PIENI koti ja esikoinen

Heippa,
Haluaisin lukea mielipiteitänne/kokemuksianne yhdistelmästä pieni huusholli (yksiö/kaksio) ja ensimmäisen lapsen tulo.

Asumme miehemme kanssa kaksiossa, 50 neliötä. Lapsi olisi toivottu vuoden/kahden sisään, jos luoja suo. Ideaali tilanne olisi, jos pystyisimme asumaan tässä nykyisessä kodissa, kunnes lapsi täyttää pari vuotta. Mahdotonta?

Mietityttää, kuinka mahdumme tänne kaikki kolme + lapsen sänky + mahdolliset lelut....omasta mielestäni tilanne ei ole aivan toivoton, mutta mitä mieltä olette ja onko kellään kokemuksia samanlaisesta tilanteesta?

 

Moi! Meillä on 50m2 kaksio ja tyttö nyt 1v3kk. Muutettiin tähän kun tyttö oli 3kk. Minusta toimii oikein mainiosti, tietty riippuu siitä kuinka paljon kotona on tavaraa ja millainen pohja asunnossa on. Tässä sulle plussia ja miinuksia:

+ kaikki on lähellä, ei tarvitse rampata rappusia eestaas
+lapsi on lähes kaiken aikaa nähtävillä(tai ainakin kuuloetäisyyden päässä)
+asuminen on halvempaa kuin isossa kämpässä(ainakin tällä alueella...)

-jos lapsi on kipeä ja joutuu olemaan sisällä koko päivän, tuntuu että seinät kaatuu päälle(sama tapahtuu kyllä varmaan isossakin asunnossa...)
-ahtaus, meillä esim. vaunut mahtuu nipin napin eteiseen

Jos joudutte käyttämään hissiä päivittäin, valitse tarkkaan semmoset vaunut joilla on helppo mennä ja tulla hissiin.
Meillä lelut on korissa olkkarissa ja myös ympäri kämppää leviteltynä.
OIkeesti olen sitä mieltä, että pieni vauva ei sitä lääniä kaipaa, vaan vähempikin tila riittää!

 

Hyvin mahtuu jos on hyvä pohjaratkasu. Muutettiin kolmioon kun poika oli 1.3kk ja sitä ennen meillä oli 45m2.

 

ihan hyvin mahdutte!kaikki on kiinni järjestelyistä ja siitä että on siedettävä sitä sotkuakin välillä eli siis leluja tulee olemaan varman pitkin asuntoa mutta ei siinä muuta ongelmaa ole
me muutettiin isompaan tytön ollessa 1.6v ja ihan hyvin oltais voitu asua vielä meidän kaksiossa mutta sattui löytymään sopiva niin muutettiin.

 

Meiän pojan kummitäti perheineen asui kaksiossa (en tiiä neliöitä, oisko reilu 50m2 ei mikään hurjan iso kuitenkaan) niin kauan kunnes kolmas lapsi melkein syntyi...silloin muuttivat omakotitaloon, joka tosin on myös kaksio!! Mutta paaaaljon isommat huoneet ja lisäksi sauna. Ja ei tarvii kulkee rappusia. Ennen kulki siis kolmanteen kerrokseen rappusia....

 

Me asuttiin 37 m2 yksiössä siihen asti, kun esikoinen oli 3,5 kk. Ihan hyvin mahduttiin, kun poika oli vielä ihan paikoillaan köllöttelevä eikä lelujakaan ollut runsaasti. Yksiössä ehkä suurin ongelma oli, kun ei ollut oikein kunnollista unirauhaa, jos toiset valvoi. Mutta kaksiossa varmasti mahdutte hyvin asumaan useammankin vuoden, itse asiassa meidän nykyisessä kodissakin oli vain 2h+keittiö siihen asti, kun meitä oli viisi. Neliöitä tosin oli 70.

 

Me asuttiin 48m2 asunnossa esikoisen syntyessä, ja muutettiin toiselle paikkakunnalle kun poika oli 9kk. Pitempääkin olisi mahduttu pikkukodissamme asumaan, se on vain (huonekalujen) järjestelykysymys.

