Pahin loukkaus jonka olet saanut?

Äidin suusta kuullut totuudet;
Olin huora kun sain antibioottikuurin jälkeen alapäähän hiivan. Olin huono ja idioootti kun sain esim. 9 + matematiikan kokeesta. Olin läski rintainen kun rinnat kasvoivat C-kuppi kokoon. Tappaa minut pitäisi ja puukon kanssa juoksi perässäni. Onhan näitä.

Mikä sairaus saa tuollaista aikaan. Ei ole tervettä.

 

hmm.. isä sano lutkaks ko olin 13v ,mies sano vitun huoraks usein ko EN halunnut pukeutua kuin huora ja laittaa minimini hametta ja 20cm reisisaappaita kauppaan..ja kuolla käskeminen ja tissittömäks haukkuminen... (enkä siis oo mikään jakorasia.. ) + paaaljon muita..

 

Ex sanoi eron yhteydessä, että ero johtuu siitä, etten ollut synnytyksen jälkeen laihtunut niihin mittoihin mitä olin kun tavattiin, eikä vartaloni ole timmi. Ja juu, vei itsetunnon oikeastaan olemattomiin, tosta n. 3 vuotta ja nyt vasta alan uskoa ihteeni.

 

Äidin suusta kuullut totuudet;
Olin huora kun sain antibioottikuurin jälkeen alapäähän hiivan. Olin huono ja idioootti kun sain esim. 9 + matematiikan kokeesta. Olin läski rintainen kun rinnat kasvoivat C-kuppi kokoon. Tappaa minut pitäisi ja puukon kanssa juoksi perässäni. Onhan näitä.

Mikä sairaus saa tuollaista aikaan. Ei ole tervettä.

Mielenterveysongelmat ja alkoholismi.

 

Parhaimpia on äidin, vittupäät ja kusipäät, lehmät, idiootit sun muut. Mut kaikista kivointa oli kun olin oikeasti perheen "kiltein lapsi" niin sain huudot aina kun se dokas ja usein. Teki niin tai näin niin aina oli väärinpäin. Isältä (siltä vanhalta juopolta, jota en enää isäksi tunnusta) tuli hyvä joulun toivotus, "vedä vaikka ranteet auki"... Mukavaa joo. vuosia oon terapiassa käynyt ja vieläkin möröt seuraa. Kumpikaan vanhemmista ei myönnä, eikä ikinä tuu myöntämään tehneensä mitään väärin. Pitänyt vain turpakiinni kuunnella ja niellä.
Mukavaa oli myös se kun kävin ala-ikäisenä kysymässä sossusta itse, pääsisinkö lastarille tai jonnekkin. Vastattiin ett voisitko punkata vaikka jollain kaverilla. Maaseudulla meno on vähän toista. Kaikki tietää mut kukaan ei puutu.
Nyt on ihana mies itsellä, mut jatkuvasti nuo varjostaa, kun ei osaa luottaa vaikka kuinka yrittää. Aina kyseenalaistaa kaikki hyvät sanotut asiat, eikä ymmärrä tai usko että se voi olla totta. Siitä kärsii molemmat osapuolet. Kun on lapsuus ja nuoruus iskostettu päähän kuinka huono on.
Vaikea sitä on itselleen hokea toista kokoajan. Varsinkaan kun en halua muuttua äidiksi, joka on täydellinen, ei tee virheitä eikä ikinä myönnä olevansa väärässä, vaikka se todistettaisiin konkreettisesti.

Tän varmasti ymmärtää paremmin ne tyypit joilla on jonkinlaista kokemusta.
Koko elämäni olen toivonut, että olisin syntynyt ihan tavalliseen tylsään perheeseen. Ei väliä köyhään eli rikkaaseen vaan TYLSÄÄN ja TURVALLISEEN.

 

Asuessani hometalossa kukaan ei uskonut oireideni syyksi hometta. Lääkäri, isännöitsijä, sukulaiset yms. kaikki antoivat ymmärtää että mulla on vaan päässä vikaa... se loukkasi, kun olisi todella tarvinnut tukea terveyden mentyä ja kukaan ei ottanut vakavasti, jäin täysin yksin.

