Pojan lasten hoidosta

Älä vastaisuudessa vie lapsianne mummolle. Palkatkaa joku ulkopuolinen ja hoitakaa omat asianne. Jääköön mummo ulkopuolelle jos kerran tahtoo. Kyllä sitä yhdessäoloa se suhteen kehittyminen vaatii, mutta tuollaisesta mummosta siihen ei ole. Helpommalla ja suruttomammin pääset palkkaamalla hoitajan jos mummolla on outo asenne. Toivottavasti lapsillanne on myös toisenlainen mummo.

Kukaan ei varmasti nykyaikana odota mummon uhraavan kaikkea aikaansa lapsenlapsien hoitamiseen, mutta kamalalta tuntuu sekin, jos se vähäinen aika on pelkkää uhraamista muulta ajalta. Meitä on moneksi.

 

Ikävää kuulla tarinasi. Mielestäni hän olisi voinut ainakin selittää asian paremmin. Jos hän hoitaa tyttärensä lapsia, pitäisi auttaa myös teitä. Kyllähän hän välillisesti auttaa myös poikaansa. Kyllä kai hän haluaa, et poikansa perhekin saa apua tarvittaessa.

Ehkä tytär on uupunut tai heillä on aviohuolia tms. anoppi "joutuu" hoitamaan lapsia tavallaan pakosta pitääkseen perheen pystyssä. Anoppi ei välttämättä kehtaa kertoa heidän ongelmistaan, pitääkseen kulissit pystyssä. Meillä oli naapurissa vähän samankaltainen tilanne. Jälkeenpäin selvisi, et anoppi kävi siellä ja väsyi, mut yritti et yhteiselo pysyi kasassa.

Älä kuitenkaan laita välejäsi poikki, jos vaan pystyt. Ehkä anoppisi huomaa asian ja korjaa tilanteen. Toivottavasti!

 

En ole tätä omakohtaisesti kokenut, mutta lukuisilta ystäviltä kuullut. Vaikka kyseessä olisikin 2 veljeksen lapset, he voivat anopin silmissä laittaa eriarvoiseen asemaan. Juuri näin että kun toisen pojan lapsia anoppi hoitaa saannöllisesti viikottain, toisen pojan lapsia ei koskaan, vaikka kyseessä olisi hätätapaus tmv.

Tai jos toisen lapsenlapsen urheilumenestystä tai kouluopintoja esitellään, anoppi sivuuttaa nämä ja ryhtyykin paasaamaan toisista lapsenlapsistaan ja näiden erinomaisuudesta.

Mielestäni tässä anoppi on paikkansa näyttänyt ja yhteydenpito tulisi vetää juuri siihen minimiin, mikä on välttämätöntä. Voisi kokeilla esim. sitä, että kutsuu isovanhemmat "pakosta" muutaman kerran vuodessa kylään ja pitää välit neutraaleina. Jos isovanhemmat eivät nimittäin aidosti ole kiinnostuneita lapsesta, ottaisin mieluummin palkatun lapsenhoitajan erikoistapauksia varten. Harmi vain, etta lastenhoitopalveluita ei ole kaikilla paikkakunnilla.

Surullista minusta on myös se, etta kaipa nykyajan ihmisetkin ajattelevat tulevia perintöjä ja pohtivat sitä, että jos suhteet katkaistaan, perinnötkin katoavat vuosien saatossa ihan muualle kuin heille. Ikäänkuin jotkut isovanhemmat vielä kiristäisivät lapsiaan rahallakin kestämään vaikka minkälaista kohtelua.

Alkuperäiselle kirjoittajalle vielä. Kun anoppisi vanhenee, eikä pärjää kaikissa jutuissa aina omin avuin, se lienee miehesi sisar joka hänen asioistaan huolehtii ja häntä avustaa.

 

Höh. Tuskin kukaan perintöjä ajattelee ja niiden vuoksi välejä pitää. en minä ainakaan. Ihmiset kun elävät nykyään pitkän, ja ihmiset perivät vanhempansa, kun ovat itse 60-70-vuotiaita, saavat perinnön. En minä ainakaan tuolloin enää rahaa tarvitse. Nyt tarvitsisin, kun on asuntovelkaa, ja lapset kuluttavat paljon ruokaa ja vaatetta ja haluaisin että saavat harrastaa mitä haluavat jne. Mutta siis en usko, että perintöjen vuoksi välejä pidetään. Itse ainakin arvosta vapauttani niin paljon, että ketään en ala mielistellä rahan vuoksi.

olen huomannut, että miehen sisaren lapset saavat monenlaista, mutta meidän lapset eivät. Mutta olen ajatellut, että oma on asiansa. Jos ei halua olla tasapuolinen, myös lapset sen todennäköisesti huomaavat, ja se on sitten heidän välisensä asia. Jos meidän valintamme elää elämäämme ei miellytä lasten isovanhempia, ja sen vuoksi antavat meille vähemmän tai ei ollenkaan, kun emme elä kuin he haluaisivat meidän elävän, tai kuten he ovat itse eläneet, niin se on heidän valintansa. Me voimme kukin vain elää kuten parhaaksi näemme. Jos isovanhemmat eivät halua tai pysty tasapuolisuuteen, sillä on hyvin todennäköisesti aina myös seuraukset, eli läheisiä ihmisiä on vähemmän, koska epätasa-arvoisuuden huomaa helposti.

 

Näinhän se oikeasti meneen. Lapset ei ole tyhmiä ja ne muistavat kyllä loukkaukset vaikka niitä myöhemmin yritettäisiin rahalla paikata. Haukkuvat anoppi ja appiukko kohdistivat arvostelunsa meidän liitossa lapseen suoraan kun tämä oli viisi vuotias, miniän arvostelun lisäksi. Eli kaikki lapsen kuullen. Sen jälkeen anoppi on yrittänyt asiaa kaunistella lähettelemällä läpäläpä kirjeitä lapselle ja epäsäännöllisesti rahaa ja lahjoja. Nyt lähes aikuinen lapsi ei ole koskaan halunnut kehoituksistamme huolimatta kiittää, koska ei omien sanojensa mukaan ole ostettavissa. Kuten joku tuossa sanoi, appivanhemmat ehkä tarvitsisivat apua vanhetessaan, mutta itsepä ovat osansa valinneet. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

 

"Vieraalle" perinnöistä sen verran, että on ihailtavaa että teillä ei niitä odoteta.

Minä taas tiedän lähipiiristäni useita tapauksia, missä perinnöistä, pienemmistäkin, on taisteltu oikeusistumissa asti eikä sisaruksilla ole tämän jälkeen ollut sanottavaa toisilleen. Kyseessähän ei periaatteessa edes ole sinulle itselleen tuleva varallisuus, vaan se pitäisikin suoraan siirtää sinun lapsillesi, jotka sitä nuorina ihmisinä kipeimmiten tarvitsevat. Kyllä minua ainakin satuttaisi lasteni puolesta tällainen epäoikeudenmukaisuus, jos serkut yht´äkkiä saisivat elämäänsä helpottavan perinnön ja omat lapseni vain murusia siitä.

Mutta hienoa, että teidän suvussanne ei näitä ongelmia ole eikä tule.