"pää asia että on terve"

Mie olen raskaana viikolla 23. On mahdollista että lapseni ei synny ns. "terveenä". Tästä tietävät vain harvat ihmiset. Kyläillessämme miesteni sukulaisilla miulle tulee aina vähän paha mieli ja hermostun kun puhutaan lapsen sukupuolesta (taitavat toivoa poikaa). No kun miulle se on ihan sama. Ja keskustelu päätyy aina siihen peruslauseeseen "ei sen väliä onko tyttö vai poika, kunhan on terve!". Ymmärrän että vanhat ihmiset ovat tottuneet sanomaan ja ajattelemaan noin, koska ennen vanhaan erityislapsen kohtalo olisi mahdollisesti ollut paljon kovempi kuin nykyään. Mutta silti miulle tulee tosi paha mieli noista puheista.

Mitä ajattelette? Miten itse olette suhtautuneet tuollaisiin puheisiin?

Varmaan pitäisi vaan päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...

 

onhan tuo vaikea tilanne jos epäily että lapsi ei olekkaan ihan " normaali ". Mitä jos kertoisit näille ihmisille suoraan että mahdollisuus tällaiseen on. saisitte ehkä tukea odotukseen?

 

voi olla että niin saisimme...miun teki kyllä mieli ihan suoraan sanoakin siitä....mieheni hienotunteisesti koetti sanoa, ettei se nyt ihan kyllä pääasia ole

toisaalta en jaksaisi kestää nyt sääliäkään, mutta toisaalta voisi ainakin nuo puheet loppua ja saada rauhan odotukseen, kun kuitenkin onnellisia olemme vaikkei lapsi olisikaan terve...

 

Minä varmaan kertoisin lähimmille (omat vanhemmat, miehen vanhemmat ja sisarukset) ja uskon että saisin heiltä tukea. Muistan kun itse odotin kuopusta ja oli ihan sama kumpi tulee tyttö vai poika (poika oli ennestään) ja raskauden lopussa tuli outo olo ja sanoin ääneen masulle "toivottavasti pikkunen sulla on kaikki kunnossa" no kun syntyi niin löytyi selästä kehityshäiriö.. ja muuta en olisi silloin toivonut kuin sen että pallero olisi ollut "normaali". Sen asian kanssa oli opittava elämään ja nyt en enään pidä terveyttä itsestään selvänä, ennen ajattelin, eihän mulle tule mitään tollasta, vain muille.. Paljon jaksamista teille!! Ja yritä nauttia raskaudesta, eihän vielä ollut ihan varmaa onko pienellä jokin sairaus? (ymmärsinkö oikein?)

 

aina kun mä kuulen tuon "pää asia että on terve" lauseen niin mä nään punasta!!!! lapsi se on se sairaskin ja ei sitä voi kukaan taata että se ois terve vanhaks asti

 

Peesaan tyyneä. Meidän esikoinen ei syntynyt terveenä, mutta meille se tenava on täydellinen. Nyt toista odottaessa (en tiedä sen terveystilanteesta mitään) niin moni on sanonut tuon kyseisen lauseen ja mua ottaa tosissaan pattiin. Aivan kuin meidän esikoinen olisi jollakin tavalla vähempiarvoisempi, koska se ei syntynyt terveenä. Yritän kuitenkin hymyillä heillekin, koska uskon, että tätä asiaa ei kunnolla ymmärrä kukaan muu kuin ns. sairaan lapsen synnyttänyt - valitettavasti.

 

Minä varmaan kertoisin lähimmille (omat vanhemmat, miehen vanhemmat ja sisarukset) ja uskon että saisin heiltä tukea. Muistan kun itse odotin kuopusta ja oli ihan sama kumpi tulee tyttö vai poika (poika oli ennestään) ja raskauden lopussa tuli outo olo ja sanoin ääneen masulle "toivottavasti pikkunen sulla on kaikki kunnossa" no kun syntyi niin löytyi selästä kehityshäiriö.. ja muuta en olisi silloin toivonut kuin sen että pallero olisi ollut "normaali". Sen asian kanssa oli opittava elämään ja nyt en enään pidä terveyttä itsestään selvänä, ennen ajattelin, eihän mulle tule mitään tollasta, vain muille.. Paljon jaksamista teille!! Ja yritä nauttia raskaudesta, eihän vielä ollut ihan varmaa onko pienellä jokin sairaus? (ymmärsinkö oikein?)

Ei toki ole varmaa. Olen erään sairauden kantaja ja sairaus voi tulla 25 %:n mahdollisuudella. Nautin kyllä raskaudesta täysin mitoin tuosta "riskistä" huolimatta. Harmittaa vain kuulla tuollaisia lauseita. Ikään kuin vammainen lapsi ei kelpaisi.

