Pelkäättekö synnytykseen liittyviä sairaala toimenpiteitä?

Monesti tällä keskustelaan kivunlievityksestä mm. epiduraalista ja kuinka se vie kivun tai suolihuuhtelusta tms tarpeellisuudesta.

Mietin vain että kammoaako kukaan muu kuin minä synnytykseen liittyviä toimenpiteitä melkein enempi kuin itse synnytys kipua?

- en halua suolihuuhtelua
- en missään nimessä episiotomiaa
- haluan liikkua vapaasti ilman mitään tippaletkuja
- en halua sängylle...jne

Oikeastaan mitä vähempi sorkkivat ja puuttuvat tapahtumaan sitä parempi.

Ja jos vain suinkin niin synnytys alakautta...ajatus sektiosta se vasta hirvittääkin..se että minua leikeltäisiin.

Enkä ole ensisynnyttäjä ..takana jo yksi synnytys epiduraalissa sänkyyn sidottuna koko alaruumis tunnottomana....ei koskaan enää sitä minulle kiitos! Synnytys meni kyllä muutuin hienosti ja palauduin tod nopeasti ilman tikin tikkiä, mutta silti se kamala sukka asento ilman tunnonhäivää kropassa...

 

Oletkohan ehkä saanut liikaa sitä epiduraalia? Oma kokemus oli aika erilainen, vaikka etukäteen ajattelin että en todennäköisesti ottaisi epiduraalia just niiden letkujen ym takia.

Itse olin sairaalassa alkuun ammeessa, mikä oli tosi mukavaa, ja kun olo alkoi käydä taas tosi vaikeaksi niin tarjosivat epiduraalia. Itse otin sen etupäässä siksi, että oli ollut supistuksia jo monta päivää joten kroppa oli ihan väsynyt ja oli pahoja kramppeja reisissä ym.

Epiduraalin laitto ei tuntunut pahalta ja sen avulla nukuin useamman tunnin synnytyksen aikana, mikä oli mahtavaa kun takana oli pari unetonta yötä. Mutta itsellä ei kyllä mennyt tunto alakropasta vaan pystyin nousemaan jaloilleni ja käymään vessassa. Toki ne tippaletkut piti raahata mukaan. Ja supistuksetkin tuntui, mutta tosi lievinä.

Tuossa sairaalassa myös kannustettiin nousemaan vielä sängystä pois kun ponnistusvaihe alkoi lähestyä. Enkä halunnutkaan jäädä sänkyyn. Epiduraalin vaikutus alkoi hävitä ja istuskelin sitten letkuineni fysiopallon päällä ja sekä seisoin mieheeni nojaillen. Ponnistaminen tapahtui jakkaralla, toiveeni mukaisesti, itsestä ei tuntunut hyvältä ajatus sängyllä makaamisesta.

Itsekään en kyllä olisi mitään suolihuuhtelua halunnut, eikä tuolla sitä edes ehdotettu. Myöskään episiotomiaa en halunnut eikä tehty, kun ei mitään tarvetta tullut. Sain kyllä pieniä repeämiä, mutta ei mitään pahoja.

Ainakin tuossa sairaalassa tosiaan kannustettiin kävelemään, menemään ammeeseen tai istumaan pallon päällä tai keinutuolissa tms. Ja mitään kivunlievitystähän ei ole pakko ottaa, jos ei tunne tarvitsevansa, jolloin ei niitä letkujakaan tarvita Vaikka itse otinkin puudutuksen, niin silti minulla oli sellainen tunne että kaikki tapahtui ihan normaalisti ja sain itse synnyttää niin kuin halusin.

 

Todellakin taisin saada epiduraalia liikaa tai se meni jotenkin väärään paikkaan tms. Itsellä tuntemuksiin vaikutti varmaan myös se, että ensimmäisellä kerralla synnytys tuli hyvin yllättäen, koska se käynnistyi yllättäen lapsivesien menolla ja lapsi syntyi 36+0. Jotenkin koko tapahtuma meni heti alussa niin eritavalla kuin olin luullut ja menin siitä niin lukkoon, että supistusten pahetessa en enää muistanutkaan mitään mitä olin aikonut. Minulta myös kiellettiin vesiallas tulehdusriskin takia, koska vedet ehti mennä jo vrk aiemmin. Eli summa summarum tälläkertaa olen yriitänyt valmistautua paremmin ja olen vain tajunnut että oikeastaan todellakin kammoan pahasti noita toimenpiteitä ja omat reaktiot ehkä osittain johtuvat siitä! Silloin ongelmana lienee ollut myös hieman kalsakka kätilö joka ei todellakaan vahingossakaan opastanut mihinkään.

No kohta uudestaan avoimin mielin. Tod. tarpeen se epiduraali jos alkaa väsyä tms jos synnytys kestää pidempään. Itsellä epiduraali vei supistukset ja ne saatiin takaisin oksitosiinilla ja silti koko homma kesti kait jotain 7h eli aika nopeasti se loppujen lopuksi oli ohi kun alkoi supistella. Nyt ajattelin koittaa muistaa kävellä ym ja koittaa reagoida hieman joustavammin yllätyksiin, koska kyllä niitä kummiskin tulee... eli välttämättä ei niin luomu synnytys kuitenkaan edessä..

 

- en halua suolihuuhtelua
- en missään nimessä episiotomiaa
- haluan liikkua vapaasti ilman mitään tippaletkuja
- en halua sängylle...jne

Kuka noita nyt HALUAISI, mutta kyllä mä otan kaiken mahdollisen vauvan parhaaksi.

