Pilasiko raskaus sinutkin?

Mä surin alkuun tosi paljon muuttunutta kroppaa..siis siinä mieles et kaikki ihanat vaatteet, jotka omistin, eivät mahtuneet enään päälle. Nyt kun synnytyksestä on melkein 7kk, tuntuu etten ajattele sitä enään niin niin kamalana asiana. Toki edelleen ne vaatteet harmittaa. Liikunta kun ei poista levennyttä lantiota. Muutama kilo vielä on, vaikka alkuun niitä oli toki enemmän turvotuksineen päivineen. Rintojen muuttuminen ei haittaa, ne on jotenkin menettänyt merkityksensä. Jotenkin ajattelen, et jos ei mies arvosta, niin mies menköön. Joo..kaikkein parasta on kuitenkin se, että ajattelutapani muuttuu päivittäin ja ehkä tulevaisuudessa saan varallisuudesta riippuen vaatekaappini sisällön taas sellaiseksi ettei tartte aina käyttää näitä samoja vaatteita...

 

Minäkään en koe vartaloni mitenkään"pilaantuneen"raskauden/synnytyksen jälkeen,tosin kiloja ei tullutkaan kuin 6kg kaikkiaan ja nekin jäivät laitokselle.Ei jäänyt ylimääräisiä kiloja(ei ollut niitä ennestäänkään).Ei arpia eikä repeämiä(sektio),ja mahakin oli heti leikkauksen jälkeen entisellään mitä sairaalassa jaksoivat ihmetellä...harrastin koko raskausajan liikuntaa loppuun asti ja aloitin liikunnan melko pian synnytyksen jälkeen,vähitellen ja varovasti tietenkin.Eli kaikille ei aina jää näkyviä muutoksia raskaudesta,ehkä minullekin sitten jää jos toisen lapsen vielä saan..Sektiohaavakin jää hyvin piiloon alushousujen alle eikä näy mitenkään esim.uimahallissa ja sekin on jo aika vaalea arpi eikä häiritse minua ollenkaan!Itse synnytin siis tammikuussa!

Itse olen sitä mieltä että vaikka ulkonäkö onkin toissijainen sen rinnalla kun saa ihanan pienen lapsen niin itse olen aina ollut aika tarkka sen suhteen miltä näytän eikä se ole lapseltani tai keltään muulta pois jos haluan pitää itseni kunnossa.Minusta ei ole ollenkaan itsekästä huolehtia kiloista tai muista synnytyksen jäljistä,kai jokainen nainen tahtoo olla entisissä mitoissa synnytyksen jälkeen,toisia ne kilot vaan häiritsee enemmän kun toisia =)

 

Mulla on 5 kk poika ja hän syntyi sektiolla. Aluksi musta tuntui ihan kauheelta että jo parikymppisenä mun kroppa meni ns. pilalle. Mutta pikku hiljaa kroppa rupes palautumaan..Mä urheilen kovasti. käyn jumpissa,xycklingissa,lenkillä yms. teen kaikkea mitä pystyn ja jos saan lastenhoitajan(lapsen isä tai mummi) niin lähden jumppaan.Nyt kroppa on kyl palautunu aika hyvin..kiloja ei ole jäljellä kun 2 kg ja aion laittaa ylihuomenna biksut päälle etelänreissulla hyvillä mielin.Totta kai kroppa muuttuu lasten myötä mutta lopulta se asenne ratkaisee miltä näytät.Jos haluat näyttää hyvältä niin liiku niin paljon kun voit ja kanna synnytyksen merkkejä ylpeänä siitä että olet äiti.

Tsemppiä kyllä aika parantaa haavat, jos vain haluat niin.

-äiti 22v.-

 

Mulla on synnytyksestä kokonaiset 8pvää, mutta ei missään välissä ole edes tullut mieleen että olisin jotenkin "pilalla" Joo, mahassa on oma nahkavyölaukku, takamus isompi kuin ennen raskautta edelleen ja tissit kasvaa vaan (maito nousee) vaikka jo alkuraskaudesta sain niihin raskausarpia.. synnytyksen yhteydessä arpia ilmestyi sisäreisiin ja alakerta kärsi aika kovia, miltä se kyllä tuntuukin, mutta ei ei ei.. ohimenevää kaikki on vaan, arvet vaalenee ja haalistuu, maha toipuu kyllä ja joku päivä alakertakin helpottaa. Just nyt mä näytän (ja liikun) tasan siltä, että olen synnyttänyt äskettäin ja uskokaa tai älkää, olen ylpeä siitä ja itsestäni. Minä ihan itse synnytin maailmaan tuon poikalapsen, millään muulla ei ole väliä :heart:

