perhepäivähoitajia haetaan

millami
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.02.2006 klo 15:24 Pätevä kotiäidiksi kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.02.2006 klo 15:54 mummimamma kirjoitti:
eikös olekin vaan kumma tuo pph:n palkka, vaikka samaa työtä periaatteessa, kuin paiväkodissa, mutta puolet pienemmällä palkalla? se on kyllä totta, jos olis miehiä alalla, niin varmaan olisi arvostuskin toinen. ja pph tekee työt yksin. täytyy osata olla kokki, ensiaputaitoinen, ja paljon muuta. Pitäisköhän naisten nousta parrikadeille vai mikä auttais alan arvostukseen. ehkä on hyvä, että nykyään koulutetaan ammattiin, jospa se työn arvostuskin muuttuis sitä kautta edes hieman.
Perhepäivähoitaja ei tee kotonaan samaa työtä kuin päiväkodissa. Perhetuttumme on lastentarhanopettaja. Hän on tehnyt töitä (sijaisuuksia ja vakinaista työtä) monessa päiväkodissa. Joka paikassa on sopeuduttava uusiin hoitolapsiin, vanhempiin ja uuteen työyhteisöön. Päiväkodeissa on hoidossa myös erityislapsia, jotka vaativat hoitajilta enemmän ammattitaitoa ja kärsivällisyyttä kuin "tavalliset" lapset (jos "tätä" ilmaisua voi käyttää). Lastentarhanopettaja on vastuussa myös vanhempainillloista, vanhempainvarteista ja päiväkodin hallinnollisesta työstä. Perhepäivähoitajilla on esimiehenään ja tukenaan perhepäivähoidonohjaaja, joka tekee hallinnolliset työt.

Onko Teillä perhepäivähoitajilla mitään positiivista sanottavaa työstänne =)? Seuraan viikottain muutamaa perhepäivähoitajaa, jotka jatkuvasti valittavat työnsä ankeutta toisilleen ja myös ulkopuolisille. He antavat todella kielteisen kuvan omasta ammatistaan ja osaamisestaan. Ja miltä hoitolapsista ja vanhemmista mahtaa tuntua, kun perhepäivähoitaja kertoo jatkuvasti vain huonoja puolia omasta työstään?

Milloin on burn-out uhkana, milloin iskee selkäsärky ja työuupumus, ja olisi päästävä mitä pikimmiten vuorotteluvapaalle. Ja voi mikä parku ja valitus, kun hoitaja joutuu (!) jopa tuomaan seurakunnan päiväkerhoon hoitolapsiaan kaksi kertaa viikossa (hyvällä autolla lyhyen matkan). Kuitenkin ne seurakunnan kerhonohjaajat ovat vastuussa perhepäivähoitajienkin hoitolapsista kerhon ajan ja perhepäivähoitajilla palkka juoksee.

Minusta jo hoitajien oma asenne, että lähes kuka tahansa on pätevä perhepäivähoitajaksi, kertoo alasta paljon. Osa hoitajista asennoituu kielteisesti koulutukseen ja pitää jopa oman alansa koulutusta turhana.

Ei olekaan ihme, että saamme lehdistä lukea näitä kauhujuttuja, kuinka hoitolapset ovat olleet keskenään ulkona ja hoitaja sen kun tekee sisällä kotitöitään. Hoitolapsia karkaa kesken hoitopäivän, ja vanhemmille ei kerrota todellakaan kaikkea.

Minusta on turha ruikuttaa työn raskautta ja palkan pienuutta, jos opinnot ovat aikanaan jääneet omaa laiskuuttaan kansa-, keski- tai peruskouluun. Aikaisemmin ei kaikilla ole ollut opiskelumahdollisuuksia, mutta nuoremmilla naisilla on jo ollut hyvät mahdollisuudet hankkia itselleen kunnon ammatti.

Onneksi Suomessa me naisetkin saamme opiskella ja itse valita ammattimme. Teidän ruikuttavien perhepäivähoitajien kannattaisi opiskella vaikkapa lastentarhanopettajaksi (=lukio + 3 vuotta yliopistoa), opettajaksi (=lukio + 5-6 vuotta yliopistoa) tai kirjastonhoitajaksi (lukio + 5-6 vuotta yliopistoa) ja katsoa, miten "huimille" palkoille nämä ammattilaiset pääsevät.

