Alatiesynnytys ei aina ole niin turvallinen kuin monet sen kokeneet antavat ymmärtää. Siinä voi mennä paljon vikaan sekä äidin että lapsen kannalta. Minulle pelkopolin kätilö vakuutti, kuinka mitään ei voi tapahtua alatiesynnytyksessä toisinkuin sektiossa. Niinpä niin...Istukka jäi kohtuun, seurauksena runsas verenhukka ja hemolobiini n. 70, episitoomiahaava tulehtui eikä meinannut parantua ja oli todella kipeä, lapsen sydänäänet heikkeneivat etc. Kaiken huippuna kätilä oli todella epäystävällinen, ja sanoi mm. että jätettäänkö se (istukka) sinne, kun pyysin lääkäriä paikalle.
Pääasia tietenkin, että lapsi on terve.
Nyt kun toinen lapsi on suunnitelmissa ja jos niin ihanasti käy, että tulen raskaaksi, en aio kokea enää tuota ihanaa alatiesynnytystä. Annetaisiko jokaisen päättää itse omasta synnytystavastaan? Onhan se tietenkin upeata niille, joilla on ollut helpot alatiesynnytykset. Itse en tosiaan pelkää kipua, vaan omani ja lapsen terveyden puolesta.
