Oon kateellinen niille joilla normaali/komea mies

Itselläni on ruma mies. Itse olen ihan nätti kasvoista mutta miestä ei voi komeaksi sanoa. Ei käy parturissa, olen siitä huomauttanut, ei osta itse vaatteita vaan pitää firman tyhmiä mainos t-paitoja. Siis ihan kuin olisin menninkäisen kanssa. Lapsia meillä on kaksi mutta nyt en enempää haluaisi vaikka lapsista pidänkin. Jotenkin vaan masentaa ja masennusta onkin ollut jo vuosia.
Lisäksi miehellä pitkät työmatkatkin ja tulee kotiin vasta 19 jälkeen. tekee ylitöitäkin mistä ei saa rahaa tai vapaita. Työ vain vaatii.
Puhuminen ei auta ilman riitelyä ja pariterapiaan ei ole suostunut koskaan. itse olen käynyt mutta ei siitä hyötyä ole yksin käydä.
On ihan ok isä lapsille tai ainakin pelaa tietokonetta tai pleikkaa heidän kanssaan. Muuta ei sitten tee. Ei koskaan ole ollut lasten kanssa ulkona puistossa ym, paitsi joskus minun kanssani ja silloinkin valitti.
Kotitöitä tekee kun sanoo mitä pitää tehdä ja suostuttelee, muuten kylläei itsenäisesti tee mitään.
Tästä on itse eri mieltä ja sanoo että kun sairastuin niin hän on tehnyt enempi kotitöitä.
Olen ihan loppu mutta erokin pelottaa ja se pettymys kun kaikki tietää miten väärin olen miehen valinut ja säälii minua. Enkä tiedä onnistusiko meiltä edes ystävyys eron jälkeen.

 

ihan normaalilta mieheltä kuulostaa

 

Onko rumuus nyt se pääpointti vai mikä? Mihin rakastuit hänee alussa? Onko miehessäsi mitään hyviä piirteitä?

 

Hei..
Itsellä aika komea mies tai normaalin näköinen. En usko, että onnellisuus on kiinni miehen komeudesta tai työmatkojen pituudesta. Purat nyt masennustasi mieheen, se ei ole oikein.
Koeta hankkiutua esim. töihin itse ja samalla käydä psykologilla, jotta saat mielesi hoidettua.

 

Olet joskus ollut rakastunut häneen ja vielä hankkinut lapsiakin hänen kanssaan. Ei hänen rumuutensa silloin sinua häirinnyt.

 

[QUOTE="vieras";24019791]Hei..
Itsellä aika komea mies tai normaalin näköinen. En usko, että onnellisuus on kiinni miehen komeudesta tai työmatkojen pituudesta. Purat nyt masennustasi mieheen, se ei ole oikein.
Koeta hankkiutua esim. töihin itse ja samalla käydä psykologilla, jotta saat mielesi hoidettua.[/QUOTE]

Hyvä huomio. Oma tilanne ei parane sillä, että eroaa miehestä. Kannattaa tosiaan ensin hoitaa itseään ja omat asiat kuntoon ja erota vasta sitten, jos silloinkin ero tuntuu hyvältä.

 

Ajattele niin, että mitä jos joku toinen nainen rakastuukin mieheesi. Miltä se susta tuntuisi kun näkisit heidät onnellisena yhdessä? kaipaisitko miestäsi takaisin silloin.

Noista kotitöistä ja lasten kanssa oloista teidän pitää ihan oikeasti keskustella. Moni mies oikeasti luulee, että nainen haluaa olla enemmän lasten kanssa ja osaa muka kaiken niin paljon paremmin, eivätkä tunge siihen väliin. Miehet osaa olla fiksuja siinä mielessä. Eli olet opettanut miehesi käyttäytymään näin "sallimalla" sen. Puhukaa!

 

Taisit pari pv sitten aloittaa ketjun samasta aiheesta...

