Mutta kuitenkin:
Baabuska: Ei. Ja se on mun mielipiteeni enkä sitä miksikään muuta. Mun mielestä todella loukkaavaa kuvitella jokaisen naisen pettävän kun on pieni vähemmistö jonka lasten isä ei ole se jonka nimi papereissa lukee. Mä tiedän 100 prosentin varmuudella, että mieheni on lapsen isä ja kyllä v*tuttaisi jos sitä joku tulisi kyseenalaistamaan.
Mörköäiti: Minä taas kokisin sellaisen suhteen omalta kohdaltani mahdottomaksi, jossa tällainen aihe edes nousisi esiin. Jos kumppanini haluaisi isyystestin, en vastustaisi asiaa, mutta kyllä se vaikuttaisi siihen, miten kokisin suhteeni häneen. Vähän samoin kuin jos hän haluaisi asentaa jonkun valvontakameran makuuhuoneeseen voidakseen varmistaa, ettei siellä paneskella muiden kanssa. Ei siinä tilanteessa tuntuisi enää tarpeelliselta vakuutella olevansa luottamuksen arvoinen, kun selkeästi suhteessa ei sitä luottamusta olisi lähtökohtaisestikaan.
Sekä sinun että Baabuskan kommentit kertovat, että koette testaamisen osoittavan luottamuksen puutetta. Tietysti voi väittää, että luottamuksen puute ei ole loukkaavaa...
Niin, siis tarkoitin, että jos parisuhteessani kumppani alkaisi haluta isyystestejä, se vaikuttaisi suhteeseen. En itse asiassa varsinaisesti
loukkaantuisi, vaan pikemminkin kokisin, ettei suhde olekaan sitä, miksi olin sitä luullut. Ehkä olisin enemmänkin pettynyt. Tai kokisin, että suhteesta olisi kadonnut jotain olennaista - tai ettei sitä olisi koskaan ollutkaan.
Mutta tuossa toisessa viestissä kirjoitin automaattisista isyystesteistä, jotka tulevat valtion taholta. Sitä en kokisi henkilökohtaisesi loukkaavana, vaan kokisin sen valtiollisena kyttäämisenä.
Juuri tämän takia tuo "tehkää se testi jos haluatte" ei toimi. Kun perheeseen syntyy lapsi, jo muutenkin herkässä tilassa oleva äiti saattaa turhan useassa tapauksessa kokea testaamisen nimenomaan luottamuksen puutteena = loukkauksena.
Toisekseen, asiassa on se juridinen puoli. Jos isä selvittää itse testaamalla, että hän ei ole lapsen isä, säilyy hänellä silti elatusvelvollisuus ja esim. erotapauksessa hän siis maksaa elareita toisen miehen lapselle ja tämä perii hänet.
Olisitko tuon elatusvelvollisuuden osalta valmis tasa-arvoiseen lainsäädäntöön? Eli jos avioliitossa oleva mies panisi jonkun muun naisen paksuksi, hänen vaimonsa olisi elatusvelvollinen tuon toisen naisen lapseen? Lapsihan olisi samalla tavalla toisen aviopuolison biologinen lapsi, osat vain vaihtuisivat.
Nyt menee sekavaksi. Periaatteessa olen sitä mieltä, että avioliiton osalta kumppanin elatusvelvollisuutta voisi pikemminkin purkaa. En osaa sanoa, mihin kohtaan avioliitossa olisi viisainta laittaa elatusvelvollisuuden raja. Toisaalta jo kumppanin todennettujen biologisten lasten elättäminen ei minusta pitäisi olla uuden puolison tehtävä - joten siinä mielessä en voi kannattaa tuota sinunkaan ehdottamaasi.
Mutta toki itse pidän sosiaalista vanhemmuutta merkittävämpänä kuin biologista, joten jos nykylainsäädännön puitteissa isä olisi elatusvelvollinen myös ei-biologisiin lapsiinsa, niin kyllähän sitten se ihan yhtä oikein on, että myös isän uusi kumppani on samalla periaatteella näihin lapsiin elatusvelvollinen kuin jos olisivat biologisia lapsia. Tosin jos lapsi asuu äitinsä luona, niin silloinhan isän kumppani ei ole elatusvelvollinen ihan sen vuoksi, että lain mukaan lapsella voi olla vain kaksi elatusvelvollista huoltajaa. Kuulostaisi absurdilta, että kuvaamassasi tilanteessa elatusvelvollisia olisi kolme - eihän muillakaan lapsilla tällaista "oikeutta" ole. Lain pitää toki kohdella kaikkia lapsia samalla lailla riippumatta vanhempien perhesuhteista.
Mutta miksi sinusta on outoa, jos äiti kokisi vapaaehtoisen testin tekemisen luottamuksen puutteena - sitähän se kuitenkin on. Se pitää sisällään ajatuksen, että nainen on saattanut pettää - eli toisin sanoen parisuhteen yksi perusta oli kahdenvälinen luottamus on rakoillut. Normaalisti parisuhteeseen ei kuulu toisen epäileminen, oli sitten kyse lapsen isyydestä tai vaikka muuten vaan pettämisestä.
Ymmärrän kyllä pointtinne, mutta itse koen tosi ongelmalliseksi, jos yhteiskuntaa lähdetään viemään siihen suuntaan, että valtio kontrolloi ja valvoo ihmisten intiimielämää. Se tekee sitä nyt jo ihan liikaa, vaikka toki täällä meillä vähemmän kuin jossain muualla. Jostain näkökulmasta katsoen voi vaikuttaa siltä, että "aukottoman systeemin" luominen parantaa ihmisten juridista asemaa, mutta samalla luodaan toisella tavoin ongelmallisia (valta)asetelmia. Ja kuitenkin juuri sellaisia on pyritty purkamaan, esim. on poistettu avioeroon aiemmin liittynyt syyllisyyden osoittamisen velvoite.