Millä asioilla piristätte parisuhdettanne. Joskus tuntuu, että arki on jämähtänyt, eikä lähde kulumallakaan. Alkuaikojen romanttinen ja kiihkeä fiilis on poissa. Suhde tuntuu joskus kahden kimppakämpältä. Tuntui, että lasten tultua, niin kaikki hassunhauskat asiat jäivät pois. Aika meni puuhatessa pilttien kanssa. Tuntui ettei koskaan ollut aikaa ruokkia sitä miehen ja naisen suhdetta. Nyt on lapset isompia, ja aikaa on jopa liiankin kanssa(isompina eivät vaadi niin paljon), mutta tuntuu ettei osata enää olla. Kahden jos ollaan, niin mies istuu tietsikalla, ja itse katson tv-ohjelmat loppuun asti. Ja sitten rättiväsyneinä sänkyyn.
Kumpikaan aikoinaan ei huomannut, että parisuhde on kuihtumassa, et jotain pitäis tehdä. Mutta mitä sitä tekis 15 vuoden yhdessäolon jälkeen. Meilläkin lapset tuli mukaan kuvioihin heti suhteen alussa. Puolen vuoden seurustelun jälkeen aloin esikoista odottamaan. Sitten roolit muuttui vanhempien osaan. Nykyään tuntuu kuin yrittäisi tuohon mieheensä tutustua uudelleen. Tuntuu aivan käsittämättömän oudolta. Nyt kun arki ei enää rullaa vaippaikäisten tahdissa, ja sitä aikaa olis. Tää on joko ero tai sitten jatketaan toverillisessa yhteishengessä. Joskus sitä aatteli, et osataanko enää olla kun lapset muuttaa joskus pois. Ajatus hiipii mieleen, et lasten takia ollaan, mut entäs sitten kun ne muuttaa pois.
Kait tää on joku ikäkriisikin. Nuorimmainen kun aloitti syksyllä koulun, ja esikoinen lukion. Ja tunne, ettei vielä mikään fossiili ole. Aikaa olisi romanttisimmillekkin kuvioille. Mies vain on sellainen hitaasti lämpiävä mörökölli. Samanlainen on aina ollut, mutta itse haluaisi jatkaa siitä ajasta mitä oli ennen lapsia. Mutta kaikki on niin rutiininomaisen kaavamaista. Itse olin suhteen alussa sellainen ujo tytönhissukka. Lapset kun syntyi, niin hormoonit keikahti sinne haluttomuuden puolelle. Nyt löytyisi sitä naarastriikeriä, mutta miten herätellä tuo talviuntaan nukkuva uroskarhu.
Asiasta on keskusteltu, mutta omaan välillä hyvinkin haastavan ja riidanhaluisen sävyn. Kerta toisensa jälkeen huomaan kuinka kuluttavaa tämä on. Mutta jos pariskunta ei omaa yhteisiä intressejä, niin ennuste on huono. Tuntuu että sitä on liikkeellä liian myöhään. Jälkikäteen ajattelee kuinka silloin ei puhuttu. Mutta onko koskaan liian myöhäistä aukoa niitä parisuhteen solmuja. Miten te perheelliset olette selviytyneet arjen pyörittämisestä? Ihan että parisuhdekin vielä pysyy virkeänä?
Kumpikaan aikoinaan ei huomannut, että parisuhde on kuihtumassa, et jotain pitäis tehdä. Mutta mitä sitä tekis 15 vuoden yhdessäolon jälkeen. Meilläkin lapset tuli mukaan kuvioihin heti suhteen alussa. Puolen vuoden seurustelun jälkeen aloin esikoista odottamaan. Sitten roolit muuttui vanhempien osaan. Nykyään tuntuu kuin yrittäisi tuohon mieheensä tutustua uudelleen. Tuntuu aivan käsittämättömän oudolta. Nyt kun arki ei enää rullaa vaippaikäisten tahdissa, ja sitä aikaa olis. Tää on joko ero tai sitten jatketaan toverillisessa yhteishengessä. Joskus sitä aatteli, et osataanko enää olla kun lapset muuttaa joskus pois. Ajatus hiipii mieleen, et lasten takia ollaan, mut entäs sitten kun ne muuttaa pois.
Kait tää on joku ikäkriisikin. Nuorimmainen kun aloitti syksyllä koulun, ja esikoinen lukion. Ja tunne, ettei vielä mikään fossiili ole. Aikaa olisi romanttisimmillekkin kuvioille. Mies vain on sellainen hitaasti lämpiävä mörökölli. Samanlainen on aina ollut, mutta itse haluaisi jatkaa siitä ajasta mitä oli ennen lapsia. Mutta kaikki on niin rutiininomaisen kaavamaista. Itse olin suhteen alussa sellainen ujo tytönhissukka. Lapset kun syntyi, niin hormoonit keikahti sinne haluttomuuden puolelle. Nyt löytyisi sitä naarastriikeriä, mutta miten herätellä tuo talviuntaan nukkuva uroskarhu.
Asiasta on keskusteltu, mutta omaan välillä hyvinkin haastavan ja riidanhaluisen sävyn. Kerta toisensa jälkeen huomaan kuinka kuluttavaa tämä on. Mutta jos pariskunta ei omaa yhteisiä intressejä, niin ennuste on huono. Tuntuu että sitä on liikkeellä liian myöhään. Jälkikäteen ajattelee kuinka silloin ei puhuttu. Mutta onko koskaan liian myöhäistä aukoa niitä parisuhteen solmuja. Miten te perheelliset olette selviytyneet arjen pyörittämisestä? Ihan että parisuhdekin vielä pysyy virkeänä?