Perätila+sektioahdistus

Raskaushormonit alkavat saada tätä mammaa sen verran kierroksille että avaudutaanpa tänne... Olen rv 34, toinen raskaus kyseessä ja tämä uusi tulokas on nyt ollut kuukauden verran perätilassa. Esikoinen syntyi 1,5 vuotta sitten normaalisti alakautta, ei ollut perätilassa mutta sai silti lonkkaluksaation. Jos mahdollista, haluaisin synnyttää alateitse vaikka olisikin perätilassa, nyt ahdistaa aivan määrättömästi pelkkä ajatus sektiosta. Eniten siinä häiritsee se, että vauva leikattaisiin minusta irti ja vietäisiin pois enkä saisi häntä heti syliin kuten viimeksi. Ja lisäksi ekalla kerralla imetys ei onnistunut, osittain varmasti lonkkalastan takia, joten jos nyt joutuisin sektioon ja vauva aika todennäköisesti saisi taas lastan niin voin melkein unohtaa koko asian tälläkin kertaa :(

Neuvolassa ei oikein ole osattu muuta kuin voivotella perätilaa, jospa parin viikon päästä äitipolilla tulisi jotain selvyyttä tilanteeseen.
 
Ihan ensimmäisenä toivotaan kovasti, että pieni vielä kääntyisi kun aikaa kumminkin on vielä reilusti :) Omani kääntyi viimeksi noin rv37 pyllylleen, joten tilaa on vielä hyvän tovin..

Tuo perätila ei itsessään tarkoita sitä, että vauvalle lonkkaluksaatio tulisi. Meillä ei ole ollut neidillä lonkkien kanssa mitään ongelmaa vaikka muutaman viikon pyllyllään masussa kerkisikin istua.

Sektiosta. Jos päädytte suunniteltuun sektioon, mun käsityksen mukaan vauvan saa melko pian äidin rinnalle, jos mitään suurempaa ongelmaa ei ole. Hätäsektiossa esim. yöaikaan voi olla eritilanne, kun äiti saattaa joutua heräämöön.
Itselle tehtiin kiireellinen sektio kun vauva ei alkanut syntyä riittävän nopeasti ja vaikka vauva joutuikin lopulta ensin isän luo ja sitten hoitusujen luo osastolle, olin kyllä silti tyytyväinen kun sain terveen pienen vauvan. Ahdistavinta oli odotella yöllä pääsyä osastolle vauvan luo, mutta toisaalta kerkisin nukkua hyvin ja olin sitten pirteänä kun sain vauvan hoiviini.

Myöskään imetyksen onnistuminen ei tuosta perätilasta tai leikkauksesta ole kiinni :) Voithan vaatia, ettei vauvalle anneta tuttia tai tuttipulloa, vaan jos tarve vaatii lisämaito annetaan hörppyyttämällä tai ruiskulla. Imetyksen kannalta on tärkeää että syöt riittävästi särkylääkettä jos joudut sektioon, ettei kivut hidasta maidon nousua ja pidät vauvaan mahdollisimman paljon vieressä. Ja koska esikoisen imetys epäonnistui vaatimalla vaadi saada paljon imetysohjausta ja tukea! Ja vaikka sairaalassa olo ahdistaisikin, etenkin sektion jälkeen siellä kannattaa oikeasti viettää aikaa useampi päivä. Kotona on yllättävän rankkaa laittaa ruokaa ja hoitaa vauvaa, miehen varaan en laskisi :D Niin ja vaikka miehet on välillä itteki passattavia, auttaa kuitenkin ainakin hieman kun mies pitää koko 3vk lomaansa heti kun kotiudutte.

Itselläni ei ollut maidonnousun ja imetyksen aloittamisen kanssa mitään ongelmaa vaikka sektioon jouduinkin.

Ja jos alatiesynnytykselle ei ole mitään estettä, itse yrittäisin uudestaankin sitä vaikka vauva perätilassa olisikin. Sinulla kun vielä on jo synnytys takana, tiedät mitä pitää tehdä ja synnytyksen pitäisi muutenkin olla helpompi :) Salissa on kuitenkin osaava henkilökunta ja leikkausvalmius on kokoajan jos tilanne vaatii, joten myös vauvan turvallisuutta ei tartte pelätä.

Puhu ihmeessä peloistasi äitipolilla suoraan ja kysele sektioon liittyvistä asioista!

Ja vaikka synnytys ei menisikään niin kuin itse haluat, muista että se pieni nyytti on siitä palkintona joka tapauksessa. Itselläkin on harmittanut jälkikäteen paljonkin kun en lasta saanut synnytettyä perätilassa vaan eipä tuo lapsukainen ole sen kummempi, vaan pelkästään oma kokemus synnytyksestä.