 

Olisi kyllä jännä tietää onko kellään näin erikoisia raskausarpia

Heh, miulla on maha aika persoonallisen näköinen tapaus, napa pullahti jo aluraskaudesta ulos eikä ole vieläkään vetäytynyt kuoppaansa (poika 8kk) ja navanympärystä koristaa sievät venymis arvet :saint:

 

ainakaan kauheasti! Sain ekan lapsen reilu kuukausi sitten. En ole kyllä montaa kertaa peiliin katsonutkaan sen jälkeen! Olemus on ollut hieman ruttuinen: tukka roikkuu takkuna, vauvan oksennusta&maitoa hiuksissa, vaatteissa, naamalla...mutta muuten saan olla tyytyväinen palautumiseeni!

Luulin raskausaikana että olisin synnytyksen jälkeen tosi pahassa kunnossa.. noin viikon verran synnytyksen jälkeen oli pullottava maha, mikä johtui turvotuksesta, ja sekin lähti heti kun pääsin sairaalasta kotiin. Kolme viikkoa synnytyksestä olin jo "bikinikunnossa" =)
Raskausarpia ei tullut.

On kyllä vieläkin läski olo, koska olen aina ollut hieman "alipainoinen"( siis noiden painoindeksijuttujen mukaan, omasta mielestäni normaali) ja vielä olis muutama kilo pudotettavaa siihen mikä on oma ihannepainoni.

Raskausaikana mun paino nousi 15 kg, josta 12 tuli raskauden puoliväliin mennessä. Olin raskausdiabeetikko ja jouduin tarkkailemaan joka suupalaa! Sain joka puolella kuulla että "sun on kyl tosi vaikea päästä raskauskiloista kun noin paljon paino nousee"
Lapseton siskoni huomautteli synnytyslaitoksella, että "sitten kun sä mahdut taas normaaleihin vaatteisiin"(ihan kun siihen olisi pitänyt mennä vuosia) ja "kohta sä voit alkaa treenaamaan, että pääset raskauskiloista"


En kyllä ole kauheasti edes ehtinyt mitään omaa ulkonäköä miettimään, on ollut kyllä niin paljon hommaa, kun on totutellut elämään pienen vauvan kanssa :saint:

 

Olisi kyllä jännä tietää onko kellään näin erikoisia raskausarpia

Heh, miulla on maha aika persoonallisen näköinen tapaus, napa pullahti jo aluraskaudesta ulos eikä ole vieläkään vetäytynyt kuoppaansa (poika 8kk) ja navanympärystä koristaa sievät venymis arvet :saint:

Sulla on mun luon...eiku siis maha! Mä oon suunnitellu et tatuois nuo arpien ääriviivat jotenki...niistä sais hienot liekkikuviot! Mitä sitä piilotteleen ku ei piiloon saa kuitenkaa...KOROSTETAAN ennemmin! :saint:

 

Juuh... palataanpa asiaan!Olen siis ketjun aloittaja ja aluksi synnytettyäni olin kamalan järkyttynyt muutoksista, joita raskaus ja synnytys jättivät. Nyt synnytyksestä on reilut 2kk ja on ollut aikaa totutella muutoksiin!

Laihdutettavaa minulla ei ole, enkä ole vieläkään tohtinut mitenkään aktiivisesti jumpata vatsalihaksia. Kummasti se maha on vaan siitä kutistunut, vaikkakaan ei lähellekkään entistä... Iho venyi niin hurjasti kahden viimeisen raskausviikon aikana, että koko vatsanalue, napa mukaanlukien, suorastaan räjähti! No siihenkin ajatukseen on jo tottunut, että tällä mahalla nyt mennään jatkossa! Olisi kyllä jännä tietää onko kellään näin erikoisia raskausarpia

mulla ainakin on sellasia kaaria navan ympärillä -oikea kraateri =) napa on ihan löysä edelleen, synnytyksestä 9vkoa. kilot on jo alle lähtöpainon, kiitos imetyksen mutta muutoin löysää löytyy... ja ylpeänä olen päättänyt kantaa. mäkin sain kamalia kommetteja aluks (tääl ketju:synnytyksen jälk mahasta sanottua) ja ne sai aikaan monta itkua, nyt oon ihan sinut tän röllykän kanssa. Täl mennään.

