Paras pieni/keskikokoinen koirarotu lapsiperheeseen? Kokemuksia!

Pk Collie :heart:

 

Mainittiin jo aijemmin, mutta huomasin epäkohdan, jonka haluaisin nyt korjata: CAVALIER TARVITSEE TODELLA PALJON LIIKUNTAA kokoisekseen. Toivoisin että ihmiset sisäistäisivät tämän. Koira kärsii ylipainostaan ja huonokuntoisuudestaan! Cavat ovat oikeita herkkusuita ja isot "surkeat" silmät tekevät niistä vastustamattomia. Cavaliereillä on usein heikko sydän, mutta sydänlihas "kehittyy" (kuten ihmiselläkin) liikunnasta. Ainakin itse olen nähnyt aivan liika lihavia ja läähättäviä cavoja ja kuullut liian monesta suusta "sehän olisi hyvä rotu, kun ei se tarvitse niin paljoa liikuntaa". Edellinen cavalierini kuoli onnellisena 12,5 vuotiaana (keskimääränen elinikä 8v) ja silloinkin minun oli lopetettava se kurkussa olevan kasvaimen takia. Nykyisenkin kanssa käyn pari kertaa viikossa hölkkäämässä ja muuten vähintään tunti reipasta kävelyä päivässä. Ja on kuulemma koira priima kunnossa. En nyt tarkoita ylistää itseäni, mutta yritän puhua koiraparkojen puolesta. Ne ovat perheenjäseniä, pitäkää haukuistanne huolta!

 

Suosittelen cavalieriä. Se on pieni, jonka turkki ei niin mahdottomia vaadi. Sopii hyvin lenkkelykaveriksi, mutta ei myöskään vaadi ihmeepiä lenkkejä, vaan vaikka korttelin ympäri kävely riittää. Meidän koira on ainakin ollut helppo kouluttaa ja sopii hyvin erillaisiin harrastuksiin. Asumme kerrostalossa, ei hauku juuri yhtään. Rakastaa ihmisiä ja varsinkin lapsia, tykkää yhdessä olosta ja on todella miellyttämishaluinen ihmisille.

Niin ei kannata ottaa cavalieriä kun niillä on kaiken maailman sydän ja läppä sairauksia. Ja näiden jalostus pitäisi kieltää maailmalla!!!!

 

On niitä sairauksia kuule muillakin roduilla.. Cockerilla FN, boksereilla iho-ongelmia, tipsuilla nirsoutta/mahaongelmia, sakemanneilla lonkkavikaa, rotikoilla pää ihan sippi... Jos haluaa tietyn rotuisen koiran, on tiedettävä sairauksista. Mutta sairauksien pelko ei saa olla esteenä koiranotolle.

Päätellen teidän edellisestä koirasta, uuden kannattaisi olla mahdollisimman helppoluonteinen. Dalmis osaa olla hyvinkin vaativa ja pienistä roduista etenkin lapsiperheeseen cavalier sopii erinomaisesti. Se on koira, jota on melkein mahdoton pilata. Mutkaton, iloinen, helppo arjessa.

 

Suosittelen cavalieriä. Se on pieni, jonka turkki ei niin mahdottomia vaadi. Sopii hyvin lenkkelykaveriksi, mutta ei myöskään vaadi ihmeepiä lenkkejä, vaan vaikka korttelin ympäri kävely riittää. Meidän koira on ainakin ollut helppo kouluttaa ja sopii hyvin erillaisiin harrastuksiin. Asumme kerrostalossa, ei hauku juuri yhtään. Rakastaa ihmisiä ja varsinkin lapsia, tykkää yhdessä olosta ja on todella miellyttämishaluinen ihmisille.

Meillä myös cavalier. Aivan ihana koira. Ei hauku suotta ja oikein sopiva lapsiperheeseen.
Rakastaa suorastaan kaikkia ihmisiä ja erittäin miellyttämishaluinen koira.
Ja siksi helppo koulutettava. Siis aivan ihana ja suloinen. Ei todellakaan vaadi ihmeitä ainoastaan seurankipeä!

 

Kannattaa muistaa cavalierin kohdalla rodun surkea tilanne terveyden kanssa.
mm. endokardioosi / sydänläpän degeneraatio, kaihi, PRA, kuivasilmäisyys, syringomyelia (eli aivot eivät mahdu kalloon, todella kivulias sairaus), liikalihavuuden riski, patella luksaatio, luustoviat.
Pyydän todella cavaliereja hankkivien miettimään _todella_ tarkkaan rotuvalintansa,
sekä miksi tukea näin sairaan rodun jalostusta? Itse en tunne yhtäkään täysin tervettä cavalieria. (siis. terveeksi tutkittu, sydän ja luusto ym.)

 

Meillä on kaksi virolaista löytökoiraa. Ne ovat tulleet meille aikuisina, joten pentuvaiheen ongelmilta ollaan säästytty. Lapsia ja ylipäänsä kaikkia ihmisiä kohtaan molemmat ovat ystävällisiä ja rauhallisia. Kumpikaan ei ole traumatisoitunut tai häiriintynyt elämänkokemuksistaan. Vakavia tai kalliita sairauksia ole myöskään ollut. Oman kokemuksen perusteella voin siis suositella löytökoiraa.

 

^minusta lapsiperheeseen kannattaa ottaa ennemmin pentu kuin ikuinen koira, varsinkaan löytökoira, jonka taustasta tai rodusta (vieteistä) ei voi sanoa mitään varmaksi.

Staffordshirenbullterrierin sanotaan kestävän hyvin lapsia, mutta vaatii kovan koulutuksen. Mitenkäs joku paimenkoira? Ei omaisi metsästysviettiä ja viihtyisi lauman kanssa, esimerkiksi sheltti? Turkki tosin vaatii oman työnsä ja jotkut yksilöt ovat melko pehmoja. Länsigöötanmaanpystykorvaa haukkumattomampi lyhytjalkainen olisi corgi, pembroke yleensä kaikille avoin ja ystävällinen (kantsii tutkia taustat!). On oiva seurakoira, jaksaa liikkua ja touhuta mutta pysyy myös aloillaan.