Päivähoito-keskustelun innoittamana kysyisin

  • Viestiketjun aloittaja Lto ja äiti
  • Ensimmäinen viesti
Lto ja äiti
Hei,

Olen äiti ja työskentelen lastentarhanopettajana.

Ihmettelen suuresti tätä viimepäivien keskustelua alle 3-vuotiaan viemisestä hoitoon. Olen itse sitä mieltä, että päiväkoti ei ole paras hoitomuoto alle 3 -vuotiaalle lapselle. Mielestäni sitä nuoremmat pitäisi ehdottomasti hoitaa kotona tai jos erityinen syy (kerron alla omat mielipiteeni syistä) hoitoon viemistä vaatii niin perhepäivähoito on mielestäni paras vaihtoehto.

Ymmärrän hyvin, että elämässä tulee eteen sunnittelemattomia tilanteita joissa ei voikaan tehdä kuten etukäteen oli ajatellut. Esimerkiksi sairaus perheessä saattaa olla tilanne, jossa lapsi on pakko viedä hoitoon, jotta perheen toimeentulo turvataan toisen vanhemman ollessa töissä ja toisen sairaana.

Ymmärrän myös, että aina perheessä ei syystä tai toisesta ole kahta vanhempaa, jolloin toimeentulo on pakko hankkia jostakin eivätkä kaikki yh äidit/isät suostu nostamaan sosiaalietuuksia vaan haluavat tienata omat rahansa itse. Tosin mielestäni kyseessä on niin lyhyt aika lapsen elämää, että maksan mielelläni veroja sen vuoksi, että yh-äiti/tai isä voisi olla kotona lapsensa kanssa.

Se, mitä en ymmärrä on että kahden vanhemman taloudessä vedotaan siihen, että ei ole taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin. Itse jäin ja olimme tarkkaan laskeneet, että perheemme selviää toinen sierain vedenpinnan yläpuolella nuo vuodet ennen kuin annoimme lapsille mahdollisyyden syntyä. Siis kysyn ihan suoraan, miksi tehdä lapsi, jos ei ole halua tai rahaa hoitaa häntä itse??
 
  • Tykkää
Reactions: Aamuäree
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja Lto ja äiti;24839264:
Hei,

Olen äiti ja työskentelen lastentarhanopettajana.

Ihmettelen suuresti tätä viimepäivien keskustelua alle 3-vuotiaan viemisestä hoitoon. Olen itse sitä mieltä, että päiväkoti ei ole paras hoitomuoto alle 3 -vuotiaalle lapselle. Mielestäni sitä nuoremmat pitäisi ehdottomasti hoitaa kotona tai jos erityinen syy (kerron alla omat mielipiteeni syistä) hoitoon viemistä vaatii niin perhepäivähoito on mielestäni paras vaihtoehto.

Ymmärrän hyvin, että elämässä tulee eteen sunnittelemattomia tilanteita joissa ei voikaan tehdä kuten etukäteen oli ajatellut. Esimerkiksi sairaus perheessä saattaa olla tilanne, jossa lapsi on pakko viedä hoitoon, jotta perheen toimeentulo turvataan toisen vanhemman ollessa töissä ja toisen sairaana.

Ymmärrän myös, että aina perheessä ei syystä tai toisesta ole kahta vanhempaa, jolloin toimeentulo on pakko hankkia jostakin eivätkä kaikki yh äidit/isät suostu nostamaan sosiaalietuuksia vaan haluavat tienata omat rahansa itse. Tosin mielestäni kyseessä on niin lyhyt aika lapsen elämää, että maksan mielelläni veroja sen vuoksi, että yh-äiti/tai isä voisi olla kotona lapsensa kanssa.

Se, mitä en ymmärrä on että kahden vanhemman taloudessä vedotaan siihen, että ei ole taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin. Itse jäin ja olimme tarkkaan laskeneet, että perheemme selviää toinen sierain vedenpinnan yläpuolella nuo vuodet ennen kuin annoimme lapsille mahdollisyyden syntyä. Siis kysyn ihan suoraan, miksi tehdä lapsi, jos ei ole halua tai rahaa hoitaa häntä itse??
Musta on aina jotenkin niin huvittavaa näissä keskusteluissa kun kysellään miksi tehdään lapsi jos sitä ei hoideta ensimmäiset 3 vuotta kotona. Ihan niin kuin lapsen koko elämä olisi vain nuo ensimmäiset 3 vuotta. Ehkä joku on tehnyt lapsen ajatellen vaikka myös niitä seuraavia vuosikymmeniä?
 
