Palapelit

Minkä ikäisenä lapsenne alkoivat tehdä tavallisia palapelejä (ei nuppipalapelejä)? Meillä on 6 palan puinen palapeli, mutta lapsi 2v3kk ei osaa sitä vielä tehdä. Pakkauksessa on kyllä maininta 2-5v.

Minkä ikäisenä lapset tekevät esim. 20 palan palapelejä? Mitkä kuvat kiinnostavat teillä eniten?
 
Meillä aikoinaan 2v tyttö teki 20 palan palapelejä. Nyt 4v tekee 100 palan palapelejä, mut on taitava näissä. Kuvina on aina ollut joku kiinnostava hahmo, esim. Nalle Puh. Jos ei oikein osaa hahmottaa kuvasta vielä eikä paloja osaa yhdistellä. Mut ajan kanssa varmasti oppii!
 
yksilöllistä
3 v tekee "heittämällä" 15 palan palapelit, eli isommatkin onnistuu, ainakin nämä tutut mitä kotona on.
Esim. palapeli, jossa on kaikki aakkoset järjestyksessä ns. muotoon leikattuna, ei tuota ongelmia.

Synttärivieraana ollut saman ikäinen, 3 v, ei osannut ollenkaan 15 palan palapeliä. Yritin vieressä opastaa: ensin reunapalat .. mutta juttu ei auennut ollenkaan.
Vasta jälkeenpäin tajusin että olisi pitänyt kaivaa se isompi nuppipalapeli.

Eli on hyvin hyvin yksilöllistä eikä liity mielestäni myöhempään oppimiseen, kykyn oppia tai hahmottaa asioita tai älykkyyteen mitenkään !

Tässä vaiheessa vielä nämä kehitys ja osaamisasiat ja kiinnostuksen kohteet ovat kovin yksilöllisiä.

Meidän 3 v ei vastaavasti piirrä mitään "pääjalkaisia" eli niitä alkeellisia ihmisiä, joilla lähtee kädet ja jalat päästä. Ympyränkaltaisen sulkee. Tänään halusi piirtää ihmishahmon, ongelmaksi tulee se, että haluaa tehdä tasan näköisen, eikä osaa, ja hermostuu huutamaan. Mutta jonkinlainen pääjalkainen siitä tuli, osin äidin avustuksella.


Anna tehdä vielä niillä nappuloilla, tavalliset avautuu sitten myöhemmin.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.10.2006 klo 20:15 yksilöllistä kirjoitti:
Yritin vieressä opastaa: ensin reunapalat .. mutta juttu ei auennut ollenkaan.
Kaikkein paras tapa neuvoa lasta tekemään palapelejä on yhdessä miettiä, mitä värejä/kuvia/muotoja kuvassa on ja missä palasissa olisi sitä samaa, jotka kuuluisivat yhteen. Kaikkein huonoin tapa on sanoa, mihin palanen kuuluu, koska silloin lapsi ei itse hoksaa, miksi palanen siihen tuli. Jos joku palanen ei tunnu löytävän paikkaansa, kokeillaan jotain toista palaa.

'Ensin reunapalat' on aikuisten jumiutunut, joskin käytännöllinen tapa, mutta kun lapsen antaa tehdä itse, hän oppii oman tapansa. Tiesittekö, että lapset voivat tehdä palapeliä ylösalaisinkin, kuvalla ei ole heille mitään merkitystä ennen kuin palapeli on valmis? Palapeliä ei siis suotta tarvitse mennä kääntelemään.

Lapset kiinnostuvat eri asioista hyvin eri ikäisinä. Meillä nuorimmainen teki ns. 'oikeaa' 25 palan palapeliä noin puolitoistavuotiaana, mutta silloin hän oli niistä hyvin kiinnostunut.

 
Meillä 2v10kk tekee sellaisia 35 palan palapelejä yksin, isompia aikuisen kanssa.

Tuo vaihtelee lapsikohtaisesti. Oma poika ihmetteli neuvolassa (3v, täällä se on ennenkuin täyttää) nuppipalapeliä, jota ei ole tehnyt enää "vuosiin". Että miksi pitää tehdä vauvapalapeli.

Ja samainen poika ei ollut tippaakaan kiinnostunut edes nuppipalapeleistä ennenkuin täytti 2v! Ja tiedän monia lapsia joita palapelit ei vaan kiinnosta mutta ovat hyviä jossain muussa.
 
LeenaK
Esikoinen teki ensimmäisen oikean palapelin (taisi olla 9 palaa) juuri ennen 3-vuotissynttäreitä, pikkusisko samanlaisen 2v3kk iässä. Hahmottavat maailmaa erilailla, sisko visuaalisemmin, veli analyyttisesti ja enemmän kuulon kautta. Ja älykkyydestä voisin olla sitä mieltä että esikko on selvästi 'akateemisesti' älykkäämpi.
 
yksilöllistä
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.10.2006 klo 23:42 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.10.2006 klo 20:15 yksilöllistä kirjoitti:
Yritin vieressä opastaa: ensin reunapalat .. mutta juttu ei auennut ollenkaan.
Kaikkein paras tapa neuvoa lasta tekemään palapelejä on yhdessä miettiä, mitä värejä/kuvia/muotoja kuvassa on ja missä palasissa olisi sitä samaa, jotka kuuluisivat yhteen. Kaikkein huonoin tapa on sanoa, mihin palanen kuuluu, koska silloin lapsi ei itse hoksaa, miksi palanen siihen tuli. Jos joku palanen ei tunnu löytävän paikkaansa, kokeillaan jotain toista palaa.