 

Mun veli on kyynisyyden huipentuma. Hänen kanssaan on raskasta viettää aikaa saman katon alla, koska saan jatkuvasti kuulla ivallisia loukkauksia. Huumorilla kai ne pitäisi ottaa, koska tiedän, että kyllä hän sisimmässään pitää minusta edes jollakin tasolla. Ei vain osaa sanoa sitä ääneen.

Eräskin päivä oli puhe lasten hankinnasta ja perheen perustamisesta. Tämä sitten letkautti, että "jos sinä ikinä hankit lapsia, niin ne otetaan varmasti huostaan!" Onneksi edes meidän äiti sai hyvät naurut kommentista.

 

Olimme olleet naimisissa joitain vuosia. Sitten menimme mieheni vanhemmille kylään maalle. Anoppi sanoi, että olin lihonut. Siihen mieheni, että kai sitä lihoo, jos on raskaana. Siihen anoppi : " Vielähän ne mahotkin lehmät lypsää. "

 

Mun äitini kun sai kuulla että odotin toista lasta: Pettikö teillä ehkäsy?
Exä haukku huoraks, rumaks, idiootiks, paras oli tää ruma lihava kääpiönainen (oon vaan 151 pitkä)

 

paras(entinen) kaverini sanoin minulle esikoisestani kun (esikoiseni oli mahassani) olimme meillä että tuskin se elää ees yksi vuotiaaksi kun tapat sen tai sille tapahtuu jotain että se kuolee. ja veljeni sanoi raskausaikana vielä että jäisitpä rekan alle.
paras (entinen) kaverini jätti tulematta häihini, koska hänellä oli tärkeämpää menoa.

 

'Miten sulla VOI olla poikakaveri, kun sulla ei oo edes tissejä.....'

Tokaisijana ammattikoulun asuntolan Dolly Parton.

Tokaisin, että jos se tisseistä kiinni olis niin sussahan se ilmiselvästi roikkuis....
Ja paukautin oven perässäni kiinni

 

Veli kerran humalassa haukkui huonoksi äidiksi, huonoksi vaimoksi miehelleni, huonoksi koiranomistajaksi ja lopuksi huusi suoraa huutoa vitun huoraa, oot huora tajuutko, vittu huora siskona hyi saatana. Et ole enää mun sisko.

Se oli kieltämättä aika kamalaa. Ja kaikki kateuden vuoksi. Minulla menee hyvin, hällä ei. Äitini mukaan veli on pitkään puhunut katkerana tuosta asiasta. Perkelettäkö sitten ryssii asioitaan kokoajan. Hoitaisi hommansa niin menisi paremmin.

 

Veli kerran humalassa haukkui huonoksi äidiksi, huonoksi vaimoksi miehelleni, huonoksi koiranomistajaksi ja lopuksi huusi suoraa huutoa vitun huoraa, oot huora tajuutko, vittu huora siskona hyi saatana. Et ole enää mun sisko.

Se oli kieltämättä aika kamalaa. Ja kaikki kateuden vuoksi. Minulla menee hyvin, hällä ei. Äitini mukaan veli on pitkään puhunut katkerana tuosta asiasta. Perkelettäkö sitten ryssii asioitaan kokoajan. Hoitaisi hommansa niin menisi paremmin.

Juu ja äitini tiuski ja huusi humalassa minulle että miksi pilaan elämäni, kun kerroin hänelle odottavani toista lasta. Alkoi mauhoa minulle kuinka kamalaa minun ja veljeni kanssa oli ja että olisi pitänyt jättää lapset kokonaan tekemättä... Oli niin humalassa ettei tajunnut mille se minusta kuulosti. Se loukkasi.

 

Eräs aasiakas epäili varkaaksi. Ja toinen aasiakas haukkui huonoksi työntekijäksi.

 

Anoppi sanoi minulle riidan aikana et "hyvä ettei minun nimeä ole missään papereissa et en saa mieheltäni mitään. (olemme avoliitossa ja mieheni omistaa talon yksin)

 

Niitä on paljon. Sylkemiset, hakkaamiset, huorittelut, ym.

