Onnelliset äidit ja odottajat vm-90!

Moikka taas kaikille pitkästä aikaa :wave: !

onpas tänne tullut mukaan paljon uusiakin,tervetuloa vaa minunkin puolesta,kiva, ja ihanaa kun lisää keskusteluseuraa,jota ainakin itse joskus tarvitsen ehk liikaakin

Mitäs teille muut odottajat ja äidit? kuinka arki sujuu?

Meillä aika menny siivillä,hurahtanut viikot silmissä..
Nyt menossa rv 14, raskaus sujunut hyvin täl hetkel..Alku oli todella rankka ja voimia vievä,jo pelkän pahoinvoinninkin takia..Josta ei meinannut tulla loppua koskaan,mut nyt on onneksi tuokin aika jo takana päin..
Viime viikol ultras oli kaikki hyvin,teki viikon täysi-vuodelepo tehtävänsä..Vauva oli kuronut viikot kasaa,joten nyt kehittyy aivan normaalisti..hitaasti hyvä tulee;eikö se niin menenkin
Nyt vain malttaisi jaksaa odottaa,kova hinku on jo ostella vauvatarvikkeita,vaatteita jne..

Mieheni kanssa suhde vain kariutumassa pohjalukemiin,ei meillä oikein mene asiat yksiin,suhde tuntuu ylivoimaiselta..Ehkä parempi vain jatkaa matkaa yksikseen vauvan kanssa,jos meitä ei kerta ole toisille luotu..Riitaa riidan perään..

Sitten tuli muuten mieleen isä-kysymyksistä, että mikä teidän mielestä olisi parasta lapselle..
yksinhuoltajuus,vai yhteishuoltajuus?
kumpiko parempi että lapsi kasvaa ilman isää,rakastavan ja huolehtivan äidin kanssa kuin riitelevien vanhempien yhteisessä riitaisassa suhteessa?

Minusta lapsi pärjää ilman isääkin,jos kyse on ei rakastavasta/ väkivaltaisesta isästä..
Ja parempi lapsel on tasapainoisessa elämässä yhden vanhemmankin kanssa kuin epätasopainoisessa elämässä riitelevien vanhempien kanssa..
Itse nyt kamppailen mieheni kanssa et mikä olisi hyväksi,lapsenkin kannalta..
Ei ole helppoa..mut ehk tää täst päivä kerrallaa..ja kaikel tapahtumal on sit omat tarkoituksena..

Eipä täl kertaa enempää,ettei kukaa nukahda romaaniani lukiessa

Kaikkea hyvää kaikille muillekkin..kirjoitellaan taas..

 

tänään napsahti 20 täytee tällä odottajalla ikää. hyypälle vattassa tulee huomenna täyteen rv 14. niin se aika matelee pikku hiljaa eteenpäin. edelleen rajusta pahoinvoinnista kärsin. yhdellä kädellä on laskettavissa oksentamattomat päivät. ehkä se tästä vielä lievenee.

jos kummatkin vanhemmat on rakastavaisia ja huolehtivia yhteishuoltajuus on parasta mitä voi olla. lapsi saa tavata molempia vanhempia. jos isää tai äitiä ei kiinnosta lapsi millään tavalla eikä halua olla tekemisissä niin yksihuoltajuus on mukava sitten. kyllä lapsi pärjää paremmin ilman isää kokonaan kun pakko pulla isän kanssa joka ei tunnu välittävän eikä rakastavan.

 

Mariuska: Nyt kyllä häiritsee Minkä niminen mummo sulla on?

 

Huoltajuusjuttuun: Mielestäni tietysti paras on kaksi toisiaan rakastavaa vanhempaa yhdessä, mutta jos suhde ei toimi, niin mielestäni maailman surkein syy pysyä yhdessä on lapset. Lapset kyllä huomaa ja vaistoaa, jos kaikki ei ole kunnossa, nimim. kokemusta on. Siitä seuraa epävarmaa oloa ja voi saada vääristyneen käsityksen parisuhteesta..