Kovatsi tsemppiä loppuodotukseen :)
 
Hei! Vauvallasi on vielä hyvin aikaa kääntyä mutta ymmärrän että nämä ajatukset päässäsi pyörivät. Tässä joitakin pointteja joita itselleni nousi mieleen:
Mikäli vauvasi ei käänny ja pysyy perätilassa loppuun asti saat itse valita synnytätkö hänet alakautta vai sektiolla. Perätilasynnytys onnistuu kyllä yleensä alakauttakin, kunhan synnyttäjä on motivoitunut ja tilaa on riittävästi. Lisäksi sinulla on suurena etuna se ettet ole ensisynnyttäjä. Äitipolilla saat varmasti kuulla kaikki tiedot synnytyksen eduista ja riskeistä. Ei sekään ole maailman loppu jos sektioon päädyt. Suunnitellussa sektiossa (ainakin tyksissä) äiti saa heti vauvan rinnalleen kunhan maha on ensin kursittu kiinni. Tätä ennen vauva saapi olla isän paidan alla.
 
Kiitos vastauksista ja kannustavista kommenteista! Hyviä pointteja tuossa tuli, järjen ääni jää vain itsellä vähän tunteiden varjoon...

Lonkkaluksaatioriski meillä on käsittääkseni jo kohonnut esikoisen luksaation vuoksi, joten olen jo henkisesti valmistautunut uuteen lastahoitoon. Pelottaa vaan että jos jo nyt raskausaikana ja -hormoneissa kaikki tuntuu näin hankalalta niin miten pää kestää kaikki pettymykset jos joudun ensin sektioon, sitten vauvalle laitetaan lonkkalasta ja jos vielä imetyskin mättää. Imetykseen saattoi vaikuttaa esikosella sekin, että sai laitoksella maitoa pullosta ja vielä tutinkin jossain välissä, nyt olen kyllä perehtynyt aiheeseen niin syvästi ettei voi tiedon puutteeseen kaatua :) Tuo särkylääkeasia olikin hyvä vinkki, en ollut sitä tullut ajatelleeksikaan.

Täytyy äitiyspolilla kysellä tuosta perätilasta ja sektiosta. Jos vauva ei tässä enää aio kääntyä niin toivottavasti asettautuu niin että pääsee itse ulos, en tiedä pitääkö olla pakaratarjonnassa ja mitä sitten jos onkin jalat edellä tulossa. Pariksi viikoksi pitäisi nyt vain saada ajatukset muualle kunnes pääsen polille kysymysnivaskani kanssa :)
 
Mulle tehtiin suunniteltu sektio vauvan perätilan vuoksi. Olin ensisynnyttäjä, joten sen takia meni automaattisesti sektioon ja se sopi mulle ihan hyvin.

Itse sain vauvan rinnalle jo leikkauspöydällä, kun kätilö oli käynyt kapaloimassa vauvan. Sitä ennen näyttivät vauvaa minulle, ennenkuin kätilö lähti kapaloimaan. Vauva tuotiin mulle myös heräämöön hetkeksi rinnalle :) Heräämössä meni vajaat pari tuntia, kunnes pääsin osastolle.

Lonkissa tytöllä ei ole havaittu mitään vikaa, vaikka perätilassa olikin jo rakenneultrassa ja senkin jälkeen joka ultrassa. Että tuo on varmaan viettänyt useamman kuukauden perätilassa :D Hieman oli kallo vino, kun syntyi, mutta sekin on jo suoristunut. Viikon päästä tyttö täyttää 7kk.

Imetyksen onnistuminen ei tosiaan riipu siitä, syntyykö sektiolla vai alakautta. Eikä se sektio mitenkään ikävä kokemus mulle ainakaan ollut. Pääasia, että vauva saatiin turvallisesti maailmaan :)
 
Minulla hyvin samanlainen kokemus kuin Pihlalla. Ensisynnyttäjä, perätilavauva (ollut perätilassa rv27-40). Häntäluu ei oikein suosinut synnytystä, joten suunniteltu sektio.

Vauva oli rinnalla koko mahan parsimisen ajan. Sen jälkeen olin itse heräämössä reilu pari tuntia, ja vauva miehen kanssa osastolla. Loppuillan vauva oli sylissäni ja imetyskin on sujunut hyvin, edelleen täysimetän. Vauva 5 kk nyt.

Lonkissa ei vikaa tytöllä, meilläkin pää oli hassunmallinen, mutta on jo oiennut normaaliksi:)

Tämä kokemus pääkaupunkiseudulta.
 
Täälläkin hyvä kokemus perätilan vuoksi tehdystä suunnitellusta sektiosta. Vauva oli pyllyllään joka ultrassa ja vaikka lääkäri olikin sitä mieltä, että sopisi syntymään myös perätilassa, halusin itse ensisynnyttäjänä sektion. Perätilasynnytys vain pelotti liikaa.

Minulla sektio jouduttiin lopulta tekemään nukutuksessa, koska puudutuksia ei saatu toimimaan. Mies joutui tietysti tässä vaiheessa ulos salista, mutta sai kyllä vauvan heti syliinsä kun se oli syntynyt. Minä sain nähdä vauvan heti herättyänä, vaikka olinkin silloin vielä tokkurainen ja pahoinvoiva.

Imetys lähti saman tien hyvin käyntiin ja toivuin leikkauksesta nopeasti. Meillä vauvalla ei ollut mitään ongelmia lonkkien kanssa tai muutenkaan, vaikka tosiaan vietti kai suurimman osan ajastaan kohdussa istuen.
 

Yhteistyössä