 

Pari kaveria kännissä laittoi yhdessä viestin, että syöpäpotilaat kuolevat ennemmin tai myöhemmin.

Helvetin kivaa syövän sairastaneelle ihmiselle. Vaikka tuossa olikin takkua ennen tuota, mutta jotakin rajaa kuitenkin.

Ja muutko eivät sitten kuole? Nyt on kavereilla taas välähtänyt...

 

Varmasti onkin, mutta kannattaa myös miettiä minkälaisen parisuhteen mallin niille lapsilleen antaa...

Millaisen parisuhteen mallin antaa etsimällä koko ikänsä sitä täydellistä valkoisella ratsulla saapuvaa prinssiä? Suomeksi sanottuna kokeilemalla (lue naimalla) kaikkea mahdollista ihan varmuuden vuoksi...

 

Ex sanoi eron yhteydessä, että ero johtuu siitä, etten ollut synnytyksen jälkeen laihtunut niihin mittoihin mitä olin kun tavattiin, eikä vartaloni ole timmi. Ja juu, vei itsetunnon oikeastaan olemattomiin, tosta n. 3 vuotta ja nyt vasta alan uskoa ihteeni.

Miten törkee paskakasa.
Mun mies ei kannusta mua edes laihduttamaan, vaikka mulla on nyt +20kg ja tiedän et vielä jokunen vuos sitten se ei oo oikeesti kattonutkaan kun niitä enempi nättejä muijia. Ja varmaan pari vuotta sitten sanokin, ettei kai susta ihan tollanen tulis, osoittaen jotain joka on nyt kokoiseni. Se sanoo etten oo sen mielestä muuttunu mihkään vaikka ostan nyt big girls kuteita. Ennen ostin kuitenkin 36-38 kokoja.

Mut kai sä tiedätkin jo, että se on ollu yks sanoinkuvailematon idiootti koko äijä ja kaikilla menee oma aikansa synnytyksestä palautumisessa, laihtumisessa yleisesti ottaen? Kaikkien kropat on erillaisia ja monilla äideillä ei oo aikaa joka päivä treenata muutamaa tuntia, etenkin jos isä on töissä ja talossa on tissitettävän/pullotettavan lisäksi muita lapsia...

 

hmm.. mua eniten on päässyt satuttamaan se, että isäni, äitini ja sisareni jakaa sympatiaa narsistiexälleni ja sen tuoreelle vaimolle, joka panettelee minun vanhemmuutta. Meillä on sen kanssa todella huonot välit, jotka ei kyllä johdu tarkemmin pohdiskeltuani mistään muusta kuin siitä, että nainen haluaa sairaalloisesti olla äiti ja ja koittaa kaikin tavoin savustaa oikeaa äiti pois. Exä vihjasi ettei ole ihan helppoa saada omia lapsia.

Tilanne oli oikeastaan jopa hyvä kunnes minun ja uuden mieheni vauva ilmotti tulostaan: alkuraskaudesta exän vaimo soitti minulle ja kertoi itkukurkussa miten pahasti exä on sitä nyt kohdellu ja meinas että lähtee menemään ja pyys sanoo heipat lapsille, kun ei aijo enään olla exän taoi niiden kaa tekemisissä. n. 10kk sen jälkeen sättii minua netissä huonoksi kasvattajaksi ja pitää hyvänä kun on exän kaa niin hyvä vanhempi. Ei varmaan tarvitse kertoa, että jos rouva olisi lasteni äiti, suurinpiirtein ala-asteella olisi synnytyksen hoitanut...

Huonot välit sinne ja siinä tulevat loukkaukset sattuu eniten. Olen vihainen ja raivona, mutta kun istun alas ja mietin, en oikeastaan voi kun pyytää anteeksi omaa suuttumistani, sillä juuri ja juuri aikuisena ja minun rakkaan exäni tempauksien kanssa ei oikeasti ole helppoa isossa perheessä.

Exän huorittelu työpaikalla on ollut yksi suurimmista nolauksista ja toisinaan ystäväni joskus miettii miksen lataa täyttä lastia sille "saatpa kokea miltä tuntuu oikeasti paska fiilis". Oon kai vähän liian kiltti piru toisinaan.

