Pitkälti vanhemmista kiinni kuinka paljon lapsi jaksaa kävellä

Tuosta 4-vuotias rattaissa -keskustelusta tuli mieleen, että pitkälti taitaa olla vanhemmista kiinni kuinka paljon lapsi jaksaa kävellä. Meidän kuopus on 2,5-v eikä meillä enää edes ole rattaita. Ei suostu istumaan vapaaehtoisesti rattaisiin. Jaksoi kävellä Korkeasaaressa koko päivän, kun välillä huilattiin. Vuokrattiin sieltä rattaat, mut en viitsinyt lasta niihin pakottaa, kun itse halusi kävellä. Me ollaan käyty kävelyllä lasten kanssa pienestä asti. Käydään edelleen säännöllisesti ja näin kesällä usein lapset polkee pyörällä, kun me aikuiset kävellään. Meidän lapset ei kumpikaan ala kovin helpolla rutista, ettei halua kävellä. Parilla kaverilla on samanikäisiä lapsia, jotka istuu vielä rattaissa ja rutisevat heti kun pitäis vähän kävellä. Nämä perheet eivät käy säännöllisesti kävelyllä niin, että lapsi saisi itse kävellä. Kun lapset eivät ole pienestä asti tottuneet kävelemään, niin tottakai ne rutisee silloin harvoin kun pitäisi kävellä vähän matkaa. Tottumiskysymys. Meillä on rattaiden sijaan vielä tallessa kantoreppu, minkä ottaisimme mukaan pitemmälle reissulle, jos tarvetta olisi.

 

Ja taasko tämä alkaa Ihan turhaa kiistelyä turhasta asiasta, jokainen tekee niinkuin tykkää...

 

:saint:

kylläpä sä olet niiiiiiiin hyvä äiti

 

Jaa-a, voi olla. Tai sitten ei

Meillä on 2-vuotias joka on ihan hurjan kova kävelemään. Turhaan olen koko kesän tuplarattaita työntänyt, kun ei tuo niissä istu, vaan kävelee.
Mutta ei mekään jokapäivä kävelyllä käydä, että ei se ainakaan siitä johdu
Omassa pihassa toki temmeltää päivittäin useamman tunnin ja juoksee ja hyppii paljon.

 

Mun lapsi 1v7kk jaksaa iloisesti kävellä perinteisen 2 kilsan lenkin, jos kävelylle lähdetään..istuu myös iloisesti rattaissa kun lähdetään ihan rattailemaan. Musta turha totuttaa liikaa rattaisiin, liikunnan ilo alkaa jo pienenä =)

 

Ja taasko tämä alkaa Ihan turhaa kiistelyä turhasta asiasta, jokainen tekee niinkuin tykkää...

Ei ole turha asia. Se on vanhemman vastuulla opettaa lapselleen terveelliset elämäntavat, joihin myös säännöllinen liikunta kuuluu.

 

Kyllä ne lapset ehtii kävellä elämänsä aikana ihan tarpeeksi, vaikka niitä rattaissa kuskaisi nelivuotiaaksi. Eikä se kävely tee äidistä tai lapsesta yhtään fiksumpaa kuin rattaissa istuminenkaan. Toisille ei ole niin tärkeää opettaa sitä lasta kävelemään. Ei se tee kenestäkään huonompaa tai parempaa.

 

:saint:

kylläpä sä olet niiiiiiiin hyvä äiti

Missäs niin luki? Tuo asia nyt vain on niin, että liikuntaan tottunut liikkuu mielellään. Siihen en ota mitään kantaa pitääkö lasten kanssa jatkuvasti "lenkkeillä". Se on jokaisen oma asia, eikä vaikuta siihen onko vanhemmat hyviä vai huonoja. Mutta se kävelemisen määrä vaikuttaa ihan selkeästi siihen miten paljon lapset jaksaa kävellä vai pitääkö olla rattaat joka paikassa vielä 5-vuotiaana.

