Pojan kouluongelmat, kotona kuin eri poika

  • Viestiketjun aloittaja "APUVA"
  • Ensimmäinen viesti
"APUVA"
Mitäköhän ihmettä kohta keksin tuon pojan kanssa..

Kotona poika osaa käyttäytyä. Toki joskus kokeilee rajoja, mutta taipuu tottelemaan kuitenkin suht helpolla. On todella fiksu, rakastaa juttelua ja hänellä on monesti hämmästyttävän hienoja mietiskelyitä. Ok, jos itse saisi päättää ei juuri muuta tekisi kuin pelaisi, mutta sitäkin rajoitetaan n.tunti per päivä. Poika on tosi tunteellinen kaveri ja tykkää halailla ja tulla vieläkin välillä syliin istuskelemaan. Kavereita pojalla on, mutta välillä ei jaksa/halua heidän kanssa olla vaikka tulevat ovelta hakemaan. Välillä ehkä muutenkin hieman "tönköt" sosiaaliset taidot.

No, mutta ongelmana siis koulun käynti. Poika on toisella luokalla ja opettaja soitti taas, että hänellä loppuu kohta hermo ja välineet työskennellä pojan kanssa. Opettaja kyseli onko kotona kaikki hyvin, mutta en kyllä keksinyt mikä meillä huonostikkaan olisi.
Poika koulussa toistuvasti tekee pikku pahojaan. Lisäksi jos ei osaa jotain tehtävää tai hämmentyy kun ei ymmärrä ohjeita, menee kippuraan istumaan tuolilleen eikä suostu enää tekemään mitään. Ilmeisesti nolostelee tai jotain, en tiedä. Välillä on selittänyt olleensa liian väsynyt ja siksi ei ole suostunut työskentelemään.

Koulun alkaessa alkoi taas nämä koulu kiukuttelut ja laitettiin kotona tiukka linja. Viikkoon ei tietokonetta eikä telkkarin katsomista. Tiukkaa teki pojalle ja pian opettajalta tulikin kiitosta, että käytös parantunut myös koulussa. Mutta nyt ollaan taas samassa jamassa..

Miten voin vaikuttaa kotoa käsin lapsen käytökseen koulussa? Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Poika käyttäytyy siis kotona ihan hyvin. Tuntuu kuitenkin, että kohta meistä tehdään joku lastensuojeluilmo kun en pysty todistamaan mitenkään, että elämme ihan normi elämää..
 
sdfg
Auttaisiko se taas, että juttelisi pojan kanssa, ja sanoisi, että niinä päivinä kun koulussa on mennyt huonosti, tietokone lähtee useammaksi päiväksi. Ja jos koko viikko tai päiväkin on mennyt tosi hyvin, siitä saisi jonkun kivan pienen palkinnon.
Jos poika on kivasti kotona, mikään ei varmaankaan ole pahasti vinossa hänellä. Täytyisi vaan saada noidankehä katkaistua, että tuosta huonosta käytöksestä koulussa ei tule hänelle tapaa.
 
erityisen äiti
Esikoisemme oli lievästi asperger ja hän saattoi toimia koulussa juurikin noin jos opettaja oli jotenkin pettänyt luottamuksensa tai osoittaitunut "takin kääntäjäksi", siis jos opettaja oli epäjohdonmukainen. Voisiko teidänkin poikanne olla tälläinen lievä assi, hankalasti diagnostisoiva koska on todellakin hyvin lievä assi ?

Kotona meidän pojan ongelmat ns. kurinpidossa olivat hyvin lieviä, älykkään lapsen kanssa pystyi keskustelemalla hoitamaan eriävistä mielipiteistä johtuvat ongelmat.

Tulin siihen tulokseen että jos opettaja ei ansaitse oppilaan luottamusta ja kunnioitusta omalla käytöksellään niin ei hän kyllä auktoriteettiakaan saa ja minä en voi vaikuttaa tähän mitenkään. En minä voi pakottaa lasta hyväksymään epäloogisen ihmisen pomotusta vaan opettajan on aivan itse saatava oppilas "tottelemaan".

Kun poika sai vaihtaa koulua ja pääsi ammattitaitoisten opettajien opetettavaksi loppui koulusta tulevat "vali-vali"-viestit siihen. Ja tämäkin koulu sekä opettajat siellä olivat aivan normaaliperuskoulu-juttua, ei mitään erityiskoulua tai -opettajia.
 