Ja niinhän se varmaan on, ettei tuota asiaa osaa ajatella ennen kuin omalle kohdalle sattuu. Toivottavasti te saitte tukea kun lapsi syntyi. Mie saan aivan 100 %:n tuen mieheltäni ja vanhemmiltani. Se kyllä riittää. Kun muita en edes kovin usein näe. Ja mieheni vanhemmat varmasti hyväksyvät asian ja tukevat meitä, jos meille sattuu vammainen lapsi syntymään.

Kiitos =)

 

Peesaan tyyneä. Meidän esikoinen ei syntynyt terveenä, mutta meille se tenava on täydellinen. Nyt toista odottaessa (en tiedä sen terveystilanteesta mitään) niin moni on sanonut tuon kyseisen lauseen ja mua ottaa tosissaan pattiin. Aivan kuin meidän esikoinen olisi jollakin tavalla vähempiarvoisempi, koska se ei syntynyt terveenä. Yritän kuitenkin hymyillä heillekin, koska uskon, että tätä asiaa ei kunnolla ymmärrä kukaan muu kuin ns. sairaan lapsen synnyttänyt - valitettavasti.

Niinhän tuo varmasti on, niin kuin viimeisessä lauseessasi sanot.

 

aina kun mä kuulen tuon "pää asia että on terve" lauseen niin mä nään punasta!!!! lapsi se on se sairaskin ja ei sitä voi kukaan taata että se ois terve vanhaks asti

Mukavaa kuulla etten ole ainoa. Itse asiassa jo ennen raskauttani näin punaista tuosta lauseesta. Nyt se vain koskettaa lähemmin.

 

Minä kyllä toivon että tuleva lapseni on terve, eli minulla tuo lause kuuluisi TOIVOTTAVASTI LAPSI ON TERVE. Mutta ei niitä muiden ihmisten sanoja ja lauseita kannata jäädä miettimään! Kyllä lasta rakastaa aivan samalla tavalla kuin tervettäkin ja esim. meillä kumpikin lapsi on yhtä tärkeä ja ainutlaatuinen! :heart: Tällä hetkellä minua pistää korvaan lause mitä kuulen kavereilta ; Siis onko toi vamma koko elämän ajan/ Eikö tota voi parantaa?... Yritän antaa mennä korvasta sisää ja toisesta ulos!

 

Ja keskustelu päätyy aina siihen peruslauseeseen "ei sen väliä onko tyttö vai poika, kunhan on terve!".

Kerran olen sanonut ihan ystävällisesti, että otan kyllä sen vastaan vaikkei olis tervekään. Lieko oli kuudes aisti, kun syntynyt lapsi on nyt erityislapsi ja seuraavakin oli. Kaksi ns. normaalia myös.

 

Ja keskustelu päätyy aina siihen peruslauseeseen "ei sen väliä onko tyttö vai poika, kunhan on terve!".

Kerran olen sanonut ihan ystävällisesti, että otan kyllä sen vastaan vaikkei olis tervekään. Lieko oli kuudes aisti, kun syntynyt lapsi on nyt erityislapsi ja seuraavakin oli. Kaksi ns. normaalia myös.

Ihanan yksinkertaisesti vastattu. Seuraavan kerran sanon noin. Eihän siinä kannata ruveta mitään väittelemään asiasta, kun eivät kuitenkaan pahaa tarkoita sillä lauseella.

 

meille kanssa aina sanottiin että pääasia kun on terve, kuopuksen syntymää edeltävänä aikana sanoin itse kaikille että toivottavasti on edes elossa.....


eli toisin sanoen kyllä se "pääasia että on terve" fraasi menettää merkityksen siinä vaiheessa, kun sanotaan että lapsi ei 99% varmuudella jää eloon.... tulkoon minkälainen lapsi tahansa, kunhan se on elossa... näin ainakin meillä...

 

meille kanssa aina sanottiin että pääasia kun on terve, kuopuksen syntymää edeltävänä aikana sanoin itse kaikille että toivottavasti on edes elossa.....


eli toisin sanoen kyllä se "pääasia että on terve" fraasi menettää merkityksen siinä vaiheessa, kun sanotaan että lapsi ei 99% varmuudella jää eloon.... tulkoon minkälainen lapsi tahansa, kunhan se on elossa... näin ainakin meillä...

Joo laittaa varmaan ihmiset hiljaseksi tuo tilanne.