 

kyllä meillä oli 3,5 vuotiaat TOSI väsyneitä koko päivän Korkeasaaressa käveltyään ja ilman päiväunia. Toinen valitti että patterit on lopussa ja jalkoja väsyttää, autolle jouduttiin kantamaan. Tiukkaa siis teki, vaikka kyllä mekin välillä huilattiin. Olis pitänyt olla rattaat mukana.

 

Ja taasko tämä alkaa Ihan turhaa kiistelyä turhasta asiasta, jokainen tekee niinkuin tykkää...

Ei ole turha asia. Se on vanhemman vastuulla opettaa lapselleen terveelliset elämäntavat, joihin myös säännöllinen liikunta kuuluu.

Tuskin se lapsi menee pilalle ja sohvaperunaksi siksi, että sitä ei laiteta kävelemään heti 1-vuotiaana. Voiha se olla, että sen 4-vuotiaaksi rattaissa istuneen vanhemmat pistää muksunsa urheilemaan, mutta sen kävelijän vanhemmat ei. Ei se kävelijä sillon mitään terveellisiä elämäntapoja opi, pelkästään kävelemällä.

 

Kyllä ne lapset ehtii kävellä elämänsä aikana ihan tarpeeksi, vaikka niitä rattaissa kuskaisi nelivuotiaaksi. Eikä se kävely tee äidistä tai lapsesta yhtään fiksumpaa kuin rattaissa istuminenkaan. Toisille ei ole niin tärkeää opettaa sitä lasta kävelemään. Ei se tee kenestäkään huonompaa tai parempaa.

Ei se tee huonompaa eikä parempaa mutta kyllä se kasvattaa lasta hieman parempaan suuntaan kun ei ns ole valmista tässäkin asiassa tarjolla. Ja olen samaa mieltä kyllä että kävellä jaksaa kun on siihen tottunut. Meillä kaikki kolme ovat urheilullisia, vaikka ei harrastetakkaan mitään kävelylenkkejä tms. Liikunta tulee arkiliikkumisesta ja rattaat meillä on viety kirpparille kun lapset ovat olleet 2,5v. Toisaalta jos lapsi ei ole tottunut kävelemään niin ei tietenkään hän jaksa kävellä. EIkä se myöskään tee lapsesta huonompaa.

 

Kyllä ne lapset ehtii kävellä elämänsä aikana ihan tarpeeksi, vaikka niitä rattaissa kuskaisi nelivuotiaaksi. Eikä se kävely tee äidistä tai lapsesta yhtään fiksumpaa kuin rattaissa istuminenkaan. Toisille ei ole niin tärkeää opettaa sitä lasta kävelemään. Ei se tee kenestäkään huonompaa tai parempaa.

Meidän perhe tykkää käydä kävelyllä. Lisäksi haluamme totuttaa lapset liikkumaan ja toivomme, että haluaisivat vapaaehtoisesti harrastaa liikuntaa myös isompana. En ole itse mikään aktiivinen kuntoilija, mutta toivon, että lapseni oppisivat jo pienenä liikkumisen riemun. Ettei niistä tulisi aikuisina yhtä laiskoja kuin äitinsä.

 

Ja taasko tämä alkaa Ihan turhaa kiistelyä turhasta asiasta, jokainen tekee niinkuin tykkää...

Ei ole turha asia. Se on vanhemman vastuulla opettaa lapselleen terveelliset elämäntavat, joihin myös säännöllinen liikunta kuuluu.

Tuskin se lapsi menee pilalle ja sohvaperunaksi siksi, että sitä ei laiteta kävelemään heti 1-vuotiaana. Voiha se olla, että sen 4-vuotiaaksi rattaissa istuneen vanhemmat pistää muksunsa urheilemaan, mutta sen kävelijän vanhemmat ei. Ei se kävelijä sillon mitään terveellisiä elämäntapoja opi, pelkästään kävelemällä.

No se urheilu ei mitään auta. Vaan se arkiliikunta.

