Poikatytöt ja prinsessatytöt...

Oletteko laittaneet merkille, että useimmiten menee niin, että ne äidit, jotka ovat saaneet useamman tytön tai tytön ekana lapsena antavat helpommin tyttöjen kasvaa vapaasti hyvin poikamaisiksikin. Kun taas useamman pojan jälkeen vihdoin syntynyt tyttö haluttaisiin kasvattaa hyvin tyttömäisesti ja toivotaan olevan prinsessahempukka. On niin kyllästytty poikamaisiin asioihin aiempien poikien kanssa.

 

Joo, luojan kiitos, että tyttöni haluaa olla perinteinen prinsessatyttö! En kestäisi villiä femakon alkua talossa!

 

Meillä oli pienenä puissa kiipeilevä prinsessa - yleensä pinkki hörhelömekko päällä

 

Mä oon antanu lapseni kasvaa sellaasena ku hän on.

 

meillä isoveli ja pikkusisko. veli herkempi ja ei niin kerkeeväinen kuin siskonsa. likka on oikea goottiprinsessanalku! isoveljen dinopaidat ihan ykkösiä ja korkotiilejä rakstaa yli kaiken! kiipeilee puissa polvet ruvella noitaprinsessamekko repeillen.

 

[QUOTE="kesis";30208081]meillä isoveli ja pikkusisko. veli herkempi ja ei niin kerkeeväinen kuin siskonsa. likka on oikea goottiprinsessanalku! isoveljen dinopaidat ihan ykkösiä ja korkotiilejä rakstaa yli kaiken! kiipeilee puissa polvet ruvella noitaprinsessamekko repeillen.[/QUOTE]

Isoveli ja pikkusisko ei vielä mitään. On hyvin kliseistä odottaa poikaesikoista ja sitten pikkusiskoa. Noin vauvakirjatkin opettavat ihanneperheestä... Mutta se, että vanhempi suorastaan painostaa kasvamaan tyttömäiseksi tytöksi, johtuu mielestäni siitä, että tyttöä on hartaasti toivottu alusta saakka, mutta aina petytty kun poika toisensa jälkeen vain putkahtaa...

 

Olisi kiva kuulla tarinaa selliaisen tytön suusta, joka kokenut poikakatraan keskellä joutuneensa kasvamaan väkisin perheen "prinsessaksi" vanhemman/vanhempien odotuksien pohjalta...

 

Onko tässänyt oletuksena, että kaikki äidit ihannoivat prinssessoja?
Toki erittäin monet pikkutytöt elävät prinsessavaiheen, mutta aikuinen prinsessa on lähinnä kauhistus...

 

aikuinen prinsessa on lähinnä kauhistus...

Överinä joo, mutta antiprinsessa on pahempi, ääripäistä. Sanotaan 70/30 suhde prinsessa/antiprinsessa aika hyvä.

 

En mä pakota mun lapsia mihinkään muottiin siitä huolimatta että mihin paikkaan ne on syntyneet.

Jokainen olkoon juuri sellainen kuin tykkää.

 

Oletteko laittaneet merkille, että useimmiten menee niin, että ne äidit, jotka ovat saaneet useamman tytön tai tytön ekana lapsena antavat helpommin tyttöjen kasvaa vapaasti hyvin poikamaisiksikin. Kun taas useamman pojan jälkeen vihdoin syntynyt tyttö haluttaisiin kasvattaa hyvin tyttömäisesti ja toivotaan olevan prinsessahempukka. On niin kyllästytty poikamaisiin asioihin aiempien poikien kanssa.

Aapeen sanavalinnat kertoo olennaisen: "annetaan kasvaa vapaasti poikamaisiksi" ja "halutaan kasvattaa tyttömäisesti". Oikeasti tytöt ja pojat eivät ole niin erilaisia ja pidä tosi erilaisista asioista vaan tuo prinsessahempukkailu on kulttuurin ja kasvatuksen tuotosta.

 

Voi toki olla, että jos kovasti tyttöä toivoo, on aika vahvat käsitykset siitä millaisia tytöt ovat ja miten poikkeavat pojista, ja ainakin varhaislapsuudessa sitten tätä tyttökuvaa toteuttaa. Jos ei näe suurta eroa tyttöjen ja poikien välillä, ei lapsen sukupuolella pitäisi olla juuri merkitystä. Mutta yleensä kuitenkin tyttöjen annetaan kasvaa "poikatytöiksi", eikä vastoin tahtoaan prinsessoiksi pakoteta, jos tyttö on ihan muista asioista kiinnostunut.

