Pitäisikö isyystestin olla automaatio?

  • Viestiketjun aloittaja mitä mieltä?
  • Ensimmäinen viesti
viers
Kyllä sen pitäisi olla vakio kaikissa muissa paitsi inseminaation tai IVF:n kautta syntyneillä lapsilla. Toki vanhemmilla (yhteispäätöksellä) voisi olla veto-oikeus, että testiä ei tehtäisi. Mutta se tosiaan vaatisi molempien hyväksynnän.
 
no kertokaa
nyt mistä tämä 10% vääriä isiä tulee... Onko kyse jostain tutkimuksesta, millainen otanta, mikä maa- pystyykö suoraan vetämään suoria yhtäläisyyksiä nykyiseen suomalaiseen väestöön? Ainakaan siihen en jaksa uskoa että aviolittossa elävien isien lapsista 10% olisi muiden. Toki niitäkin on mutta 10 % vaan aika hurja väite...Jos otetaan lukuun löyhemmätkin perhekuviot ja epävakaat suhteet niin prosenttiosuus lisääntynee. Mutta hehän saavat jo tutkimukset yhteiskunnalta niiin halutessaan.
 
Miksi juuri tässä isyysasiassa naiset kokevat niin, että automaattinen testaus on loukkaus ja luo epäluottamusta?
Kieltäydytte varmaan myös puhaltamasta ratsiassa (suurin osa ajaa selvänä eli puhalluttaminen on epäluottamuksen osoitus poliisilta autoilijaa kohtaan), mammografioista (suurimmalla osalla ei ole rintasyöpää, eli testaus on turhaa epäilyä ja pelottelua) ja tietenkään ette vaatisi uutta miestä ennen paljaalla vetelyä koskaan käymään testeissä, vaikka tietäisittekin hänen harrastaneen seksiä muiden kanssa. Sehän olisi epäluottamuksen osoitus, koska suurimmalla osalla ei ole tauteja.
 
eikö
Miksi te ette vaan mene ja testaa sitten isyyttänne? Teillä on siihen jo mahdollisuus. Ei yhteiskunnan tartte kaikessa teitä holhota. Joistain asioista pitää vaan pitää itse huolta.
Menkää testaamaan niin tiedätte sitten ketä panitte.

Suurin osa meistä ei jaa kaikille vastaan tuleville. Meidän ei myöskään tartte olla turhaan tukkeena, jotta ne jotka testit tarvitsee saa ne kohtuu ajassa.
 
Voitko sinä ymmärtää, että tällaista lakia ei olla tekemässä SINUN takiasi vaan yleisempään tarpeeseen? Voitko vastata siihen mitä hyvää siinä on, että 10% lapsista on väärän isän elätettävänä? Jaa niin, sori, palvelee naisen etua niin paatuneelle femakolle missio täytetty. :)
Minäkin kaipaisin jotain lähteitä nyt tähän faktana esitettyyn lukuun eli miten niin 10%? Suoraan sanottuna en usko. Syrjähyppyjä ja uskottomuutta toki esiintyy paljon, niin naisten kuin miesten keskuudessa, mutta meillä on saatavilla ehkäisy ja abortit, ja myöskään vastentahtoisesti ei tarvitse jäädä avioliittoon, vaan halutessaan voi erota ja aloittaa toisen kanssa. Tuo 10% kuulostaa niin vainoharhaisen epäuskottavalta, että nyt olisi aika esittää jotain luotettavia tutkimuksia aiheeseen liittyen.

En ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että tuollainen palvelisi "yleisiä tarpeita". Suurin osa varmaan kieltäytyisi muutenkin niistä testeistä. Mutta kuten tuolla aiemmin kirjoitin, ei minulla mitään sitä vastaan olisi, että sellaisen halutessaan saisi.
 