Oletteko ajatelleet, että Teillä ei aikaa kulu työmatkoihin, koska lapset tuodaan ja haetaan Teiltä =)? Jos omat lapsenne ovat alle kouluikäisiä tai koululaisia, saatte hoitaa kotona lapsenne =). Ja pääsette ammattiinne todella vähäisellä koulutuksella. Jopa laitoshuoltajat opiskelevat perhepäivähoitajia enemmän =).

Olen monesti kertonut, että teen tätä pph- työtä, vaikka minulla on ns." parempi koulutus", koska oikeasti välitän lapsista. Pelkän rahan takia tätä työtä ei edes kannata tehdä.
Meillä ei kyllä saa ajaa lasten kanssa autolla, vaikka siihen olisi vanhempien suostumus ja palkkaa ei saa siltä ajalta kun lapset ovat kerhossa. Siksi sinne ei moni hoitaja pääsekkään lapsia viemään. Tässä voi tietysti olla paikkakuntakohtaisia eroja. Parasta tässä työssä on se kiitos joka tulee vanhemmilta ja etenkin lapsilta. Lapset kyllä aidosti näyttävät tunteensa. Vielä vuosien päästäkin lapset muistavat ja haluavat tulla käymään. Siksi tunnen, että joku kyllä arvostaa minunkin työtäni. On ihanaa kun saa olla " oma pomonsa" ja tehdä suunnitelmat juuri oman lapsiryhmän mukaiseksi. Ohjaaja kyllä tekee työnsä ja käy " yllätysvisiiteillä", jos vain ehtii. Ja meille ainakin on aina tervetullut, ei ole koskaan mitään hävettävää, vaikka ei tulostaan ilmoittaisi. Ihmettelen sellaisia hoitajia, jotka valittavat, sillä itse tunnen monta hoitajaa, eikä kukaan moiti työtään, ainoastaan muutamia epäkohtia palkkauksessa ja niistäkin puhumme vain oman porukan illoissa. Sinä et näy perhepäivähoitajia arvostavan, mutta kyllä tämä on KUNNON ammatti! Minulla on ollut muutamia vanhempia, jotka ovat toivoneet lastaan päiväkotiin ja "joutuneet" meille. Sitten kun se paikka sieltä päiväkodista on löytynyt, niin vanhemmat eivät olekaan halunneet lähteä. Sekin on iso arvostus minulle. Eräskin opettaja , ei halunnut lastaan edes esikouluun, vaikka minäkin sitä suosittelin. Halusi jatkaa meillä. Itse olisin halunnut pienemmän tilalle, sillä kyllä jo kuusi vuotiaat kuuluisi eskariin. Jotenkin kirjoituksessasi paljastui, ettet tiedä paljonkaan pph:n työstä tai sitten sinulla on jotain kaunaa meitä kohtaan, tai sitten vain yksinkertaisesti yleistät. Hieno ammatti tämä on kuitenkin! :wave:
 
mummimamma harmaana
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.02.2006 klo 07:58 millami kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.02.2006 klo 15:24 Pätevä kotiäidiksi kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.02.2006 klo 15:54 mummimamma kirjoitti:
eikös olekin vaan kumma tuo pph:n palkka, vaikka samaa työtä periaatteessa, kuin paiväkodissa, mutta puolet pienemmällä palkalla? se on kyllä totta, jos olis miehiä alalla, niin varmaan olisi arvostuskin toinen. ja pph tekee työt yksin. täytyy osata olla kokki, ensiaputaitoinen, ja paljon muuta. Pitäisköhän naisten nousta parrikadeille vai mikä auttais alan arvostukseen. ehkä on hyvä, että nykyään koulutetaan ammattiin, jospa se työn arvostuskin muuttuis sitä kautta edes hieman.
Perhepäivähoitaja ei tee kotonaan samaa työtä kuin päiväkodissa. Perhetuttumme on lastentarhanopettaja. Hän on tehnyt töitä (sijaisuuksia ja vakinaista työtä) monessa päiväkodissa. Joka paikassa on sopeuduttava uusiin hoitolapsiin, vanhempiin ja uuteen työyhteisöön. Päiväkodeissa on hoidossa myös erityislapsia, jotka vaativat hoitajilta enemmän ammattitaitoa ja kärsivällisyyttä kuin "tavalliset" lapset (jos "tätä" ilmaisua voi käyttää). Lastentarhanopettaja on vastuussa myös vanhempainillloista, vanhempainvarteista ja päiväkodin hallinnollisesta työstä. Perhepäivähoitajilla on esimiehenään ja tukenaan perhepäivähoidonohjaaja, joka tekee hallinnolliset työt.