Suurempi ongelma on pojilla. Pojilla ei auta edes se, että vanhemmat sallisivat "tyttömäisyyden", sillä muualta tulee paineita käyttäytyä, pukeutua ja leikkiä "poikamaisesti". Nimikkeenä poikatyttö on ensi sijassa positiivinen, yleensä aikuiset naiset kertovat ylpeänä olleensa lapsena poikatyttöjä. Mutta "tyttömäistä" poikaa pidetään ainoastaan heikkona ja yritetään joka suunnasta painostaa "poikamaisuuteen" ja leikkimään poikien leikkejä poikien kanssa.

Minun lapseni on rauhallinen, varovainen ja empaattinen poika. Tykkäisi ennemmin leikkiä tyttöjen kanssa, koska pojat usein vaan riehuu, ei leiki rauhassa mielikuvitusleikkejä. Ei hän kyllä vaatteista juuri välitä eikä mekkoihin halua pukeutua, ei myöskään nukellaan ole koskaan innostunut leikkimään, eli tällaisista ulkoisista jutuista "tyttömäisyys" ei paista. Mutta luonteenpiirteet ovat sellaisia, joita tytöillä arvostetaan, mutta pojilla pidetään lähinnä heikkoutena. Tietysti on myös muita rauhallisia poikia ja toisaalta vilkkaita ja "poikamaisia" tyttöjä, mutta sukupuolen perusteella tehdään esim. päiväkodissa vahvat oletukset, missä seurassa ja millaisia leikkejä lapsen kuuluu leikkiä.

 

Mulla on poika ja tyttö. Erilaiset mielenkiinnon kohteet heillä selkeästi on. En mä ole opettanut tytölle keräämään kukkia äidille, mutta kukat kiinnostaa häntä. Poikaa ei kukat niinkään kiinnosta. Tyttö on ollut myös traktorin ja puimurin kyydissä yhtä lailla kuin poikakin, mutta pojalla on suorastaan hinku kyytiin. Kauhea itku jos ei pääsekään. Kaikki prinsessat kiinnostavat tyttöä, poika ei niistä ole kiinnostunut. En mä ole erikoisemmin "opettanut" mielenkiinnon kohteita. Nyt olen "luovuttanut", jos tyttö kerta tykkää prinsessoista -> ok.

Olen samaa mieltä "viera.s" kanssa. On vaikeampi antaa pojan käyttäytyä tyttömäisesti kuin tytön käyttäytyä poikamaisesti. Laitoin tytölle kynsilakkaa kynsiin, ja poika katsoi vierestä ja sanoi että ei pojille kuulu laittaa -> silti näki, että hänkin olisi halunnut kokeilla. Mutta kun "ei pojalle kuulu kynsilakkaa laittaa", en sitä kokeillut. Tytölle kaikki on mahdollista, pojan kohdalla miettii - ei kai tämä ole liian tyttömäistä, ei kai kukaan ala kiusata sen takia.

 

No en allekirjoita.
Meillä 3 poikaa, ja ainoasta tytöstä löytyy prinsessaa 20% ja poikatyttöä 80%.
Aivan ihana, toodella impulsiivinen ja vilkas, pukeutuu vain mustaan, muuten ei niin väliä. Viimeisimmät reisitaskuhousut (mustat) kävivät iskän kanssa ostamassa Seppälän miestenosastolta.
Toisaalta isoveljen rippijuhlissa oli pikkumustassa ja korkokengissä kaunis nuori nainen (11v, mutta jo minun pituinen).
Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan

 

Aapeen sanavalinnat kertoo olennaisen: "annetaan kasvaa vapaasti poikamaisiksi" ja "halutaan kasvattaa tyttömäisesti". Oikeasti tytöt ja pojat eivät ole niin erilaisia ja pidä tosi erilaisista asioista vaan tuo prinsessahempukkailu on kulttuurin ja kasvatuksen tuotosta.

Kulttuurin tuotosta on myös se, mikä yleensä mielletään poikamaiseksi. Ihmettelen palstoilla tällaista hyvin kaksijakoista ajattelua, että tyttö on joko prinsessa tai poikatyttö. Eikö kenelläkään muka ole muunlaisia lapsia? Lapsen kiinnostuksen kohteethan voivat olla sekä prinsessaleikkejä että hirviöitä sekä kaikkea mahdollista siltä väliltä ja muualtakin. Suurin osa lasten maailmaan kuuluvista asioista on sitä paitsi aika sukupuolineutraaleja. Minusta olisi outoa, jos jo pikkulapsilla olisi niin rajoittuneet kiinnostuksen kohteet, että vain tietyt, omalle sukupuolelle tuotetut asiat kiinnostaisivat.