"vieras"
Kaikki kahden aikuisen taloudetkaan ei halua nostaa tukia, vaan tienata omat rahansa itse. Ja kaikki kahden aikuisen taloudet eivät halua "selvitä toinen sierain veden yläpuolella", vaan elää ihan tavallista elämää. Varsinkin jos niitä lapsia hankkii enemmän kuin yhden ja ikäeroa tulee kolmisen vuotta (kaikki ei todellakaan voi itse valita lastensa ikäeroa), "nuo vuodet" kestää kyllä melkoisen pitkään.

Toisaalta ihmetyttää miksi joku tietoisesti noin mollaa omaa työpaikkaansa. Miksi te hoidatte hommanne noin huonosti että siellä on lapsilla paha olla?
 
"äiti"
Lapseni ovat olleet samalla pph:lla 1-vuotiaista aina eskariin asti ja juuri tämän hoitomuodon sekä todella ihanan pph:n ansiosta olen voinut tehdä työtä puhtaalla omalla tunnolla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lto ja äiti;24839264:
Se, mitä en ymmärrä on että kahden vanhemman taloudessä vedotaan siihen, että ei ole taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin. Itse jäin ja olimme tarkkaan laskeneet, että perheemme selviää toinen sierain vedenpinnan yläpuolella nuo vuodet ennen kuin annoimme lapsille mahdollisyyden syntyä. Siis kysyn ihan suoraan, miksi tehdä lapsi, jos ei ole halua tai rahaa hoitaa häntä itse??
Mä en halua elää "toinen sierain vedenpinnan yläpuolella". 1 pieni heilahdus taloudessa niin se nenänreikä on siel vedenpinnan alla. En jaksa sellasta stressiä.

Toi viimenen lause on jo niin typerä etten viitsi alentua edes vastaamaan..
 
meillä
Me emme vieneet lastamme pph:lle, koska kävimme tutustumassa useampaan ja kaikki hoitivat hommansa huonosti tai kohtalaisesti. Oltiin koko päivä täydessä vaipassa, ruokaa sai niukasti, pph oli jatkuvasti stressaantunut yms. Meidän tarhassa taas on uskomattomat hoitajat, kaikki rakastavat työtään ja kehuvat aina kovasti tyttöämme, pyytävät jatkuvasti jos haluamme muuttaa tai lisätä jotain heidän työhönsä yms.
 
valintansa tehnyt
En nyt jaksa selittää oman työhön menoni perusteita, mutta haluaisin mielipiteen päiväkotiin laittamisesta meidän tapauksessamme. Lapsi meni 2,5 v:nä päiväkotiin. Tiedän, että alle 3 v:lle suositellaan pph:ta, mutta seuraavista syistä päädyimme valitsemaan päiväkodin:
- Lapsemme pääsi pieneen päiväkotiin, jossa ei ole ihan yhtä suuret ryhmät kuin tavallisessa
- Pph:lta lapsi olisi joutunut tulevan muuttomme vuoksi vaihtamaan muualle, päiväkodissa hän voi pysyä samassa paikassa
- Työaikojemme puolesta pph:n uusi työaikalaki olisi aiheuttanut toisinaan hankaluuksia
- En halunnut, että lastani pompotetaan eri varahoitopaikkoihin pph:lta hänen lomiensa, sairaslomiensa ja ylityövapaidensa ajaksi, vaan toivoin saavani samana pysyvän hoitopaikan. (Lapsen päiväkoti on "aina" auki, eli loma-aikoina lapsi ei joudu vaihtamaan paikkaa ja hoitajat ovat pääasiassa samat.)

Mitä itse olisitte valinneet samassa tilanteessa? Meille painoi vaakakupissa enemmän lapsen mahdollisuus olla samassa paikassa ja ryhmässä eskariin saakka.
 