Peyote
Minusta kyseessä on koulun ongelma, jos kotona kerran ongelmia ei ole. Et sä voi sille mitään, ellet mee kouluun mukaan. Yleensä on ihan toisinpäin, niin, että koulussa jaksetaan olla hienosti ja kotona ollaan ihan riehuleita.

Laita opelle viestiä jossa kysyt, mitä sinun pitäisi hänen mielestä tehdä asialle. Kysy, haluaako sinun tulevan mukaan kouluun.
 
Ohis
Ota yhteyttä koulupsykologiin. Et sinä tälle asialle mitään voi kotona tehdä. Jotain lievää aspergeria minäkin epäilisin. Opettajalla ei taida osaaminen riittää tässä tapauksessa, ehkä koulupsykologi voisi antaa ohjeita ja neuvoja.
 
Samanlaista
Meillä myös samankaltaista tai opettaja väsyy lähinnä pojan unohtelemiseen ym. mutta kuitenkin paljon samankaltaisuutta tapauksissa. Ja olen myöskin epäillyt lievää aspergeria tai ADHD:ta syyksi. Moni muukin yksityiskohta lapsessa tukisi myös asperger-diagnoosia.
 
"vieras"
Omalla pojallani on testeissä todettuja aistiyliherkkyyksiä ja hyvin lieviä assi-piirteitä ja kertomasi kuulostaa tutulta. Myös hän saattaa mennä lukkoon jos ei mielestään ymmärrä jotain tehtävää hyvin tai on epävarma osaamisestaan. Myös kova meteli luokassa tai ennalta odottamattomat tilanteet voivat olal hankalia.
Hänelle sattui 1 ja 2 luokalle sopiva opettaja, joka oli hyvin johdonmukainen ja selkeä viesteissään sekä osasi olla oikealla tavalla napakka poikani kanssa. Tämän ansiosta nyt kolmasluokkalainen pärjää koulussa kivasti ja osaa toimia tilanteissa jo lähes poikkeuksetta hyvin.
 
"APUVA"
Kiitos vinkeistä.
Kotona on harrastettu jo pitkään tätä linjaa, että jos koulussa menee huonosti niin siltä päivältä menee tietokone oikeus. Kuitenkin tuntuu, että jos koulussa on jotain pieniä juttuja selvittelevät siellä asian mielellään keskenään ja kotiin tieto tulee vasta kun ongelmat eivät meinaa millään loppua tai kärjistyvät pahoiksi. Tarha aikanakin oli joitain ongelmia ja silloin tehtiin ajoittain samaa (huonosta käytöksestä kieltoa ja hyvästä joku palkinto).

Pojan opettaja on ihan huippu ihana. Poikakin tykkää tosi paljon, halaa kuulemma opea päivittäin (opekin kuulemma tykkää) :)

Täytyy kyllä myöntää, että ehkä poika kotona käyttäytyy hyvin koska "osaamme käsitellä" häntä tietyllä tavalla. Tietyissä tilanteissa poika selvästi tarvitsee tilaa ja aikaa. Ei pidä kovasta hössötyksestä ja metelistä, ahdistuu sellaisesta. Tietyissä tilanteissa menettää hermot tosi herkästi ja silloin auttaa parhaiten halaus ja huumori. Mutta ymmärränhän toki ettei opettajalla ole mahdollisuutta keskittyä luokassa yhteen poikaan ja järjestellä asioita hänen mukaansa. Jotenkin tuo "kippuraan" meno on pojan tapa paeta tilannetta jota ei kestä.

Pojalle on tehty koulutuen suunnitelma (tarkkaa nimeä en muista) ja suunnitelmaa tehtäessä mukana on ollut koulupsykologi. Tapaamisesta ei oikeastaan ollut sen kummempaa hyötyä kuin, että poika on nyt jotenkin tarkkailun alla.

Erityisen äiti- kuinka lapsesi asperger diagnosoitiin?
 