Alkuperäiseen kysymykseen - en ole huomannut, joskaan en edes tunne monilapsisia perheitä. Usein kaksilapsisten perheiden vanhemmat kertovat pienemmän ottavan mallia isommasta ja leikkivän sen mukaan, ainakin vielä pikkulapsiaikana.

 

No enpä ole kyllä moiseen törmännyt.

Uskallan väittää, että jokainen tyttö (ja jokainen poikakin yhtälailla) kasvaa juuri sellaiseksi persoonaksi, miksikä hän ympäristön ja oman luonteensa johdattelemana kasvaakin.

Meillä on kaksi poikaa ja tyttö. Ja tämä tyttö saa olla juuri sellainen kuin haluaa (kuten pojatkin) eli riehakas ja rempseä puissa kiipeilevä Peppi Pitkätossu tai sitten rauhallinen, vetäytyvä, harkitsevainen hörsyläpitsihomsantuuprinsssa- jos siltä tuntuu.

Pääasia että on oma ihana itsensä :heart:

 

Kulttuurin tuotosta on myös se, mikä yleensä mielletään poikamaiseksi. Ihmettelen palstoilla tällaista hyvin kaksijakoista ajattelua, että tyttö on joko prinsessa tai poikatyttö. Eikö kenelläkään muka ole muunlaisia lapsia? Lapsen kiinnostuksen kohteethan voivat olla sekä prinsessaleikkejä että hirviöitä sekä kaikkea mahdollista siltä väliltä ja muualtakin. Suurin osa lasten maailmaan kuuluvista asioista on sitä paitsi aika sukupuolineutraaleja. Minusta olisi outoa, jos jo pikkulapsilla olisi niin rajoittuneet kiinnostuksen kohteet, että vain tietyt, omalle sukupuolelle tuotetut asiat kiinnostaisivat.

Alkuperäiseen kysymykseen - en ole huomannut, joskaan en edes tunne monilapsisia perheitä. Usein kaksilapsisten perheiden vanhemmat kertovat pienemmän ottavan mallia isommasta ja leikkivän sen mukaan, ainakin vielä pikkulapsiaikana.

Meidän 10 v. tyttö tulee toimeen sekä tyttöjen että poikien kanssa, olematta erityisen prinsessa tai poikatyttö. Hyviä kavereita löytyy sekä tytöistä että pojista.

 

Ihmettelen palstoilla tällaista hyvin kaksijakoista ajattelua, että tyttö on joko prinsessa tai poikatyttö. Eikö kenelläkään muka ole muunlaisia lapsia? Lapsen kiinnostuksen kohteethan voivat olla sekä prinsessaleikkejä että hirviöitä sekä kaikkea mahdollista siltä väliltä ja muualtakin. Suurin osa lasten maailmaan kuuluvista asioista on sitä paitsi aika sukupuolineutraaleja. Minusta olisi outoa, jos jo pikkulapsilla olisi niin rajoittuneet kiinnostuksen kohteet, että vain tietyt, omalle sukupuolelle tuotetut asiat kiinnostaisivat.

Veikkaisin, että suurin osa tytöistä on jotain tuolta väliltä, harva sitä on pelkkä prinsessa tai poikatyttö. Meidän tyttö olisi pienenä halunnut olla keijukainen ja sen takia, että voisi lentää Yritti kovasti hyppiä sängystä ja tuolilta keijunsiivet selässä, muttei suureksi pettymyksekseen koskaan jäänyt lentoon.

Täytyy sanoa, että kaveripiiri ohjaa paljon. Kummasti naapuruston pojat opettivat pojalle, että punainen on tyttöjen väri. Sitä ennen olisi halunnut kaikkea kirkkaanpunaisena. Haalarin olisinkin ostanut, jos olisi sopivanlainen löytynyt ilman frilloja, joita hänen olleessa pieni oli kaikissa tyttöjen haalareissa.

 

Mun tyttö on enempi poikatyttö. Hänessä olen nähnyt paljolti samaa kuin minussa (omapäinen, tekee mielensä mukaan eikä pokkuroi), mutta seoksessa on onneksi mukana myös isältään perittyä herkkyyttä ja avoimuutta.