äippä90 , paljon teille voimia. En osaa edes kuvitella, miten rankkaa ois ollu olla etenkin raskausaikana ilman miestäni.. Hän oli minulle iso tuki silloin ja synnytyksessä ja tietysti vieläkin. Raskausaikana minä ainakin kävin usein ihan ylikierroksilla, kun olin pääasiassa päivät yksin neljän seinän sisällä miettimässä ties mitä ja näin pienetkin asiat kasvoivat aivan liian suureksi. Jos ero kuitenkin tuntuu väistämättömälle, on parempi erota heti kun jäädä sitä pitkittämään. Toivottavasti sulla on muita läheisiä ihmisiä

 

Äippä90, voimia kamalasti teille.. onko teillä riitaa joka päivä miehes kans? aattelin vaan et josko olis ohimenevä vaihe? onko sun miehellä jotain paineita taikka huolia minkä takia tulee riitaa ja vääntöö. Meillä oli miehen kans seurustelu aikana yhden kesän ajan niin että oli hyvin harvinaista jos meni kakskin päivää peräkkäin il,man taistelua. Syytä oli molemmissa, mies oli sairaslomalla olkapääleikkauksen takia ja mä painoin töitä kuhullu ja olisin kaivannu huomioo enemmän.. ja siinä se soppa sitten oli. mut aina puhuttiin asiat halki ja poikki ja pyydettiin ja annettiin anteeks, niin siitä se suhde vaan lujittuja jatku hyvillä mielin. Toivon että saisitte asiat järjestykseen, ja jos kuitenkin päädytte eroon, uskon että lapsi pärjää ilman isää. ja ehkä sillon on parempikin jos isä on väkivaltanen ja aina on riitaa, niin lapsella on turvallisempi olo tod.näk. rakastavan äidin kanssa yksin. Voimia sullle ja koita kuitenkin nauttia raskaudesta, se on niin ihanaaa aikaa että voisin taas odotta! =)

 

tannn: koin sektion helpotukseksi. mua kuvotti ja pelotti ajatus alatiesynnytyksestä. salaa toivoin et mut leikataan. pelkäsin ku hullu et paikat repee ja alapää ei oo ikin enää entisellää ja hyi sitä kamalaa puskemista sieltä kautta.. yh. olin todella onnellinen saadessani leikkauksen. muistan niin hyvin kun mulle oli sillo just annettu spinaali ja olin niiiiiiiin lääkepöllyssä et hymyilin vaa kokoajan ja sitku lääkäri katto mua ja sano et joo täytyy leikata ni mun teki mieli vaa kiljuu "jes!" eikä se leikkaus jännittäny yhtää, ei ennen eikä siinä tilanteessakaan. mulle kerrottiin kokoaja mitä tehtiin jne. mut sit ku leikkaus oli ohi ja mua paikkailtii kiinni ni siin vaihees tuli tärinä. vissii joku jännityksen laukeemine yms. mut en kokenu jännitystä siin yhtää mut toki koko synnytys oli jänskä ja mua enite pelotti milt se näyttää...

mulla oli toi huoltajuusjuttu kans kesäl mietittävänä. olemme edelleen erossa danielin isän kanssa ja mietin et pidän yksinhuoltajuuden niin kauan kun/jos exä huolii mua takasi. must on näin parempi koska saan yksin päättää poikani asioista, ei tartte kysyy keltää mtn ja saan viedä matkoille ja mihi vaa kysymättä lupaa pojan isältä jne. saan myös päättää miten usein he tapaavat. mut mä en tapaamisia oo ikin rajottanu. oon vaa ollu ikionnelline et exäni on niin omistautunu isyyteensä ja haluaa olla poikansa kanssa niin paljon kuin mahd kun on se intti tässä meneillään. meil menee muutenki paremmi. ollaa kerra jo puhuttu yhteen palaamisesta mut päätettii et puhutaa siitä sit lisää kun intti on ohi.

arki meillä menee melko vauhdikkaasti! en voi hetkeksikään kääntää selkääni ku poika kiipee kaikkialle mihin ylttää! mun on mahdotonta mennä ees vessaan! mun on aina pakko kahlita se hyppykeinuun pomppimaan siks aikaa et kerkeen tekee tärkeit asioita mut useimmite hoidan kotihommia sillonku poika nukkuu. mut näin meillä yleensä menee arki nykysin:

herätys klo 7.00
aamupuuro n. klo 8.00
"päikkärit" klo 9.00-9.30 (n. 30-45min)
lounas klo 10.30-11.00
päikkärit klo 11.30-12.00 (n. 1-2h)
välipala klo klo 13-14
päikkärit klo 16.00-16.30
päivällinen klo 17
kylpy klo 18
yöunille klo 19
ja nukkuuki n. 4-6h putkeen, juo pullon maitoo ja jatkaa aamu kuuteen saakka ja torkahtaa sit viel tunniks.