 

Onhan noita ehtinyt tulemaan elämän aikana:

- silloinen ystäväni haukkui minua monivammaiseksi (sairastin reumaa & diabetesta), sillä hetkellä jouduin käyttämään keppejä, että pystyin kävelemään & käymään koulussa
- poikaystäväni poti jotain alemmuuskompleksia ja lateli sitten kaikkea älytöntä niskaani. Ei tuntunut mukavalta sekään
- iltapukujuhlissa eräskin neiti tuli ja tallon korkkarilla jalkapöydälleni - sain kuulemma liikaa huomiota (noh, olemalla ystävällinen saa enempi kuin sillä, että kävelee nenä pystyssä pitkin maisemia)
...

Hitot noista, parempi on kun itse tietää, missä mennään. Niin voi vaikka käyttää aikansa sen reuman paranteluun, jne.

 

Pahin loukkaus oli fyysinen poikaystävältä. Joka olikin sen teon jälkeen samantien ex.

 

Exä sanoi mulle, että "Marjalla oli hyvä pillu ja paremmat tissit kuin sulla!" Marja siis exän entinen. Jep, tuntui tosi hyvältä. Ymmärrän kyllä nykyään, että kyseessä oli miehen oma heikko itsetunto jota muhun heijasti.

 

Kun oma isä haukkui huoraksi

Kun äiti sanoi, ettei rakastanut minua kun synnyin (ois pitäny vaan omana tietonaan, vaikka eipä sillä että minusta olisi koskaan tuntunut että minua rakastetaan) tai kun äiti löi minulle luurin korvaan kun kerroin olevani raskaana

Kun jätetätään tekstiviestillä keskellä yötä, kännissä. Eikä tämän jälkeen vastata edes puhelimeen tai tekstiviesteihin, ikinä.

Kun exäni vaihtoi "lennosta" minut seksialan ammattilaiseen eli petti ja muutti liukkaimmille vesille yks kaks yllättäen.

Kun exäni sanoi minusta tulevan lasten hakkaaja tms ja oltiin just jännätty alkaako mun menkat vai pitääkö hakee raskaustesti... onneksi ne menkat siis ehti alkaa samana aamuna ennen tuota haukkumis-episodia.

Lukuisat siskoni mollaukset ja väheksymiset, hyvänä esimerkkinä kauan sitten ostin hänelle joululahjaksi toisenlaisen lahjan, oisko ollu vuohi tms. jonnekin kehitysmaahan ja tästä tietty meni postissa kortti siskolleni aatonaattona. Tyytyväisenä sisko pisti "lahjakortin" pakettiin ja antoi appiukollensa joululahjaksi.

Onhan noita, enkä edes tiedä mikä on pahin, mutta aika paska itsetunto on nykyisin :/

 

Pahimmalta tuntuu oman äitin suusta tulleet vähättelyt. Puhui usein musta kavereilleen yläasteikäsenä niinku en olis kuullu, "ei tosta varmaan mitään tuu ja tuskin se lukioon edes pääsee" "meille ei varmaan ikinä mitään häitä tuu tolla ulkonäöllä" "ei tarvi meillä mistään ehkäisystä puhua ku pojat juoksee karkuun jo pelkästä näkemisestä saati sitten jos avaa suunsa". Sit ku esittelin ekan poikaystävän niin "en olis kyllä ikinä uskonu et löydät ketään". Aina olin liian lihava tai liian laiha tai liian tyhmä tai liian uppoutunu opiskelemiseen. Joskus ku katoin lukiokuvaa missä olin oikeesti nätti nuori tyttö niin ihmettelin miten paljon tommonen vähättely vaikuttaa koska tunsin itseni tosi rumaks ja suorastaan vastenmieliseksi. Onneks mulle on sattunut elämään muutama tositosi ihana ihminen jonka ansiosta/kannustuksesta oon päässyt etenemään elämässäni ja oon opetellut uskomaan itseeni. Mulla on myös ihana perhe ja teen kaikkeni etten muserra samoin läheisteni itsetuntoa.