Miksi juuri tässä isyysasiassa naiset kokevat niin, että automaattinen testaus on loukkaus ja luo epäluottamusta?
Kieltäydytte varmaan myös puhaltamasta ratsiassa (suurin osa ajaa selvänä eli puhalluttaminen on epäluottamuksen osoitus poliisilta autoilijaa kohtaan), mammografioista (suurimmalla osalla ei ole rintasyöpää, eli testaus on turhaa epäilyä ja pelottelua) ja tietenkään ette vaatisi uutta miestä ennen paljaalla vetelyä koskaan käymään testeissä, vaikka tietäisittekin hänen harrastaneen seksiä muiden kanssa. Sehän olisi epäluottamuksen osoitus, koska suurimmalla osalla ei ole tauteja.
Siksi, että nuo ovat eri asioita. Mammografia ei ole edes pakollinen, sinne saa mennä jos haluaa - ja samoin minunkin puolestani isyystestin voisi saada halutessaan, sitä en vastusta. Selitin tuolla aiemmin, miksi automaattinen isyystestaus ei ole minusta hyvä - mutta en koe sitä loukkaukseksi, kuten sinä väität, vaan koen sen valtion taholta tulevaksi holhoukseksi ja ihmisten parisuhteen sisäisiin asioihin (uskollisuus/uskottomuus) sekaantumiseksi. Parisuhde perustuu yhteiskunnassamme kahdenkeskiseen luottamukseen, mutta tämä asetelma muuttuisi, jos valtio sekaantuisi asiaan. Jos valtio määräisi kaikki uudet parit sukupuolitautitesteihin, vastustaisin sitäkin samasta syystä. Eri asia, jos itse tai molemminpuolisesta päätöksestä niihin hakeudutaan (kuten nyt voi tehdä).
 
No kerro
Krut mistä toi "fakta" tulee? Ihanko tosissaan itse uskot, että nyt jos mennään vaikka Seinäjoen keskussairaalan synnytysosastolle ja testataan aviossa syntyneiden lapset niin 10 % olisi jonkun muun kuin aviomiehen. Höpöhöpö.
 
No kerro
Huvikseen kuukkeloin ja kääkkelöin eri hakuja, ei löytynyt kuin nettikeskusteluja, joissa joku viittasi johonkin "kuulin tutkimuksesta" ym. Eli taitaa olla ihan urbaanilegenda tämä fakta. Jos ei ole niin linkki alkuperäiseen tutkimukseen kiitos. Sinänsä mielenkiintoista olisi päästä tuo tutkimus lukemaan ja arvioimaan sen validiteettia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30703124:
Siksi, että nuo ovat eri asioita. Mammografia ei ole edes pakollinen, sinne saa mennä jos haluaa - ja samoin minunkin puolestani isyystestin voisi saada halutessaan, sitä en vastusta. Selitin tuolla aiemmin, miksi automaattinen isyystestaus ei ole minusta hyvä - mutta en koe sitä loukkaukseksi, kuten sinä väität, vaan koen sen valtion taholta tulevaksi holhoukseksi ja ihmisten parisuhteen sisäisiin asioihin (uskollisuus/uskottomuus) sekaantumiseksi. Parisuhde perustuu yhteiskunnassamme kahdenkeskiseen luottamukseen, mutta tämä asetelma muuttuisi, jos valtio sekaantuisi asiaan. Jos valtio määräisi kaikki uudet parit sukupuolitautitesteihin, vastustaisin sitäkin samasta syystä. Eri asia, jos itse tai molemminpuolisesta päätöksestä niihin hakeudutaan (kuten nyt voi tehdä).
Mutta kuitenkin:

Baabuska: Ei. Ja se on mun mielipiteeni enkä sitä miksikään muuta. Mun mielestä todella loukkaavaa kuvitella jokaisen naisen pettävän kun on pieni vähemmistö jonka lasten isä ei ole se jonka nimi papereissa lukee. Mä tiedän 100 prosentin varmuudella, että mieheni on lapsen isä ja kyllä v*tuttaisi jos sitä joku tulisi kyseenalaistamaan.

Mörköäiti: Minä taas kokisin sellaisen suhteen omalta kohdaltani mahdottomaksi, jossa tällainen aihe edes nousisi esiin. Jos kumppanini haluaisi isyystestin, en vastustaisi asiaa, mutta kyllä se vaikuttaisi siihen, miten kokisin suhteeni häneen. Vähän samoin kuin jos hän haluaisi asentaa jonkun valvontakameran makuuhuoneeseen voidakseen varmistaa, ettei siellä paneskella muiden kanssa. Ei siinä tilanteessa tuntuisi enää tarpeelliselta vakuutella olevansa luottamuksen arvoinen, kun selkeästi suhteessa ei sitä luottamusta olisi lähtökohtaisestikaan.

Sekä sinun että Baabuskan kommentit kertovat, että koette testaamisen osoittavan luottamuksen puutetta. Tietysti voi väittää, että luottamuksen puute ei ole loukkaavaa...