 

Huoh.. olispa meilläkin jotain rytmiä, mut pikkunen on vielä niin utelias eetä ei malttais nukahtaa muutakun syliin ja sillon kun huvittaa. mut yöt menee onneks mukavasti, nyt tosin tytölläon nuhaa niin on vaikeeta se nukkuminen niin viime yön se sitten tuhisi äipän vieressä. =) tänään on niin kylmä ettei edes päässy käymään kävelemässä, oon saanu itestäni vihdost ja viimein irtiet lähden aina puolen päivän aikoihin pihalle.. On se niin virkistävää..

Käytiintorstaina tytön kans neuvolassa ja painoa olijo 5200g ja pituus 56,2cm. Alku mitat oli 4150gja 54cm.että ihan mukavasti tyttö kasvaa. =)

Mites te äidit joilla jo lapsia on, ootteko pystynyt heti iloitteen lapsesta vai onko ollu ristiriitasia ajatuksia? itte painiskelen omien ajatusteni ja oloni kanssa, ku toisena päivänä oon niin onnellinen lapsesta ja toisena taas sitte tuntuu et mikään ei onnistu ja muutenkaa oo hyvin.. Mut se on varmaan normaalia kun hormoonitaso palautuu ja toisille sitte tulee herkemmin tällästä.. olis kiva kuulla miten teillä muilla mieli mylläs kun se vauva sitten asettu sinne kotiin.. =) Kuitenkin tota lasta rakastaa hirveesti ja on onnellinen ettäse onmeillä.
:flower: :heart:

 

Meillä se alku, kuten varmaan kaikilla, oli tietysti rankkaa ja olin hirveän väsynyt. Muistaakseni (joo, ompa siitä "jo" viitisen kuukautta) olin kyllä onnellinen koko ajan. Vaikka välillä meinasi usko itteensä loppua, kun nukahteli seisaalleen ja käveli olkkaria ees taas vauva olalla useemman tunnin.. Onneks se aika on ohi ja tuo vaihe ei ole pitkä! Välillä mielessä kummitteli, että onko tämä elämä nyt tässä, kun kaveritkin tapasi toisiaan lähinnä baareissa jne ja olin aiemmin itse kova menemään, enhän ehtinyt olla täysi-ikäinen kun puoli vuotta ennen kun tulin raskaaksi. Katunut en ole ainakaan tosissani Päivä päivältä siihen kiintyy enemmän ja enemmän, alkaa pitkien päiväunienkin aikana tulla jo ikävä..

Mitä olen jutellut ihmisten kanssa, joilla oli laskettuaika samoihin aikoihin kun minulla, niin monilla on vauvakuumetta että haluaisivat jo taas raskaaksi ja toisen lapsen. Minulle se ei kyllä tulisi mieleenkään.. Nostan hattua heille todellakin joilla on lapset tullu peräjälkeen :O En tykännyt raskausajasta yhtään, olin niin vaivainen ja melko yksinäinen. Silti kyllä joskus on ikävä sitä jättimahaa, niin nopeasti se unohtuu miltä se tuntui Kyllä tässä pidetään aineskin viitisen vuotta taukoa vauvanteosta, että ehtii opiskella tässä välissä vähän lisää

 

Jos äippä90 olisi raskaana, hän ei olisi sitä omalle miehelleen. Kun olen hänen miehen kaveri ja sanoo ettei ole. Hän olisi jollekkin muulle raskaana, mutta epäilen vahvasti. En ihmettele jos on välit huonot.

Ja ensinnäkään tämän Äippä90:n "mies" ei todellakaan ole millään tapaa väkivaltainen! Hänellä tuntuu olevan myös montamuuta juttua täällä mikä ei pidä paikkansa... Ihmettelen suuresti miksi pitää valehdella? En ymmärrä...

 

Ihan tuon ilmotuksenko takia olette viltsu ja punajuuri tänne tunnukset luoneet? Miten olette varmoja,että äippä90 on juuri teidän tuttunne? Olettehan sitten kasvotusten asiasta huomauttaneet vai ihan tällein kivasti vain palstan kautta vihjailleet? Sillekkään ei voi paljoa hattua nostaa Mitä väkivaltaisuuteen tulee, ei sitä kaverit aina tiedä.

 

ja Ei äippä90 tuossa ed. viestissään sanonut oman miehensä olevan väkivaltainen?