'Ensin reunapalat' on aikuisten jumiutunut, joskin käytännöllinen tapa, mutta kun lapsen antaa tehdä itse, hän oppii oman tapansa. Tiesittekö, että lapset voivat tehdä palapeliä ylösalaisinkin, kuvalla ei ole heille mitään merkitystä ennen kuin palapeli on valmis? Palapeliä ei siis suotta tarvitse mennä kääntelemään.

Lapset kiinnostuvat eri asioista hyvin eri ikäisinä. Meillä nuorimmainen teki ns. 'oikeaa' 25 palan palapeliä noin puolitoistavuotiaana, mutta silloin hän oli niistä hyvin kiinnostunut.
"ensin reunapalat" on tapa, jolla olen ns. opettanut tai auttanut omia lapsiani kokoamaan isompia palapeljeä. Hyvin on heidän kanssaan toiminut: siinä eritellään ensin palat, aloitetaan selkeästä ja helpommasta, koska näissä lasten palapeleissä (yleensä) on "valmiit reunat", siis raamit, joissa palapelin kuva jatkuu , jos ymmärrät nyt mitä tarkoitan.

Synttärivieraslapsi oli kuten sanottu vieras. En ole aiemmin tavannut lasta, eikä hän minua. Joten en tiedä miten lapsen kanssa toimitaan, hän piipahti meillä 2 tuntia synttäreillä, lapsen päiväkotikavereita, ei tuttava-lapsi.

Sinun mielestä minun tapani on aikuisen jumiutunut tapa, mutta hyvin se meillä on toiminut, auttanut alkuun. Eivät lapeni ole sitä mitenkään jumiutuneeksi tavaksi kokeneet, koska sen avulla ovat hahmottaneet aina uuden ja isomman palapelin kokoamisen.
Ehkä se ei sovi sinulle eikä sinun lapsillesi,
mutta kuten nimimerkissäni ja tapaukseni esimerkissä myös sanoin, lapset oppivat nämä asiat hyvin yksilöllisesti. Myös se tapa, miten aikuinen auttaa oppimisen alkuun, minkä lapsi vastaanottaa, millä tavalla aikuisen on helpoin opetta, neuvoa jne, on hyvin yksilöllistä.

Minä annoin oman vinkkini, koska meillä se on toiminut. Ei vieraan lapsen kanssa, koska hänelle ei hahmottunut koko palapeli, ei edes se, miten ne liitetään toisiinsa. Ei kuvan, taustavärin, ei muodon perusteella.
Vika ei ole lapsessa eikä vika ole minun ns. väärässä tavassa neuvoa, jutun ydin on siinä, että jokainen lapsi oppii omaan tahtiinsa asioita. Oma 3 v kokoaa palapelejä, ikätoveri ei ymmärtänyt asian päälle ollenkaan, nuppipapalapelit olisivat olleet hänelle oikeampi palapeli.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.10.2006 klo 11:48 yksilöllistä kirjoitti:
"ensin reunapalat" on tapa, jolla olen ns. opettanut tai auttanut omia lapsiani kokoamaan isompia palapeljeä. Hyvin on heidän kanssaan toiminut: siinä eritellään ensin palat, aloitetaan selkeästä ja helpommasta, koska näissä lasten palapeleissä (yleensä) on "valmiit reunat", siis raamit, joissa palapelin kuva jatkuu , jos ymmärrät nyt mitä tarkoitan.
Miksi moinen puolustuskanta? En arvostettlut sinun tapaasi neuvoa vierasta lasta vääräksi, sanoin vain, että aikuisilla on aina joku tietty kaava, minkä mukaan he toimivat ja opettavat sen helposti lapsilleenkin. Olkoon tapa hyvä tai huono, niin kaikkein parasta on, jos lapsi saa itse keksiä, miten hommassa toimitaan, jos ymmärsit mitä sanoin? Lapsikin pian oppii, että yhdeltä reunalta tasaiset palat kuuluvat reunoille. Ihan itse. Voihan sitä kysellä, että mihinkähän tälläiset palaset voisivat kuulua, jolloin lapsi itse oivaltaa ja riemastuu.

Jos lapsi ei ole kiinnostunut palapeleistä tai ei ole niitä ensin tehnyt, niin ei siinä neuvomiset auta, yhdessä voi vain ihmetellä, minkä muotoisia ja värisiä palasia onkaan. Eihän niistä mitään kuvaa tarvi heti tehdä, palasilla voi leikkiäkin. Jokainen kiinnostuu asioista ajallaan, kuten sanoikin.

 
Olen myös sitä mieltä, että jos ei kiinnosta, niin antaa olla..
Mun tyttö teki kans puoltoistavuotiaana 20 palasia palapelejä, kun oli palapeleistä äärettömän kiinnostunut, heti herättyään veti kasan palapelejä lattialle ja syventyi niihin, olisi tehnyt niitä vaikka koko päivän.. :whistle:
Sitten puolisen vuotta myöhemmin ykköseksi kapusivat prinsessa/roolileikit ja barbileikit, ja nykyään kun tekee palapelejä, olen huomannut että saattaa joskus olla vaikeuksia sellaistenkin kanssa jotka osasi tehdä vuosi sitten kuin vettä vaan.. :)
Se on vaan siitä harjoittelusta kiinni, ja jos ei kiinnosta, niin eihän sitä opi kun ei jaksa ahkerasti harjoitella..
 
Meillä on neiti innostunu oikeista palapeleistä kahden vuoden iässä ja tosi nopeasti oppi tekemään. Nyt 4v tekee jopa 100 palan palapelejä kun vähän auttelee. Jokainen oppii omaan tahtiinsa :heart:
 

Yhteistyössä