 

ja samaa sanon kuin tuohon aiempaan ketjuun aiheesta jäähyily, että lapset on erilaisia. meillä vanhin tyttö jaksoi kävellä joka paikkaan ihan pienestä pitäen, mutta poika on ollut aivan toista maata. jo 1-vuotiaana seisoi pihalla talvella tumput suorina ja huusi, kun olisi ollut niin kovin vaivalloista kävellä lumessa... sitä on saanut kärrätä, jotta ollaan edes jonnekin päästy säädyllisesti. nyt tosin kävely maittaa, kun ikää 5-vuotta.

 

En mä tiiä, onko se vanhemmista kiinni silloin, kun lapsi on parivuotias. Senikäisistä osa haluaa kävellä oikeaan suuntaan ja reippaasti...osa taas haluaa juosta karkuun, saada uhmakohtauksen ja heittäytyä maahan, tai kävellä hi-taas-ti joka ikistä männynkäpyä ja pikkukiveä ihaillen (mikä on tottakai luonnollista ja sallittua, muttei kovinkaan kivaa silloin kun olisi oikeasti hieman kiire sinne neuvolaan tai minne ikinä ollaankin menossa). Osa on kävellyt jo 9 kk ikäisestä ja toinen otti ensiaskeleensa puolitoistavuotiaana eikä vielä parivuotiaana oikein tykkää kävellä kengät jalassa. Eli yksilöllisiä eroja on paljon.

Mutta kun lapsi on jo taaperoiän ohittanut, tuollainen +- 5 v, niin väittäisin että se on aika pitkälti vanhemmista kiinni, käveleekö/pyöräileekö lapsi ne parin kilsan kauppamatkat mukisematta ja reippaasti, vai istuuko rattaissa :flower:

 

ehkä kuitenkin kuljettavat matkat vaikuttaa siihen enemmän, ja aikataulu, onko aikaa kävellä sen lapsen kanssa, ja se onko mahdollista käyttää esim julkisia kulkuneuvoja..

meillä 4,5v kulkee osittain vielä rattailla, ihan sen takia et hoitoon on matkaa ja kauppaan myös, kesällä toki kuljetaan fillarilla/fillareilla..

Likka kun oli pieni, hoitoon oli matkaa parhaimmillaan melkein 5km ja siellä piti olla jo kuudelta aamulla, ei oikein viittiny sitäkään 4v pistää kävelemään tuota matkaa

 

kyllä meillä oli 3,5 vuotiaat TOSI väsyneitä koko päivän Korkeasaaressa käveltyään ja ilman päiväunia. Toinen valitti että patterit on lopussa ja jalkoja väsyttää, autolle jouduttiin kantamaan. Tiukkaa siis teki, vaikka kyllä mekin välillä huilattiin. Olis pitänyt olla rattaat mukana.

No sieltähän saa eurolla vuokrata rattaat. Olis kannattanut. Tai sitten olis ehkä pitänyt huilata useammin tai lähteä kotiin aikaisemmin.

 

Ja taasko tämä alkaa Ihan turhaa kiistelyä turhasta asiasta, jokainen tekee niinkuin tykkää...

Ei ole turha asia. Se on vanhemman vastuulla opettaa lapselleen terveelliset elämäntavat, joihin myös säännöllinen liikunta kuuluu.

Tuskin se lapsi menee pilalle ja sohvaperunaksi siksi, että sitä ei laiteta kävelemään heti 1-vuotiaana. Voiha se olla, että sen 4-vuotiaaksi rattaissa istuneen vanhemmat pistää muksunsa urheilemaan, mutta sen kävelijän vanhemmat ei. Ei se kävelijä sillon mitään terveellisiä elämäntapoja opi, pelkästään kävelemällä.

Ihanko näin? Mitenkäs hyötyliikunta ja siihen oppiminen? Se että harrastaa esim. urheiluseurassa jotain kerta viikkoon, ei korvaa sitä että on tottunut menemään joka paikkaan pyörät alla. Kävely on mitä parasta hyötyliikuntaa, ja sitä paitsi ekologista

 

Ja taasko tämä alkaa Ihan turhaa kiistelyä turhasta asiasta, jokainen tekee niinkuin tykkää...