 

Ihan tuon ilmotuksenko takia olette viltsu ja punajuuri tänne tunnukset luoneet? Miten olette varmoja,että äippä90 on juuri teidän tuttunne? Olettehan sitten kasvotusten asiasta huomauttaneet vai ihan tällein kivasti vain palstan kautta vihjailleet? Sillekkään ei voi paljoa hattua nostaa Mitä väkivaltaisuuteen tulee, ei sitä kaverit aina tiedä.

On hän tuttu, tänään hän sanoi että kirjoitti tuon. Olemme sanoneet siitä monesti, mutta ei mene perille. Kyllä tiedämme että hänen entinen mies ei ole voinut tehdä mitään, kun ei ole ollut hänen luona moneen kuukauteen, eivät ole nähneet edes montaa kertaa, nyt mies otti eron, ja hän ei saanut ainakaan tuosta kommentista hyvää mieltä, vaan surullisen mielen, kyllä tuo kommentti on ihan keksittyä tekstiä, hän ei ole tosiaankaan raskaana, ei ole tosiaankaan toimiva ylläpito tällä sivustolla, monelta foorumilta olisi jo hävinnyt pois. Saa valehdella noin paljon hyvä kaksplus.

Ai, no harmi. Melko aktiivinen käyttäjä näköjään kuitenkin.. Täällä on todella paljon käyttäjiä, ei ylläpito voi tietää väärinkäyttäjistä. Kannattaa siis ottaa ylläpitoon itse kunnolla yhteyttä,mutta silloinkin on vain sana sanaa vastaan eikä ylläpidolla ole oikeutta/velvollisuutta poistaa ko. käyttäjää. Kuka vaanhan voisi tulla sanomaan toisesta,että tuo valehtelee.

 

noista tuntemuksista vauvasta: sillonku sain vauvan, en tienny mitä ajattelin hänestä. mä vaan konemaisesti hoidin häntä monta kuukautta. en älynny mikä se oli enkä tuntenut, että hän oli minun oma. olin todella hämmentynyt mutten koskaan hylännyt tai jättänyt hoitamatta. vissiin synnytyksen jälkeistä masennusta mulla on tässä ollut... mulla on edelleen noita ristiriitasia tunteita et yhtenä päivänä on niin onnellinen pojasta ja halailen koko ajan ja pussailen ja et se on niin ihana ja maailman paras! mut sit on niitäki päiviä ku mietin et miks mä ryhdyin tähän? ei must oo tähän, en jaksa, mä haluun elää niinku ennenki jne. mutten mä siltikään osais elää ilman sitä. rakastan poikaani eniten koko maailmassa. mulla on vieläkin toi äitiysjuttu hakuses siin mieles, etten osaa kutsua itteäni äidiks hänelle. ainakun puhun hänelle, sanon: "minä tulen! Odota minä annan!". Äidiksi en ole vielä koskaan kutsunut itseäni, en osaa enkä pysty. tuntuu liian omituiselta enkä koe itteäni äidiks. mul oli pitkään sellane olo et hoidan jonku toisen lasta ku tunteet vauvaa kohtaan oli niin eksyksissä. tälläsiä oli mulla!

 

IHana kuulla jedvenna etten mä oo ainoo kellä mieliala ja tunteet on heitelly.. Nyt rupee jo vähän tasottuun mut kyl nää kaks ekaa kuukautta on ollu sellast vuoristorataa että.. mieskin on jo pelästyny et et sä yhtään välitä tosta lapsesta kun sä vaan aina valitat siitä.. siin vaihees mä rupesin miettii ja totesin et niinhän se on et negataiiviset tunteet oon ilmassu nyt helpommin kun positiiviset. Mutnyt on alkanu löytyy rytmiä ja osaa josillee hiukan ajottaa kaikkee tekemistä niin nyt on myös alkanu helpottaan. Sit oon miettiny sitä et voiko se johtua siitä ettei mulla oo heti syttyny sellai kiintymys tyttöä kohtaan kun se leikattiin enkä saanu sitä itelleni heti. Vasta matkalla heräämöön sain vauvan vierelle. En tie, isällä on tyttöön hirveen tiivis side, johtuuko sitten siitä että sai olla tytön kans heti kun oli punnittu yms yms..

Meillä oli ristiäiset eilen, ja tyttö sai kivan nimen. Uskaltaako tänne sen kertoo vai paljastunko sitten.. =) no, jokatapauksessa kerron, nimeks tuli Lyydia Aleksandra. Pitkän harkinnan jälkeen.