 

[QUOTE="Vieras";24019861]Taisit pari pv sitten aloittaa ketjun samasta aiheesta...[/QUOTE]

Joo, en jaksanu etsiä ketjua.
Käyn kyllä töissä mutta en voi mitään kateellisuudelle. Kun jotkut voi olla ylpeitä miehestään, itse en. Jotenkin katson että minua ehkä säälitään, kaverit ym.
Niin ja kommentteja olen kuullut että miehen pitää olla komea muuten ei kannata olla, nuo masentaa!!
Olen ottanut miehen nuorena, eka poikaystävä. Jotenkin meillä oli jonkinlainen kaveruus/riippuvuussuhde ollut aina. Mies esim. ei halunnut nähdä vuoteen vaan puhelimessa keskusteltiin. pelkäsi. Sitten kun näimme niin olin pettynyt, mutta en kehdannut sitten peruuttaa sovittua mökille menoa. Olisin tehnyt itsestäni ääliön! Olin 20v ja muilla tytöillä jo poikaystäviä ja itsellä ei koska olin todella ujo.
Sitten mökillä mies juotti alkoholia ja huppelissa sitten menimme sänkyyn eikä toiminut itselläni varoituspillit. En oikein tiedä mihin hänessä ihastuin. Kyllä on nolottanut koko ajan hänen ulkonäkönsä. Voiko toisen ulkonäkö masentaa?
mieskin kärsii kun häntä olen moittinut. Tosin hänellä parempi itsetunto nykyään kuin minulla. Paitsi naisten kesken on ihan onneton.
Eikä tässä auta sekään että tunnen itseni todella huonoksi kun tälläistä edes ajattelen.
Kotona on paras 4 seinän sisällä kun ei näe ketään mutta töissä tapaan näitä "normaaleja" perheitä ym. kaupassa aina katselen kaiholla "normaaleja" pareja.
Niin ja alussa huomasin ongelmia kyllä luonteessakin. Huusi ja raivosi minulle pienistä asioista jos en ollut samaa mieltä kuin hän. Halusi vain möllöttää kotona niinkuin nytkin. On sosiaalisesti eristäytynyt. Riidoissa kääntää jollain tapaa syyn minuun mutta en tiedä sitten olenko minä sen aiheuttanut?

 

up, pääsenkö koskaan tästä masennuksesta jos tunnen tuollaista "inhoa" miehen ulkonäköä kohtaan?

 

Taidat olla trolli tai sitten hirveän pinnallinen ihminen.

"Niin ja kommentteja olen kuullut että miehen pitää olla komea muuten ei kannata olla, nuo masentaa!!"

Vaiko sittenkin alle 25-vuotias?

 

[QUOTE="taina";24020149]up, pääsenkö koskaan tästä masennuksesta jos tunnen tuollaista "inhoa" miehen ulkonäköä kohtaan?[/QUOTE]

Mitäpä jos vilkaisisit sinne peiliin ja miettisit, mikä on ongelman todellinen syy?

 

Taidat olla trolli tai sitten hirveän pinnallinen ihminen.

"Niin ja kommentteja olen kuullut että miehen pitää olla komea muuten ei kannata olla, nuo masentaa!!"

Vaiko sittenkin alle 25-vuotias?

Muuhun puuttumatta,kiva yleistys sulta että kaikki alle 25-vuotiaat on pinnallisia tyhjäpäitä. Eipä se mustavalkoisuus näköjään katoa joiltakin edes vanhemmiten.

 

Tai sitten otit vaan miehen, jotta sinullakin olisi joku? Rakastuitko ikinä mieheesi oikeasti? Jos rakastaa niin rumakin ihminen näyttää komealta ja näkee ihmisessä sen kaiken hyvän

 

Niin rakastuin ennen kuin tavattiin mutta se tuntui kyllä oudolta kun ei oltu nähty. En sitten tiedä olenko koskaan oikeasti rakastunut/rakastanut. Olen ollut muihin miehiin ihastunut ja se on tuntunut erilaiselta. Siis ei tämä kivaa ole, mutta minkä tunteilleen ja ajatuksilleen mahtaa. En yleensä näin ajattele vaan elän arkea mutta sitten iskee tämä toivoton alemmuudentunne miehen takia. Ja juuri se että mietin että rakastanko. En tiedä ehkä millaista on olla rakastunut. Olen tietenkin miehestäni ollut joskus mustasukkainen mutta tuntui enempi että ehkä keksii juttuja ja yrittää näin koukuttaa minua. Siis jos tästä pääsisin niin olisin iloinen mutta taitaa olla mahdotonta. Pettymys on aina suuri.