 

Tuo on todella tuttu lause meillekkin sitä hoettiin ja lopulta en jaksanut kuunnleea totesin ,että olis se tuleva lapsi sitten terve tai ei mutta se on meidän ja me se suurin taakka siitä kannetaan. Mummi totes ,että niin hän se on ei sitä koskaan tiedä vaikka olis terve niin mitä sattuu!
Ei mennyt pitkään ku serkku pyöräytti kaksoset maailmaan se oli tosi raskasta aikaa itse odotin vauvaa ja näin miten serkku kärsii kun kaksoset oli muuten terveitä mutta tytöltä puuttu toinen käsi ja pojalta jalka silloin meidän suku oikeastaan heräs ,että ei aina tosiaan tiedä vaikka odottaa tervettä lasta niin se ei aina käy niin. Itse synnytin kuukauden päästä pienen pojan jolla on downsyntrooma ja sydänvika.
=)

 

Tuo on todella tuttu lause meillekkin sitä hoettiin ja lopulta en jaksanut kuunnleea totesin ,että olis se tuleva lapsi sitten terve tai ei mutta se on meidän ja me se suurin taakka siitä kannetaan. Mummi totes ,että niin hän se on ei sitä koskaan tiedä vaikka olis terve niin mitä sattuu!
Ei mennyt pitkään ku serkku pyöräytti kaksoset maailmaan se oli tosi raskasta aikaa itse odotin vauvaa ja näin miten serkku kärsii kun kaksoset oli muuten terveitä mutta tytöltä puuttu toinen käsi ja pojalta jalka silloin meidän suku oikeastaan heräs ,että ei aina tosiaan tiedä vaikka odottaa tervettä lasta niin se ei aina käy niin. Itse synnytin kuukauden päästä pienen pojan jolla on downsyntrooma ja sydänvika.
=)

niin usein juuri nuo, kun tulee läheisen kohdalla vastaan avaavat ihmisen mieliä. lapset eivät aina synny terveenä, mutta voivat silti olla odotettuja ja rakastettuja heti alusta alkaen. sen ehkä pystyy ymmärtämään vasta kun on läheltä nähny.


outoa muuten kun nyt ajattelen, noilla jotka sitä meille hokee on kehitysvammainen aikuinen poika. en ole kyllä huomannu, että se olisi heille jotenkin traaginen asia. vai mieltävätköhän he poikaansa sairaaksi tai siis että mitähän he sillä sairaalla tarkoittavat? ja jos he mieltävät oman poikansa sairaaksi niin miusta on ikävää, että he pojan kuullenkin sanovat tuota lausetta meille.

kiitos =)

 

Mä kans näen punaista kun sanotaan noin. Tai onhan se kaikkien vanhempien toive varmaankin että saisi terveen lapsen (kukapa sitä sairauksia toivoo) mutta mun mielestä pääasia on että sais lapsensa hengissä! Tuska on varmaankin ihan hirveä niillä jotka vauvansa menettää loppumetreillä ja muutenkin.

Itellä viimenen viikko ennen esikoisen syntymää oli hirveä! Mulla meni raskaus kaks viikkoa yli ja toisen viikon alussa kävin äitipolilla yliaikaiskontrollissa ja sovittiin että perjantaina käynnistetään jos ei itelleen synny. Näin sen koko viikon ihan hirveitä painajaisia ja toiveeni oli vain että kunhan hengissä syntyis!!

No alkuun meillä oli esikoisella down-epäily mikä sitten verikokeilla pois suljettiin. Normaali lapsi on. Keskimmäisellä oli ductus auki ja sitä seurattiin. Aika pian sulkeutuikin.

Nyt kuopus ikää 3,5kk sai dramaattisen alun elämälleen ja aika kysymysmerkkejä täynnä on vieläkin. Silmissä on verkkokalvon puutos ja sydämessä vikaa mikä tarkentuu lähipäivinä ja sen jatkoseuranta. Nyt kuitenkin aika lailla normaali vauva saanut olla eikä suurempaa vaivaa ole kummastakaan. Kontrolleja ja luultavasti leikkauskin edessä tulevaisuudessa mutta päivä kerrallaan.

Äärettömä rakkaita lapsia kaikki ja kaikki vastoinkäymiset opettaa että sitä liian herkästi pitää terveyttä itsestään selvyytenä.

Voimia kaikille erityislasten vanhemmille!

 

Me saatiin kokea valtavaa tukea ja myötäelämistä nuorimman lapsemme syntymän jälkeen kun silmäsairaus löydettiin, sitä alkuun epäiltiin että kasvaimet molemmissa ja lähdimme kiireellisenä helsinkiin. Sukulaisilta ja tutuilta tuli valtavasti yhteydenottoja ja "kannustusviestejä" joissa muistettiin meitä ja pientä. Meitä muistettiin monin tavoin ja huomattiin ettei olla yksin tämän asian kanssa. :heart:

 

Me saatiin kokea valtavaa tukea ja myötäelämistä nuorimman lapsemme syntymän jälkeen kun silmäsairaus löydettiin, sitä alkuun epäiltiin että kasvaimet molemmissa ja lähdimme kiireellisenä helsinkiin. Sukulaisilta ja tutuilta tuli valtavasti yhteydenottoja ja "kannustusviestejä" joissa muistettiin meitä ja pientä. Meitä muistettiin monin tavoin ja huomattiin ettei olla yksin tämän asian kanssa. :heart:

:heart: