pakko purkaa

En tiedä onko minullekkin masennus iskenyt, vai mikä. En todellakaan jaksa mitään, lapsen sairastelut väsyttävät, enkä jaksa iloita koko lapsesta..tuntuu, että olen todella surkea äiti, kun lapsi ei tahdo rauhoittua sylissäkään öisin kun itkukohtaus iskee, tuntuu, että lapsi pitää paljon enemmän isästään kuin äidistään...Tuntuu, että lapsi itkee vain kiusatakseen minua...itkettää, mutta kyllä kai tamä joskus ohi menee?

 

Toisinaan voi tuntua tosiaan tuolta...mutta jos nämä tuntemukset jatkuvat kauankin niin sinuna juttelisin niistä neuvolassa tai jossain.
Kuinka vanha lapsesi on? Ainakaan pienet vauvat eivät itke tahallaan tai kiusatakseen, hänellä on jokin hätä, masu kipeä tms. Älä menetä uskoasi äitinä ja älä aliarvioi kykyjäsi, sinä olet ihan varmasti hyvä äiti ja paras juuri sinun lapsellesi!

 

Poikani täyttää pian 15kk, tuskin hän itkee huvin vuoksi, välillä vain tuntuu siltä, jos en saa häntä rauhoitetuksi kovin helposti. Sitkas flunssa on tainnut tehdä selvää meistä ja saanut yliväsyneeksi. Vähän piristyi olo kun mies pääsi etuajassa töistä ja pääsin kunnon lenkille ulos. Pelottaa kyllä jos väsyn tätäkin enemmän.. :\|

 

voitko pyytää apua jostakin?asuuko isovanhemmat tai muut sukulaiset lähellä ja pystyisivätkö he hoitamaan lasta toisinaan?välillä olisi hyvä saada levätä ihan kunnolla.

 

Hoitoapua ei saada juuri mistään, isovanhemmatkin ovat jo niin vanhoja..Mutta nyt on jo pirteämpi olo, kun olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja lähtenyt joka ilta kunnon lenkille, liiallinen neljän seinän sisällä olo ei ole hyväksi..helposti unohtuu sisälle ja väsyy nopeasti.. Piristää mieltä kun saa purkaa pahaa oloa, ja kun joku täällä välittää :heart: kiitos siitä!

 

Ihan on tutun kuuloista! Näitä kausia on varmaan jokaisella, mutta harvemmin niistä puhutaan..
Itse muistan kun toinen lapseni oli pieni, kannoin häntä sylissä kun neiti vaan huusi. Muistan havahtuneeni kun mietin että jos otan ja laitan vaikka ulos huutamaan...
Olin todella väsynyt ja silloisesta miehestäni/isovanhemmista ei ollut apua. Jotenkin on selvitty, koska eteenpäin on menty..
Nykyään huomaan että annan itselleni anteeksi helpommin monet asiat enkä yritä olla superäiti. Kaikesta huolimatta jokainen äiti on lapselleen paras äiti. Tsemppiä! :hug: