Pahoitin mieleni

Kylläpä pahoitin mieleni lukiessani viestiketjua leikki-ikäiset- osiossa, jossa keskusteltiin "mitä keinoja päiväkodeissa/päiväkerhoissa" rauhoittumiseen :'( Voiko oikeasti vieläkin olla näin ahdasmielisiä ihmisiä olemassa? Että kaikki levoton käyttäytyminen on kiinni vain kasvatuksesta ja on vanhempien syytä! Onhan niitä huonosti kasvatettuja, mutta miten voi joku syyllistää noin rankalla kädellä! Lapsihan voi käyttäytyä levottomasti kun eteen tulee asioita, joita hän ei hallitse ja osaa ja kun hänellä on vielä normaalia heikompi itsetunto kaikista vanhempien yrityksistä huolimatta. Lapsethan kiusaa ja lapsethan vertailee, varsinkin kun oppivat mallin omilta vanhemmiltaan. On paljon helpompaa alkaa pelleilemään kuin myöntää, ettei taaskaan osaa niin vaativia asioita kuin käsketään tehdä. Mitä tapahtuisi jos tämmöselle syyllistäjä-äidille syntyisi itselleenkin lapsi, jonka kasvattaminen vaatisi tuhottoman paljon enemmän? Osaisiko hän kenties silloin ajatella, että kenties ei kaikki olekaan noin yksioikoista, että kun lasta vain hyvin kasvattaa niin kaikkihan sujuu kuin rasvattu Onneksi itse kuitenkin tiedän, että kaikki ei ole noin mustavalkoista. Ja onneksi itse osaan kasvattaa oman lapseni ymmärtämään erilaisuutta =)

 

Luin myös tuta viesti ketjua ja mielestäni kyse olis sistä, että yksi lapsi ei saa rihua ja pilata toisten päivää vain ja ainostaan siksi ettei jotain osaa tehdä. Eikä kukaan saa juosta ja huutaa. käytöstavat täytyy olla myös vilkkaalla lapsella.

 

Kävinpä minäkin lukaisemassa jutun.

Joo, meidän tyttö on kanssa aina ollu vilkas, mutta kyllä olen kotona opettanut käyttäytymään kunnolla, vaikka onkin erityislapsi.
Päiväkodissa ja nyt koulussa kuulemma käyttäytyy hyvin tunneilla, mutta ulkona sitten "saa purkaa energiaansa juoksemalla ja riehumalla"

Minulla on kyllä ollut alusta asti selvää etten "kasvata pumpulissa"= siis erilailla kuin kasvattaisin ns.normaalin lapsen.

Eli näinollen olen kanssa sitä mieltä, että kyllä kaikelaisille lapsille, terveille ja sairaille pitää opettaa käytöstapoja.
En nyt tarkoita sitä, että pitäis ängetä istumaan johonkin ahtaaseen tuoliin tms.
Meillä likka käsketään kotona yleensä omaan huoneeseen rauhoittumaan ja osaakin sieltä tulla pois vasta kun lupaa olla riehumatta.

Kai minä sitten olen sellainen "Hitleriäiti" mistä tuolla leikki-ikäisten osiossa puhuttiin

 

