Parempi myöhään..

Puolitoista vuotta olen potenut nousujohteista vauvakuumetta. Tunnen olevani valmis isyyteen. Olen valmistunut unelma-ammattiin ja kiinnostavassa vaiheessa työelämässä. Oloni on oikein aikuismainen.

Tämä tapahtui myöhään, vasta nelikymppisenä. Aiemmin en kaivannut jälkikasvua. Olen neljättä vuotta suhteessa ihanan naisen kanssa, joka haluaa viettää loppuelämänsä kanssani. Hän ei halua lapsia ja kertoi sen rakkautemme alussa. Se ei haitannut, koska en silloin tuntenut tarvetta lisääntymiseen, vaikka olimme molemmat iässä, jossa viimeistään pitäisi aktivoitua lasten hankintaan.

Olen aina pitänyt lapsista. Viime vuosina olen saanut mahtavia elämyksiä kurkistamalla lapsiperhe-elämään läheisteni jälkikasvun seurassa. En unohda ikinä vastasyntyneen vauvan tuhinaa sylissäni, puuron syöttämistä kaksivuotiaalle tai sitä miten sain kolmevuotiaan nukahtamaan iltasatua lukiessani.

Puolisoni hoitaa lapsia työkseen ja on hyvin läheinen sukulaislastensa kanssa. Työn ja lähipiirin tuomat lapsikontaktit riittävät hänelle mainiosti. Oman lapsen tuoma vastuu olisi hänen mukaansa liikaa. Ja vaikka lisääntymishaluja olisikin, niin aikaikkuna lasten hankintaan on sulkeutumassa.

Vauvakuumeeni on sitä tasoa, että uskon katuvani, jos en tee asialle mitään. Olemme keskustelleet tästä puolisoni kanssa. Hän ymmärtää, että saatan päätyä valitsemaan elämän ilman häntä, säilyttääkseni mahdollisuuden saada vielä lapsia. Tunnen tuskaa pohdintojeni aiheuttamista kärsimyksistä.

Kivutonta ratkaisua ei ole. Pitäisikö vain hyväksyä aiemmat valintansa, käydä läpi lapsettomuuden aiheuttama suruprosessi ja etsiä elämälle uusia merkityksiä? Vai lopettaa biologisen kellon torkutus ja hypätä tuntemattomaan? Saattaisin jäädä ilman kumppania ja perhettä, mutta olisin ainakin yrittänyt. Ehkä kävisi niin onnellisesti, että erosta toivuttuani, sopiva henkilö kumppaniksi ja lapseni äidiksi löytyisi. Pääsisin vielä väsymään vauva-arjessa, touhuamaan taaperon kanssa ja viisikymppisenä viemään ekaluokkalaista kouluun.

Oletko ollut vastaavassa tilanteessa? Minkälaisia valintoja olet tehnyt ja mitä niistä on seurannut? Lukisin mielelläni muiden kokemuksia aiheesta.

Tai kerro, minkälaisia ajatuksia teksti herätti, vaikka et olisikaan itse ollut samanlaisessa tilanteessa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita :)
 
Viimeksi muokattu:
Mä sanoisin että kannattaa miettiä asia huolella läpi, toi on iso juttu. Mieti ja kirjoita vaikka ylös ne asiat, joiden haluat vielä toteutuvan. Kadut jos et tee sen mukaan mikä susta tuntuu oikealta. Toki siihenkin sit voi sopeutua mut onhan se sit kurjaa, jos ei elä sellasta elämää ku ite haluais.

Jos ite olisin tuossa tilanteessa niin hakeutuisin psykologin juttusille. Psykologit on taitavia auttamaan ihmistä saamaan niitä asioita, joita ihminen haluaa. Varsinkin jos on vähän epävarma siitä, mitä haluaa tai miten paljon.

Mulla itellä on kaks lasta ja kolmas tulossa enkä vois kuvitella elämääni ilman lapsia, omia lapsia siis. Kyllähän ne on täys työmaa, jota ei pääse karkuun muualle ku oikeisiin töihin mut silti koen et mun elämä olis tyhjää ja merkityksetöntä ilman lapsia. Kaikki ihmiset ei varmasti koe näin eikä tarvikaan mut mä koen ja mulle lapset menee oikeastaan kaiken muun edelle. Puoliso ehkä samalla viivalla :) Mun elämän tähän asti merkityksellisimmät hetket on lasten ansiota. On ihanaa oottaa vauvaa, tuntea sen potkut mahassa, on mieletöntä, kauheaa ja upeinta ikinä synnyttää ja saada vastasyntynyt oma tuhisija syliin ja vastuulle "loppuiäksi". Lapsesta erossa oleminen on sydäntä raastavaa mut jälleennäkeminen on uskomattoman liikuttavaa. Olin vasta ekaa kertaa pari yötä pois kotoa ja muistan ikuisesti miten mun 3-vuotias poika juoksi mua vastaan niin lujaa ku lyhyillä jaloillaan pääs ja alkoi itkeä ilosta ja sopersi että "äiti mä juoksin kiireen vilkkaa sun syliin" :love: Mun elämän ihanimpia hetkiä. Ja tää poitsu haluaa mua halaamaan tai mun syliin kymmeniä kertoja päivässä ja sanoo että tykkää äitistä :) Esikoinenki on rakas mut tän kakkosen kans meillä on erityisen läheiset välit.

Tsemppiä ja toivottavasti saat mitä haluat! Hyvistä isäehdokkaista on kyl varmasti pulaa ennemmin ku ylitarjontaa.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Isäpappako

Yhteistyössä