Onko Teillä perhepäivähoitajilla mitään positiivista sanottavaa työstänne =)? Seuraan viikottain muutamaa perhepäivähoitajaa, jotka jatkuvasti valittavat työnsä ankeutta toisilleen ja myös ulkopuolisille. He antavat todella kielteisen kuvan omasta ammatistaan ja osaamisestaan. Ja miltä hoitolapsista ja vanhemmista mahtaa tuntua, kun perhepäivähoitaja kertoo jatkuvasti vain huonoja puolia omasta työstään?

Milloin on burn-out uhkana, milloin iskee selkäsärky ja työuupumus, ja olisi päästävä mitä pikimmiten vuorotteluvapaalle. Ja voi mikä parku ja valitus, kun hoitaja joutuu (!) jopa tuomaan seurakunnan päiväkerhoon hoitolapsiaan kaksi kertaa viikossa (hyvällä autolla lyhyen matkan). Kuitenkin ne seurakunnan kerhonohjaajat ovat vastuussa perhepäivähoitajienkin hoitolapsista kerhon ajan ja perhepäivähoitajilla palkka juoksee.

Minusta jo hoitajien oma asenne, että lähes kuka tahansa on pätevä perhepäivähoitajaksi, kertoo alasta paljon. Osa hoitajista asennoituu kielteisesti koulutukseen ja pitää jopa oman alansa koulutusta turhana.

Ei olekaan ihme, että saamme lehdistä lukea näitä kauhujuttuja, kuinka hoitolapset ovat olleet keskenään ulkona ja hoitaja sen kun tekee sisällä kotitöitään. Hoitolapsia karkaa kesken hoitopäivän, ja vanhemmille ei kerrota todellakaan kaikkea.

Minusta on turha ruikuttaa työn raskautta ja palkan pienuutta, jos opinnot ovat aikanaan jääneet omaa laiskuuttaan kansa-, keski- tai peruskouluun. Aikaisemmin ei kaikilla ole ollut opiskelumahdollisuuksia, mutta nuoremmilla naisilla on jo ollut hyvät mahdollisuudet hankkia itselleen kunnon ammatti.

Onneksi Suomessa me naisetkin saamme opiskella ja itse valita ammattimme. Teidän ruikuttavien perhepäivähoitajien kannattaisi opiskella vaikkapa lastentarhanopettajaksi (=lukio + 3 vuotta yliopistoa), opettajaksi (=lukio + 5-6 vuotta yliopistoa) tai kirjastonhoitajaksi (lukio + 5-6 vuotta yliopistoa) ja katsoa, miten "huimille" palkoille nämä ammattilaiset pääsevät.

Oletteko ajatelleet, että Teillä ei aikaa kulu työmatkoihin, koska lapset tuodaan ja haetaan Teiltä =)? Jos omat lapsenne ovat alle kouluikäisiä tai koululaisia, saatte hoitaa kotona lapsenne =). Ja pääsette ammattiinne todella vähäisellä koulutuksella. Jopa laitoshuoltajat opiskelevat perhepäivähoitajia enemmän =).

