Pitäisi olla kielto ettei pienten lasten vanhemmat saa erota?

On säälittää katsoa lapsia jotka ovat erossa ns.heittopusseina. Uudet puolisot eivät kuitenkaan
tule heitä ikinä tasapuolisesti kohtelemaan koska eivät ole biologisesti omia.

 

Sadepäivän riidanhaasto-ketju <3

 

Niin pitäisi, tietyin edellytyksin. Eroa harkittaessa kaikki velvotettaisiin käymään parisuhdeterapiassa, jotta voitaisiin katsoa onko mitään enää tehtävissä. Eroa ei saisi sillä perusteella, että mua kyllästyttää. Väkivalta- ja päihdetapaukset ovat asia erikseen, niissä eron saisi helpommin.

 

Joo vihataan kaikkia lapsia ja vanhempia. Yhdessä.

 

Pitäisi olla sellainen sääntö että kuka tahansa saa erota oman harkintansa mukaan. Ai niin, mutta sehän onkin jo olemassa. Onneksi.

 

Muutenkin avioeroa ei pitäisi saada niin helpolla.

 

Muutenkin avioeroa ei pitäisi saada niin helpolla.

Eikä lapsia. Eikä muutenkaan pitäis saada niin helpolla...

 

AP, ei pitäisi.

 

On säälittää katsoa lapsia jotka ovat erossa ns.heittopusseina. Uudet puolisot eivät kuitenkaan
tule heitä ikinä tasapuolisesti kohtelemaan koska eivät ole biologisesti omia.

Sinua tuskin on oma ydinperheesikään jaksanut kuunnella, kun olet noin sokea ja tyhmä. Sinäkö sen määrität voiko ei biologista lasta kohdella tasapuolisesti muiden biologisten lasten rinnalla? Se että sinä et siihen kykenisi, ei tarkoita etteikö suurin osa normaaleista ihmisistä tekisi sen luonnostaan

IDIOOTTI!!!

 

Muutenkin avioeroa ei pitäisi saada niin helpolla.

joskus se ero vaan on paras ratkaisu kaikille osapuolille, ihan ilman väkivaltaa tai päihteiden käyttöäkin suhde voi olla kuin tervassa eteenpäin rämpimistä.. kyllä sitä aikansa jaksaa mutta ei siihen hukkua kannata
mun pojalla oli vaihtarina ydinperhe missä ihmisraunio kuolemaa toivova äiti tai sitten vanhemmat erillään ja onnelliset vanhemmat omilla tahoillaan
mä valitsin oman itseni ja lapseni takia jälkimmäisen vaihtarin enkä ole sitä kertaakaan katunut

 

Sinua tuskin on oma ydinperheesikään jaksanut kuunnella, kun olet noin sokea ja tyhmä. Sinäkö sen määrität voiko ei biologista lasta kohdella tasapuolisesti muiden biologisten lasten rinnalla? Se että sinä et siihen kykenisi, ei tarkoita etteikö suurin osa normaaleista ihmisistä tekisi sen luonnostaan

IDIOOTTI!!!

Ah miten rakentavaa... :flower:

 

NO niinpä, ehdottomasti parempi pienille lapsille onnettomassa ja riitaisassa ydinperheessä, kuin vuorotellen tahoillaan parempivointisten vanhempiensa kanssa.

 

Voi nyt taas vittu.
Tokihan se ois kaikille, varsinkin niille lapsille, parasta elää tunneköyhässä kodissa jossa vanhemmat ovat väkisin yhdessä ja katkeria.

Mä toivoin koko lapsuuteni että mun vanhemmat ois eronnut kun olin niin täynnä sitä tappelua ja haukkumista. Kuvittelivat olevansa kovin hyviä ihmisiä kun olivat lapsen takia väkisin yhdessä, erosivat samana vuonna kun mä muutin pois kotoa ja ovat molemmat pirun katkeria marttyyreja nykyään.

Olen itsekin eronnut vanhempien lasteni isästä, oli todella paljon painavampiakin syitä mutta ois mulle riittänyt vaan sekin ettei enää ollut kivaa eikä mitään tunnetta.

 

Ah miten rakentavaa... :flower:

Sitä parhaimmillaan !!!!!

 

Ei myöskään saisi mennä naimisiin niin helpolla. Pitäisi käydä naimisiinmenokurssi ja lapsientekokurssi. Ruetaan holhoamaan ja tekemään useimmat asiat luvanvaraisiksi. Ja sellaisiksi, että kaksplus-raati saa päättää mitä kukin elämässään tekee.

 

Mut kuinka moni oikeasti tekee ihan tosissaan ensin töitä, että saisi suhteen toimimaan, ennen kuin päättää erota? Siis molemmat osapuolet? Tuntuu siltä, että ihmiset luovuttavat ihan liian helposti. Kun asiat ei suju, niitä ei välttämättä edes yritetä korjata, vaan pistetään puoliso samantien vaihtoon. Tosin usein voi olla jo uusi ehdokaskin katsottuna, tarvitaan vaan joku riittävän "hyvä" syy sille alkuperäiselle puolisolle, että tää oli sitten tässä.