Juuri tämän takia tuo "tehkää se testi jos haluatte" ei toimi. Kun perheeseen syntyy lapsi, jo muutenkin herkässä tilassa oleva äiti saattaa turhan useassa tapauksessa kokea testaamisen nimenomaan luottamuksen puutteena = loukkauksena.
Toisekseen, asiassa on se juridinen puoli. Jos isä selvittää itse testaamalla, että hän ei ole lapsen isä, säilyy hänellä silti elatusvelvollisuus ja esim. erotapauksessa hän siis maksaa elareita toisen miehen lapselle ja tämä perii hänet.

Olisitko tuon elatusvelvollisuuden osalta valmis tasa-arvoiseen lainsäädäntöön? Eli jos avioliitossa oleva mies panisi jonkun muun naisen paksuksi, hänen vaimonsa olisi elatusvelvollinen tuon toisen naisen lapseen? Lapsihan olisi samalla tavalla toisen aviopuolison biologinen lapsi, osat vain vaihtuisivat.
 
Mutta kuitenkin:

Baabuska: Ei. Ja se on mun mielipiteeni enkä sitä miksikään muuta. Mun mielestä todella loukkaavaa kuvitella jokaisen naisen pettävän kun on pieni vähemmistö jonka lasten isä ei ole se jonka nimi papereissa lukee. Mä tiedän 100 prosentin varmuudella, että mieheni on lapsen isä ja kyllä v*tuttaisi jos sitä joku tulisi kyseenalaistamaan.

Mörköäiti: Minä taas kokisin sellaisen suhteen omalta kohdaltani mahdottomaksi, jossa tällainen aihe edes nousisi esiin. Jos kumppanini haluaisi isyystestin, en vastustaisi asiaa, mutta kyllä se vaikuttaisi siihen, miten kokisin suhteeni häneen. Vähän samoin kuin jos hän haluaisi asentaa jonkun valvontakameran makuuhuoneeseen voidakseen varmistaa, ettei siellä paneskella muiden kanssa. Ei siinä tilanteessa tuntuisi enää tarpeelliselta vakuutella olevansa luottamuksen arvoinen, kun selkeästi suhteessa ei sitä luottamusta olisi lähtökohtaisestikaan.

Sekä sinun että Baabuskan kommentit kertovat, että koette testaamisen osoittavan luottamuksen puutetta. Tietysti voi väittää, että luottamuksen puute ei ole loukkaavaa...
Niin, siis tarkoitin, että jos parisuhteessani kumppani alkaisi haluta isyystestejä, se vaikuttaisi suhteeseen. En itse asiassa varsinaisesti loukkaantuisi, vaan pikemminkin kokisin, ettei suhde olekaan sitä, miksi olin sitä luullut. Ehkä olisin enemmänkin pettynyt. Tai kokisin, että suhteesta olisi kadonnut jotain olennaista - tai ettei sitä olisi koskaan ollutkaan.

Mutta tuossa toisessa viestissä kirjoitin automaattisista isyystesteistä, jotka tulevat valtion taholta. Sitä en kokisi henkilökohtaisesi loukkaavana, vaan kokisin sen valtiollisena kyttäämisenä.

Juuri tämän takia tuo "tehkää se testi jos haluatte" ei toimi. Kun perheeseen syntyy lapsi, jo muutenkin herkässä tilassa oleva äiti saattaa turhan useassa tapauksessa kokea testaamisen nimenomaan luottamuksen puutteena = loukkauksena.
Toisekseen, asiassa on se juridinen puoli. Jos isä selvittää itse testaamalla, että hän ei ole lapsen isä, säilyy hänellä silti elatusvelvollisuus ja esim. erotapauksessa hän siis maksaa elareita toisen miehen lapselle ja tämä perii hänet.

Olisitko tuon elatusvelvollisuuden osalta valmis tasa-arvoiseen lainsäädäntöön? Eli jos avioliitossa oleva mies panisi jonkun muun naisen paksuksi, hänen vaimonsa olisi elatusvelvollinen tuon toisen naisen lapseen? Lapsihan olisi samalla tavalla toisen aviopuolison biologinen lapsi, osat vain vaihtuisivat.
Nyt menee sekavaksi. Periaatteessa olen sitä mieltä, että avioliiton osalta kumppanin elatusvelvollisuutta voisi pikemminkin purkaa. En osaa sanoa, mihin kohtaan avioliitossa olisi viisainta laittaa elatusvelvollisuuden raja. Toisaalta jo kumppanin todennettujen biologisten lasten elättäminen ei minusta pitäisi olla uuden puolison tehtävä - joten siinä mielessä en voi kannattaa tuota sinunkaan ehdottamaasi.