Suvaitsevaisuuden perään kuuluttaisin minäkin!
Aina ei hyvien käytöstapojen opettaminen riitä. Aina ei riitä vaikka kaikkensa tekisi ja itsestään kaksataaprosenttia antais. Ja harvempi pystyy kaikkensa antamaan ja täydellinen olemaan, vaikka sitä tässä yhteiskunnassa varsinkin äideiltä tunnutaan vaadittavan. Vanhemmatkin on ihmisiä ja tekee virheitä, on masennusta, eroamisia, kriisejä jne..Tällöin jalot kasvatus periaatteet helposti järkkyvät ja myös lapsi saattaa oirehtia.
Toiset lapset on herkempiä kuin toiset, toiset vaativampia, toisille ei riitä edes vaikka vanhemmat olisivat ammatiltaan ertyiskasvattajia tms..
Meillä tyttö on ollut "vaativa" jo vauvasta asti. Yöt oli TODELLA levottomia ja päivisin tyttö osasi näyttää tempperamenttinsa joka asiassa. Vapaaehtoisia hoitajia ei avuksi paljoa ilmoittautunut kun jo parissa tunnissa tuli hoitajalle kunnon hiki. Yritin rytmittää päivää, ulkoilla, erillaisia ruokavalioita, musiikkia, vauva hierontaa jne..kaikkea mahdollista. No, pahin yökukkuminen rauhoittui kahden vuoden iässä, mutta tempperamentti pysyi perusluonteessa. Itse yritin olla korostetun rauhallinen ja ajattelin tempperamentin kääntyvän ajan myötä vahvuudeksi tytön luonteessa. Näin osittain kävikin, mutta "se tie oli pitkä ja kivinen". Tähän pitkään ja kiviseen matkaan liittyi paaaaljon kiukuttelua ja "huonoa käytöstä". Siitä osansa sai myös tarhaväki.Tyttö oli ERITTÄIN vilkas, mutta ei meitä lääkärissäkään osattu neuvoa. Taatusti opetin hyviä käytöstapoja, tyttö osasi kyllä sanoa jo hiekkalaatikolla kiitos jos kaveri antoi lapion, mutta jos ei saanut joutui tytön kantamaan karjuvana sisälle. Pettymysten sietokykyä taatusti myös harjoiteltiin, mutta yhtä kamalaa se tuntui aina olevan. Ilman niitä huonosti käyttäytymisiä ja uhmailuja muiden ihmisten ilmoilla(kaupassa, kylässä, tarhassajne.) ei tyttö olisi ikinä voinut opetella käytöstapoja.
Koitin olla looginen ja johdonmukainen enkä myöskään kasvattanut lastani pumpulissa. Vanhempana tuli kotiarestit ja muut rangaistukset. Tyttö oli todella hyväkäytöksinen ja empaattinen kun halusi, mutta seuraavassa hetkessä todellinen kauhukakara.
Tempperamentin vahvuudeksi on tullut rohkeus. Tyttö ei pelkää esiintyä tai tutustua uusiin ihmisiin.
Nyt tyttö on 8-vuotias. Tietää taatusti hyvätkäytöstavat, mutta tempperamentti on ja pysyy. Nyt uutena ongelmana on ennenaikainen puberteetti ja tytön kamalat raivkohtaukset. Diagnoosi ei selitä varhaisempaa käytöstä , mutta luonne taatusti vaikuttaa edelleen nykyisiin ongelmiin. Käymme säännöllisesti psykiatrian poliklinikalla koska tyttö on käynyt jopa väkivaltaiseksi. Siinä on taas varmasti moni äiti katsonut paheksuen kaupungilla kun 8-vuotias tyttö huutaa, karjuu, hyökkää äidin kimppuun nyrkein ja makaa maassa ja huutaa kuin 3-vuotias. Taas on varmasti moni miettinyt, että onpa huonosti kasvatettu lapsi.
Nyt meillä on myös pieni poika ja voin todella sanoa, että jokainen lapsi on oma yksilönsä. Poika on todella rauhallinen ja "helppo", siis ainakin minun silmissä kun en voi verrata kuin esikoiseen. Jos poika olisi ensimmäiseni ja ainoani saattaisin liittyä muiden arvostelijoiden ja tuomitsijoiden joukkoon, mutta nyt en.

 

\

Nyt uutena ongelmana on ennenaikainen puberteetti ja tytön kamalat raivkohtaukset. Diagnoosi ei selitä varhaisempaa käytöstä , mutta luonne taatusti vaikuttaa edelleen nykyisiin ongelmiin. Käymme säännöllisesti psykiatrian poliklinikalla koska tyttö on käynyt jopa väkivaltaiseksi. Siinä on taas varmasti moni äiti katsonut paheksuen kaupungilla kun 8-vuotias tyttö huutaa, karjuu, hyökkää äidin kimppuun nyrkein ja makaa maassa ja huutaa kuin 3-vuotias. Taas on varmasti moni miettinyt, että onpa huonosti kasvatettu lapsi.
Nyt meillä on myös pieni poika ja voin todella sanoa, että jokainen lapsi on oma yksilönsä. Poika on todella rauhallinen ja "helppo", siis ainakin minun silmissä kun en voi verrata kuin esikoiseen. Jos poika olisi ensimmäiseni ja ainoani saattaisin liittyä muiden arvostelijoiden ja tuomitsijoiden joukkoon, mutta nyt en.

