Perheet, joissa vain yksi lapsi!

Saatteko kuulla ihmettelyä miksi vain yksi lapsi? Tai jopa syyllistämistä, että miksi ette tee leikkikaveria? Tai vähättelyä kuinka helppoa se on yhden lapsen kanssa, annas olla jos lapsia olisi x määrä..?

Mietin vain mitä meillä on edessä, jos emme toista lasta tee tai saa (vähän jo osaan ennakoida sukulaisten kommentteja). Onko se jotenkin itsekästä, jos emme "tee" toista lasta?

 

Me ei tehdä toista lasta,näin riittää aika ja aina molemmat vain yhden halunneet.Kyllä eräs tuttava 4 lapsen äiti vähättelee ja ihmettelee aina kun keskustelemme.

 

Anoppi on sanonut useasti että kyllä se leikkikaveri pitäisi nyt jo tehdä tuolle tytölle. Ja minähän en lapselle leikkikaveria tee, sitten kun haluan ja siltä tuntuu niin yritämme saada perheenlisäystä, lapsellemme pikkusisaruksen. Nyt en tosiaankaan ole haluamassa toista lasta ja sen olen myös sanonut kyselijöille. Sitten joskus kun siltä tuntuu.. Ja meidän ainokainen täyttää kohta 3 vuotta

 

No ainakin sitä kuulee kyllästymiseen asti kuinka helppoa yhden kanssa on, varsinkin yksinhuoltajilta. Tulee semmonen olo että toiset oikein toivoo et me tehtäis lisää lapsia et sit ymmärtäis kuinka rankkaa se on. Ei kiinnosta ja yhteen jäädään.
Yksinhuoltajat myös jankkaa siitä että lapsi on melko helppo/nukkunut aina hyvin yms. "Et ymmärrä yhtään mimmosta on ku on vaikea lapsi" No en niin ja miksi pitäis jos ei oo semmosta!en tajua.
Mun mielestä monille sopii vaan yks, riippuu ihan ihmisestä ja mun mielestä sekin sais olla jokaisen ihan oma asia mutkun ei.

 

Ei todellakaan ole itsekästä. On hyvä että tiedostaa mitä haluaa eikä tee lasta vain ympäristön paineiden vuoksi tai jotta lapsi saisi sisaruksen. Ainokainen voi saada hyvän elämän ilman sisaruksiakin!

 

Saatteko kuulla ihmettelyä miksi vain yksi lapsi? Tai jopa syyllistämistä, että miksi ette tee leikkikaveria? Tai vähättelyä kuinka helppoa se on yhden lapsen kanssa, annas olla jos lapsia olisi x määrä..?

Mietin vain mitä meillä on edessä, jos emme toista lasta tee tai saa (vähän jo osaan ennakoida sukulaisten kommentteja). Onko se jotenkin itsekästä, jos emme "tee" toista lasta?

Ei ole tullut kumpaakaan. Poika täyttää 5 vuotta.
Meillä onkin fiksuja tuttuja ja sukulaisia.

 

Löytyy niitä leikkikavereita muualtakin, ei tarvitse itse tehdä.

 

Jokainen tekee niinku itse haluaa ja parhaaksi näkee.

 

Ei se välttämättä ole itsekästä, eihän kaikki halua montaa lasta. Mutta kyllä se oikeesti on niin, että ku on vähintään kaksi lasta, joilla ei ole kovin isoa ikäeroa, niin leikkivät kyllä paljon yhdessä. Tai ainakin meillä on näin, ovat kuin paita ja peppu, vaikka toinen on tyttö ja toinen poika. Eivät kaipaa leikkikaveria kodin ulkopuolelta, eivätkä äitiä tai isää mukaan leikkimään, tai touhuamaan kanssaan.

 

On parempi että on yksi lapsi jolle jaksaa antaa aikaansa ja rakkauttaan, kuin että on useampi joille tiuskii ja huutaa väsyneenä. Noita jälkimmäisiä kyllä riittää kun tätä palstaa lukee. On tehty lapselle kaveri tai useampi koska niin kuuluu tehdä ja sitten ollaan ihan puhki ja huudetaan, ikäänkuin se olisi lasten vika ettei jotkut ymmärrä olla lisääntymättä.
Yksilapsisten arvostelussa on varmasti paljon kateutta mukana. Yksilapsisilla on enemmän omaa aikaa ja lapsen tarpeisiinkin ehtii ja jaksaa vastata paremmin. Omasta kokemuksesta tiedän että yksilapsisen perheen elämä on mukavaa!