Moni sietää huonoa suhdetta vuosikaudet, toivoen että tilanne parantuisi, mutta mihin se siitä paranee jos kumpikaan ei saa suutaan auki? Tälläkin palstalla saa lukea joka ilta niitä juttuja, että "mä olen niin onneton parisuhteessa mutta en uskalla mainita asiasta miehelle tai en jaksa keskustella asioista". Ja silti kuitenkin vielä rakastetaan.

 

Aivan järjetön ajatuskin:O Usein ero on juuri se paras ratkaisu lapsillekin. Miksi helvetissä pitäis mukulat pakottaa elämään ilmapiirissä joka ei kenellekään ole hyväksi?

 

Kyllä mun täytyy sanoa että meillä lapset on paljon onnellisempia tässä uusperheessä. Toki lapset oli hyvin pieniä kun tämä uusperhe muodostui. On myös yksi yhteinen lapsi. Ja äiti on myös paljon, paljon onnellisempi!

 

Aivan järjetön ajatuskin:O Usein ero on juuri se paras ratkaisu lapsillekin. Miksi helvetissä pitäis mukulat pakottaa elämään ilmapiirissä joka ei kenellekään ole hyväksi?

Mut miksi ei voisi ensin tehdä oikeasti ihan kaikkensa, että se saataisiin vielä toimimaan? Eli sillä, että harkinta-aikana olisi osallistuttava parisuhdeterapiaan ja jos se ei mitenkään tuota tulosta ja ero ihan oikeasti olisi paras ratkaisu, niin sitten saisi sen lopullisen eron? Se saisi ihmiset edes vähän yrittämään.

 

Mut kuinka moni oikeasti tekee ihan tosissaan ensin töitä, että saisi suhteen toimimaan, ennen kuin päättää erota? Siis molemmat osapuolet? Tuntuu siltä, että ihmiset luovuttavat ihan liian helposti. Kun asiat ei suju, niitä ei välttämättä edes yritetä korjata, vaan pistetään puoliso samantien vaihtoon. Tosin usein voi olla jo uusi ehdokaskin katsottuna, tarvitaan vaan joku riittävän "hyvä" syy sille alkuperäiselle puolisolle, että tää oli sitten tässä.

Moni sietää huonoa suhdetta vuosikaudet, toivoen että tilanne parantuisi, mutta mihin se siitä paranee jos kumpikaan ei saa suutaan auki? Tälläkin palstalla saa lukea joka ilta niitä juttuja, että "mä olen niin onneton parisuhteessa mutta en uskalla mainita asiasta miehelle tai en jaksa keskustella asioista". Ja silti kuitenkin vielä rakastetaan.

Et voi pelastaa koko maailmaa, joten ystävällisenä neuvona suosittelen että lakkaat miettimästä niitä asioita joihin et voi vaikuttaa.

 

Mut miksi ei voisi ensin tehdä oikeasti ihan kaikkensa, että se saataisiin vielä toimimaan? Eli sillä, että harkinta-aikana olisi osallistuttava parisuhdeterapiaan ja jos se ei mitenkään tuota tulosta ja ero ihan oikeasti olisi paras ratkaisu, niin sitten saisi sen lopullisen eron? Se saisi ihmiset edes vähän yrittämään.

Ainakin saisi ne vastahankaiset ukot mukaansa pariterapiaan. Monestihan täältä saa lukea, että nainen olisi siihen valmis, mutta miestä ei saa ammattiauttajan pakeille kirveelläkään.

 

Meilläkin uusperhe muodostui, kun edellisen suhteen lapset olivat pieniä. N.1½v ja 3v. Eikä exänkään kanssa ole mahdottomia ollut. Vaikeinta on ollut taivuttaa rautalangasta sille oikealle isälle, kuinka tämän ikäisten lasten kanssa ollaan. Kun ikänään, ei edes omiensa kanssa, ole ollut, niin kuinka sitä voisikaan tietää mitä lapset tarvitsee, haluaa, yms.

 

Meilläkin uusperhe muodostui, kun edellisen suhteen lapset olivat pieniä. N.1½v ja 3v.

Tätäkään mä en nykypäivänä ymmärrä. Kun se edellinen suhde on ollut vaikea/mahdoton/toimimaton/ihan paska niin kuitenkin kiireellä perustetaan uusi perhe...

 

Et voi pelastaa koko maailmaa, joten ystävällisenä neuvona suosittelen että lakkaat miettimästä niitä asioita joihin et voi vaikuttaa.

Kukas sun muroihin on kussu :stick:

 

Muutenkin avioeroa ei pitäisi saada niin helpolla.

Miksi ei? Miten ihminen voitaisiin siis PAKOTTAA olemaan naimisissa, tahdonvastaisesti? Mietin vaan, kun pakkoavioliitto noin yleisesti ottaen on laiton Suomessa, niin eikös avioeron saamisen hankaloittaminen tai estäminen käytännössä johtaisi juuri pakkoavioliittoihin? Ja se taas tarkoittaisi, että lakia pitäisi muuttaa siltä osin eikä tahdonvastaista avioliittoa voitaisi enää pitää laittomana. Ja se taas voisi johtaa aika ikäviin tilanteisiin muidenkin kuin eroa suunnittelevien kohdalla.