Rakentavat parhaillaan puukässässä 5 pojan kanssa mäkiautoja.
Mäkin menin aikanani teknisiin kun en voinut sietää niitä tekstiilityön ompeluseurakuvioita ja tyttökoulumaisia opettajia.

 

Jos tässä puhutaan nyt ulkoisista asioista, kuten vaatetus, niin en usko sen tekevän tytöstä prinsessaa. Rämäpää on rämäpää, vaikka pitsihörhelöissä.

 

En sanoisi useinmiten, mutta onhan niitäkin nähty. Enemmän ehkä jenkkilässä tytöistä tehdään prinsessoja vaikka väkisin. Mutta täällä kotoSuomessa onneksi saa enimmäkseen kaikki kukat kukkia.

 

Termi "poikatyttö" tarkoittanee myös eri ihmisille eri asioita. Usein monet kutsuvat poikatytöksi sellaistakin tyttöä, joka ei esim. minusta ole yhtään poikamainen vaan ihan tavallinen tyttö ja lapsi. Minusta esim. omapäisyys, kiipeileminen, rakentaminen, liikunnallisuus, tms ei ole poikamaista, vaan kuuluvat suunnilleen kaikkien lasten repertoaariin, mutta usein keskusteluissa nuo liitetään poikamaisuuteen. Tai vaikka kiinnostus avaruudesta, dinasauruksista, tms. Minusta ne ovat ihan kaikkien juttuja, kun taas moni liittää nekin poikamaisuuteen.

 

Termi "poikatyttö" tarkoittanee myös eri ihmisille eri asioita. Usein monet kutsuvat poikatytöksi sellaistakin tyttöä, joka ei esim. minusta ole yhtään poikamainen vaan ihan tavallinen tyttö ja lapsi. Minusta esim. omapäisyys, kiipeileminen, rakentaminen, liikunnallisuus, tms ei ole poikamaista, vaan kuuluvat suunnilleen kaikkien lasten repertoaariin, mutta usein keskusteluissa nuo liitetään poikamaisuuteen. Tai vaikka kiinnostus avaruudesta, dinasauruksista, tms. Minusta ne ovat ihan kaikkien juttuja, kun taas moni liittää nekin poikamaisuuteen.

Minä en pidä koko termistä. Kuitenkin hyvin harva tyttö valitsee esim. tekniset työt sen rooliohjelmoidulta tuntuvan tekstiilityön sijaan.

 

Minä en pidä koko termistä. Kuitenkin hyvin harva tyttö valitsee esim. tekniset työt sen rooliohjelmoidulta tuntuvan tekstiilityön sijaan.

Totta varmaankin. Tosin käsityö kuului omana kouluaikanani niihin aineisiin, joista ei kauheasti tykätty, joten pääsääntöisesti se tekstiilityökään ei tainnut tuntua omalta jutulta, jos ei tekniset työtkään. Tekniset työt olikin kivaa lähinnä siksi, että se oli hauskaa vaihtelua - meillä oli silloin joku tietty ajallinen pätkä, jolloin sitä oli pakollisena (ja samaan aikaan pojille oli tkestiilityötä). Tämän jälkeen varmaan valittiin. Tuossahan mentiin jo metsään siksi, että ryhmäjako oli alunperinkin tehty sukupuolen mukaan, mikä normitti kyseisiä aineita entisestään, vaikka toki sukupuolijaollakin voi olla jotain ihan hyväätarkoittavia perusteita (esim. tuntuu turvallisemmalta innostua, tykätä ja kokeilla, kun ei ole "osaavampia" naureskelemassa).

Mutta itsekään en tykkää poikatyttö-termistä ja lähinnä siitä tuleekin minulle mieleen aikuisten keskusteluista jotkut butch-naiset

 

Minä en pidä koko termistä. Kuitenkin hyvin harva tyttö valitsee esim. tekniset työt sen rooliohjelmoidulta tuntuvan tekstiilityön sijaan.

Tytön luokalta neljäsosa tytöistä oli teknisessä alakoulussa, pojista ei yksikään mennyt tekstiilityöhön. Nyt yläkoulussa on molemmat kaikille pakollisia, minusta tosi hienoa, oppivat molemmista perusteet sukupuolesta.

Alakouluikäinen poika tuossa hieman pohti, pitäisikö mennä tekstiilityöhön (sitä oli puoli vuotta pakollisena), mutta taitaa tuo tekninen vetää kuitenkin voiton.