Perhesuhteet koetuksella

Tarvitsen neuvoja tai mielipiteitä aiheesta, kun olen niin raivon partaalla...

Olen jo aikuinen kolmekymppinen ja läheisissä väleissä vanhempien kanssa. Minulla on 26-vuotias sisko, joka ei ole ottanut ikinä vastuuta omasta toimeentulosta ja elämästään. Hän ei ole ollut ikinä palkkatyössä tai opiskellut. Hakenut kai satunnaisesti jotain töitä, mutta ei hirveän aktiivisesti ja ammatin hankkiminen opiskelemallakaan ei tunnu kiinnostavan. Toisin sanoen hän loisii ja on loisinut yhteiskunnan avustuksella vuosia. Tiedän, että hän jatkuvasti pyytää rahaa vanhemmilta jotka hyvää hyvyyttään ja typeryyttään sitä antavat. Nyt hänelle tuli eteen pakollinen muutto ja on käynyt katsomassa asuntoja, mutta ne ovat olleet "liian huonoja" kunnes löytyi remontoitu kaksio, jossa vuokrakin on sen mukainen (n. 600). Hän olettaa, että pahan tilanteen tullessa vanhemmilta voi pyytää apua kun otti tämän kalliin asunnon. Kun kuulin tästä niin näin välittömästi punaista, koska olen itse työssäkäyvä kohtuullista palkkaa saava yksineläjä ja minullakaan ei oikeastaan ole mahdollisuutta muuttaa 40 neliöisestä edullisesta asunnostani isompaan (vuokrani alle 500).

Aihe on perhepiirissä sellainen josta on mahdoton edes keskustella, koska varsinkin äitini kääntää asian minua vastaan ja hän ei näe siskoni tilanteessa tai omassa käytöksessään ilmeisesti mitään ongelmaa. Vanhempani eivät ole varakkaita vaan rahat ovat jatkuvasti tiukilla heilläkin. Olen hyvin katkera siitä että olen itse elämässäni yrittänyt tehdä asioita sen eteen, että pärjään taloudellisesti omillani ja se on vaatinut taloudellisia ja henkisiä uhrauksia mm. opiskeluaikana. Sitten samaan aikaan joku elelee minua "tasokkaammin" tekemättä itse sen eteen yhtään mitään ja luottaa siihen, että yhteiskunta tai perhe auttaa.

 

Koita nyt ensin päästä katkeruudesta eroon, se syö sinua ihan turhaan. Muista, että SÄ olet todella ottanut vastuun itsestäsi ja elämästäsi, SÄ olet hoitanut omat hommasi niin kuin kuuluu. Miksi olla katkera muiden tekemisistä, kun voi keskittyä olemaan onnellinen omista saavutuksista ja asioiden eteen tekemästään työstä? Toisekseen: vaikka sua kuinka turhauttaa muiden tekemät valinnat, niin koita hyväksyä se fakta, että sulla ei ole päätäntävaltaa tai oikeutta vaatia heitä toimimaan sun haluamalla tavalla. Ei, vaikka se sun tyyli olisi oikea tapa toimia. Sä voit yrittää parhaasi puhumalla järkeä sun vanhemmille tai tarjoutua lähtemään sun siskon tueksi hankkimaan hänelle apua mahdolliseen masennukseen tai muuhun ongelmaan, mutta muista, että he aikuisina ihmisinä tekevät kuitenkin omat päätöksensä.
Jos noi asiat saa sut raivostumaan, painaa sua tai stressaa sua, niin suosittelen kyllä juttelemaan ja purkamaan noita ajatuksia, vaikka hyvälle ystävälle tai sitten ihan jollekkin alan ammattilaiselle. ihan vaan ettet ite hajoa tai ettei mene välit perheeseen.

 

Et sää nyt oikein voi noin.....
Mikä sua auttais...?
Mikä sut saa reagoimaan noin...?

Mulla on sama tilanne, mutta isoveli. On täysin kykenemätön hoitamaan asioitaan. Jos jonkun keikkahomman onnistuu saamaan joskus, niin se alkaa sillä että auto hajoaa -> tarvii rahaa huoltaa tai uudet talvirenkaat. Ja kun työ EHKÄ on tehty, niin ikinä ei ainakaan mitään palkkalaskelmaa saa ja sitten on ongelmissa kelan ja sossun kanssa. Tämä on ikuista.

Mutta ei se mua tollein rievo kuin sua.
Emmä tiiä miksei? Ei se ole minulta pois? Tiedän että olen itse asiani saavuttanut. Ja ennemmin veli vittuilee minulle että on muka rahaa, no ei ole, mutta on me pärjätty miehen ja lasten kanssa.
Mutta ei veli tule ikinä ymmärtämään että a)en todellakaan tienaa paljoa b) monesta asiasta joutuu tinkimään c)lasten kanssa kuluu rahaa d)Ei siitä työnteosta ja opiskelusta muutkaan varsinaisesti nauti.

Mutta nää asiat onkin ehkä tehny näin aikuisena aikamoisen välin meidän yhteydenpitoon. Ja toisaalta myös ymmärrän, että vaikka veli kuinka ääliö onkin, niin vanhemmat haluavat silti auttaa lastaan..kun ei kuitenkaan mikään "pahis" ole siinä mielessä että varastaisi tai edes käyttäisi päihteitä.

Taputa itseäsi olalle kun sinua on siunattu maalaisjärjellä. Meidän sukupolvi valitettavasti ei osaa leijailla pilvissä niin kuin ennen meitä ja meidän jälkeen syntyneet.