Kehitysvammainen esikoinen aloitti päivähoidon 1v10kk ikäisenä, kuntoutustarkoituksessa vaikka itse olin vielä kotona vauvan kanssa. Tämä vauvakin meni aikanaan hoitoon 1,5v ikäisenä vaikkei ollut mitään taloudellista tms pakkorakoa. Olin huolissani lapsen kehityksestä ja halusin hänet paitsi terveiden lasten seuraan, myös kokeneempien ihmisten silmien alle. Hän oppikin tuolla jo muutaman kuukauden päästä kävelemään, mutta muut huoleni saivat vain vahvistusta ja 3v ikäisenä hänellä todettiin lapsuusiän autismi.

Olen ollut valintoihini tyytyväinen, ymmärsivät muut niitä tai eivät. Ihan samoin kuin tällä hetkellä koen tekeväni oikean ratkaisun kun meinaan tarjota tälle kolmoselle sen kotihoidon sinne 3v ikään asti - vastoin ympäristön toimintamallia (ei asuta Suomessa).
 
hipsisi
En nyt jaksa selittää oman työhön menoni perusteita, mutta haluaisin mielipiteen päiväkotiin laittamisesta meidän tapauksessamme. Lapsi meni 2,5 v:nä päiväkotiin. Tiedän, että alle 3 v:lle suositellaan pph:ta, mutta seuraavista syistä päädyimme valitsemaan päiväkodin:
- Lapsemme pääsi pieneen päiväkotiin, jossa ei ole ihan yhtä suuret ryhmät kuin tavallisessa
- Pph:lta lapsi olisi joutunut tulevan muuttomme vuoksi vaihtamaan muualle, päiväkodissa hän voi pysyä samassa paikassa
- Työaikojemme puolesta pph:n uusi työaikalaki olisi aiheuttanut toisinaan hankaluuksia
- En halunnut, että lastani pompotetaan eri varahoitopaikkoihin pph:lta hänen lomiensa, sairaslomiensa ja ylityövapaidensa ajaksi, vaan toivoin saavani samana pysyvän hoitopaikan. (Lapsen päiväkoti on "aina" auki, eli loma-aikoina lapsi ei joudu vaihtamaan paikkaa ja hoitajat ovat pääasiassa samat.)

Mitä itse olisitte valinneet samassa tilanteessa? Meille painoi vaakakupissa enemmän lapsen mahdollisuus olla samassa paikassa ja ryhmässä eskariin saakka.
meillä myös työvuorot vaihtelevia joten pph ei tullut kyseeseen. samaten nuo lomat yms, kyllä se päiväkoti on tuttu ja turvallinen ympäristö. paljon kavereita saatu sieltä
 
äiti ja lto
[QUOTE="vieras";24839281] Toisaalta ihmetyttää miksi joku tietoisesti noin mollaa omaa työpaikkaansa. Miksi te hoidatte hommanne noin huonosti että siellä on lapsilla paha olla?[/QUOTE]

Hoidamme lapset niin hyvin kuin niillä resursseilla, jotka meille on päivähoitolaissa ja asetuksissa määritetty pystymme hoitamaan. Olemme läsnä ja annamme syliä niin paljon kuin ehdimme, ja se ei ole paljon se.

Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus joka tarkoittaa sitä, että kaikki lapset saavat päivähoitopaikan riippumatta siitä, mikä hoidon tarpeen syy on. Se ei tarkoita sitä, että minä henkilökohtaisesti olisin sitoutunut ymmärtämään ja hyväksymään vanhempien toiveen tuoda 10 kuukautta vanha vauva hakemaan virikkeitä 14 lapsen päivähoitoryhmään. Tehtäväni on myös keskustella vanhempien kanssa ja rehellisesti kertoa mitä päivähoito on ja mihin siellä riittää aikaa. tehtäväni on myös painokkaasti suositella kotihoitoa ja keskustella hoidontarpeen realistisuudesta ja auttaa hankkimaan apua kotiin sekä neuvoa mistä hakea taloudellista tukea. Jos yhdessä perheen kanssa käydyn keskustelun perusteella vanhemmat edelleen hakevat lapselleen hoitopaikkaa tehtäväni on suositella perhepäivähoitoa. Korostan kuitenkin, että vanhemmilla on oikeus valita lapselleen omastamielestään sopivin hoitomuoto.
 