Olen monesti kertonut, että teen tätä pph- työtä, vaikka minulla on ns." parempi koulutus", koska oikeasti välitän lapsista. Pelkän rahan takia tätä työtä ei edes kannata tehdä.
Meillä ei kyllä saa ajaa lasten kanssa autolla, vaikka siihen olisi vanhempien suostumus ja palkkaa ei saa siltä ajalta kun lapset ovat kerhossa. Siksi sinne ei moni hoitaja pääsekkään lapsia viemään. Tässä voi tietysti olla paikkakuntakohtaisia eroja. Parasta tässä työssä on se kiitos joka tulee vanhemmilta ja etenkin lapsilta. Lapset kyllä aidosti näyttävät tunteensa. Vielä vuosien päästäkin lapset muistavat ja haluavat tulla käymään. Siksi tunnen, että joku kyllä arvostaa minunkin työtäni. On ihanaa kun saa olla " oma pomonsa" ja tehdä suunnitelmat juuri oman lapsiryhmän mukaiseksi. Ohjaaja kyllä tekee työnsä ja käy " yllätysvisiiteillä", jos vain ehtii. Ja meille ainakin on aina tervetullut, ei ole koskaan mitään hävettävää, vaikka ei tulostaan ilmoittaisi. Ihmettelen sellaisia hoitajia, jotka valittavat, sillä itse tunnen monta hoitajaa, eikä kukaan moiti työtään, ainoastaan muutamia epäkohtia palkkauksessa ja niistäkin puhumme vain oman porukan illoissa. Sinä et näy perhepäivähoitajia arvostavan, mutta kyllä tämä on KUNNON ammatti! Minulla on ollut muutamia vanhempia, jotka ovat toivoneet lastaan päiväkotiin ja "joutuneet" meille. Sitten kun se paikka sieltä päiväkodista on löytynyt, niin vanhemmat eivät olekaan halunneet lähteä. Sekin on iso arvostus minulle. Eräskin opettaja , ei halunnut lastaan edes esikouluun, vaikka minäkin sitä suosittelin. Halusi jatkaa meillä. Itse olisin halunnut pienemmän tilalle, sillä kyllä jo kuusi vuotiaat kuuluisi eskariin. Jotenkin kirjoituksessasi paljastui, ettet tiedä paljonkaan pph:n työstä tai sitten sinulla on jotain kaunaa meitä kohtaan, tai sitten vain yksinkertaisesti yleistät. Hieno ammatti tämä on kuitenkin! :wave:
kiva lukea välillä tällaistakin. Tuntuu että jos en sittenkään opiskele ihan väärää alaa. Tsemppiä vaan kaikille perhepäivähoitajille, jospa pian itsekin liityn joukkoon.
 
millami
Voin vain sanoa sinulle mummimamma, että tervetuloa joukkoon mukaan ja toivottavasti viihdyt työssäsi yhtä hyvin kuin minä. Kaikkea ei voi mitata rahassa. Lapsilta saa niin paljon! Meillä mieskin tykkää lapsista ja hoitolapset ovat innoissaan, kun sattuu olemaan miehellä vapaapäivä viikolla. Miehestä on paljon apua isojen majojen rakentelussa yms. Ja, iso apu minullekin esim. metsäretkillä ja liukumäessä. Paras tilanne on jos koko perheesi tykkää työstäsi! =)
ps. Miehelle riittää palkaksi lasten riemu ja halaus.(Onneksi)
 
mummimamma harmaana
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.02.2006 klo 12:59 millami kirjoitti:
Voin vain sanoa sinulle mummimamma, että tervetuloa joukkoon mukaan ja toivottavasti viihdyt työssäsi yhtä hyvin kuin minä. Kaikkea ei voi mitata rahassa. Lapsilta saa niin paljon! Meillä mieskin tykkää lapsista ja hoitolapset ovat innoissaan, kun sattuu olemaan miehellä vapaapäivä viikolla. Miehestä on paljon apua isojen majojen rakentelussa yms. Ja, iso apu minullekin esim. metsäretkillä ja liukumäessä. Paras tilanne on jos koko perheesi tykkää työstäsi! =)
ps. Miehelle riittää palkaksi lasten riemu ja halaus.(Onneksi)
kyllähän tuo perhekin odottaa, että milloin tänne lapsia tulee. miehen kanssa ollaan asiasta puhuttu paljon ja yhdessä on päätös tehty ja varsinkin oma ekaluokkalainen odottaa, että saisi uusia leikkikavereita. Viikon päästä olen menossa työharjottelu jaksolle perhepäivähoitajalle ja siinä sitten näkee käytännössä samalla työtä. Jännittää vaan ,kun samassa on näytöt.
 
millami
Minkälaisia ne näytöt käytännössä on teilläpäin?
Mulla on ollut lastentarhaopettajaoppilaita harjoittelemassa. Ovat muuten sanoneet, että tuntuu mukavalta tämä perhepäivähoitotyö. On kuulemma ollut ihan toisenlainen käsitys.
 