 

kyllähän se jälkensä jättää, että kantaa 9-10 kk lasta sisällään. Nuorempana ehkä harmitti enemmän, mutta nyt kolmannen lapsen jälkeen asioille on jonkinlaiset mittasuhteet löytyneet. Kolmannen lapsemme jälkeen ajattelin, että voin ylpeänä kantaa lasteni odotuksesta ja synnytyksestä jääneet jäljet minussa. Ajatelkaa niitä naisia, jotka ottaisivat vaikka kaikki raskausarpenne ja repeämän ja peräpukamat ja vaikka mitä, jos saisivat oman lapsen! Juu, tosi on, että peräpukamat ym ovat todella kiusallinen vaiva, ei niistä mielellään kärsi. Mutta nykyaikana nekin voi hoitaa!

Mutta ajatteles, juuri sinä olet saanut aivan uskomattoman lahjan, oman lapsen... Kenelle sinun enään pitäisi vartalollasi tehdä vaikutusta? Eikö se riitä, että sinä olet sinä, ainutlaatuinen yksilö kaikkine kartastoinesi vatsassa, riippurintoinesi, löllöreisinesi!!! Se ihminen, joka kenties näkee ja arvostelee pelkästään ulkonäkösi, on niin pinnallinen, että miksi uhraat ajatuksiasi häneen? Jos se olet sinä itse, anna armoa itsellesi. Miksi vartalon täytyisi olla täydellinen, kun olet saanut kokea jotain niin ihmeellistä kuin raskauden ja synnyttämisen?! Kanna ylpeänä se, mikä olet!

Tärkeintä ei ole ulkokuori, vaan se mikä olet sisältäsi!

:flower:

 

entisenä urheilijana esikon jälkeen ja päätin SILLOIN että ei enää lapsia :| .Sitten kului 5 vuotta.......... ja olin aika saman näköinen kuin ennen esikkoa paitsi että rinnat jäivät suuremmiksi .Nyt olen uudelleen raskaana ja suonikohjuja tullut(ne ei parane)ja kilojakin mutta tiedän että noin vuoden kahden kuluttua voin olla taas hoikka ja henkisesti vahvempi =) Otan iisimmin ja lapsi/lapset on saanut minut hyväksymään itseni =) Eli en voi sanoa esikoisesta että lapsi olisi minut pilannut.Ja ikää on nyt 36 vuotta minulla.

 

Ei pilannut. Minulle tuli kyllä odotetut raskausarvet reisien sisäpinnalle ja ahteriin mutta mahaan ei sitten kerrassaan mitään. Kokeilin raskaana ollessa mahaani eräänlaista raskausarpi voidetta ihan vaan uteliaisuuttani ja mitään jälkeä ei jäänyt. En tosin tiedä johtuiko siitä mutta kumminkin. Poikani ollessa vuoden ikäinen aloin käymään salilla ja kävin siellä 7kk ja nyt poikani on kaksi vuotias ja treenaan kotona. TOSIN olin hoikka ja hyvässä kunnossa ennen raskautta sekä raskauden aikana ja nyt myös jälkeenkin. Olen onnellinen!

 

voi voi.. mulle jäi nahkaa, läskiä ja ARVET.. koko maha täysi syvältä revenneitä räikyvän punaisia arpia..
Mua ei läski ja nahka haittaa.. mut nuo arvet.. :/

muoks... ja synnytyksestä siis reilu 8kk

 

Minä sain esikoisen ollessani 23v ja vaikka mahaan jäi ruma arpi hätäsektiosta navasta alaspäin, niin siinä oli ainoa todiste lapsen saamisesta. Olin jo 2kk synnytyksestä hoikempi kuin ennen raskautta ja muutenkin kroppa kunnossa. (painoa tuli lisää raskausaikana reilu17kg!) Olin todella tyytyväinen, sillä kaikki lähti ilman suurempia ponnistuksia.