 

Meillä on yksi lapsi ja mitä luultavimmin jää ainokaiseksi.
Me ei olla paljoakaan jouduttu taivastelua kuuntelemaan, eikä kyselyjä sietämään. Kuitenkin kaikki selvästi olettaa, että lapsia tehdään lisää.. aika hassua

Olen "hävittänyt" jo vauvatavaroita ja joka kerta vastaanottaja ihmettelee, eikö niitä säästetä sisaruksille. No, ei säästetä, jos käy niin että toinen lapsi joskus siunaantuu ostetaan uudet.

Tota mä en muuten oikeen käsitä, että monilapsiset hokee miten helppoa on yhen kanssa.. niin onki, mut ihan kuin se olis joku rikos että on helppoa. Monella kaverilla on 3-5 lasta ja sanovat aina miten 1-2 kanssa oli mukavaa ja joka paikkaan pääsi. No miksi ne teki sitten lisää?

Ei ole tarkoitus pahoittaa kenenkään monilapsisen mieltä kirjoituksellani! Kysehän oli vaan mun tutuista

 

Saatteko kuulla ihmettelyä miksi vain yksi lapsi? Tai jopa syyllistämistä, että miksi ette tee leikkikaveria? Tai vähättelyä kuinka helppoa se on yhden lapsen kanssa, annas olla jos lapsia olisi x määrä..?

Mietin vain mitä meillä on edessä, jos emme toista lasta tee tai saa (vähän jo osaan ennakoida sukulaisten kommentteja). Onko se jotenkin itsekästä, jos emme "tee" toista lasta?

Muuhun en osaa sanoa, mutta tohon viimeiseen kysymykseen vastaan, että ei ole itsekästä. Paljon itsekkäämpää on tehtailla hirmuiset määrät niitä lapsia tähän maailmaan. Meitä ihmisiä riittää ja on liikaakin, onko pakko tehdä just niitä "omia" lisää?

 

Meillä on kans vain yksi lapsi ja on kyllä kieltämättä aika helppoa. Eikä ole tarkoitus tehdä enää lisää.

Mä oon kans kuullu että kuinka rankkaa se on sit kahden kanssa ja oon kieltämättä joskus miettiny että pitikö sit tehdä se toinen ku ottaa niin koville.

Mutta sitten taas usemman lapsen vanhemmat kehuskelee kuin helppoa on kun lapset leikkii keskenään.

Meiltäkin nyt tosi moni kyselee milloin tehdään pikkuveli tytölle. Oon vaan todennu että ei tehdä kun ei haluta lisää lapsia.

 

Meillä on yksi tyttö( 3v ) ja kyllä osa tutuista ja sukulaisista kyselee "milloin teette tytölle leikkikaverin/ sisaruksen?"
Mutta enpä oo siihen paljoa vastannut,yritän aina vaihtaa nopeaa puheenaihetta, ku ei jaksa vastata ja jankata samaa asiaa

Meille yksi lapsi riittää miehen kanssa ja toinen tehdään ehkä joskus jos siltä tuntuu tai "vahinko" käy

Mutta näin mennään nyt tällä hetkellä ja voin kyllä sanoa että yhden kanssa on helppoa ja leppoisaa

Ja olen myös vauvatavarat hävittänyt tai laittanut kiertoon..ostellaan sitten uusia jos lisää lapsia meidän perheeseen tulee.

 

Kaikki olettaa, että pitää olla kaksi lasta, mielellään vielä tyttö ja poika. Mielestäni on parempi tehdä vain yksi ja hoitaa se kunnolla kuin että tekee monta ja väsyy. Eikä se aina niin mene, että lapset nätisti leikkivät keskenään ja äiti saa levätä, vaan joskus lapset vaan tappelevat keskenään.

 

Kyllähän se ihan oikeasti olis helpompaa jos olisi vain yksi lapsi. Mitenkään vähättelemättä tilannetta. Mutta tyhmää on tehdä leikkikaveria vain siksi että naapurit, sukulaiset tms ovat sitä mieltä että niin kuuluu tehdä. Lapsiluku on jokaisen oma päätös, ja jos ei halua kuin yhden se on oikein hyvä päätös se3kin.