mummimamma harmaana
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.02.2006 klo 13:45 millami kirjoitti:
Minkälaisia ne näytöt käytännössä on teilläpäin?
Mulla on ollut lastentarhaopettajaoppilaita harjoittelemassa. Ovat muuten sanoneet, että tuntuu mukavalta tämä perhepäivähoitotyö. On kuulemma ollut ihan toisenlainen käsitys.
top-jaksoja on kolme, ja niihin 5 näyttöä, jotka kestää 5 päivää/näyttö. Varhaiskasvatus, ammatillinen vuorovaikutus ja yhteistyö ja erityiskasvatus suoritetaan päiväkodeissa ja hoito ja huolenpito sekä erityisruokavalio osa perhepäivähoitajalla. Top- jakso kestää aina kuukauden ja siinä sitten 2 viikkoa aikaa varattu näytöille joihin pitää tehdää viikkosuunnitelma ja päivittäin suorittaa aina jonkun osan. Ja työtä tekemällä näytetään. Paitsi diabetikon hoito näytetään koululla, jos harjoittelupaikalla ei ole sellaista lasta. Ja tuohon kuuluu Hensujen teko eli henk. kohtainen näyttösuunnitelma jossa on kohdat jotka täytyy osata. näytön arvioijia on kaksi.
nyt on takana yhteistyö ja vuorovaikutus ja varhaiskasvatus.
ihan mielenkiintoinen on tämä koulu, ja kyllä saa myös töitä tehdä että pääsee läpi.
Vaikka hankalin vaihe mulla oli varmaan tämä tietokoneen käyttö, kun en ollut aiemmin konetta käyttänyt, niin nyt pitikin opetella ja kun nuo tehtävät ovat etätyönä tehtäviä, ja s-postilla lähetettäviä ja netistäkin välillä täytyy hakea tietoa, niin suurin homma ainakin mulla on ollut tämä.
 
Pätevä kotiäidiksi
\
Alkuperäinen kirjoittaja 09.02.2006 klo 07:58 millami kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.02.2006 klo 15:24 Pätevä kotiäidiksi kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.02.2006 klo 15:54 mummimamma kirjoitti:
eikös olekin vaan kumma tuo pph:n palkka, vaikka samaa työtä periaatteessa, kuin paiväkodissa, mutta puolet pienemmällä palkalla? se on kyllä totta, jos olis miehiä alalla, niin varmaan olisi arvostuskin toinen. ja pph tekee työt yksin. täytyy osata olla kokki, ensiaputaitoinen, ja paljon muuta. Pitäisköhän naisten nousta parrikadeille vai mikä auttais alan arvostukseen. ehkä on hyvä, että nykyään koulutetaan ammattiin, jospa se työn arvostuskin muuttuis sitä kautta edes hieman.
Perhepäivähoitaja ei tee kotonaan samaa työtä kuin päiväkodissa. Perhetuttumme on lastentarhanopettaja. Hän on tehnyt töitä (sijaisuuksia ja vakinaista työtä) monessa päiväkodissa. Joka paikassa on sopeuduttava uusiin hoitolapsiin, vanhempiin ja uuteen työyhteisöön. Päiväkodeissa on hoidossa myös erityislapsia, jotka vaativat hoitajilta enemmän ammattitaitoa ja kärsivällisyyttä kuin "tavalliset" lapset (jos "tätä" ilmaisua voi käyttää). Lastentarhanopettaja on vastuussa myös vanhempainillloista, vanhempainvarteista ja päiväkodin hallinnollisesta työstä. Perhepäivähoitajilla on esimiehenään ja tukenaan perhepäivähoidonohjaaja, joka tekee hallinnolliset työt.

Onko Teillä perhepäivähoitajilla mitään positiivista sanottavaa työstänne =)? Seuraan viikottain muutamaa perhepäivähoitajaa, jotka jatkuvasti valittavat työnsä ankeutta toisilleen ja myös ulkopuolisille. He antavat todella kielteisen kuvan omasta ammatistaan ja osaamisestaan. Ja miltä hoitolapsista ja vanhemmista mahtaa tuntua, kun perhepäivähoitaja kertoo jatkuvasti vain huonoja puolia omasta työstään?

Milloin on burn-out uhkana, milloin iskee selkäsärky ja työuupumus, ja olisi päästävä mitä pikimmiten vuorotteluvapaalle. Ja voi mikä parku ja valitus, kun hoitaja joutuu (!) jopa tuomaan seurakunnan päiväkerhoon hoitolapsiaan kaksi kertaa viikossa (hyvällä autolla lyhyen matkan). Kuitenkin ne seurakunnan kerhonohjaajat ovat vastuussa perhepäivähoitajienkin hoitolapsista kerhon ajan ja perhepäivähoitajilla palkka juoksee.