Kaikille hyvää alkavaa viikkoa ja voimia odotukseen/vauva-arkeen! :hug: :flower:

 

tannn: kauniin nimen annoitte lapsellenne =) noi mielialan vaihtelut on oikeesti ihan tavallisia ja niitä tulee monta kertaa ja pitkään. ainaki mulla tulee niitä vieläki. meil on ollu nyt tosi rankka viikko. keskiviikkona danille nous kova kuume, mentii lääkärii. sai antibioottikuurin, no se ei tehonnu ja mentii eile jorviin. lääkäri totes et danil on kurkussa jokin virusperänen tauti johon ei antibiootit tehoa. antoi vaan kipulääkettä. oon valvonu keskiviikost asti.. vähän väsyttää jo. tänää dani söi ekan kerran pitkäst aikaa lämmintä ruokaa ja ei oo ollu kuumetta. tuskanen se on silti edelleen ku yskii niin lujaa et ihme ettei keuhkot lennä pihalle. todella rajun ja kipeän kuuloista hakkaavaa yskää. sen takia poika ei nukukkaan ku herää siihe ja alkaa vaikeroimaa ja itkemää. voi toista :/

mitenkäs hei, kuinka usein ootte käyny/käytte baareis tai ulkona juhlimassa kavereiden kans vauvan syntymän jälkeen? ja koska menitte ekan kerran? mä menin kuukaus myöhemmi synnytyksest ku mul oli synttärit. asun viel toistaiseks kotona ja ollaa sovittu äitini kanssa et voin mennä kerran kuussa baariin tai juhlimaa ja se on toiminu meil hyvi. iha riittävä toi on mulle, emmä hirveesti kaipaile ees ryyppäämist. joskus se tuntuu tosi ihanalt vaa lähtee ja pitää hauskaa kavereiden kans. rentouttaa tosi paljo ainaki mua.

hei onko kukaan teistä syöny e-pillereitä kaks pakettia putkeen? kuuluuko asiaan, et tokan paketin lopussa tulee vähän verta ja sit se lakkaaki melkei heti? oon nyt syöny kaks pakettia ja tää toka loppuu iha kohta. mul tuli yhtenä päivänä vähä verta mut seuraavana ei enää tullukaa. mietin et onks tavallista.

 

voi että, meillä oli tytöllä kans nuhaa ja oli tosi räkänen mut ollaan saatu se tauti talttuun. nyt vaan ollaan jouduttu oleen anoppilasta viikon verran pois kun siel on ollu maha tautia ja tytölle en sitä halua, enkä sitä noro-virusta.. toivotaan että teilläkin alkaa helpottaan! =)

Mä oon käyny kavereitten kans aika vähän ulkona tms, jos on vapaa ilta yleensä mennään miehen kans kaksin syömään tai jotain. mut ku ei oo sillee kamalasti vanhoissa kavereissa sellasii ketä olis samas tilantees ku minä, niin jotenki ei osaa enäää olla niitten kans. mäki ku oon naimisis ja on lapsi niin ei oikein oo enää mitää yhteistä. mut sit mulla onkyl pari äippä-kaveriakin kenen kans ollaaan päivisin. Baarissa mä en käy olleskaa, koskaa käynykkä niin ei sillee oo mitää tarvetta..

Ollaan oltu tää vikko hoitaas mun sisaruksia ku porukat on kahen viikon lomalla ja palkaks saadaan 2 yön kylpylähotelli paketti.. plus hieronnat.. ai että mä sitä odotan ku päästää miehen kans ihan kaksin vaan..

 

Hei Voisko tullaa mukaan? Oon kylläkin alkuvuodesta syntynyt -91 .... Rv 6+4 vasta menossa
Ja ja ... mitäs muuta mä nyt kertoisin. No yritettiin raskautta noin vuoden verran, ei tärpännyt, mentiin naimisiin ja heti siitä kierrosta tulin raskaaksi Heh. Mies on -89 syntynyt.
Mä opiskelen lähihoitajaksi ja kohta ois tarkotus muuttaa isompaan kämppään..