 

Lisään vielä: Jotkut tutut taas olettaa että meillä lapsi on niin väsyttävä ja vaikea, ettei jakseta toista.. asia ei todellakaan oo niin. Meillä vaan on jo "tiimi kasassa"

 

Meillä on myös vain yksi lapsi, nyt 5 v.

Olen aina halunnut yhden lapsen.
Kun lapsi oli pieni, olisi kyllä ajatuksen tasolla ollut kiva että kaksikin, mutta en olisi jaksanut ison vatsan kanssa hoitaa pientä.

Myöhemmin lapsen ollessa 3 v halusin jo töihin.

Ja nyt kun on 5 v niin olisi kyllä kiva kun olisi kotona leikkikaveri, mutta tiedän että minun jaksaminen olisi kovilla, en halua jäädä nyt pitkäksi aikaa pois työelämästä ja ikääkin jo on...
Jos jäisin, niin tuonne yli 2 vuoden haluaisin taas hoitaa lasta kotona.

Olen sitä mieltä että yhden lapsen kanssa on ollut helppoa... olen matkustanut lapsen kanssa paljon. Lensin jo parin kuukauden ikäisenä. Edelleen on helppo matkustaa ja hotellihuoneeseen mahtuu hyvin.

Ajattelen että ennemin annan tälle lapselle rakkautta jaksamista ja kärsivällisyyttä, kun että huudan väsyneenä kahdelle lapselle.

Tärkeintä on että elämä tässä ja nyt hetkessä on antoisaa. Ei mikään muu, koska huomisesta me emme tiedä.

Ei ole kukaan syyllistänyt minua. Paitsi nyt kun lapsi on päivähoidossa, sattui yksi hoitaja kohdalle joka sanoi minulle että lapsi kärsii kun hänellä ei ole kavereita. Oli ilmeisesti puhunut siitä lapselle kun päiväkodissa kaikkila muilla on sisar samassa ryhmässä. Väitti minulle jopa että lapsellani ei ole ketään kavereita.

Lapseni vaihtoi juuri päiväkotia, ja uudessa päiväkodissa on ns. erityislapsia jotka puolustavat reviiriään vahvasti. Heille muutos, sekin että ryhmään tulee uusi lapsi on kova.
Lapsi tapailee edelleen kavereita vanhasta päiväkodista, mutta ei ole vielä saanut sellaista kaveria uudesta joka tulisi kylään meille.
Eli ei ole muut syyllistäneet kuin yksi lastentarhanopettaja.

 

Nosto

 

Ei ole pahemmin kukaan mitään kyselly tai ihmetelly. Ainoo kommentti mikä nyt tulee mieleen on yks tuttu joka totes et ei olis mua ikinä äidiks osannu kuvitella kun näki ekan kerran tirpan syntymän jälkeen...

 

Lisään vielä: Jotkut tutut taas olettaa että meillä lapsi on niin väsyttävä ja vaikea, ettei jakseta toista.. asia ei todellakaan oo niin. Meillä vaan on jo "tiimi kasassa"

Ai niin, tämän unohdinkin noista vaihtoehdoista Tätäkin pelkään, että ihmiset kuvittelevat tämän ainoan lapsen olevan niin hankala ja vaikea, että emme jaksa toista tai että olemme jotenkin pettyneet vanhempina tai yleensäkin pettyneet lapsiperhe-elämään. Vaikka näin ei siis meilläkään ole. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että yksi riittää ja elämä on todella helppoa yhden kanssa =)

 

Juu, koko ajan tulee vähättelyä (Vauvan puolella miettivät viime viikolla, pitäisikö yksilapsisten perheiden kutsua itseään edes lapsiperheeksi) ja p*skaa sataa palstallakin niskaan . Harmi vaan että oikeassa elämässä poikamme hukkuu kehuihin eikä ole pilalle lellitty .

 

Ja meillä luullaan että mun vaikea raskausaika olisi syy miksi ei enää lapsia hankita.Mieheni kanssa vaan ollaan tyytyväisiä kun vain yksi lapsi voisimme tehdä toisen jos haluaisimme vaan emmepä halua.

 

Sitäkin mietin, kuinka avoimesti tulisi kertoa, että emme aio toista tehdä? Entä jos joskus muuttaisimmekin mieltä, niin kaikki ajattelisivat lapsen olevan vahinko? Vaikeaa

 

Kyllä meillä tietää kaikki että enempää lapsia emme tee.