Minusta jo hoitajien oma asenne, että lähes kuka tahansa on pätevä perhepäivähoitajaksi, kertoo alasta paljon. Osa hoitajista asennoituu kielteisesti koulutukseen ja pitää jopa oman alansa koulutusta turhana.

Ei olekaan ihme, että saamme lehdistä lukea näitä kauhujuttuja, kuinka hoitolapset ovat olleet keskenään ulkona ja hoitaja sen kun tekee sisällä kotitöitään. Hoitolapsia karkaa kesken hoitopäivän, ja vanhemmille ei kerrota todellakaan kaikkea.

Minusta on turha ruikuttaa työn raskautta ja palkan pienuutta, jos opinnot ovat aikanaan jääneet omaa laiskuuttaan kansa-, keski- tai peruskouluun. Aikaisemmin ei kaikilla ole ollut opiskelumahdollisuuksia, mutta nuoremmilla naisilla on jo ollut hyvät mahdollisuudet hankkia itselleen kunnon ammatti.

Onneksi Suomessa me naisetkin saamme opiskella ja itse valita ammattimme. Teidän ruikuttavien perhepäivähoitajien kannattaisi opiskella vaikkapa lastentarhanopettajaksi (=lukio + 3 vuotta yliopistoa), opettajaksi (=lukio + 5-6 vuotta yliopistoa) tai kirjastonhoitajaksi (lukio + 5-6 vuotta yliopistoa) ja katsoa, miten "huimille" palkoille nämä ammattilaiset pääsevät.

Oletteko ajatelleet, että Teillä ei aikaa kulu työmatkoihin, koska lapset tuodaan ja haetaan Teiltä =)? Jos omat lapsenne ovat alle kouluikäisiä tai koululaisia, saatte hoitaa kotona lapsenne =). Ja pääsette ammattiinne todella vähäisellä koulutuksella. Jopa laitoshuoltajat opiskelevat perhepäivähoitajia enemmän =).

Olen monesti kertonut, että teen tätä pph- työtä, vaikka minulla on ns." parempi koulutus", koska oikeasti välitän lapsista. Pelkän rahan takia tätä työtä ei edes kannata tehdä.
Meillä ei kyllä saa ajaa lasten kanssa autolla, vaikka siihen olisi vanhempien suostumus ja palkkaa ei saa siltä ajalta kun lapset ovat kerhossa. Siksi sinne ei moni hoitaja pääsekkään lapsia viemään. Tässä voi tietysti olla paikkakuntakohtaisia eroja. Parasta tässä työssä on se kiitos joka tulee vanhemmilta ja etenkin lapsilta. Lapset kyllä aidosti näyttävät tunteensa. Vielä vuosien päästäkin lapset muistavat ja haluavat tulla käymään. Siksi tunnen, että joku kyllä arvostaa minunkin työtäni. On ihanaa kun saa olla " oma pomonsa" ja tehdä suunnitelmat juuri oman lapsiryhmän mukaiseksi. Ohjaaja kyllä tekee työnsä ja käy " yllätysvisiiteillä", jos vain ehtii. Ja meille ainakin on aina tervetullut, ei ole koskaan mitään hävettävää, vaikka ei tulostaan ilmoittaisi. Ihmettelen sellaisia hoitajia, jotka valittavat, sillä itse tunnen monta hoitajaa, eikä kukaan moiti työtään, ainoastaan muutamia epäkohtia palkkauksessa ja niistäkin puhumme vain oman porukan illoissa. Sinä et näy perhepäivähoitajia arvostavan, mutta kyllä tämä on KUNNON ammatti! Minulla on ollut muutamia vanhempia, jotka ovat toivoneet lastaan päiväkotiin ja "joutuneet" meille. Sitten kun se paikka sieltä päiväkodista on löytynyt, niin vanhemmat eivät olekaan halunneet lähteä. Sekin on iso arvostus minulle. Eräskin opettaja , ei halunnut lastaan edes esikouluun, vaikka minäkin sitä suosittelin. Halusi jatkaa meillä. Itse olisin halunnut pienemmän tilalle, sillä kyllä jo kuusi vuotiaat kuuluisi eskariin. Jotenkin kirjoituksessasi paljastui, ettet tiedä paljonkaan pph:n työstä tai sitten sinulla on jotain kaunaa meitä kohtaan, tai sitten vain yksinkertaisesti yleistät. Hieno ammatti tämä on kuitenkin! :wave:
Kävin aikanaan lukion jälkeen emäntäkoulun. Suoritin myös silloisen perhepäivähoitajatutkinnon, iltaopiskeluna koulun ohessa. Arvostan perhepäivähoitajan ja muitakin kasvatusalan ammatteja =). Olen ollut ison perheen kotiäitinä lähes 20 vuotta.