Nyt toinen on 2kk vanha ja kroppa todellakin surkeassa kunnossa. Kiloja saisi lähteä vielä kymmenkunta pois, että olisin edes lähellä minua tyydyttävää painoa. Arpi mahassa on toistamiseen, onneksi edes vanhan päällä. Raskausarpia tuli mahaan ja reisiin, onneksi suht pieniä ja huomaamattomia. Mutta "löllöä" on siellä ja täällä ja mikään ei mahdu vieläkään päälle! Minua harmittaa suuresti tämä oma ulkomuotoni, vaikka aika varmaan korjaa vielä vaurioita hetken aikaa.. Toivottavasti! Ja toisesta raskaudesta maha oli paljon pienempi, mutta painoa tulikin 20kg lisää! Tässähän niitä sitten kuntoillaan pois..

 

Ei pilannu, mikään kehossani ei kerro siitä että olen kahden lapsen äiti.
Kolmas on vatsassa ja varmasti tuleva sektio arpi on ainoa josta voi päätellä että olen äiti. Ensimmäisen lapsen sain 21v. ja toisen 23v., nyt olen 30v.

 

Ehkä on sitten parempi, että hankkii lapset iäkkäämpänä kuin parikymppisenä, jolloin näemmä ulkoisella habituksella näyttää olevan suuri merkitys. Iäkkäämpänä osaa asettaa nämä asiat oikeisiin mittasuhteisiin, eikä vartalon repsahdus tunnu niin pahalta, koska se repsahtaa yleensä kumminkin jossakin vaihessa, synnyttää tai sitten ei.

En itse voisi koskaan sanoa, että niin positiivinen asia kuin synnytys on, olisi "pilannut" kehoni. Synnytys aiheuttaa ehkä muutoksia, mutta ei missään nimessä "pilaa" naista.

en itse kyllä yhtyisi samaan että missään vaiheesss elämää vartalonrepsahdus ei haittaisi. lapset ovat iso ilo ja elämän ihana sisältö,mutta tottakai on mukavaa säilyä ""ns kunnossa"lapsien teon jälkeenkin.

on tärkeää antaa palautumiseen aikaa.ulkoilla kuntoilla ja syödä terveellisesti.raskausarpiin löytyy useita hyviä voiteita jotka haalistavat arpia kuuri luontoisena käyttäen ja ns kiinteyttää ihoa=)

 

Mulla ei oo enää "hyvä peppu"...peba rupes roikkuu jo esikoisen syntymän jälkeen...ja heti perään sai alkunsa kuopus, joka jätti muutaman raskausarven reisiin (tosin jo vaalenneet eikä menoa haittaa)
Tissitkin kokenut muodonmuutoksen kahden yhteensä vuoden imetyksen jälkeen...

Mutta kaikesta tästähuolimatta...lapseni ovat aarteitani ja niiden takia tää muodonmuutos kannatti!!!
En ehkä oo enää hehkeimmilläni, mutta eipä tässä mihinkään missikisoihin olla pyrkimässäkään ja mieheni silmissä olen yhä kaunis!

 

Pin the Fuck Ups: Äitivartalosta huippukuntoon

 

Siinä palautumisessa menee aikaa... Itse sain lapsen reilu parikymppisenä, arpia ei tullut kuin tisseihin enkä kärsinyt pukamista ja kilotkin lähti vähitellen suht kivuttomasti. Kärsin kuitenkin ah niin ihanasta virtsankarkailusta ja alapää repesi + välilihaa leikattiin aika nätisti siinä synnytyksessä... Virtsan karkailua oli lähinnä kovasti juostessa tai hyppiessä ja siitä pääsin eroon lopullisesti vasta 1,5 vuotta synnytyksen jälkeen. Alapää parani pikkuhiljaa, vieläkin episiotomiahaava kiristää joskus kun oikein kovasti paneskelee mutta muuten olen jo tottunut siihen ettei tuo värkki ole enää yhtä "nätti" kuin ennen. Kaikki toimii joten koitan olla valittamatta.

Ja lihoin muuten raskausaikana lähemmäs 20 kg (olin ihan normaali/hoikka ennen raskautta) enkä rasvaillut mahaa kovinkaan usein, eli lienee aika paljon kiinni ihan niistä perintötekijöistä että tuleeko arpia vai ei. Ja imetys muuten kuluttaa niitä kiloja tosi tehokkaasti, söin kyllä kuin hevonen enkä ihmeemmin urheillut mutta kuihduin silti pikkuhiljaa ja reilu vuosi synnytyksestä aloin olla lähtöpainossa.