Pitääkö olla huolissaan ilottomasta koululaisesta???

Aloitan tämän keskustelun myös täällä ( aiemmin julkaisin myös aihe vapaa- keskustelualueella...

Kysymys on aviomieheni 8- vuotiaasta tokaluokkalaisesta pojasta. Hän asuu äitinsä kanssa lähellä meitä ja on meillä muutamia tunteja useana päivänä viikossa sekä joka toisen viikonlopun kokonaan. Olen tuntenut pojan noin 7 vuotta eli yhdessäolomme ajan.

Poika on ollut hyvin rauhallinen koko ikänsä, mutta tämä ylirauhallisuus on korostunut viime vuosina. Pojalla on parin vuoden aikana tullut myös runsaasti ylipainoa. Hän ei puhu mitään, vastaa kyllä jos kysytään. Ei hymyile tai naura. Ei harrasta mitään, kun mikään ei kiinnosta. Katsoo telkkaria tai tietokoneelta rekkavideoita. Jos rutiiniin tulee joku poikkeus niin käy itkemään. Esim. muutama vuosi sitten hammasharja tippui likaiseen pönttöön ja rupesi itkemään, kun ei voinut pestä hampaita. Meidän muut lapset olisivat todenneet tuossa tapauksessa tyytyväisinä, että "kiva kun ei tarvii pestä hampaita". Tajusin tänään, että huolestuttavinta minun mielestäni hänessä on, että ei innostu mistään :-(! Toisin kuin 10- vuotias ADHD- poikani, joka innostui uimahallikäynnistä vähän liikaakin, mutta annan sen anteeksi hänelle ADHD:n takia . Minusta on jotenkin karmivaa, kun lapsi ei innostu mistään eikä halua keskustella mistään... :-(.

Pojan äidin kanssa yhteistyö on ollut hyvin vaikeaa muihin asioihin liittyen. Olemme mieheni kanssa opettaneet pojan mm. kuivaksi, syömään kaikkea ruokaa, käymään suihkussa ja saunassa, ajamaan polkupyörällä sekä koulumatkojen kulkemisen. Pojan äiti ei ole viitsinyt/ osannut näitä opettaa hänelle. Eikä ole kyse kiireisestä uraäidistä vaan työttömästä, jolla kyllä on aikaa. Toki isälläkin on kasvatus- ja opetusvelvollisuus, mutta jotenkin ajattelisin näiden em. hommien opettamisen hoituvan työttömältä kotiäidiltä.

Pojan äiti ei harrasta hänen kanssaan mitään liikunnalista, esim. unintia, hiihtoa, luistelua jne. Tämän vuoksi poika on tosi kömpelö ja minun arvioni mukaan motorisilta taidoiltaan selvästi alle ikäisiään. Poika pitää lähes kaikkeen vähänkin uuteen toimintaan pakottaa, esim. "nyt otetaan apupyörät pois pyörästä". Jos emme olisi pakottaneet, ajaisi varmaan vieläkin niiden kanssa. Uusimmaksi "pakotuksenaiheeksi" näyttäisi muodostuvan kännykän pitäminen mukana. Ei millään pitäisi sitä mukanaan, koska ilmeisesti on "se uusi kauhea asia". Ei edes halua pelata sillä, mikä tietenkin on positiivinen asia .

Minun ADHD- poikakaan ei enää jaksa vetää perässään tätä juroa poikaa. Liikunnallisetkaan leikit onnistuvat nykyään harvoin, kun toinen on taidoiltaan niin paljon huonompi.

Pitäisikö teidän mielestänne olla huolissaan tästä ylirauhallisesta lapsesta edellä kuvatun perusteella? Voihan se olla, että vertaan häntä liikaa tähän tarkkaavaisuushäiriöiseen lapseen, mutta olen yrittänyt ajatella, että kaikki ovat erilaisia ja se pitää hyväksyä. En tiedä, mikä tässä ylirauhallisessa, jurossa pojassa minua häiritsee, mutta olen hyvin huolissani kuitenkin :-(. Sanokaa te, onko huoleni ihan turha? Toivoisin asiallisia vastauksia, huoleni on ihan aitoa . Kiitos!

 

Laitan lisätietoa, jos se auttaa...

Kännykkää haluaisimme pitää pojan mukana, koska on haahuilee pyörän kanssa tässä lähistöllä. Jää ilmeisesti seuraamaan liikennettää tmv., eikä tiedetä missä on. Kerran on häipynyt kotiinsa ilmoittamatta kenellekkään. Eli turhaa etsimistä ja huolta. Kännykällä ei tarvitse pelata ja soittaakaan, jos ei halua. Kunhan on tarpeen vaatiessa tavoitettavissa, kun tuota haahuilua on ja omapäisyyttäkin.