 

Meillä on 51,5 m2 kaksio ja poika pian 1vee. Lisäksi molempien opinnot vievät paljon tilaa. Ahdasta on mutta hyvällä järjestelyllä ja hyllyjen avulla tilaa saa kummasti loihdittua.

 

Me asuttiin kaksiossa(tarkkaa neliömäärää en muista, mutta 50-60)siihen asti, että tyttö oli jo lähes 3 vuotta.Ihan hyvin mahduttiin.Kaikkien sängyt makuuhuoneessa ja lelut olohoneessa, lapsen omassa pienessä hyllyssä.

 

Kyllä mahtuu
Me asuttiin aiemmin puutaloasunnossa jossa oli kolme kerrosta ja huone/kerros. Se EI ollut kätevää ja olen iloinen päästyäni sieltä pois. Käytännössä arki meni lapsen kanssa niin, että oltiin keskimmäisessä kerroksessa (koska ylös ei saanut porttia ja vessa oli keskellä). Sillon kyllä huomasi, että ei kauheen montaa tuntia voinu olla sisällä kun jo poika kirjaimellisesti kiipeili seinille. Tämä "ongelma" tosin tuli tuossa vasta vähän alle kaksi vuotiaana. Ja lapsethan on erilaisia, toiset liikkuvaisempia kun toiset.
Eli siis kyllä kahdessa huoneessa on sitä liikkumatilaa kuiteskin jo enemmän.

 

Heips!

Me asutaan 47m2 kaksiossa ja poika on reilun vuoden ikäinen. Hyvin on ainakin toistaiseksi mahduttu. Olenkin kyselijöille vastannut, että me sovitaan tänne kolmestaan erittäin hyvin, ylimääräiset tavarat vaan ei sovi. Eli huonekalujen järjestys muuttuu aina tarpeiden muuttuessa (hoitopöytä paikalleen/pois, pinnasänky/lastensänky,lisää leikkimistilaa/tilaa leluille ym.).

Vaunuja säilytetään sisällä, joko eteisessä tai makkarissa --> kannattaa hankkia renkaisiin ne suojat! Lelut on olohuoneessa, sängyt ja vaatteet makuuhuoneessa.

 

Asuimme esikoisen kanssa reilut kaksi ja puoli vuotta kaksiossa jossa oli 50m2. Hyvin mahduimme, joskin kaappitilaa olisi voinut toki olla enemmän. Makuuhuoneeseen ei kyllä mahtunut hyvin kuin 120cm leveä sänky (sekin toinen sivu seinää vasten) lasten päästävedettävän sängyn lisäksi, tai muuten ei olisi leikkitilaa jäänyt yhtään. Halusin kuitenkin pitää edes osan leluista makuuhuoneessa, ettei olohuoneeseen syntyisi ihan totaalista kaaosta.

Olisimme varmasti asuneet kaksiossamme pidempäänkin, mutta perheen koon kasvaessa nelipäiseksi, päätimme etsiä hiukan väljempiä tiloja. Sinänsä harmi, sillä entinen asuntomme sijaitsi erittäin ihanalla alueella, ja asunnon sisustuksenkin olin juuri saanut hiottua mieleisekseni...

Periaatteessa olisimme varmaan mahtuneet kaksioon kahden lapsenkin kanssa, mutta silloin olisi oma sänkymme ollut pakko siirtää olohuoneeseen, ja hankkia jostain lisää säilytystilaa.

Vaunujensäilytyksestä vielä; meillä oli niin pieni eteinen, ettei sinne olisi vaunuja mahtunut, ja ainoa paikka vaunujen säilytykseen olisi ollut olohuone. Onneksi taloyhtiössä oli vaunuille oma lukollinen varastotila, joten ongelmaa ei ollut. Esikoinen ei myöskään juurikaan osannut nukkua paikallaan olevissa vaunuissa, joten päiväunet nukkui yleensä omassa sängyssään.

 

Poika on nyt 1v3kk ja asutaan edelleen 47 neliön kaksiossa. Asuntomme on ihana ja valoisa ja alue ehdoton suosikkimme, joten aiomme asua tässä niin kauan kuin vain mahdollista, jopa toisenkin lapsen (, jonka toivottavasti saisimme runsaan vuoden sisään..) kanssa.Tällä aluella kun ei edes ole kovin isoja asuntoja (yli 70 m2) tarjolla, ja jos on, niin maksavat maltaita.

