi en ollut rehellinen silloin kun kerroin siitä "yhdestä syrjähypystä" ja kertonut niistä kaikista,olisinpa ollut.Hän sai tietää kaiken jostain muualta ja se on tappanut luottamuksen minuun enkä ihmettele.Olisinpa ollut rehellinen!
 
itse olen aina sanonut että jos kerran pettää niin pettää toisenkin ja aina, olen hokenut sitä niin paljon että molemmat meistä sen on sisäistänyt, mutta sattuipa sitten käymään niin että minä itse petin miestäni,ja rukoilin ja itkin häntä takaisin kun hän oli jo melkein pakkaamassa tavaroitaan...lupasin tappa sen joka sitä vielä satuttaa, vaikka se olisin minä itse. Hän antoi tavallaan anteeksi ja jatkoimme suhdetta. Puolisen vuotta se oli yhtä piinaa kun ei mitään saanu tehdä ja kaikesta piti olla todistusaineistoo,missä oon liikkunu ja monelta ja kenen kaa ja miks ym. lopulta sanoin että en enään jaksa, ja sain vapautta, siitä pari kuukautta niin luottamus on molemmilla todella hyvä ja ennallaan, eletään erittäin onnellisina ja kaikki on hyvin!

Että kyllä voi selvitä!

Valitettavaa on että itse joskus pelkään että teen sen uudelleen,mutta sehän on itsestäni kiinni ja tiedän että peli on lopetettu jos sen vielä teen!

 
miten käy
nyt on aikaa vajaa kaksi kuukautta kun mies jäi kiinni.Alussa oli hankalaa mutta sitten alkoi helpottaa kunnes taas on huonompi aika.Minä en ainakaa koe että parisuhde olisi parempi tai edes välttävä sen jälkeen kun mies jäi kiinni.Toden näköisesti me erotaan.Minä haluan sitä ei se pettäjä.En voi unohtaa enkä antaa anteeksi.Jos haluaa hyvän parisuhteen niin silloin pitää olla avoi ja keskustella asioista eikä mennä pettämään.Jos pettää niin silloin on asiat jo todella huonosti eikä ne yleensä parannu.Helppo on pettää ja luulla että sitten voi jatkaa mutta ei se niin yksinkertaista ole.Kaikki ei voi vaan antaa anteeksi eikä unohtaa.
 
Pia81
Mies petti mua vähän yli puoli vuotta sitten ja jäin kiinni mulle ihan verekseltään ja siinä tilanteessa ja se viha oli suunnaton..viinalla oli osuutta pettämiseen mutta mies sen itse teki ei sitä voi puolustella mitenkään juomisella.olemme avioliitossa ja en tiedä tuleeko tästä enää ikin ä mitään kunnollista.mies ei eroa halunnut on ollut juomatta siittä asti.Seksi elämää ei ole en pysty koskemaan mieheen ettei mieleeni tule mitä hän on toisen kanssa tehnyt..Meillä on kolme lasta ja olin raskaana tuon pettämisen tapahtuessa..Ei mun kohdalla luottamus mieheen palaa koskaan voisin sanoa tuntuu että kaikki hänen sanomisensa on kyseen alaista mulle etten tahdo uskoa..
 
pönttö
Meillä sattui niin että mies piti teerenpeliä monen monta kertaa siis halaili, pussaili ja iski ihan sikana kaksmielistä vitsiä minun kuulteni ja nähteni ja minä jouduin sietämään tätä. Kun huomautin hänelle siitä, se oli vain leikkiä eikä siitä sen enempää. Hän ei ollut tehnyt mitään väärää. Pari vuotta sitten minä tein samaa ja se oli pettämistä hänen mielestään. Kertoi heti kaikille mitä minä olin tehnyt ja ero oli vain ainoa vaihtoehto. Sitten pitkien keskustelujen jälkeen päätimme jatkaa yhdessä. Sen jälkeen elämäni on ollut välillä helvettiä välillä ihanaa.