Pakko oli lainata tätä kohtaa sinulta, koska tuossa aiemmassa kirjoituksessani en ottanut kaikkea esille =)
Minäkin kyllä tarkoitin, että tyttö on "muiden" hoidettavana erittäin kiltti ja tottelevainen, mutta MINULLE näyttää kyllä edelleen kaikki temppunsa (on siis 6v)
Nytkin sellainen tappelukausi menossa (ei usko mitään), niin soitin jo eskarin opelle, että miten se siellä käyttäytyy, niin kuulemma TOSI hyvin ja on rauhallinen :\|
Kuopus on taas ihan vastakohta= rauhallinen.

Meillä oli esikoinen tuonne 4vuotiaaksi sellanen että kauheella karjumisella sai paikoista kotiin, eli tiedän millasta se teilläkin on ollu :/

No joo, jaksuja :flower:

 

Mua erityisesti kalskahti korvaan toi "autistitkin osaavat käyttäytyä jos heidät on kasvatettu" ja "heidän äitinsä ovat riehujia ja räyhääjiä" Itse olen autistia hoitanut muutaman vuoden ja opintoni lopputyönkin aiheesta tehnyt. Vielä 60- luvulla ajateltiin autismin johtuvan "jääkaappi-äideistä" eli vanhempia tai siis äitejä syyllistettiin rankemman päälle. Ei tosiaankaan uskoisi, että vielä tänä päivänäkin äitejä tällä tavoin syyllistetään kun onhan ihan oikeasti todistettu jo, että autismin taustalla fysiologiset syyt. Muutenkin keskustelussa mentiin jo koulumaailmaan, mistä alkuperäinen kirjoittaja ei edes puhunut mitään. On aivan eri asia puhua jostain työrauhasta koulumaailmassa kuin päiväkodissa tai kerhossa. Useimmat erityislapset ovat kuntoutuksellisista syistä jo päiväkodeissa. Mutta tämäkin, että pitäisi kaikki laittaa joilla ongelmia omiin ryhmiin. Integroidut ryhmät siis tuomittiin täysin! Tuskin olisi tällä kirjoittajalla huolta omasta lapsestaan sillä kyllä sellaisiksi tukilapsiksi pyritään laittamaan tasapainoisia lapsia ja tasapainoisista perheistä, ei siis sellaisista joista paistaa jo kauas läpi ettei erilaisuutta hyväksy. Ja tosiaankin kun syitä levottomalle käyttäytymiselle voi olla monia, jokaisen meidän oma kullannuppumme voi käyttäytyä kerhossa huonosti ja siitä ei kerhotädit siinä kaikkien muiden äitien läsnäollessa viitsi sanoa halaistua sanaakaan. Itse päiväkodeissa kun olen työskennellyt, niin kyllä sielläkin osataan monet asiat sulkea niiden ovien sisään Kyllähän sitä on huonosti kasvatettuja tai kasvattamatta jätettyjä, mutta tiedän oikeasti kuinka monet tekevät kovasti töitä lastensa eteen, mutta lapset voivat menettää hermonsa esimerkiksi joidenkin vaikeiden tilanteiden edessä. Tai toisin päin, että lapsi on "liian lahjakas" ja turhautuu koska ei saa tarpeeksi haasteellista toimintaa. Itse olen ainakin tyytyväinen kerhotäteihin, tekevät monipuolisesti kaikenlaista ja näyttävät oikeasti hallitsevan hommansa ja nauttivan siitä. Siitä en pidä, että lastani kiusataan ja aluksi kun tuli vain mustelmia muttei edes kerrottu minulle mistä olivat tuulleet. Lapseni itse kertoi! Eihän tästä voi heitä syyttää, että joku käyttäytyy näin. Mutta jos tilanne jatkuu niin täytyyhän sille tehdä jotain, lapseni näyttää ihan pelkäävän tätä yhtä tyyppiä! Tämä on varmasti sellainen paikka, jossa nämä syyllistäjät hyökkäisivät haukkumaan oitis vanhemmat pystyyn, mutta minä olen ajatellut toisenlaista lähestymistapaa. Ajattelin puhua kerhotädeille ensin ja ehdottaa sitten jotain yhteistä keskustelutuokiota, jossa tämän kiusaajan vanhemmat myös. Jos tää nyt loppuu niin tietenkin annan asioiden vain olla. Ymmärrän, että tälläkin kiusaajalla voi olla kerhojen aloitus näin syksystä kesän jälkeen taas vaikeeta ja purkaa sitä sitten. Mutta minä kyllä sanoin lapselleni, että jos ei muu auta, että kerhon tätejä oot pyytänyt apuun niin itsees saat puolustaa!