 

Mitenkähän noi nyt sitten on vauvan parhaaksi?? Useimmissa tapauksissa äidin liikkuminen vaan edistää synnytystä, sänky ei ole mitenkään tarpeen normaalisti etenevässä synnytyksessä. Eikä suolihuuhtelu todellakaan ole välttämätön, riippuu ihan sairaalasta ehdotetaanko sellaista edes.

Ja jotkut kätilöt tekevät episiotomian ihan turhaan, tottumuksesta, joten hyvin voi esittää toiveen että ei tehdä ellei ole pakko vauvan auttamiseksi.

 

Mitenkähän noi nyt sitten on vauvan parhaaksi?? Useimmissa tapauksissa äidin liikkuminen vaan edistää synnytystä, sänky ei ole mitenkään tarpeen normaalisti etenevässä synnytyksessä. Eikä suolihuuhtelu todellakaan ole välttämätön, riippuu ihan sairaalasta ehdotetaanko sellaista edes.

Ja jotkut kätilöt tekevät episiotomian ihan turhaan, tottumuksesta, joten hyvin voi esittää toiveen että ei tehdä ellei ole pakko vauvan auttamiseksi.

Nii, tarkoitin, että JOS joku noista toimenpiteistä on vauvan parhaaksi niin annan toki tehdä ja haluan että kaikki tehdään mitä parhaaksi nähdään. En tod halua rutiininomaisesti epparia tai suolihuuhtelua tai sänkyyn sitomista, mutta jos vauvan sydänääniä pitää tarkkailla niin kyllä mä silloin siinä kiikkustulissa istun kiltisti. kun kolmatta odotin, ni mä olin niin ummella loppuraskauden, että kätilö sanoi, että "paska vie liikaa tilaa" ja ehdotti huuhtelua, ja hyvä niin.

4 synnytystä takana ja mitään noista ei olla tehty vaan tekemisen ilosta, mulla on ollu muutenki hyvä säkä, ihanat ja ymmärtäväiset kätilöt.

 

Olen synnyttänyt neljä lasta, suurin 4,5 kiloinen, kaikki siis ilman välilihanleikkausta, joten todennäköisesti se on harvoin tarpeen muillekaan. Sitäpaitsi luonnolliset repeämät -jos niitä tulee, paranevat kuuleman mukaan paremmin kuin leikattuna. Toki semmoiset saattavat kätilölle ompeluvaiheessa tietysti tuottaa päänvaivaa. Myöskään ilokaasua kummempaa kivunlievitystä en ole synnytyksissäni käyttänyt.
Muutenkin kannattaa kertoa mitä haluaa ja mitä ei, koska omissa synnytyksissäni on sitä ainakin kuunneltu ja sen mukaan edetty. Hätätilanteet ovat tietysti asia erikseen
.

 

Googlaapas aktiivinen synnytys. Siellä paljon mielenkiintoista juttua.

Synnytän neljänteni syyskuussa ja sairaalaan aion mennä listan kanssa. En todellakaan "alistu", vaan synnytys tapahtuu täysin omilla ehdoillani luonnollisesti vauvaa vaarantamatta. Puudutuksia haluan kyllä tarpeen mukaan käytettävän.

 

En todellakaan pelkää mitään toimenpiteitä. Kahdeksan synntystä takana, kaksi ilman mitään "ylimääräisiä" toimenpiteitä. Olivat niin nopeita, etteivät ehtineet mitään tehdä, toinen näistä jopa ilman kätilöä miehen avustuksella.

- en halua suolihuuhtelua: Tämän olen ottanut ihan omaksi parhaakseni. Ensinnäkin vauva pääsee paremmin tulemaan, jos suoli on tyhjä. Toisekseen ei tarvitse sinnitellä suuressa hädässä heti synnytystä seuraavana päivänä. Alapäälle rauha toipua.

- en missään nimessä episiotomiaa: ensimmäisessä leikattiin, sen jälkeen ei ole tarvinnut, ilmeisesti niin venyneet paikat

- haluan liikkua vapaasti ilman mitään tippaletkuja: onnistui minulta ainakin tippaletkun kanssa. Ei siinä pienessä synnytyshuoneessa kovin isoa kierrosta pystynyt tekemään.

- en halua sängylle...jne: mulla ponnistusvaiheet on olleet niin nopeita, että helpoiten se on sujunut sängyllä. Toki aikaa olen viettänyt ennen sitä esim. keinutuolissa.

Koskaan ei ole tehty mitään toimenpidettä turhaan tai kysymättä.

 

Alottajan viesti kuulostaa vähä mun ajatuksilta. Meen sairaalaan vasta viime tingassa..

 

Mulle kätilö nauroi ensimmäisitä synnyttäessäni kun pelkäsin aivan hitosti kalvojen puhkaisua ja kohdunkaulan puudutetta. En edes jälkimmäistä olisi halunnut, eikä auttanutkaan yhtään. Epiduraali ei niin pelota. Yleensäkin pelkään ja inhoan sisätutkimuksia, huonoja kokemuksia.

 

Mä pelkään, mutta klyxin kyllä haluan. En haluis itteeni mitään neuloja ja kanyyleita kiinni ja leikkauksetkin pelottaa. Suolihuuhtelua taas en miellä niin ihmeellisenä toimenpiteenä etten sitä haluis. Taysissa se taidetaan melkeinpä aina laittaa ja parempi niin kun että synnytyksessä tulee sitten.