"Äiti minäkin"
Mitäs jos välillä vaihdettais tän keskustelun tyylilajia myönteisemmäksi? Minusta päiväkodit ovat oivia paikkoja alle 3-vuotiaalle. Omani ovat aloittaneet puolentoista vuoden iässä päiväkodissa tai perhepäivähoidossa. Hienosti on mennyt ja lapset ovat oikeasti viihtyneet. (Voi sanoa jälkeenpäin, nyt ovat jo koululaisia.) Perhepäivähoito on ok välimuoto, mutta sitä ei kannattaisi suositella aina ja kaikille. Varsinkin varahoitosysteemistä olisi hyvä varoittaa. Jos on huono tuuri (pph tai hänen omat lapsensa usein sairaana), perhepäivähoitolapsi joutuu usein toiseen paikkaan (joko vieraalle pph:lle tai päiväkotiin) varahoitoon... Ylipäänsä minusta on paras kompromissi sellainen, että äiti tai isä tekee lyhennettyä työpäivää, jolloin lapsen hoitopäivät eivät ole liian pitkiä.
 
Lisään vielä että kuopuksen kohdalla tuo 3v kotihoito edellyttää sitä että hän kehittyy normaalisti. Mikäli kehitysviivettä tai autistisia piirteitä alkaa selkeästi näkyä, jaen hänelle päivähoitopaikkaa heti.
 
Noita perhepäivähoitajia ja päiväkoteja on monenlaisia. Itelläni oli aikoinaan ihana pph, mutta nämä mitä omille lapsilleni katsoin olivat aivat hirveitä. onneksi pääsivät ihanaan päiväkotiin ja tykkäävät olla siellä.
 
Noita perhepäivähoitajia ja päiväkoteja on monenlaisia. Itelläni oli aikoinaan ihana pph, mutta nämä mitä omille lapsilleni katsoin olivat aivat hirveitä. onneksi pääsivät ihanaan päiväkotiin ja tykkäävät olla siellä.
 
"Joku"
kanssa ihmettelen miksi noita pph:ta pidetään niin hyvinä..ei ne kaikki oikeesti ole.
Esikko oli aikoinaan pph:lla,ja hoitaja oli ihana,mutta täällä oman alueen hoitajat on a)vanhoja
b)hoitotyöhön kyllästyneitä
Päivittäin olen samassa puistossa hoitajien kanssa ja en halua lapsiani heille.
Esim.eivät koskaan laita lapsia vauvakeinuihin,kun jos ne siihen kerran pistää niin aina sitten ruikuttavat niihin enkä jaksa joka kerta niitä keinutella..sanoi yksi täti=(
Milloin on kenkä pois jalasta,lapsi karkuteilla,räkä rokkuu nilkoissa..ja tätit vaan juttelee keskenään.Pakkasella annettiin 1h yhden lapsen huutaa tunti vaunuissa ja kyyneleet jääty poskiin..kun en ota syliin kun siihenkin tottuu..aikansa se huutaa ja lopettaa=(
Tottakai on hyviä hoitajia varmasti heissäkin,mutta en vaan ymmärrä tätä pienet pph.lle..ei ole aina se paras vaihtoehto.Ja sitten kun sattuu oikein sairastava hoitaja niin lapset on päiväkodissa koko ajan varahoidossa.
Ite oon ihan kotiäitinä ollut jo vuosia,mutta vuoden päästä lapset lähtee päiväkotiin=)
 
Ei onneksi ole olemassa mitään kolmen vuoden kotihoitopakkoa, joka pitää sitoutua täyttämään ennen kun saa lapsia hankkia.

Minä en pysty luottamaan perhepäivähoitajiin ainakaan tällä hetkellä (en tiedä, muuttuuko mieli vaikka vuoden aikana tms), mutta lähipäiväkodin pienten ryhmä on minusta ihana ja heihin luotan täysin. Vien siis kolmannen beibini sinne noin 1-vuotiaana hoitoon, ja palaan joko suorittamaan opintoni loppuun ja sitten töihin, tai menen suoraan töihin. Ei ole halua eikä periaatteessa mahdollisuuttakaan jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi - ainakaan nyt en ajattele niin, sitä en tiedä että muuttuuko mieli ja/tai tilanne ennen kun asia tulee ajankohtaiseksi.
 