"Vieras"
Meillä samankaltaisia ongelmia nyt kolmannella luokalla olevan tytön kanssa. Käynyt koulupsykologilla ja neuropsykologilla, testien mukaan taito/tietotasolla ikäistensä tasolla, mutta koulunkäynti todella vaikeaa 1- ja2-luokalla, nyt hieman helpottanut. Varsinaista diagnoosia ei ole, mutta Aspergeriin viittaavaa meilläkin. Kuulostaa hyvin tutulta tuo kuvauksesi, asioita pohtiva ja omaa käyttäytymistään analysoiva lapsi, mutta kun eteen tulee vaikea asia/tehtävä, menee täysin lukkoon eikä halua edes yrittää. Saa helposti "oikuttelevan" ja "hankalan" oppilaan maineen, vaikka kärsii itsekin tilanteesta.
 
tutkikaa
Kannattaa selvittää pojan ongelmat perinpohjin. Vaikuttaa siltä, ettei kaikki ole ok. Vielä tuon ikäisenä kippuraan meno ja kaikesta kieltäytyminen syystäkin huolestuttaa opettajaa.
 
"APUVA"
Kannattaa selvittää pojan ongelmat perinpohjin. Vaikuttaa siltä, ettei kaikki ole ok. Vielä tuon ikäisenä kippuraan meno ja kaikesta kieltäytyminen syystäkin huolestuttaa opettajaa.
Mitenköhän asiaa lähtisi tutkimaan..?
Eikä poika tietenkään aina kaikesta kieltäydy. Välillä tulee koulusta palautetta, että nyt on mennyt hyvin (esim.pidemmän tietsikka kiellon jälkeen).
Välillä tekee tehtäviä koulussa mielellään. Matikassa on suorastaan nero, mutta turhautuu jos tehtävät liian helppoja. Kirjoitus harjoituksia ei sietäisi, koska tuskastuu jos pitää kirjoittaa samaa sanaa useaan kertaan jne.

Poika ei ole oikeastaan rauhaton tai ylivilkas (hetkittäin tietenkin). Monet pahan teot koulussa ovat olleet sellaisia poikaporukan kepposteluja joitten alunperin keksijänä ei ole poikamme toiminut, mutta lähtenyt mukaan. Hänet saa helposti ärsytettyä suuttumaan ja tarha aikaan heilautti helposti nyrkkiään, nykyään menee kippuraan. Vaikea selittää..jotenkin poika vaati täydellistä oikeudenmukaisuutta ja loukkaantuu helposti. Menee uusissa tilanteissa lukkoon, kuten esim. kun polttopalloon heitettiinkin yhtäkkiä yksi pallo lisää. Poika hämmentyi ja kieltäytyi enää pelaamasta.

Mitähän sitä keksisi.. todella huono äiti olo tällä hetkellä..
 
tutkikaa
[QUOTE="APUVA";28998698]Mitenköhän asiaa lähtisi tutkimaan..?


Mitähän sitä keksisi.. todella huono äiti olo tällä hetkellä..[/QUOTE]

Otat puheeksi lapsen ongelmat terveydenhoitohenkilökunnan kanssa ja kerrot, että olet huolestunut joistakin asioista. Ongelmat vaikuttavat aika paljon asberger -lapsen ongelmilta.

Ei noilla ongelmilla ole mitään tekemistä vanhemman hyvyyden tai huonouden kanssa :)
 
"vieras"
Kyllä se on aina vanhempien ongelma, toisin kuin joku täällä sanoi. Koulussa voi tietysti olla vikaa, mutta on se silti vanhempien ongelma ja vanhempien vastuulla miten lapset käyttäytyy.

Jos ongelma on tietty opettaja niin minusta kannattaisi sopia aika jolloin käyt koululla opettajan kanssa juttelemassa, ehkä vähän antamassa tälle neuvoja eri tilanteisiin käytettäväksi jos poika sulkeutuu. Poikakin voisi tulla mukaan ja voit kertoa pojallekkin että kun opettaja pyytää sitä ja tätä niin häntä on toteltava? Ihan vaan varmaan auttaisi jos kumpikin ymmärtäisi mikä minkäkin tilanteen on laukaissut ja miten kotona esim. se selvitettäisiin. Opettajalla ei tietenkään ole samoja resursseja kuin vanhemmilla puuttua kaikkeen käytökseen ja keskittyä yhteen oppilaaseen muiden kustannuksella, mutta opettajat yleensä ottavat nämä tapaukset aika raskaasti itsekin ja kokevat tekevänsä jotain väärin.

Onko siis tietokoneen pois otta rangaistuksena sellainen joka toimii, eli poika tajuaa joutuvansa olemaan ilman sitä konetta jos tekee tiettyjä asioita? Vai voiko itse tietokoneella oleminen pahentaa pojan oireita, jos on rauhallisempi silloin kun ei saa käyttää konetta vaan keskittyy muuhun tekemiseen ja olemiseen?
 
