Pahinta/tyhmintä mitä ootte km:n jälkeen kuulleet?

Mulla keskeytyi raskaus syyskuussa 2010 ja silloin oli viikkoja jo 19+4. Ehdottomasti loukkaavimmat kommentit oli, kun keskenmenoa verrattiin mun sukulaisen tekemään aborttiin 18+ viikoilla lapsen vammaisuuden takia. Mulla kuitenkaan ei ollut mitään mahdollisuutta päättää lapsen kohtalosta, kuten hänellä oli.

Nyt sit viime viikolla mulla keskeytyi raskaus viikoilla 12+4 ja oma äitini oli mun mieheltä kysellyt, että miksi te näin paljon lapsia teette, ja että yritänkö mä vaan vältellä töihinmenoa?!!!

Uskomatonta, miten toiset ei osaa yhtään ajatella, mitä kommentteja suustaan päästelevät!

 

Se oli varhainen KM. Vasta ehtinyt pari viikkoa iloita salaa muilta plussasta. Miehelle se on tietysti etäisempi asia, pelkkä viiva tikussa, eikä hän kokenut sitä ällöttävää tyhjentymis vuotoa...
KM alkoi sunnuntaina, sitä itkin ja kaikki tuntui niin pahalta, koska tämän raskauden alkuunsaaminen oli todella vaikeaa ja mahdollisuus uudesta raskaudesta on todella minimaalinen. Itkeskelin useampana iltana niitä klönttejä vuotaessani.
Mies oli sitten heti keskiviikkona lähdössä reilun viikon työmatkalle ja pyysin häntä jäämään kotiin. Sanoin, että eikö tässä jo ole tarpeeksi painava syy jäädä kotiin ja kyllä joku muu voi hoitaa sen homman. Hän vastasi, että "Mitä minä sanoisin työpaikalla syyksi? Sanoisinko, että tyttöystävällä on mielenterveysongelma? Minun mielestäni sinä ylireagoit" Ja asiasta ei enempää puhuttu, mutta luoja miten se satutti. Harkitsin jo vakaasti suhteen päättämistä. Yritän nyt vain ymmärtää, että raskaus oli hänelle niin etäinen ja abstrakti asia. Suututtaa vieläkin, monen kuukauden jälkeen.

 

Kerroin pomolle keskenmenosta, hän vastasi
"NO voi kauheeta, hyvä silti ettei mun tarvi sun tilalle hankkia sijaista"
(kun en siis jääkään äippälomalle)

 

Mä oon ihan mielenkiinnosta lukenut tätä ketjua, mutta sun teksti oli eka mikä sai mullekkin kyynelleet silmiin. Mä en ole edes raskaana vielä, mutta pelottaa keskenmeno ja ihmisten reaktio siihen ihan kamalasti. Sullakin ensimmäinen raskaus ja sitte tulee tommonen Voimia, kyllä te saatte sen vielä loppuun asti

 

keskeytetty raskaus rv 22+3,synnytin enkeli tytön,synnytys kesti melkein 30 tuntia. saatiin sitten tytöstä kuva muistoksi kotiin,mummut ja ukit halusi nähdä kuvan mielellään,mutta siskoni jolla oli tuolloin 8kk poika,sanoi " en halua nähä kuolleiden vauvojen kuvia,koska minulla on itselläni on elävä vauva." se tuntui niin pahalle! mieheni suuttui eikä ole vieläkään väleissä siskoni kanssa vaikka tästä on 2,5 vuotta. Lääkäri sanoi jälkitarkastuksessa että "uudestaan vaan yrittämään,vuoden sisällä olette taas täällä iloisemmissa merkeissä" no ei ihan menny niin..ei edelleenkään lasta..
anoppini kuvitteli että kyseessä "normi" keskenmeno (verta ja klönttejä) suhtautui asiaan että"jumala pitää teistä kyllä huolen että saatte lapsen" hyvinpä piti tässäkin tapauksessa!! ja meillä on jo lapsi,tosin ei täällä meidän kanssa,mutta hän on esikoisemme. tätäkään monet ei käsitä.
ja juuri näitä "kyllä te vielä onnistutte" "joko olet päässyt yli siitä" "voit sentään tulla raskaaksi" kommentteja on myös riittänyt,tosin yli 5 vuoden yrityksen jälkeen onneksi harvenemaan päin,toinen mikä ärsyttää on se kun kukaan ei kysy miten menee ja ylipäänsä puhumattomuus ja kyyräily.

