Todellakaan yleistää ei voi, mutta on totta että meitä aikuisia on hyvinkin erilaisia päiväkodissa. Osa tekee työtä siksi kun on pakko, ei siksi, että työ lasten parissa olisi se unelma tai edes työ josta pitää ja se voi sitten näkyä hyvinkin ikävällä tavalla asiakkaan eli lapsen kannalta.
Sitten olemme me jotka olemme haluanneet alalle, surkeasta palkasta huolimatta, vaikka työ on henkisesti välistä raskasta. Jaksamme iloita lapsen iloista, halailemme ja lohdutamme, jos maanmurhe mielen yllättää kesken leikin. Teemme työtä rakkaudella, rajoja lapselle asettaen, kunnioitamme pientä lasta ja torumme, jos siihen on aihetta. Päivään mahtuu paljon mahtavia hetkiä, välistä kiire yritti sanella toimintaa, mutta teimme nyt syksyllä päätöksen, että se heitetään roskakoriin, siinä on yksi asia mitä ei todellakaan tarvita päiväkodissa.
Oman lapseni kokemuksesta tiedän, että meidän hoitajien joukossa on myös ns. petoja! Ja miksi noin kauhea nimitys hoitajalle, no siksi, kun tämä kysyeinen ihminen oli lapselle julma, ilkeä ja ties mitä muuta kun luuli olevansa yksin lapsen kanssa. Näihin tilanteisiin oli muidenkin lapset kyseisen pedon kanssa joutuneet ja niistä en jaksa enään kertoa (olen kertonut n.3-2 vuotta sitten täällä ja siinä on riittävästi asiaa puitu). Sanon vain vanhemmat, jos lapsi jatkuvasti kotonakin huutaa ettei halua mennä päiväkotiin, saa yöllä kauhukohtauksia, tietyn aikuisen läsnäollessa takertuu enemmän kuin jos joku toinen olisi vastaanottamassa lasta päiväkodissa, niin kannattaa miettiä onko siellä kaikki ihan ok.
Asia on vaikea, koska muut hoitajat eivät todennäköisesti ole huomanneet mitään erikoista. Mutta itse oli kerran tilanteessa läsnä, jossa tämä hoitaja ei ollut huomannut minua ja samoin kävi myös yhden toisen perheen kohdalla. Eli näimme ja kuulimme mitä tapahtui, mutta kaikesta huolimatta asian eteenpäin vienti johtajalle ei tuottanut tilanteeseen mitään muutosta. Onneksi olimme siirtojonossa toiseen päiväkotiin ja sinne pääsimme lopulta. Lapseni kauhu päiväkotia kohtaan haihtui, yöt rauhoittuivat ja nauttii päiväkodissa olemisesta, mutta haluaa kyllä pitää vapaapäiviä, jos niitä on tarjolla.
Eli olkaa herkkiä kuuntelemaan lastanne, pelkästään joku jälki jossakin ei kerro yhtään mitään, koska lapsille sattuu ja tapahtuu päivän aikana muksahduksia, toiselle enemmän ja toiselle vähemmän. Mutta jos on selkeä muutos lapsen käytöksessä, niin silloin kannaattaa miettiä voisiko päiväkodin arjessa olla jotakin joka sen voisi aiheuttaa.
Oikeasti koin silloin oman lapseni kohdalla todella pahan järkytyksen, kun tajusin olleeni todella sinisilmäine! Olin todella järkyttynyt, miten joku voi olla 1-3 vuotiaille niin julma! Nyt jos joku kertoo minulle lapsena itkuisuudesta hoidossa niin ensin kysyn onko vasta aloittanut (koska itkuisuus voi olla myöskin sitä) Kerron myös kokemani ja sitä on monen lähes mahdotonta uskoa todeksi. Niin ja sekin kannattaa ymmärtää, että alalle sopimattomia henkilöitä on myös perhepäivähoitajina, ei todellakaan vain päiväkodissa!
Mutta muistakaa, että päiväkodit voivat olla parhaimmillaan loistavia päivähoitopaikkoja ja monesti se miten lapsi aamulla jää hoitoon on aika luotettava mittari kertomaan onko lapsella turavallinen olo jäädä sinne. Toki voi olla huono aamu/kausi ja mutta noin yleensä miten jää.
Itse rakastan työtäni ja lapsiani ryhmässä, itku tulee silmään, kun lapsi muuttaa muualle tai vaihtaa kavaessaan ryhmää tai lähtee kouluntielle.