Ensimmäinen lapsemme syntyi reilu vuosi sitten ja ensimmäinen kommentti oli synnytyshuoneessa "onhan tämä varmasti minun" voi helvetti... voiko parempaa sanomista kuulla. Kun tulimme vauvan kanssa kotiin niin eka päivänä kuulin kuinka paska olen ja pidänkö vielä yhteyttä niihin tapaamiimme vieraisiin miehiin. Tosiasiassa en ole kuullutkaan heistä mitään enkä haluakaan kuulla. Nyt jouluaamuna sain elämäni joululahjan, avioeron, joka kuitenkin peruttiin eilen miehen toimesta. Nyt en enää jaksa edes yrittää koska välillä on taivas ja välillä helvetti. En halua että lapsemme kasvaa tälläisessä, olen itsekin avioero perheestä. Parempi kuitenkin toinen hyvä vanhempi kuin kaksi riitelevää jossa toista vielä panetellaan ja nimitellään lapsen korville sopimattomilla sanoilla. Alan katselemaan itselleni ja lapselleni parempaa kotia, enkä kiirehdi vaan teen kaiken ajan kanssa.

Olen miettinyt että olen itsekin onnellisempi kun saan olla vapaasti eikä kaikesta menemisestä tarvitse pitää kirjanpitoa eikä tarvitse selitellä menoja. Hän kun voi ja saa mennä siten kuin haluaa eikä aina edes muista sanoa menoistaan ennenkuin viime hetkellä kun on lähdössä. Minun pitää yrittää muistaa sanoa koska olen menossa, kenen kanssa, milloin tulen jne ainakin viikkoja ennen kuin se tapahtuu ja sitten kun aika koittaa, toinen on aivan kuin ei olisi koskaan kuullutkaan mitään ja sitten syyllistää siitä että kun olen menossa. Useimmiten joudun lähtemään itku kurkussa ja hirveen omantunnon kanssa vaikka asiasta on nimenomaan sovittu jo etukäteen. Palatessakin vielä kysytään kenen kanssa olin ja näinkö "tuttuja". Nykyään olen jo kärsinyt terveyteni kanssa, sairastellut useammin ja välillä tuntuu että pää hajoaa. On ehkä kuitenkin parempi tehdä se lopullinen ero jotta minäkin saisin elää kuten tahdon ja antaa lapsellekin parhaan mahdollisen elämän. Kerran se kirpaisee mutta ehkä sekin vielä helpottaa vaikka niitä yhteisiä ihania hetkiä onkin paljon mutta kuten sanotaan "aika kultaa muistot" niin ainakin uskon. Tsemppiä kaikille vastaavassa tilanteessa oleville, uskonpa että meitä tässä tilanteessa olevia on paljon vaikka kaikki eivät siitä puhu.
 
Sise
Surullisia tarinoita..
Jos haluatte yrittää parisuhteessanne pettämisen jälkeenkin, niin muistakaa että leijona villiintyy entisestään kun sen laittaa häkkiin. Sillä että toinen ei pääse mihinkään tai täytyy todistaa kaikki liikkeensä, tekee hulluksi sekä itsensä että toisen. Halu pettämisen loppumiseen pitää löytyä siltä pettäjältä. Sinä et voi sitä mitenkään estää, jos hän haluaa sen tehdä toisen kerran. Ja kyllä aikuisen ihmisen pitäisi yhdestä virheestä oppia.