 

Rv 11 todettiin sikiön kuolleen kohtuun. Tuolloin, emme olleet kertoneet vielä raskaudesta kenellekään, kun halusimme odottaa "maagiset" 12 vkoa. Tehtiin lääkkeellinen tyhjennys ja kolmen vkon kuluttua kontrollissa huomattiin, että sikiö on edelleen kohdussa. Jouduin kaavintaan ja kun palasin töihin yhteensä n. parin vkon sairaslomalta työkaverini (n.50-v nainen) kysyi minulta, että "oot ollu sairaslomalla?" "Joo." "Et suinkaan sä vaan oo raskaana?" ja hihitti makeasti päälle. Sillon teki mieli tintata sitä samantien lättyyn ja vastata "joo en oo, enää.." Jätin kuitenkin vastauksestani tuon viimeisen sanan pois..

 

Keskeytynyt keskenmeno, johon siis lääkkeet jouduin ottamaan, tämän kuultua "kaveri" kysyi, että tuntuuko musta siltä, et tein oikein kun otin ne lääkkeet? :headwall:

 

Mulla oli keskeytynyt keskenmeno joka oli todettu yksityisellä ultrassa. Soitin sitten neuvolaan peruakseni aikani. Kerroin, että olin käynyt yksityisellä ja että olin sitten menossa tyhjennykseen. En tiiä ymmärsikö neuvolantäti jotain väärin vai mikä hänen ongelmansa oli, mutta kommentoi minulle, että "niin, ei sitten ollut oikea raskaus". Täh?!

 

Mun mummoni töksäytti mulle, että et sitten älynny aborttia tehdä/ottaa katumuspilleriä? Se ei tienny mun raskaudesta ensinkään, kun vasta sit kun se meni kesken; alko meinaan tapahtuun sopivasti siellä kyläillessäni.. Niin ja olin 21v tuollon, en ihan hirmu nuorikaan edes.

 

Synnytin 3 viikkoa sitten enkelitytön rv 19+3 ja tulen olemaan vielä kolme viikkoa poissa töistä. Naapurin-rouva totesi ykskantaan "voi herranen aika mitä sairauslomia! Mulla on kyllä sulle hommia, voit vaikka pestä meidän ikkunat!".

En tiedä miksi piti mennä edes vastaamaan kun kyseli vointia...

 

Mä sain ekan keskenmenoni niin etten edes tiennyt olevani raskaana: olin töissä kun alkoi hirveät vatsakivut ja hetken päästä tunsin kuinka verta alkoi tulla oikein urakalla. Lähdin töistä suoraan päivystykseen jossa keskenmeno todettiin. Olin todella järkyttynyt vaikka viikkoja oli ilmesen vähän ja kun soitin päivystyksestä silloiselle avomiehelleni diagnoosin jälkeen ja pyysin häntä tulemaan minua metroasemalle vastaan, vastaus oli että hän oli juuri avannut oluen eikä halunnut että se väljähtää!!!!! Suutuin niin että menin muutamaksi päiväksi äidilleni suremaan ja puhumaan tapahtuneesta. Miehen soittaessa löin luurin korvaan. Kun vihdoin menin kotiin, mies ihmetteli suureen ääneen että miksi olen niin järkyttynyt "eihän me sitä kuitenkaan oltais pidetty"!! Oli kyllä totta että raskaus oli vahinko mutta todellakin olisin lapsen pitänyt vaikka mies olisi mitä sanonut ja olin jo aiemmin sanonut miehelle että jos ilman kortsua mennään (mies hyvin nihkeästi sitä suostui käyttämään ja minulle ei meinannut millään löytyä sopivia pillereitä) ja raskaaksi tulen niin abortti ei ole vaihtoehto.. Onneksi suhde ko. itsekkään ku**pään kanssa on vain huono muisto enää..