"APUVA"
[QUOTE="vieras";28998756]Kyllä se on aina vanhempien ongelma, toisin kuin joku täällä sanoi. Koulussa voi tietysti olla vikaa, mutta on se silti vanhempien ongelma ja vanhempien vastuulla miten lapset käyttäytyy.

Jos ongelma on tietty opettaja niin minusta kannattaisi sopia aika jolloin käyt koululla opettajan kanssa juttelemassa, ehkä vähän antamassa tälle neuvoja eri tilanteisiin käytettäväksi jos poika sulkeutuu. Poikakin voisi tulla mukaan ja voit kertoa pojallekkin että kun opettaja pyytää sitä ja tätä niin häntä on toteltava? Ihan vaan varmaan auttaisi jos kumpikin ymmärtäisi mikä minkäkin tilanteen on laukaissut ja miten kotona esim. se selvitettäisiin. Opettajalla ei tietenkään ole samoja resursseja kuin vanhemmilla puuttua kaikkeen käytökseen ja keskittyä yhteen oppilaaseen muiden kustannuksella, mutta opettajat yleensä ottavat nämä tapaukset aika raskaasti itsekin ja kokevat tekevänsä jotain väärin.

Onko siis tietokoneen pois otta rangaistuksena sellainen joka toimii, eli poika tajuaa joutuvansa olemaan ilman sitä konetta jos tekee tiettyjä asioita? Vai voiko itse tietokoneella oleminen pahentaa pojan oireita, jos on rauhallisempi silloin kun ei saa käyttää konetta vaan keskittyy muuhun tekemiseen ja olemiseen?[/QUOTE]

Näitä opettajan kanssa palaveerauksia on pidetty, viimeksi tänään puhelimitse. Hän kyselee minulta neuvoa kuinka kannattaisi tilanteessa toimia, mutta vaikea minun on kouluun neuvoa antaa. Tarha aikana totesivat, että usein parhaiten toimii kun antaa pojan möksöttää rauhassa ja tulla takaisin mukaan kun siltä tuntuu. Näin vaan ei voi koulussa toimia, koska opetus menee silloin sivusuun.
Yhdessäkin on istuttu ja keskusteltu (poika menee kippuraan) ja kotona keskusteltu useaan otteeseen. Pojan kanssa teemme kättäpäälle sopimukset ja kaikki näyttää taas hyvältä, mutta kohta taas..

Tietokone kiellon aikana (jos useampi päivä) poika on ihan tuskissaan. Ongelmana silloin myös se, että kaverit ei halua meille leikkimään jos ei saa pelata, eikä kavereillakaan käydessä tuntuisi löytyvän muuta tekemistä. Ulkona viihtyvät aina jonkin aikaa ja sitten pitäisi taas päästä sisälle pelailemaan.
Poika ei siis todellakaan halua tietokone kieltoa joten rangaistuksena on hyvinkin toimiva. Silti jotenkin vain ei pysty käyttäytymään tuolla koulussa.
 
neitokaisen äiti
Meidän neiti siis meni nyt syksyllä ekaluokalle kouluun. Kävi jo sitä ennen koulupsykologin testeissä, jotka olivat kuitenkin tyhjän kanssa sillä ei saatu mitään selkeää vastausta, koska neiti oli välillä kieltäytynyt tekemästä tehtäviä tai vastannut tahallaan väärin sillä hänen mielestään tehtävät olivat tylsiä. Tänään olisi palaveri koululla open, erityisopen ja koulupsykologin kanssa. Saa nähdä mitä siitä tulee? Meillä siis jo näin eka luokan alussa kietäytyy tekemästä mielestään tylsiä tehtäviä, mutta kouluun menee aina innoissaan ja pitää siellä olosta.
 
Perus
Syökö aamulla hyvin, toivottavasti ei pelkkää hiilihydraattia joka väsyttää. Nukkuuko? Liikkuuko? Entä voisiko ajatella palkitsemista hyvästä käytöksestä? Esim jokin kiva juttu, uintireissu kun on tarpeeksi vaikka hymynaamoja? Ootko kysyny pojalta miksi käyttäytyy eri tilanteissa niin? Eiks sen kautta voisi miettiä sitten ratkaisuja tilanteisiin yhessä pojan kanssa?
Onko asiasta tehty liian iso numero /puhutaanko pojan asioista hänen kuullen paljo?
 