Mutta toki itse pidän sosiaalista vanhemmuutta merkittävämpänä kuin biologista, joten jos nykylainsäädännön puitteissa isä olisi elatusvelvollinen myös ei-biologisiin lapsiinsa, niin kyllähän sitten se ihan yhtä oikein on, että myös isän uusi kumppani on samalla periaatteella näihin lapsiin elatusvelvollinen kuin jos olisivat biologisia lapsia. Tosin jos lapsi asuu äitinsä luona, niin silloinhan isän kumppani ei ole elatusvelvollinen ihan sen vuoksi, että lain mukaan lapsella voi olla vain kaksi elatusvelvollista huoltajaa. Kuulostaisi absurdilta, että kuvaamassasi tilanteessa elatusvelvollisia olisi kolme - eihän muillakaan lapsilla tällaista "oikeutta" ole. Lain pitää toki kohdella kaikkia lapsia samalla lailla riippumatta vanhempien perhesuhteista.

Mutta miksi sinusta on outoa, jos äiti kokisi vapaaehtoisen testin tekemisen luottamuksen puutteena - sitähän se kuitenkin on. Se pitää sisällään ajatuksen, että nainen on saattanut pettää - eli toisin sanoen parisuhteen yksi perusta oli kahdenvälinen luottamus on rakoillut. Normaalisti parisuhteeseen ei kuulu toisen epäileminen, oli sitten kyse lapsen isyydestä tai vaikka muuten vaan pettämisestä.

Ymmärrän kyllä pointtinne, mutta itse koen tosi ongelmalliseksi, jos yhteiskuntaa lähdetään viemään siihen suuntaan, että valtio kontrolloi ja valvoo ihmisten intiimielämää. Se tekee sitä nyt jo ihan liikaa, vaikka toki täällä meillä vähemmän kuin jossain muualla. Jostain näkökulmasta katsoen voi vaikuttaa siltä, että "aukottoman systeemin" luominen parantaa ihmisten juridista asemaa, mutta samalla luodaan toisella tavoin ongelmallisia (valta)asetelmia. Ja kuitenkin juuri sellaisia on pyritty purkamaan, esim. on poistettu avioeroon aiemmin liittynyt syyllisyyden osoittamisen velvoite.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30703432:
Mutta toki itse pidän sosiaalista vanhemmuutta merkittävämpänä kuin biologista, joten jos nykylainsäädännön puitteissa isä olisi elatusvelvollinen myös ei-biologisiin lapsiinsa, niin kyllähän sitten se ihan yhtä oikein on, että myös isän uusi kumppani on samalla periaatteella näihin lapsiin elatusvelvollinen kuin jos olisivat biologisia lapsia. Tosin jos lapsi asuu äitinsä luona, niin silloinhan isän kumppani ei ole elatusvelvollinen ihan sen vuoksi, että lain mukaan lapsella voi olla vain kaksi elatusvelvollista huoltajaa. Kuulostaisi absurdilta, että kuvaamassasi tilanteessa elatusvelvollisia olisi kolme - eihän muillakaan lapsilla tällaista "oikeutta" ole. Lain pitää toki kohdella kaikkia lapsia samalla lailla riippumatta vanhempien perhesuhteista.
Tässä olet oikeassa, on omituista jos lapsella olisi kolme huoltajaa. (Tosin Britanniassa taidettiin juuri äskettäin päättää, että näin voi olla)

Mutta jos tilanne toimisi täysin vastaavasti kuin nyt miehen kohdalla, se menisi näin (ILTASATU):

Herra A ja Rouva A ovat avioliitossa. Herra A tapaa työmatkalla opiskelijatyttö B:n ja he päätyvät sänkyyn. Parin kuukauden päästä opiskelija ottaa yhteyttä herra A:han ja kertoo olevansa raskaana mutta ei halua periaatesyistä tehdä aborttia.

Tässä kohtaa herra B voi kertoa vapauttavan viestin. Ei hätää, voit synnyttää lapsen, tasa-arvoisen lain johdosta avioparin jommallekummalle osapuolelle syntyvät lapset ovat avioparin lapsia. Eli B:n synnyttämä lapsi sijoitetaan pariskunnan A kotiin, jossa hän nautii kaikista oikeuksista ja eduista. Rouva A:ta harmittaa hieman, koska hän pienempipalkkaisena joutuu jäämään kahdeksi vuodeksi kotiin lasta hoitamaan. Mutta sosiaalinen vanhemmuus on tärkeintä ja hän tuntee luottamusta herra A:n vastuulliseen toimintaan.