 

Ruma on munkin miesystävä. Ensin en vaan välittänyt siitä, yritin ainakin ajatella muuta kuin ulkonäköä. Nyt kun kaikki sen jääräpäiset tavat ja valittaminen yms. on alkaneet ottaa pattiin, niin se naamakin aiheuttaa aina vitutuksen.
On sellainen lähes papparaisen näköinen ruttunaama, vaikka alle 50 vielä. Ja aina naama norsunveellä. Tukkaansa leikkaa - liikaakin. Nimittäin kuukausittain käy ajattamassa sellaisen typerän pyöräilykypärä-siilitukan, niin kuin 8v-pojilla. Olen yrittänyt ehdottaa hiukan pidempää mallia, mutta ei.
Myös kulmakarvansa nyrhii miltei pois, koska omien sanojensa mukaan kasvaa niin pitkät pehkot. No mä olen nähnyt sen vain lähes karvattomana, näyttää oudolta. Olen sanonut, että anna kasvaa, niin minä nypin ja trimmaan, mutta ei.
Myös parransänki sopisi hänelle, nuortuisi vähän, sillä kerran sain hänet mökillä olemaan pari päivää ajamatta, kun koko ajan kielsin. Tosin hän valitti sen pari päivää, "menen ajamaan parran", varmaan 10 kertaa päivässä.
Ja vaatteet- aina iänikuiset virttyneet ja rikkinäiset verkkarit. Kuluneita mainospaitoja. Kusenpolttamia kalsareita.
Ja haisee, vaikka käykin muka suihkussa/saunassa päivittäin.

 

Ruma on munkin miesystävä. Ensin en vaan välittänyt siitä, yritin ainakin ajatella muuta kuin ulkonäköä. Nyt kun kaikki sen jääräpäiset tavat ja valittaminen yms. on alkaneet ottaa pattiin, niin se naamakin aiheuttaa aina vitutuksen.
On sellainen lähes papparaisen näköinen ruttunaama, vaikka alle 50 vielä. Ja aina naama norsunveellä. Tukkaansa leikkaa - liikaakin. Nimittäin kuukausittain käy ajattamassa sellaisen typerän pyöräilykypärä-siilitukan, niin kuin 8v-pojilla. Olen yrittänyt ehdottaa hiukan pidempää mallia, mutta ei.
Myös kulmakarvansa nyrhii miltei pois, koska omien sanojensa mukaan kasvaa niin pitkät pehkot. No mä olen nähnyt sen vain lähes karvattomana, näyttää oudolta. Olen sanonut, että anna kasvaa, niin minä nypin ja trimmaan, mutta ei.
Myös parransänki sopisi hänelle, nuortuisi vähän, sillä kerran sain hänet mökillä olemaan pari päivää ajamatta, kun koko ajan kielsin. Tosin hän valitti sen pari päivää, "menen ajamaan parran", varmaan 10 kertaa päivässä.
Ja vaatteet- aina iänikuiset virttyneet ja rikkinäiset verkkarit. Kuluneita mainospaitoja. Kusenpolttamia kalsareita.
Ja haisee, vaikka käykin muka suihkussa/saunassa päivittäin.

Oletko itse nätti tai tasokkaampi? Itse olen saanut aina kuulla olevani nätti ym.
Miehellä pahat aknearvet naamassa ennen oli paha aknekin mutta kävi hakemassa siihen apua. Sitäkin sai monta vuotta odottaa. Jossain vaiheessa puhui mahdollisesta ihon hiomisesta mutta nyt unohtanut/jäänyt. Ja en kehtaa siitä kysellä. Maksaakin aika paljon ja miehellä ei rahaa siihen. Mutta lisäksi naamassa on sellaista ylimääräistä löysää nahkaa ja kaksoisleuka. Ja nenä on koukkunenä. Silmät punertavat aina ympäriltä. Siis yök. Mä en voi oikein kattoakaan sitä ja se tuntuu pahalta. Jos katson niin masentaa. Siis eihän geeneilleen mitään voi mutta jotenkin vaan omakin kohtalo säälittää kun elämä menee vaan hukkaan ja jäänyt tähän. Niin ja jatkuva masennus vaivaa, joka säteilee kaikkiin. Enhän tiedä voinko edes parantua tässä suhteessa. Voinko oppia sietämään miehen epäsiistiä ulkonäköä?
Pakko vaan purkaa johonkin... kohta terapiaankin. Sielläkin olen siehestä kyllä sanonut. =(
Eihän pinnallisuudelleen voi mitään tai siihen miten kasvatettu. Mutta eniten harmittaa se että on näin surkea. Haluaisin vaan kaikille osapuolille onnellisuutta. Oonko mä niin paska sitten ihmisenä kun näin ajattelen ja en ansaitse elää edes? Niin ja yhteen viestiin kommenttina että olen yli 25v

 

Sulla on paha kriisi itsesi kanssa ja mies satuu siihen osumalinjalle. Peilaat itseäsi mieheen.