Minun logiikkani tässä olisi että yksi kerta voi olla paha erehdys, josta oppii molemmat osapuolet. Sen jälkeen tulisi yrittää elää mahdollisimman normaalia elämää ja antaa toiselle mahdollisuus hyvittää tekonsa. Mutta jos se tapahtuu toisen kerran, se on osoitus siitä että pettäjä ei pitänytkään ekaa kertaa suurena erehdyksenä ja virheenä, koska on valmis riskeeraamaan suhteenne toisen kerran. Suhteenne ei siis ole hänelle tarpeeksi arvokas. Silloin lähtisin etsimään uutta ja luotettavampaa onnea.
 
meillä mies petti kännipäissään. kertoi heti itse. aikamme siinä itkettiin ja tapeltiin, mutta lopulta päätettiin että tapellaan mieluummin yhdessä suhteen puolesta. se oli meille hyvä vaihtoehto vaikka silloin tuntui siltä ettei IKINÄ tule päivää jolloin en asiaa mieti. nyt meillä menee paremmin kuin hyvin (tapahtuneesta 1,5v) ja esikoista odotetaan. en olisi lasta halunnut ellen olisi ihan varma suhteen laadusta. hyvät ystävät oli tuki ja turva aikoina kun en osannut miehelle asiasta puhua järkevästi.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 27.12.2005 klo 12:04 Sise kirjoitti:
Surullisia tarinoita..
Jos haluatte yrittää parisuhteessanne pettämisen jälkeenkin, niin muistakaa että leijona villiintyy entisestään kun sen laittaa häkkiin. Sillä että toinen ei pääse mihinkään tai täytyy todistaa kaikki liikkeensä, tekee hulluksi sekä itsensä että toisen. Halu pettämisen loppumiseen pitää löytyä siltä pettäjältä. Sinä et voi sitä mitenkään estää, jos hän haluaa sen tehdä toisen kerran. Ja kyllä aikuisen ihmisen pitäisi yhdestä virheestä oppia.

Minun logiikkani tässä olisi että yksi kerta voi olla paha erehdys, josta oppii molemmat osapuolet. Sen jälkeen tulisi yrittää elää mahdollisimman normaalia elämää ja antaa toiselle mahdollisuus hyvittää tekonsa. Mutta jos se tapahtuu toisen kerran, se on osoitus siitä että pettäjä ei pitänytkään ekaa kertaa suurena erehdyksenä ja virheenä, koska on valmis riskeeraamaan suhteenne toisen kerran. Suhteenne ei siis ole hänelle tarpeeksi arvokas. Silloin lähtisin etsimään uutta ja luotettavampaa onnea.
Totta, mutta mulle mies(ex) sai kyllä TODISTAA olevansa luottamuksen arvoinen, en voinut vain yhtäkkiä luottaa. En voinut vakuuttua muutenkuin tarkistelemalla. Hän myös oli niin pahoillaan, että halusi todistella.
No, sain jonkinlaisen luottamuksen takaisin enkä enää vahdannut. Asia kuitenkin pyöri ajoittain päässä ja aina kun tuli alamäkeä suhteeseen itkin yksin mielikuvieni kanssa. Pikkuhiljaa masennuinkin, pettäminen oli raapaissut ison palan itsetuntoani mennessään. Asiasta ei kylläkään paljoa enää puhuttu.
Vuosia kului kolme kun vahingossa sain tietää, että mieheni oli viimeisen parin vuoden aikana pettänyt minua ainakin kolme kertaa.

Romahdin täysin ja aluksi lamaannuin niin etten saanut edes eroa aikaiseksi. Monta kuukautta elin "shokissa" ja koska olin uskotellut itselleni jo monta kuukautta vaikka olo oli kamala, että kyllä tää kannattaa en pystynyt kuvittelemaan elämää yksin.

Lääkkeet sain, että jaksoin päivät ja sain nukuttua yöt. Terapiassa kävin, mutta mies ei suostunut. Vannoi katuvansa ja itki illat kun näki minun pahan olon.
Yhtäkkiä tajusin hirveän oloni pohjimmaisen syyn! Pettävä ukko!!!
Miksi ihmeessä lääkitä itseään ja juosta terapiassa hoitamassa sitä, että toinen on tekee väärin minua kohtaan!

Viimein sain eron aikaiseksi ja masennukseni parani oikeasti!
Mikään ei vain kaduta niin kuin se, että en potkinut miestä pellolle jo heti kun jäi kiinni ekan kerran. Monta vuotta meni hukkaan ja niistä muistikuvat ovat synkkiä ja tuskaisia.