Minusta on ikävää, kun nämä -+40-vuotiaat perhepäivähoitajat arvostelevat kovin sanoin työtään, palkkaustaan ja työolosuhteitaan, vaikkapa hoitolapsiaan seurakunnan päiväkerhoon tuodessaan. Työn ja palkkauksen epäkohdat eivät ole hoitolasten ja vanhempien syytä.

Minusta perhepäivähoitajiltakin tulisi vaatia alan koulutusta. Nykyään on mahdollista suorittaa ammattitutkintoja myös työn ohella. On aika kummallista, että kaupunkien ja kuntien ruokahuoltoon ja siivoustyöhön vaaditaan monen vuoden koulutus, ainakin vakituisen työpaikan saadakseen. Samaan aikaa kunnat ja kaupungit hakevat perhepäivähoitajia, sijaisiksi ja vakinaisiin työsuhteisiin, ja mitään hoito- ja kasvatusalan koulutusta ei vaadita :(.

Monet äidit ja isät valitsevat päivähoitomuodoksi päiväkodin, alle 3-vuotiaille lapsillekin. Syyt ovat moninaiset. Suurin pelko lienee se, että perhepäivähoitajien ammattitaito vaihtelee niin paljon. Alalla on erittäin päteviä ja osaavia hoitajia. Valitettavasti joukkooon mahtuu myös "onnenonkijoita", jotka vain "kokeilevat" ammattia. He arvelevat työn olevan ns. helppoa rahantuloa ja työtä voi tehdä kotona.

Nämä hoitajat huomaavat nopeasti, että lastenhoitotyö ei olekaan sellaista, kuin he ovat luulleet. Minusta kotiäitiys sinällään ei tee kenestäkään pätevää perhepäivähoitajaa. Kotiäiti ei ole myöskään pätevä siivooja tai keittäjä, vaikka tekeekin näitä kaikkia töitä (lastenhoito, ruoanlaitto, leipominen, siivous, pyykkihuolto jne.) kotonaan =).

Minusta ammatin ja palkkauksen epäkohdista tulisi keskustella ja neuvotella jossain muualla kuin kaupassa, päiväkerhon eteisessä tai kylässä käydessään =). Uskon, että niin kauan, kun työhön pääsee ilman alan koulutusta, palkkakin pysyy alhaisena. Jotkut perhepäivähoitajat myös suhtautuvat kielteisesti koulutukseen. Miksi? Pitävätkö hoitajat koulutusta turhana? Ja esim. lastentarhanopettajat ja vastavalmistuneet luokanopettajat tienaavat koulutuksensa kestoon nähden minusta huonosti.

Tämän palstan perhepäivähoitajat tuntuvat onneksi olevan tyytyväisiä työhönsä =).
 
Hiira
Saattaa se pph työn mielekkyys riippua myös siitä millaisia "kullanuppuja" saa hoidettavakseen. Saattaa olla tosi riiviöitä, jotka pilaa kaikkien päivän, ja sitten niitä tosi mukavia lapsia. Onko se sitten ammattitaidon puutetta jos ei saa jotain kakaraa aisoihin. Niin, burnoutin syyt voivat olla moninaiset. Lisäksi pitää tulla toimeen vanhempien kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pätevä kotiäidiksi:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.02.2006 klo 15:54 mummimamma kirjoitti:
eikös olekin vaan kumma tuo pph:n palkka, vaikka samaa työtä periaatteessa, kuin paiväkodissa, mutta puolet pienemmällä palkalla? se on kyllä totta, jos olis miehiä alalla, niin varmaan olisi arvostuskin toinen. ja pph tekee työt yksin. täytyy osata olla kokki, ensiaputaitoinen, ja paljon muuta. Pitäisköhän naisten nousta parrikadeille vai mikä auttais alan arvostukseen. ehkä on hyvä, että nykyään koulutetaan ammattiin, jospa se työn arvostuskin muuttuis sitä kautta edes hieman.
Perhepäivähoitaja ei tee kotonaan samaa työtä kuin päiväkodissa. Perhetuttumme on lastentarhanopettaja. Hän on tehnyt töitä (sijaisuuksia ja vakinaista työtä) monessa päiväkodissa. Joka paikassa on sopeuduttava uusiin hoitolapsiin, vanhempiin ja uuteen työyhteisöön. Päiväkodeissa on hoidossa myös erityislapsia, jotka vaativat hoitajilta enemmän ammattitaitoa ja kärsivällisyyttä kuin "tavalliset" lapset (jos "tätä" ilmaisua voi käyttää). Lastentarhanopettaja on vastuussa myös vanhempainillloista, vanhempainvarteista ja päiväkodin hallinnollisesta työstä. Perhepäivähoitajilla on esimiehenään ja tukenaan perhepäivähoidonohjaaja, joka tekee hallinnolliset työt.