Mahdollisen toisen tultua, aiomme tehdä makuuhuoneesta isoveljen huoneen, ja vanhemmat ja vauva nukkuvat olohuoneessa, jolloin mm. telkkari saa lähteä lomalle kellariin...

Vaunuja säilytämme pyörävarastossa, ja pienellä parvekkeella on vanhat parvekevaunut. Lapsen kantaminen 3.kerrokseen on hyvää liikuntaa...

Mutta varmaan sitten viimeistään parin kolmen vuoden kuluttua tästä on lähdettävä, halusi tai ei.

 

Tere
Me asutaan tällä hetkellä 3h+k ja neliöitä taitaa olla 73,5 ja viisi henkeä plus koira. Ahdasta on, mutta sinnitellään. tavarat vaan niin, että tilaa on. Pojille tuli nyt kerros sänky, että sais sinne huoneeseen tilaa. Tosin nukutaan nyt niin, että poika 2,5 v nukkuu välissä ja vaavi mun vieressä omassa pinnikses tai sit mun vieressä ja koira jaloissa

 

Pojan syntyessä asuttiin 45 neliön kaksiossa ja siitä muutettiin 52 neliön kaksioon pojan ollessa puoli vuotta. Tässä ollaan asuttu 9kk ja ihan kivasti mahtuu tässäkin asumaan. Mitä nyt tavarat meinaa olla koko ajan tiellä (niistä vois tietty hankkiutua ylimääräsesti eroon..). Tässä nykyisessä asunnossa on mukavan tilava makuuhuone minne meidän sänky ja pojan sänky mahtuu heittämällä ja jää tilaa muuhunkin kun kääntymiseen. Ja vaatehuone on iso plussa, sinne saa laitettua kainen tarpeellisen sillä hetkellä tarpeettoman pois jaloista pyörimästä.

Vaunut meillä on eteisessä ja pojan lelut pääasiallisesti olohuoneessa.

 

No ei todellakaan ole mahdotonta mahtua =)
Me asuttiin kaksiossa kolmen muksun kanssa

 

Me asuttiin kaksiossa (40 neliötä) jonne esikoisemme syntyikin. Lisäksi meillä on koira.. Hyvin meni pieni asunto mielestäni pikkuvauva arjessa kun lapsemme ei vielä kontannut. Kun liikkeellelähtö tapahtui piti koko ajan varoa kaikkea kun kaikki oli näppien ulottuvilla... Ei siis ole mahdotonta mutta paljon työläämpää.

Eri asia on sitten se oma rauha ja oma tila aikuisille. Itse meinasin tulla mökkihöperöksi kun ei ollut omaa rauhaa iltaisin ja koko ajan samassa tilassa miehen kanssa. Mulla on ainakin pakonomainen tarve saada omaa tilaa esim koneella oon tai luen jotain eikä siitä tuu mitään jos toinen on koko ajan 2 m säteellä. Ja ei kyllä ollut tilaa liikkua kelläkään kun koira lapsi ja 2 aikuista kuitenkin tarvitsevat sitä tilaa. Mies tekee myös kotona etätöitä ja haluaa oman tilan työllensä.

Nyt kun meillä on tuplasti tilaa ja lapselle oma huone en kyllä päivääkään vaihtais. Lapsen lelut ei ole kaikki jaloissa, lapsi saa nukkua rauhassa omassa huoneessa eikä häiriinny aikuisten äänistä. Vieraita voi kutsua kylään paljon helpommin ku lapsi ei nuku ihan vieressä. Oon myös huomannut et lapsemme nukkuu paljon pidempään omassa huoneessaan esim ennen heräs aina kun isä lähti töihin nyt herää vasta tämän jälkeen.

Säilytystila on myös yksi jota kaipasin. Astiat, lelut ja vaatteet vie ihan kamalasti tilaa... Me muutettiin myös sen takia kun haluttiin paremmalle asuinalueelle ja luontoa ympärille. Meillä on uudessa asunnossa esim hissi mitä ei ennen ollut ja lastenvaunuvarasto yms. Jotka on olleet tosi käteviä.