Jossakin vaiheessa liittoon kuitenkin tulee särö ja tiet erkanevat. Herra A jää yhteisellä päätöksellä lapsen huoltajaksi, rouva A maksaa pienestä palkastaan elareita. Onneksi kuitenkin herra A löytää uudelleen opiskelija B:n, he avioituvat ja lapsella on taas ehjä koti.

Rouva A purnaa elareista, koska jo valmistumaan ehtinyt B on varsin hyvätuloinen. Mutta ei auta, hänen on kannettava vastuunsa B:n lapsesta ja maksettava osuutensa elatuksesta, eihän se B:lle kuulu. Pian uupunut rouva A kuolee ja lapsi perii hänet. ;)
 
Huvikseen kuukkeloin ja kääkkelöin eri hakuja, ei löytynyt kuin nettikeskusteluja, joissa joku viittasi johonkin "kuulin tutkimuksesta" ym. Eli taitaa olla ihan urbaanilegenda tämä fakta. Jos ei ole niin linkki alkuperäiseen tutkimukseen kiitos. Sinänsä mielenkiintoista olisi päästä tuo tutkimus lukemaan ja arvioimaan sen validiteettia.
Kannattaa kuukkeloida englannin kielellä sanoilla "paternity fraud". Tukimuksia löytyy kasapäin ja prosentit vaihtelevat. 10 % tuntumassa olevia lukuja löytyy yleensä niistä maista/kulttuureista, joissa abortti on vaikea tai laiton. Euroopassa luvut pyörivät muutamassa prosentissa syntyneistä lapsista, Suomessa on lakien valmistelussa käytetty muistakseni oletusta 3,7 %. Eli aborttimahdollisuus pienentää lukua, mutta siis meilläkin tuo 10 % alkavista raskauksista on mahdollinen.

Niissä tapauksissa, missä isä epäilee isyyttään, epäilyt osoittautuvat tosiksi noin 30 % tapauksista. Eli epäilyille on aika usein syynsä.
 
no joo
Englanninkielellä tehty haku paternity fraudstudy johdatta Wikipediaan, joka kertoo:
" 2005 scientific review of international published studies of paternal discrepancy found a range in incidence, around the world, from 0.8% to 30% (median 3.7%).[2] However, as many of the studies were conducted between the 1950s and the 1980s, some numbers may not be reliable due to inaccuracies in the scientific testing methods and procedures used at the time. The latest studies, ranging in date from 1991-1999, quote the follow incidence rates: 4.0% (Canada), 2.8% (France), 1.4% and 1.6% (UK), and 11.8% (Mexico), 0.8% (Switzerland).[2] These numbers suggest that the widely quoted and unsubstantiated figure of 10% of non-paternal events is an overestimate. However, this number may have been inaccurately circulated due to the following: in studies that solely looked at couples who obtained paternity testing because paternity was being disputed, there are higher levels; an incidence of 17% to 33% (median of 26.9%). Most at risk were those born to younger parents, to unmarried couples and those of lower socio-economic status, or from certain cultural groups.[3]

A 2008 study in the United Kingdom found that fathers were wrongly identified in 0.2% (1 in 500) of the cases processed by the Child Support Agency."
 
no joo
Eli summa summarum, tätä hain, joku 10 % on täysin urbaanilegenda Suomen olosuhteissa ja nykypäivänä, jolloin Dna-testaus ollut jo vuosikymmeniä käytössä. Tutkimukset 50-80 luvulta joutaa roskiin. Lisäksi elämme aivan eri kulttuurissa ja ehkäisy ym asioiden suhteen edistykselliesmmässä maassa kuin monessa maailman kolkassa.
0.2% on aika kaukana 10 %:sta....Kun meillä on lastenvalvoja systeemi, jota kautta ei aviossa olevat saavat halutessaan Dna-testausta yhteiskunnan piikkiin niin miksi ihmeessä pitäisi laatia raskas ja kallis systeemi, jotta muutama petollinen vaimo saataisiin kiikkiin. Toki yksilökohtaisella tasolla väärä isyys ja lapsuus on merkittävä ja vavisuttava seikka( tietenkin!) mutta ei silti yhteiskunnan kannalta millään lailla perusteltua järjestää laajamittaisa seulontoja. Miehet voisi nyt ottaa järjen käteen eikä vaan tunteiden perusteella jatkaa inttämistä.
 

Yhteistyössä