 

Raskauteni todettiin tuulimunaksi ja myöhemmin puhuin tuttavani (tiesi tästä kärsimyksestä) kanssa niitä näitä ja mainitsin sivulauseessa jotain tyyliin "silloin kun olin raskaana" tms. Tähän tuttava tokaisi, että "ethän se edes ollu raskaana." Viittasi ilmeisesti tuulimunaan. Kehtasi vielä alkaa inttään vastaan, kun hämilläni totesin, että olinhan mä raskaana viikkotolkulla, vaikka kyseessä olikin tuulimunaRASKAUS. Miksipä muuten raskaustestit plussaa, kohtua olisi pitänyt tyhjentää yms. yms. Raskaus se on tuulimunaraskauskin, vaikka sikiötä en koskaan saanut nähdäkään ja kipeää se menetys teki silti.

 

Jotenkin alkanut tympimään vähän kaikki kommentit keskenmenoihin liittyen. Ensimmäisessä pahin kommentti oli ehkä se, että se nyt on ihan normaalia. Näin jälkikäteen se tuntuu pahalta. Toki tiedän, että on normaalia. Ja nyt toisen km:n jälkeen yleistä on se, että tiedätte kuitenkin että pystyt tulee raskaaksi. Siis mitä se lohduttaa?
Kyllä mä tajuan että näillä kommenteilla koitetaan lohduttaa mutta ehkä parasta ois sanoa vaan että olen pahoillani.
Onhan teillä jo yks, onneks tuut ees raskaaksi, sehän oli vielä niin alussa..ihan kaikkea sitä on kuullut. Samantien vaan uutta, toi on NIIN normaalia että menee kesken. Tää normaali-kommentti semmoselta ihmiseltä jolta ei ole menny kesken tuntuu ehkä pahimmalta

 

Minulla todettiin kohdunulkoinen raskaus kolme vuotta sitten ja silloin kun sain lääkkeen siihen niin lääkäri vain totesi minulle (olin todella itkuinen jo silloin) että "Onhan sinulla kuitenkin mies."... Ajattelin sieltä pois lähtiessäni että mitenkähän se nyt oikein auttaa että minulla on mies kun juuri menetimme meidän "vauvan"..

 

Pari päivää km:n jälkeen kävin lääkärissä kovien kipujen ja vuodon takia. Otettiin verikokeita ja lääkäri totes et testit näytti, että raskaushormonia on vielä runsaasti veressä näkyvissä, mutta kaikki on tullut ulos..
No, viikko km:n jälkeen menin uudestaan lääkäriin, minut vastaanotti nuori mies.
Yhtäkkiä hän alkoi väittää etten ole saanut keskenmenoa, olen vain valehdellut lääkäreille. Käskin katsoa testien tulokset. Tuumas vain, että testit valehtelevat.
Nousin tuolista melko nopeaa ja huusin miehelle, että toivottavasti kukaan muu km:n saanut äiti ei koskaan kuule tälläista ja lähdin itkien pois. Tein kyllä myös jämerän valituksen tästä lääkäristä!

Millanen lääkäri kehtaa väittää, että ihminen valehtelee tälläisesta asiasta???

 

Ihan nyt mielenkiinnosta kysyn, että mikä olisi hyvä vastaus siihen kun kuulee jonkun saaneen keskenmenon? Ystäväni luuli saaneensa keskenmenon kun odotti lastaan ja sanoin siihen muistaakseni jotain "ai kamala, koitahan nyt jaksella, joskus tapahtuu tällaista eikä se ole sinun vikasi, että noin kävi". Totesin tietysti myös, ett voi soittaa jos tulee sellainen olo, että kaipaa juttuseuraa. Oliko tuo sanomani huonosti sanottu? Itse en tiedä kun ei ole sattunut omalle kohdalle. Monet noista kommenteista, jotka ovat teitä loukanneet, ovat sellaisia, että voisin itse ajattelematta sanoakin.. :/ Jaksamista teille kaikille, jotka olette käyneet läpi keskenmenon!

 

"Se (keskenmeno) oli varmaan helpotus"

Sanoja ei tarkoittanut pahalla, olinhan nuori. Mutta lapsi oli niin toivottu kuin voi olla. En muista mitä vastasin, varmaan "se oli kamalinta mitä mulle on koskaan tapahtunu" tai vastaavaa.