Onko Teillä perhepäivähoitajilla mitään positiivista sanottavaa työstänne =)? Seuraan viikottain muutamaa perhepäivähoitajaa, jotka jatkuvasti valittavat työnsä ankeutta toisilleen ja myös ulkopuolisille. He antavat todella kielteisen kuvan omasta ammatistaan ja osaamisestaan. Ja miltä hoitolapsista ja vanhemmista mahtaa tuntua, kun perhepäivähoitaja kertoo jatkuvasti vain huonoja puolia omasta työstään?

Milloin on burn-out uhkana, milloin iskee selkäsärky ja työuupumus, ja olisi päästävä mitä pikimmiten vuorotteluvapaalle. Ja voi mikä parku ja valitus, kun hoitaja joutuu (!) jopa tuomaan seurakunnan päiväkerhoon hoitolapsiaan kaksi kertaa viikossa (hyvällä autolla lyhyen matkan). Kuitenkin ne seurakunnan kerhonohjaajat ovat vastuussa perhepäivähoitajienkin hoitolapsista kerhon ajan ja perhepäivähoitajilla palkka juoksee.

Minusta jo hoitajien oma asenne, että lähes kuka tahansa on pätevä perhepäivähoitajaksi, kertoo alasta paljon. Osa hoitajista asennoituu kielteisesti koulutukseen ja pitää jopa oman alansa koulutusta turhana.

Ei olekaan ihme, että saamme lehdistä lukea näitä kauhujuttuja, kuinka hoitolapset ovat olleet keskenään ulkona ja hoitaja sen kun tekee sisällä kotitöitään. Hoitolapsia karkaa kesken hoitopäivän, ja vanhemmille ei kerrota todellakaan kaikkea.

Minusta on turha ruikuttaa työn raskautta ja palkan pienuutta, jos opinnot ovat aikanaan jääneet omaa laiskuuttaan kansa-, keski- tai peruskouluun. Aikaisemmin ei kaikilla ole ollut opiskelumahdollisuuksia, mutta nuoremmilla naisilla on jo ollut hyvät mahdollisuudet hankkia itselleen kunnon ammatti.

Onneksi Suomessa me naisetkin saamme opiskella ja itse valita ammattimme. Teidän ruikuttavien perhepäivähoitajien kannattaisi opiskella vaikkapa lastentarhanopettajaksi (=lukio + 3 vuotta yliopistoa), opettajaksi (=lukio + 5-6 vuotta yliopistoa) tai kirjastonhoitajaksi (lukio + 5-6 vuotta yliopistoa) ja katsoa, miten "huimille" palkoille nämä ammattilaiset pääsevät.

Oletteko ajatelleet, että Teillä ei aikaa kulu työmatkoihin, koska lapset tuodaan ja haetaan Teiltä =)? Jos omat lapsenne ovat alle kouluikäisiä tai koululaisia, saatte hoitaa kotona lapsenne =). Ja pääsette ammattiinne todella vähäisellä koulutuksella. Jopa laitoshuoltajat opiskelevat perhepäivähoitajia enemmän =).
Kukaan ei muuten perhepäivähoitajille maksa kilometrikorvauksia kun kuskaavat lapsia kerhoon ja viimeinen vastuu kuitenkin on hoitajilla kun lapsi on kerhossa.
 

Yhteistyössä