"Vilukissa"
...kaikista ei vain ole kotona pysyjiksi, ei vaikka taloudellisesti siihen pystyisivätkin. Mun mielestä on vain tervettä huomata itsestään, missä on oikeasti onnellinen. Miksi pitäisi olla onnettomana kotona hoitamassa lastaan, jos ei oikeasti siitä nauti? Ja lapsi sen kyllä vaistoaa...

Mulla on semmoinen perusluottamus kuitenkin siihen asiaan, että jokainen perhe, jokainen vanhempi on oikeasti ajan kanssa istahtanut alas ja tehnyt juuri omalle perheelleen sopivan ratkaisun, miten hoitaa lasta ja missä. Sen sijaan, että etusormi tanassa sohitaan ja tavalla tai toisella syyllistetään kuitenkin niistä ratkaisuista ei hyödytä ketään - päinvastoin, silloin pitäisi oppia ensinnäkin kunnioittamaan perheen sisäistä päätöstä sekä olemaan mahdollisesti kykyjensä mukaan tukena. Sitä - tukea - ei tässä maailmassa ikinä saa liikaa, ymmärryksestä puhumattakaan.
 
Mä olin aika järkyttynyt kun päikyn vanhempainillassa kuulin että meidän alueella, missä on tositosi paljon lapsiperheitä, työskentelee tasan yksi kunnallinen pph. Toki täälä on yksityisiä pph:ita joitain, mutta miten kukaan tohtii laittaa lapsensa yksityiselle pph:lle hoitoon ja luottaa siihen että kyllä se pph terveenä pysyy? Tai sitten niillä ihmisillä on tosi joustavat työajat tai hyvä tukiverkosto ympärillä että lapsen saa tarvittaessa hoitoon sukulaisille/ystäville.

Itse tosin olin hyvin pienestä saakka pph:lla hoidossa ja kohdalleni sattui aivan ihana vanhempi rouva hoitajaksi :heart:
Omat lapset ovat päiväkodissa (nuorempi alotti päiväkodissa n. 1½ vuotiaana). Kummankin lapsen ryhmässä on muutoma hoitaja jotka on olleet samat kokojan. Toivon että nämä samat hoitajat jatkaa edelleen ryhmissä että on muutoma hyvin tuttu täti vaikka toiset vaihtuisivatkin joskus. tosin meidän kunnassa onnyt syksyllä vakinaistettu paljon päiväkotien hoitohenkilökuntaa, joten ehkä ylipäätä vaihtuvuus hoitajissa vähenisi.
 
ulkonainen
Minustakin on kummallista etta paivakodeista puhutaan niin negatiiviseen savyyn, useimmilla lapsilla, pienillakin, siella on kivaa! Ihan varmasti.

Taalla Hollannissa on taysin toisenlainen suhtautuminen, eli yli-positiivinen paivakodin eduista, taalla tosiaan uskotaan etta lapsi on lahinna pilalla jos ei aloita paivahoitoa hyvin aikaisin, eli viimeistaan alle 6 kk. En tieda miten se sitten vaikuttaa, mutta tutkimuksienhan mukaan taalla kasvaa maailman onnellisimpia lapsia, ainakin omien havaintojeni mukaan he ovat hyvin sosiaalisia ja hyvakaytoksisia.

Suomi lienee ainoita maita maailmassa missa lapset hoidetaan kotona pitkaan?
 
"Poks"
Eniten näissä keskusteluissa harmittaa se, että aikuiset ihmiset - naiset! - ovat toistensa kimpussa sen sijaan, että yhdistäisivät voimansa ja toistensa syyttelyn ja oman kannan puolustelujen sijasta alkaisivat miettimään kuinka kehittää päivähoitoa. Näin ajaa lapsen etua. Toistensa nokittelemisella ei saa kuin pahan mielen ja ehkä oman kruunun kiillotettua.

Fakta on kuitenkin se, että suurin osa suomalaisista naisista lapsen saatuaan menee töihin ja jossain vaiheessa ja lapsi on laitettava hoitoon. Kolme ensimmäistä vuotta ovat tärkeitä, mutta ei kaikille vanhemmille syystä tai toisesta ole realistinen vaihtoehto olla sitä kotona. Sen sijaan, että yritetään kaikki väen vängällä ahtaa tähän patriarkaaliseen, mieselätteiseen perhemalliin, voitaisiin alkaa pitämään meteliä paremman päivähoidon puolesta. Palkkoja ja resursseja enemmän, ryhmäkoot pienemmiksi. Kuitenkin lto;n ammatti on yksi arvostetuimmista ammateista puheissa, mutta teot puuttuvat. Mikä voima on kaikissa äideissä ja isissä, jos yhdessä vaatisimme parempilaatuista hoitoa? Yhteiskunnalla ei ole varaa antaa kaikkien jäädä kotiin lapsia hoitamaan..