Muutama huomioita, kun oikein pohdin lapsen käytöstä tässä vuosien varrella ja varsinkin kuin luin Aspergeristä lisää:
- käveli 1,6 v,
- puhui noin 3 v., mutta k- kirjain tuli 3,5 v.,r- kirjain 4 v.
- normaali uhmaikä 3-4 vuotiaana, mutta ei ainakaan meillä enää sen jälkeen
- eli kaikki edellinen ihan normaalisti, vaikka ehkä vähän viivästyneenä
- liikunnallisesti kömpelö ollut aina, ei osa juosta vieläkään kunnolla
- noin 5 v. asti oli mielestäni ihan normaali lapsi: jutteli, kyseli, Ja jos vaan mun poika pyysi mukaan leikkeihin, lähti kyllä, oli ihan normaali lapsi
- Minun poikani valitteli useaan otteeseen, että ... tekee aina kaikki samalla tavalla kuin hän (juu ymmärrettävää, kun ikäero on kuitenkin se melkein 2 v.). Yhteistä leikkiä ei ollut, jos ei minun ADHD- poikani sitä keksinyt. Nykyään ei ole mitään yhteistä.
- näihin samoihin aikoihin tämä juro poika kävi tökkäämässä sormella minun poikaani silmään, kun ei jostain syystä saanut huomiota minun pojaltani :-(. Emme nähneet kertaakaan ko. tapausta, mutta monta kertaa minun poikani tuli silmä punaisena itkien sisään kertomaan tämän. Varmaan noin neljännellä kerralla suutuin sen ekan ja vikan kerran tälle mieheni pojalle ja silmiin tökkiminen loppui siihen...

- se oli varmaan kesä 2014 eli poika oli noin 4,5 v. oltiin iltaisin paljon ulkona, kun oli lämpimät kesäillat. Muut lapset pelasivat palloa ulkona/ hyppivät trampalla, me aikuiset vaan istuttiin ulkona ja koirat leikkivät välillä lasten kansa. Tämä poika tuli jossain vaiheessa sisälle katsomaan telkkaria eikä liikkunut enää siitä mihinkään..
.
- Minua huolestuttaa kovin, kun ei ota kontaktia kehenkään, ei edes isäänsä kovin hyvin. Isältään voi kysyä lyhyesti jotain, muille vastaa kysyttäessä. Ei ota mitään kontaktia edes meidän koiriiin (kotona kissoja). Ei ilmaise mielipiteitään ääneen mistään, hapanta naamaa voi näyttää. Lähtee/ tekee, kun napakasti sanotaan, ettää nyt .... On siis kuitenkin kiltti poika ainakin meillä, tekee mitä pyydetään., Liiankin helposti tekee, Miksei lapsi laita missään asiassa vastaan? Meillä on pakko olla tiukka kuri tuon ADHD- pojan takia, mutta emme mielestäni ole diktaattori- vanhempia kuitenkaan. Kurissa on hölläysvaraa oikeissa tilanteissa, rakastamme lapsiamme emmekä lyö heitä.

- viime kesänä sai luvan "ajaa" naapurin traktorilla. Vietti siellä useampia tunteja päivässä, välillä oli kai pakko tulla ulos kuumuuden takia. Kävi syömässä ja meni takaisn traktoriin leikkimään omiaan. Uskomatonta uppoutumista, ei voi muuta sanoa...

- ekaluokalla poika kävi välillä meiltäkin käsin kavereillaan. Nyt tokaluokan aikana ei ole käynyt kertaakaan. Kuulemani mukaan, hänellä kuitenkin on kavereita koulussa välituntisin. Mihin kaverit ovat hävinneet? Ei sano mitään, jos kysytään. Olen ymmärtänyt omien lapsien puheista, että poika ei ole kiusaamisen kohteena kuitenkaan .

Minulla on jonkinlainen intuitio, että tämä em. lapsi käyttäytyy kotonaan äitinsä kanssa aivan eri tavalla. Olen arvaillut, että "piru on irti", kun pääsee ja on kotona. En tiedä, voi olla että olen väärässä. Kaikki lapset äittelevät tietenkin niille läheisimmilleen eniten

Sen verran hänen äitiään tunnen, että kaikki on vaikeaa ja mitään ei ole hänen lapsessaan vialla. Astmatutkimuksiinkin meni 2v. (astma todettiin). Lapsen isä on sen verran "lapanen", että hänen sanomisillaan ei ole mitään merkitystä lapsen äidin mielestä.

Sen tiedän itsekin, että omaa lastaan on vaikea katsella ja arvioida ulkoapäin.. Onneksi minun lapsellani oli viisaat tädit päiväkodissa, jotka kertoivat asiallisesti lapsen ollessa 2,5 v. , että häntä kannattaisi tutkia. Omaan lapseen tottuu ja oma arviointi on kovin vaikeaa. Kaikeen tottuu, paitsi ei jääpuikkoon takapuolessa . ADHD sieltä tuli 5- vuotiaana ja tukitoimet ovat olleeet erinomaisia sen jälkeen. Pojalla ei onneksi ole oppimisvaiukeuksia, mutta ADHD tekee sen, että toisinaan on vaikea keskittyä (erityisen tuen piirissä, mutta normi luokassa)...

Kiva, jos viitsitte edelleen lukea tämän ja kommentoida. Onko teidän mielestä tällä jurolla innostumattomalla pojalla syytä huoleen?

#