 

Mulla kauheinta se, kun keskenmenon jälkeen uudelleen raskauduttuani mieheni ja hänen sukulaiset ovat ajatelleet ja puhuvat raskaudestani tyyliin "nyt kun olet EHKÄ-raskaana" Eikös nainen ole joko raskaana tai ei?

T msmyway ja myygeli "EHKÄ-maha" rv34+3

 

Anopin suusta, kun mies pyysi häntä olemaan lapsen vahtina sen aikaa kun olen sairaalassa aloittamassa tyhjennystä; " Herranjumala, mitä te enää niitä lapsia teette" ja heti perään; " Kissoilla ei ole kunnon ruokaa"
Ja kun palasin kotiin, kysyi samantein saako hän lähteä..
Ei pahoitteluja, ei mitään.. Ei edes pojallensa

 

vuosia sitten synnytin pienen enkelityttömme rv 25 ja tuolloin raskaana oleva ystäväni sanoi minulle, että "no, ainakin SÄ pääset nyt bilettään"!!! Just, ihan niinkuin olisi ollut ihan ensimmäinen ajatus oman lapsen menettämisen jälkeen päästä/lähteä bilettään!!!

 

Mä oon saanu vähän vastaavan laisii kommentteja "kyl se siitä, kohta sul on jo uus masuasukas", mut mä koen sen et sit ku on uus tulossa ni enkelivauvat voikin unohtaa. Loukkaavaa vaik tiedänkin et sanoja ei loukata tahtonutkaan.

 

Itse sain neuvolassa aika törkeää kommenttia. Olen nuori, parikymppinen ja raskaus oli vahinko. Kuitenkin loppujen lopuksi erittäin toivottu. Päättyi kuitenkin keskeytyneeseen keskenmenoon (rv9) joka huomattiin vasta kun viikkoja olisi pitänyt olla 11+5. Kukaan ei sanonut yhtään lohduttavaa sanaa, ainoa mitä neuvolasta ja lääkäristä sain kuulla ole, että "ehkä se nyt kuitenkin oli ihan hyvä että näin kävi, vai mitä? Yritätte sitten joskus uudestaan.." Siis ei noin voi kenellekkään sanoa edes! Loukkaannuin kyllä todella paljon... Nyt uusi raskaus alkanut, mutta oireet loppuivat taas seinään. Parin viikon päästä ultra, mutta osaan jo odottaa että taas mennyt kesken.. Sen vaan jotenkin vaistoaa..

 

Minulla on aiemmat (kolme) keskenmenoa menneet kaikki 9 viikolla kesken.
Tänään alkoi vuotamaan neljäs keskenmenoni, eikä viikkoja ollut kun "vasta" 5. Kun keskenmenosta mainitsin, eräs nettituttu sanoi "mutta viikkojahan oli vasta noin vähän.."
Siinä vaiheessa vähän kiehahti, keskenmeno kuin keskenmeno, eikä se viikkoja katso tässä tilanteessa.

 

Sain ensimmäisen keskenmenon 5kk sitten viikolla 19, ja eilen todettiin uuden raskauden päättyneen keskenmenoon Tässä nyt odottelen aikaa sairaalaan kun ei näytä vuotavan itsekseen ulos.. Viikkoja ehti tulla 8+4.

Ensimmäisen keskenmenon jälkeen kaikki hoki, ettei tämän tarvitse toistua koskaan, ei muuta kuin uutta putkeen! Kaverit oli sitä mieltä, ettei tämä VOI toistua. Voihan se, justhan se toistui

Eilen ystävät olivat sitä mieltä, että kyllä me se vauva vielä saadaan, ei muuta kuin kolmatta yritystä kehiin.

Mistä helvetistä ne sen tietää, että saadaan se vauva!? Hyväähän nuo kommentit tarkoittaa, mutta tuntuu jotenkin niin kliseiseltä.. Jo kahden peräkkäisen keskenmenon piti olla "mahdotonta", kaiken piti olla hyvin. Joo.

 

Ystäväni vaan sanoi että: No voi voi. Äkkiä vaan sitte yrittämään uudestaan.