Ei ole turha asia. Se on vanhemman vastuulla opettaa lapselleen terveelliset elämäntavat, joihin myös säännöllinen liikunta kuuluu.

Tuskin se lapsi menee pilalle ja sohvaperunaksi siksi, että sitä ei laiteta kävelemään heti 1-vuotiaana. Voiha se olla, että sen 4-vuotiaaksi rattaissa istuneen vanhemmat pistää muksunsa urheilemaan, mutta sen kävelijän vanhemmat ei. Ei se kävelijä sillon mitään terveellisiä elämäntapoja opi, pelkästään kävelemällä.

No se urheilu ei mitään auta. Vaan se arkiliikunta.

Minä en usko tähän arkiliikuntaan. Jos joku teini vaikka pöyräileekin koulumatkansa, harrastaa siis arkiliikuntaa, mutta muuten ei tee mitään, niin ei se kovin liikunnallinen ole. Ja siinä vaiheessa, kun teini saa ajokortin ja ekan autonsa, loppuu se pyöräily. Jos ei ole urheilun/liikunnan harrastamisesta tullut tapa, niin heikoilla ollaan. Aika harva nimittäin sitä arkiliikuntaa tarpeeksi harrastaa, siis niin, että siitä olisi todella hyötyä.

 

Voi kun asiat olisivatkin noin yksinkertaisia. :/

 

kyllä meillä oli 3,5 vuotiaat TOSI väsyneitä koko päivän Korkeasaaressa käveltyään ja ilman päiväunia. Toinen valitti että patterit on lopussa ja jalkoja väsyttää, autolle jouduttiin kantamaan. Tiukkaa siis teki, vaikka kyllä mekin välillä huilattiin. Olis pitänyt olla rattaat mukana.

No sieltähän saa eurolla vuokrata rattaat. Olis kannattanut. Tai sitten olis ehkä pitänyt huilata useammin tai lähteä kotiin aikaisemmin.

Maalaisena en tiennyt että rattaita saa saarestakin, mistä sieltä?

 

Minä en usko tähän arkiliikuntaan. Jos joku teini vaikka pöyräileekin koulumatkansa, harrastaa siis arkiliikuntaa, mutta muuten ei tee mitään, niin ei se kovin liikunnallinen ole. Ja siinä vaiheessa, kun teini saa ajokortin ja ekan autonsa, loppuu se pyöräily. Jos ei ole urheilun/liikunnan harrastamisesta tullut tapa, niin heikoilla ollaan. Aika harva nimittäin sitä arkiliikuntaa tarpeeksi harrastaa, siis niin, että siitä olisi todella hyötyä.

Sepä on ihan sama mihin sinä uskot tai olet uskomatta, näitä asioita on ihan tutkittukin ja niistä löytyy paljon tietoa. Kukaan ei ole väittänyt, että arkiliikunta korvaisi hikiliikunnan. Itse kunkin, sinunkin, tulisi harrastaa molempia.

 

Ja taasko tämä alkaa Ihan turhaa kiistelyä turhasta asiasta, jokainen tekee niinkuin tykkää...

Mutta sen seurauksena on huonokuntoisia lapsia, ja huonokuntoista nuorisoa,yhteiskunnalle turhia kuluja ja muuta riesaa. Viisaampaa olisi ohjata hyvään ja terveeseen elämään, ja hienosti toimivaan yhteiskuntaan, jossa riittäisi resureseja muuhunkin, kuin vain sairasteluun ja pärjäämisyrityksiin huonkuntoisuuden kustannuskurimuksessa.

 

Voi kun asiat olisivatkin noin yksinkertaisia. :/

Tässä oli kyse terveistä lapsista. Erityislapset on ihan eri juttu. Jos ei eivät pysty kävelemään, niin tottakai rattaisiin/pyörätuoliin.

 

Voi kun asiat olisivatkin noin yksinkertaisia. :/

Mun mielestä tähän asiaan on turha vetää erityislapsia. Suurin osa nykyajan ylipainoisista sohvaperunoista on ihan tervettä porukkaa muuten.