 

Tervetuloa kultapossu! täälllä tosin on aika hiljasta tää keskustelu mutta kyllä tänne silti saa kirjotella, ja mä ainakin käyn aina lukeen onks tullu uusii juttui. Miten sulla on alku raskaus sujunut? Millanen reagtio oli kun näit plussan testissä? Varmaan aikas onnellinen.. MEillä meni sillee et mentii viime vuoden tammikuus naimisiin ja päätettiin et lapsi saa tulla ku haluaa, ja kolme kuukautta oltiiin ihan kaksin ku sit saatiin masuasukkii matkaan mukaan. Nyt tyttö on kolme kuukautta ja toinen sais tulla heti perään jos on tullakseen. =) Eka synnytys mulla pääty sektioon niin nyt olis sit seuraava synnytys toiveissa suorittaa alakautta, kuitenkin jäi vähän sellai pettyny olo kun ei saanu synnytttää ns.kunnolla. en mä sitä sektioo väheksy ollenkaa, jotkut ihan päättää että synnyttää sektiolla ja se on ihan ok, ite olis vaan toivonu et olis saanu alakautta synnyttää.
ME asutaan nyt kaksioissa ja tuntuu et tää on liian pieni mut eippä oikein oo mahdollisuutta muuttaa isompaan kun maksaa niin paljon enemmän. vuokra meinaa, kyllä jos mies saa vakipaikan niin sit mietitään omaa mut.. no ne menee niinkun menee!

Hyvää loppuviikkoa kaikille ja voimia odotuklseen ja vauva-arkeen. :heart: :flower: :hug:

 

tannn: ihan hyvinhän tää on sujunut, vähän pahoinvointia (tänään vähän enemmänkin...) ja väsyttää jne... Mutta ihan normaalisti mennyt siis No, kun testissä näin ne 2 viivaa niin mähän itkin ja tärisin ja nauroin samaa aikaa, eli tosi onnellinen reaktio ja mies myös oli samalla mielellä
Ei sulla satu olemaan meseä? Pistä yv:llä jos ois, olis kyllä mukavaa jutella vaikkapa siellä Mistä päin Suomea oot?

 

toi en oo koneelle ladannu mesee, mut sähköposti on, laitan tuleen sulle. asutaan linnainmaalla perheen kera. =)

 

Kultapossu, yv:tä laitettu tulemaan. =)

 

niii ja asutaan siis tampereella, jos toi pelkkä linnainmaa ei sanonu mitään :ashamed:

 

tannn, jeps, kirjottelen sulle s-postia sitten kun saan vähän tyhjennettyä mun sähköpostin kansioita , ne on niin täynnä

 

Heippa, ajattelin tänne nyt kirjoitella, kun olisi kiva höpötellä samassa elämäntilanteessa olevien neitosten kanssa!

Täytän elokuussa 20, ja tuolla pinnasängyssään tuhisee tiistaina 3 kk täyttävä suloinen tukkajumalatar tyttäremme Syntyi siis loppiaisena (rv 39+6) mitoin 3110g/50cm. Itse olen opiskellut ja tehnyt töitä useamman vuoden ennen typykän syntymää, mies 22v ja valmistuu nyt keväällä. Toisinaan päivät hiukan tylsiä, vaikka onkin parilla kaverilla pienet vauvat myös. Harvemmin vaan tulee nähtyä, kun asutaan hiukan eri suunnissa, vaikka samassa kaupungissa ja bussi on meidän pääasiallinen kulkuväline.

Asutaan kivankokosessa kaksiossa Turussa kolmistaan. Ei oltu miehen kanssa seurusteltu kuin vasta viitisen kuukautta, kun saatiin tietää raskaudesta. Alusta saakka kuitenkin oltiin sitä mieltä, että lapsi saa tulla ja mies on ihanasti ollut tukena, vaikka en olekaan mikään helppo ihminen, saati sitten hormonihöyryissäni

 

Tervetuloa kaikki uudet odottajat ja äidit Meillä Nico poika huhtikuun 10 pv 7kk Kovasti yritetään kontata ja istuu jo ilman tukea. Maidon kulutusta yritetään vähentää ja enemmän kiinteää ruokaa, hyvin on lähteänyt tuo menemään Me siis asutaan keski-pohjanmaalla Kaustisella, jos jollekin ei sano mitään niin kesällä täällä on aina folk music festivaalit, melko tunnettu tapahtuma tietääkseni kokkolaan on 40km jos se sanoisi jotain Me asutaan paritalo kolmiossa ja tilaa on 90 neliöä vuokra on yllättävän vähän ja omat sauna ja parveke yms. löytyy itse tässä lapsen ohella opiskelen lapsi- ja perhetyön perustutkintoa valmiiksi että saan paperit ja jos sitä syksyllä pääsis töihin. Huomenna tulee tälle mammalle 20 vuotta täyteen