"APUVA"
Syökö aamulla hyvin, toivottavasti ei pelkkää hiilihydraattia joka väsyttää. Nukkuuko? Liikkuuko? Entä voisiko ajatella palkitsemista hyvästä käytöksestä? Esim jokin kiva juttu, uintireissu kun on tarpeeksi vaikka hymynaamoja? Ootko kysyny pojalta miksi käyttäytyy eri tilanteissa niin? Eiks sen kautta voisi miettiä sitten ratkaisuja tilanteisiin yhessä pojan kanssa?
Onko asiasta tehty liian iso numero /puhutaanko pojan asioista hänen kuullen paljo?
Poika syö aamuisin leipää, jogurttia, banaania. Aika usein syö pelkän banaanin koska ei muuta jaksa.
Illalla nukkumaan meno on n.klo20.00 ja aamulla herätys klo.6.30-7.00.
Välillä päiviä, että liikkuu tosi paljon, pyöräilee ulkona jne välillä taas päiviä etten saisi pihalle poikaa millään. Keskimääräisesti kuitenkin luulisin, että liikkuu ihan mukavasti.
Palkitsemista on käytetty, esim.kerätty hymynaamoja ja kun niitä kasassa tarpeeksi tehty jotain mukavaa. Jotenkin se ei vaan toimi. Jos palkintoa pitää odotella pitkään (keräillä hymiöitä) ei vaan jaksa muistaa tai käyttäytyä niin pitkään. Niissä tilanteissa koulussa ei tunnu välillä olevan oikeen mitään väliä mitä on sovittu tai luvattu.

Nimenomaan olen koittanut pojalta saada itseltään selitystä käytökseensä, mutta saattaa vaan hokea ettei tiedä tai ettei vaan halunnut tehdä mitä piti tehdä. Jonkun kerran olen saanut kaivettua ulos, että on mennyt kippuraan koska ei ymmärtänyt tehtävää tms. Yhdessä ollaan mietitty sitten mitä vastaavassa tilanteessa voisi seuraavalla kerralla tehdä jne. Hyvässä hengessä on keskustelut lopetettu ja sovittu aina että yritäänpä taas.

Emme harrasta pojan kuullen hänen "ohi" keskustelemista hänen asioistaan. Jos pojan asioista puhutaan otetaan poika mukaan keskusteluun jos on paikan päällä. Mielestäni ei kauheaa numeroa ongelmista ole tehty, koska kotonahan ei ongelmat oikeastaan näy. Kun koulusta tulee viestiä niin silloin toki puhutaan.
 
erityisen äiti
ihan pikaisesti vaan tuohon kysymykseesi kuinka meidän poikamme sai diagnoosin;
tilasimme ajan Haukkarannan koulun psykologille joka on erikoistunut näiden nuorten assilasten tutkimiseen. Siellä poika kävi muutaman kerran, siis ihan vaan oli muutaman tunnin kerrallaan siellä eikä mitään sairaalajaksoja tms. Kun psykologin lausunto oli valmis menimme sen kanssa lastenneurologille ja diagnoosi oli sillä selvä.

Näin yksityispuolella hoidettuna aikaa tutkimuksiin meni vajaa kaksi kuukautta yhteensä, julkispuolella olisi ollut ensin puolen vuoden odottelu ja sitten vielä kolmisen kuukautta olisi tuhraantunut tutkimuksiin ja poika olisi otettu sairaalaan sisälle tuoksi ajaksi.

Meidän poikamme tapauksesta vielä sen verran että hän selvästi koki hämmentävänä sen että opettaja valitti minulle koulussa tapahtuneista asioista ja minä sitten yritin kotona olla opettajan "tulkki". Assille kun asiat pitäisi selittää heti samantien eikä tehdä mitään "odotas kun saan äitisi kiinni"-tilannetta siinä toivossa että lapsi alkaisi tottelemaan.

Sama on "palkinnonkin" kanssa, ei assi vielä lapsena osaa ajatella että sitten kun on 10 hymynaamaa kasassa saan isomman palkkion.

Voisi karrikoiden sanoa että assi on "kädestä suuhun eläjä". En tarkoita taloudellisesti vaan tunnepuolella näillä nuorilla asseilla on tämä tässä ja nyt elämisen TAITO ja niinpä tarvitsevat sekä moitteen, korjaustoiveen että kiitoksen samantien.
 

Yhteistyössä