Mutta taitaa olla niin kuin itsellänikin, ruuhkavuodet vievät voimat ja energia menee arjen pyörittämiseen muutoksen ajamisen sijasta.
Mutta ehkä tulevaisuudessa, kunhan tästä alalle valmistun.

(omat lapseni ovat olleet ihanassa, pienessä pk:ssa 1 ja 3-vuotiaista)
 
"vieras"
Ei onneksi ole olemassa mitään kolmen vuoden kotihoitopakkoa, joka pitää sitoutua täyttämään ennen kun saa lapsia hankkia.

Minä en pysty luottamaan perhepäivähoitajiin ainakaan tällä hetkellä (en tiedä, muuttuuko mieli vaikka vuoden aikana tms), mutta lähipäiväkodin pienten ryhmä on minusta ihana ja heihin luotan täysin. Vien siis kolmannen beibini sinne noin 1-vuotiaana hoitoon, ja palaan joko suorittamaan opintoni loppuun ja sitten töihin, tai menen suoraan töihin. Ei ole halua eikä periaatteessa mahdollisuuttakaan jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi - ainakaan nyt en ajattele niin, sitä en tiedä että muuttuuko mieli ja/tai tilanne ennen kun asia tulee ajankohtaiseksi.
Ootko sä raskaana?! Onnea!
 
"minä"
Helppohan sinun on jäädä kotiin, kun olet tuollaisessa alipalkatussa naisvaltaisessa työssä. Teidän taloutenne tuskin on kovin pitkälle laskettu sinun tulojesi varaan edes silloin kun käyt töissä.
 
ulkonainen
[QUOTE="Poks";24839539]Eniten näissä keskusteluissa harmittaa se, että aikuiset ihmiset - naiset! - ovat toistensa kimpussa sen sijaan, että yhdistäisivät voimansa ja toistensa syyttelyn ja oman kannan puolustelujen sijasta alkaisivat miettimään kuinka kehittää päivähoitoa. Näin ajaa lapsen etua. Toistensa nokittelemisella ei saa kuin pahan mielen ja ehkä oman kruunun kiillotettua.

Fakta on kuitenkin se, että suurin osa suomalaisista naisista lapsen saatuaan menee töihin ja jossain vaiheessa ja lapsi on laitettava hoitoon. Kolme ensimmäistä vuotta ovat tärkeitä, mutta ei kaikille vanhemmille syystä tai toisesta ole realistinen vaihtoehto olla sitä kotona. Sen sijaan, että yritetään kaikki väen vängällä ahtaa tähän patriarkaaliseen, mieselätteiseen perhemalliin, voitaisiin alkaa pitämään meteliä paremman päivähoidon puolesta. Palkkoja ja resursseja enemmän, ryhmäkoot pienemmiksi. Kuitenkin lto;n ammatti on yksi arvostetuimmista ammateista puheissa, mutta teot puuttuvat. Mikä voima on kaikissa äideissä ja isissä, jos yhdessä vaatisimme parempilaatuista hoitoa? Yhteiskunnalla ei ole varaa antaa kaikkien jäädä kotiin lapsia hoitamaan..

Mutta taitaa olla niin kuin itsellänikin, ruuhkavuodet vievät voimat ja energia menee arjen pyörittämiseen muutoksen ajamisen sijasta.
Mutta ehkä tulevaisuudessa, kunhan tästä alalle valmistun.

(omat lapseni ovat olleet ihanassa, pienessä pk:ssa 1 ja 3-vuotiaista)[/QUOTE]

Minunkaan mielestani ratkaisu ei ole etta vanhemmat ovat poissa tyoelamasta monia vuosia. Osa-aikatyo mahdollisuuksia voidaan kehittaa ja paivahoidon tasoa parentaa. Kasittaakseni talla tavalla on tehty muissa pohjoismaissa, joissa harvemmin ollaan kotona kauemmin kuin se yksi vuosi.
 

Yhteistyössä