Sen opin eteen ole anteeksi antavaa tyyppiä ja jos nykyinen mieheni minua pettää se on kerrasta poikki. Jotkut pystyvät jatkamaan suhdetta ja antamaan anteeksikin, mutta eivät kaikki, minä en.
Myös sitä mieltä olen, että jos pettää kerran pettää helpommin uudestaan kun kynnys on kerran ylitetty.

Enkä kirjoittanut tätä ketään masentaakseni vaan kertoakseni, että jossain vaiheessa on hyvä luovuttaa jos ei pysty jättämään asioita taakseen. Minulle miehen pettäminen oli kuin raskas kivi jota raahasin selässä ja välillä sen unohdin, välillä taas se painoi niin kamalasti..Siihen painoon vaan ajan kanssa tottuu eikä tajua sitä kantaneensa ennenkuin siitä painosta vapautuu ja silloin voi jo olla huonossa kunnossa.

Toivottavasti silti te saatte luottamuksen takaisin ja huomaatte ajoissa jos jäätte tuollaista "kiveä" kantamaan.
 
Meillä tilanne oli se, että minä petin miestäni useilla yhdenyön suhteilla, joihin ajauduin lähes joka kerta kun tyttöporukassa ulkona olin. Ja jokaisen kerran jälkeen tunnustin tekoni miehelleni. Hän oli aikaisemmin sanonut, ettei voisi koskaan unohtaa ja että suhteemme olisi ohi jos pettäisin. Vaan kuinkas sitten kävikään....
Nyt viimeisimmästä pettämisestäni on kulunut 2-vuotta ja sen jälkeen syntyi kuopuksemme ja mieheni aikansa epäiltyään ja kiukuteltuaan on yhä rinnallani ja saamassa uskoaan ja luottamustaan takaisin. Meille on syntynyt uusi vauva, joka on lujittanut liittoamme ja mikä tärkeintä, itse olen päättänyt, että en enää koskaan petä. Sellaista tilannetta, että niin pääsisi käymään, ei vain tule.
No, ehkä miehellänikin on selviytymiskeinonsa? Tai sitten hän ei vain enää välitä, kun ei enää epäile. Mutta yhteiselo meillä sujuu paremmin kuin olisi silloin 2-vuotta sitten voinut uskoa ja voin ainakin itse sanoa olevani onnellinen näin. =)
 
harmaana
Lohdullista luettavaa, että saman kokeneita on muitakin. Meille tämä pikkujoulukausi oli murheellinen, kymmenen aviovuoden jälkeen mies sähläsi asiat pahasti solmuun. En osaa sanoa miten meille käy,haluaisin jatkaa, kuten mieskin, mutta miten tästä vihasta pääsee irti ja miten uusi luottamus rakennetaan? Jotenkin kuitenkin ajattelen, että tässä voisi olla mahdollisuus suhteen peruskorjaukseen. Olen sanonut yrittäväni, mutta varaavani oikeuden vaihtaa mielipidettäni. Kaikkea hyvää teille kirjoittaneille!

PS.www.katajary.info sivuilla oli Kari Kiianmaan artikkeli uskottomuudesta kohdassa Helmiä. Kannattaa vilkaista.
 
kiitos
Kävin vieraissa!Vaimoni kävi pikkujouluissa hieman naiskentelemassa ja nyt minun pitäisi olla niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.Kysyin miksi ja vastaus oli se että panetti.Mitä tässä pitäisi tehdä jos vaimoa käy panettamaan vaikka roskia viedessä?Haluaisin kyllä luottaa ja jatkaa koska rakastan vaimoani ja lapsiani mutta kyllä se helvetin vaikeaa on!Tuntuu että aina kun kysyn jostain tai haluan jutella niin se menee kyttäämisen piikkiin ja tiedän että salattavaa ikävä kyllä on.Se tässä on kaikkain ikävintä että kuvittelen itse tehneeni jotain väärin,syyllisyys siitä että en riitä ja se että kaiken voi heittää menemään noin helposti kaivertaa koko ajan,miksi minä ja lapset emme merkitse niin paljon että voisi pitää ne housut jalassa.Asioita on helppo laittaa humalan piikkiin,mutta se miten asiat hoidetaan selvin päin kertoo totuuden,ei katumusta,ei anteeksi pyyntöä,ei tulevaisuutta!
 
