Pelkosektio sektion jälkeen

Esikoinen leikattiin perätilan vuoksi ja nyt uudelleen raskaana. tässä välissä koin tuulimunan ja kohdun tyhjentyminen oli kuin synnytys ilman puudutusta (neuvolasta kerrottiin jälkikäteen). ensimmäisessä sektiossa puudutus loppui kesken jonka vuoksi minut nukutettiin mutta muuten ei sen kummempia ongelmia. nyt olen käynyt pelkopolilla eikä mitään esteitä alatiesynnytykseen ole päinvastoin sitä jopa suositellaan. itselle alatiesynnytys on kuitenkin niin kamala peikko että se saa minut voimaan pahoin ja aivan turraksi. lääkärin mukaan aikaisempi sektio sekä ylipaino ovat riskitekijöitä sillä aikaisemmasta sektiosta on luultavasti tullut kiinnikkeitä.nyt kun viikkoja alkaa olla sen verran että kuukausi odotusta enää jäljellä olen tulla hulluksi kun pelkään alatiesynnytystä kuin uskova helvettiä ja nyt on sitten alkanut tuo sektiokin kummitella että jos siinä tulee joku komplikaatio etten siitä selviäkään. miten muilla on mennyt toinen sektio? onko tullut komplikaatioita vai onko kaikki mennyt hyvin?
 
Moi

Suosittelen, että menet sektioon jos pelkäät alatiesynnytystä.

Itselläni eka synnytys meni samoin kuin sinulla, verenhukkaa oli jne., mutta toivuin ihan kohtuu nopeasti. Toisen lapsen kohdalla vaadin myös sektiota, mutta sitä ei myönnetty, koska vauva oli oikein päin ja kaikki edellytykset piti olla ok alatiesynnytystä varten. Halusain sektion, koska pelkäsin repeämiä ja sektio oli muutenkin jo kerran koettu, joten tiesin mitä tuleman pitää. Kaikki (lääkärit + neuvola + muut naiset) hehkuttivat alatiesynnytyksen autuutta ja kuinka nopeasti siitä palautuu..

Minulla alatiesynnytys oli ihan karmea kokemus. Repesin niin pahasti, että lääkäri sanoi tällaisia tapauksia olevan muutama vuodessa. Istukka revittiin käsin irti ja menetin 6 litraa verta -> olin siis kuolla.

Toipuminen on ollut todella hidasta, jouduin kaksi kertaa antibioottikuurille tulehduksen takia ja kivut aivan sietämättömät. En edelleenkään pysty kunnolla reippaasti kävellä, pissan pidätysongelmia jne.

Pahinta on se, että kukaan ei ottanut mua vakavasti sektio halujeni kanssa. Nyt koin, että minut oli petetty, koska kaikki lupasivat sektiota nopeampaa toipumista ja helpompaa elämää..Henkisesti en ole jutusta edelleenkään päässyt yli.



Eli kannattaa vaatia sektiota!! Tsemppiä!!
 
Hei! Täällä vähän samantyylisiä ajatuksia, sillä erolla, että olen jo kokenut sekä sektion että alatiesynnytyksen.

Eka synnytys käynnistettiin, mutta ei edennyt ja lopulta päädyttiin kiireelliseen sektioon, toivuin hyvin ja suht nopeasti. Toinen synnytys myös käynnistettiin. Repesin todella pahasti ja istukka ei meinannut irrota, oltiin jo menossa leikkuriin se ottamaan, mutta lopulta kamalalla runnomisella sekin irtosi. Alapään tikit mentiin laittamaan leikkuriin, sillä tarvittiin parempia välineitä ja kunnon valoja, puudutus ei auttanut ja lopulta mut nukutettiin tikkien laiton ajaksi. Paraneminen kesti todella pitkään, jouduin myöskin syödä muutaman antibioottikuurin tulehdusten takia ja sain myös kohtutulehduksen (luultavasti istukasta oli jäänyt pientä nukkaa kohtuun). Viikkoihin en kyennyt kävelemään ja seisomaan kuin ihan lyhyen ajan, tuntui että repeämäkohta räjähtäisi.
Nyt kolmatta odottaessa synnytyspelko on nostanut päätään, pelkään tajuttoman paljon sitä, että joudun taas käynnistykseen. Ajatus siitä, että saisin kokea luonnollisesti käynnistyneen alatiesynnytyksen, on paljon helpompi, mutta koska mulla on taas iso riski saada raskausmyrkytys, niin todennäköisesti käynnistys olisi taas edessä. Kohta alkaa pelkopolikäynnit, ja oon alkanut miettimään sektiota vaihtoehtona.. Meinaan kyllä kysyä, olisiko mun mahdollista saada pelkosektio aiempien kokemusten takia.

Tsemppiä kovasti sinne!
 
Mulle tehtiin hätäsektio johon päädyttiin monen mutkan kautta kun esikoista odotin ja josta mulle tuli synnytyspelko aika pahana, sitten tulin raskaaksi ja koko odotusaika meni painajaisten ja ahdistuksen saattelema, jouduin käymään pelkopolilla useaan otteeseen ja psykologilla ennen kuin sain haluamani pelkosektion.. Ja seki päätös annettiin vasta rv36 ja leikkaus tapahtui rv 38+4.. Vaikka psykologin lausunnoissa luki et mahdollisimman pian olisi pitäny se päätös tehdä sen ahdistuksen vuoksi..
 
Kiva löytää ketju, jossa "rohkaistaan" sektioon :) Mulla myös piiitkä toipuminen pahojen repeämien vuoksi takana ja nyt odotan toista ja koitan kovasti ottaa selvää, kumpi olisi parempi synnytystapa toisella kertaa, alatie vai sektio. Aika hyvin alkaa vahvistumaan käsitys siitä, että sektio kannattaa, koska yli neljän vuoden jälkeen alapää on edelleen kipeä, saatikka nyt, kun vauva alkaa painamaan. Oliskin kiva myös kuullaa enemmän niitä ikävämpiä sektiokokemuksia, ettei tule mitään liian ruusuista kuvaa. Vaikka mun tuurillani käy just niin, että jos luen jostain ikävästä kokemuksesta, mulle käy just niin :(
Nähtäväksi jää, että riittääkö mun kokemukseni saamaan sektiota.
 

Yhteistyössä