Mun mies jakaa mieltymykset tasan kahtia. Minusta se on upea, komea ja ihana (jotku muutkin on samaa mieltä). Jotku inhoaa ja lähes pelkää sitä ulkonäön perusteella. Parturiin en sitä edes päästäisi, ihana menninkäinen tosiaankin! Pukeutuu yleensä johonkin paitaan jossa kiertueaikatulut selässä , yleensä se on musta. Näyttää kyllä hyvältä puvussakin ja osaa siinä olla.
Jos miehellä olis tarvetta ihon hionnalle, niin sellaista olisi hölmöä edes ehdottaa! Ulkonäkö on miehelle tärkeä mutta vain sellaisena kuin se on luonnostaan. Turha mennä nyppimään kulmakarvoja! Naiset on ulkonäöstä epävarmoja, myös miestensä ulkonäöstä, mutta miehet ei.
Vaihda miestä jos sinulla ei ole kanttia olla ihmisen kanssa joka näyttää siltä kuin näyttää.

 

Minulla on komea mies. Seksiä ei ole ollut kohta viiteen vuoteen. Vieraissa mies ei käy, hänestä on vain tullut impotentti. Muuten meillä on asiat hyvin. Oletko vielä kateellinen?

 

Mä en tajua, että tuo on monen mielestä pinnallista. Ei ap tartte komeaa miestä, vaan miehen, joka vähän ees välittää ulkonäöstä ja osallistuu kotona. En mäkään kestäis, jos toinen ois aina suttuisen näköinen. Se ois loukkaus mua kohtaan, koska en mäkään ole suttuinen ja luonnontilainen.

 

Mä ymmärrän tämän pointin ihan hyvin, mutta syy voi olla vaan yksinkertaisesti se, ettet ole rakastunut mieheen sekä ulkonäön takia sekä luonteen ym. syiden vuoksi.
Mulla on hyvännäköinen mies, joka huolehtii ulkonäöstään ja pukeutuu hyvin, mutta silti meidän suhde on ollut kriisissä, koska miehen käytös on ollut paskamaista enkä syytön ole itsekään, jolloin meitä molempia on v-tuttanut toisen koko naamataulu. Ei siihen vaikuta välttämättä se, onko toinen komea tai kaunis vai ei, jos ei vaan natsaa niin ei natsaa ja silloin ottaa aivoon koko paketti.

 

Mä en tajua, että tuo on monen mielestä pinnallista. Ei ap tartte komeaa miestä, vaan miehen, joka vähän ees välittää ulkonäöstä ja osallistuu kotona. En mäkään kestäis, jos toinen ois aina suttuisen näköinen. Se ois loukkaus mua kohtaan, koska en mäkään ole suttuinen ja luonnontilainen.

"Luonnontilainen" hieno ilmaus. Mun mies on lähes luonnontilainen! Mä olen aika tarkka siitä että se on sellainen, ikuinen tukanleikkaus kielto.

 

En jaksa lukea noita ap:n hehtaarisepustuksia, mutta nytkö se ei enää valita siitä, kun mies ei ole rikas?

 

"Luonnontilainen" hieno ilmaus. Mun mies on lähes luonnontilainen! Mä olen aika tarkka siitä että se on sellainen, ikuinen tukanleikkaus kielto.

Samat sanat.
Mun mies on melko lyhyt, melko paksu, melko karvainen mutta ah niiiiiiiiin ihana ja täydellinen. :heart:

 

En usko että ongelma on oikeesti ulkonäkö vaan se että ap ei kuunnellut alunperinkään omaa sydäntään vaan valitsi väärän miehen. Tyytymättömyys tulee vaan nyt sitten tuota kautta esille.
itse menin nuorena vääristä syistä naimisiin ja ei aikaakaan kun alkoi miehen lyhyys vaivata... no, aloin olemaan rehellinen omista tunteistani ja erosin.