Wen
Meillä ei ole tapahtunut fyysistä pettämistä. Mies on jäänyt kiinni 1,5 vuotta sitten facebookissa muille naisille kirjoittelusta. Tuolloin olimme olleet yhdessä puoli vuotta. Kaikki näytti menevän todella hyvin, hän kertoi kaikille kavereilleen ja perheelleen kuinka onnellinen on kanssani yms. Muutti sitten luokseni ja kaikki näytti paremmalta kuin täydelliseltä.

Yksi päivä tulin töistä kotiin ja menin tietokoneelle. Mies oli siis lähtenyt johonkin tapaamiseen ja unohtanut fb:n auki. Naamalle lävähti kiihkeä sävyinen keskustelu jonkin vanhan hoidon kanssa. Tätä oli ilmeisesti kestänyt koko yhdessä olo aikamme. Samaan aikaan kun viimeinen viesti oli lähetetty hän oli lähettänyt minulle tekstiviestin että rakastaa minua. Selailin muitakin viestejä ja selvisi että niitä oli lähetelty lähemmäs 5 eri naisen kanssa. Loukkasi ihan älyttömästi. Soitin miehelle ja kysyin mikä homma. Ensin pokalla väitti että tämä yksi nainen on vain kaveri, mutta kun kerroin mitä kaikkea olen lukenut sanoi nöyrästi että ei tiedä miksi moisia kirjoitellut. Että kirjoittelu on eri asia kuin sanoa asioita livenä.. en ymmärrä logiikkaa. Ei minulla ole tarvetta kirjoitella muille...

Noh, mies halusi olla minun kanssani ja kun oli niin katuvainen ja vannoi ettei enää kirjoittele kenellekään, päätin antaa vielä mahdollisuuden. Yli 1,5 vuotta on sujunut ihan älyttömän hyvin. Ollaan oltu onnellisia, kunnes miehen työt meni alta marraskuussa.Hän masentui eikä ole päässyt sen jälkeen oikein asioihin kiinni. Istuu päivät kotona ja pyöritelee juttuja mielessään. Huomasin jokin aika sitten jotain sen käytöksessä joka sai miettimään onkohan kaikki ok. Kysyin suoraan onko jotain muuta meneillään. Ei ollut kuulemma. Minua ei vastaus vakuuttanut vaan katsoin puhelimen seuraavana päivänä ja siellä oli viesti toiselta naiselta. Tämänkin kerran vasta myönsi kun minulla oli näyttöä! Tälläkään kerralla mies sanoi ettei mitään fyysistä ollut tapahtunut.Pelkkää kirjoittelua vanhan "hoidon" kanssa. (kaikki naiset hän tuntee sinkkuajoiltaan)

Nyt sitten meni pakka myös hänenkin puoleltaan sekaisin. Ehdotin että menisi muualle miettimään asioitaan että onko tässä enää järkeä. Ei halunnut olla poissa kotoa niin pitkään kuin minä ehdotin, mutta lähti kuitenkin. Nyt sitten istun yksin kotona ja odotan että kuuluisi jotain johonkin suuntaan. on tosiaan vasta mennyt pari päivää, eikä mitään tietoa koska tulossa takaisin..ehkä tämä oli vaan tässä. Ei se luottamuksen menetys tarvitse känniä eikä panoa, se loukkaa jo tarpeeksi että toinen on halunnut jotakin muuta. Luulin jo kerran sen parisuhteen toimivan myös mokailun jälkeen, mutta uusiksihan se meni.
 

Yhteistyössä