B) Meidän iskä on kertakaikkiaan IIhana! Leikkauksesta 2 vrk:n jälkeen lähdin kotiin, kun mies alko vihjaileen, että "voisit olla kotonakin". Harkitsin sitä, koska en päässyt "edes" kylkeä kääntämään sängysssä ilman apua, kävelykin oli vaikeaa ja varsinkin vauvan hoito. Sanoin, että jos tulen kotiin, niin hommien ja apujen on paras toimia, en halua joutua sanomaan, että kaduttaa kotiin tulo. "Juu ei tarvitse katua", vastasi mies. Eikä ole tarvinnut. Unohdin, että meidän sänky on liian pehmeä kääntymiselle ja tikkien takia en voinut antaa,kun yhden rinnan samalla puolella(olis yöllä auttanut, kun olis voinu molemmat rinnat antaa samalta kyleltä)Mies oli luvannut jo raskaus aikana pestä kaikki pyykit + vauvan vaatteet isyyslomalla, kun pölyallergian,(astman) takia lääkäri kielsi minulta pyykkiin koskemisen.Hän pesi nekin joutuisammin, kun minä yleensä ja olen pessyt niitä kohta 5 vuotta.Laittoi kaikki ruoat, siivos, tiskas ja hoiti vauvan: vaipanvaihto(+kakan pesu) ennen tissiä,röyhtäytys sen jälkeen ja heijaus ym. Ja vaihtoi sängyssä nukkumapaikkaa aina, kun piti vaihtaa rintaa, nosti ja auttoi minut sänkyyn, joka kerta, kun tarvitsin.yötä päivää. Toi vettä aina, kun pyysin ja särkylääkettä. Raskasta aikaa se oli minullekkin. Sektio aiheutti lukemattomia tuskia, joiden kanssa sain kulkea "hampaat irvessä",eikä neljää muuta lasta kukaan ollut koskaan hoitanut synnytyksen jälkeen muut kuin minä. Pikku hiljaa aloin toipua ja saatoin alkaa enemmän hoitamaan vauvaa ja päästä sängystä ilman apuja ja tikkien pois oton jälkeen isän ei tarvinnut herätä enää sängynpuolen vaihtoon imetyksen vuoksi. En ole koskaan tuntenut itseäni niin rakastetuksi, kuin niinä päivinä joina tarvitsin kipeimmin hänen apuaan, arvostukseni ja rakkauteni häntä kohtaan on kasvanut. Tiesin, että hän on mahtava puoliso, mutta kokemus lisäsi minun""Fiiliksiä"häntä kohtaan huimasti. Ja hänelle varmasti oli hienoa saada rauhassa tutustua tyttäreensä sehän alkoi jo laitoksella, kun äitiä leikattiin, niin isä oli avain asemassa, ettei vauvan tarvinnut tulla maailmaan vallan outojen/vieraiden ihmisten pariin. Vauva on vasta 2viik. ja jo seuraa tiiviisti isäänsä ja nukahtaa tämän syliin. Vaikkei mieheni olekaan kaikkein puheliain tyyppi, että lemmen lurituksia livertelis koko ajan, niin mikä on paras tapa osoittaa rakkautensa ja välittämisensä, kuin tämä? :heart:
