Henkilökohtaisesti en koe julistaneeni, että porno ja pettäminen olisivat sama asia, päinvastoin, häpeillen ja nyt ensimmäistä kertaa ääneen sen sanoen, tosin nimimerkin varjossa, että se minusta tältä tuntuu. Minun pettämisen rajani menevät siinä, mikä satuttaa, kuten varmasti jokaisella, ja siksi henkilökohtaiset rajat ovatkin niin erilaisia.
Minusta tuntuu hassulta, että eikö asiaa voi käsitellä arvonäkemyksenä, ilman, että näkemyksen tarvitsisi liittyä itsetuntoon tai huonoon ja epätasapainoiseen suhteeseen (en nyt sano, että nämä olisivat ne ainoat tavat millä täällä olisi aihetta käsitelty). Eikö se voi olla näkemys siinä missä muutkin, ilman, että sitä joutuu selittämään esim. juuri sillä huonosta itsetunnosta?
En näe suorana yhtälönä sitä, että kun olet sinut itsesi kanssa olet sinut myös pornon kanssa ja päinvastoin. Varmasti on ihmisiä, jotka ovat sinut pornon kanssa, mutta eivät itsensä ja tässäkin asiassa myös päinvastoin.
Itse en koe kärsiväni huonosta itsetunnosta. Arkuutta ja rohkeuden puutetta saattaa kyllä löytyä, mutta itsetuntoa koskevat ongelmat tuntuvat jo nuorena käsitellyiltä ja voitetuilta asioilta. Suhteenikin tuntuu hyvältä, rakastan kumppaniani ja hän minua, seksi on taivaallista ja tiedän hänen haluavan minua. Tämä ihminen on se, jonka kanssa haluan viettää elämäni. Siksi haluankin löytää tasapainon asiaan.
Minusta porno tuntuu pettämiseltä, pettämiseltä minua kohtaan, ei pettämiseltä kaikissa suhteissa. Se satuttaa minua, enkä ole ylpeä siitä ja minulla ei taida riittää rohkeus sanoa sitä ääneen. Ja korostan sanaa tuntuu. On aina tuntunut, eikä se ole ollut sidoksissa siihen millaiseksi olen itseni milloinkin kokenut.
Mutta tämä on vain tunne itsestäni, ja varmasti jokaisen ajatuksen ja näkemyksen taakse löytyy myös eläviä esimerkkejä.
Itse en kaipaisi keskustelua siitä, tuleeko porno hyväksyä parisuhteessa vai ei, koska kukin tavallaan, vaan miten elää ja ratkaista parin välinen näkemys ero asiassa ja eritoten, miten ylipäänsä elää oman näkemyksen kanssa, ilman, että kokisi tunnetta, jotenkin huonommaksi, vaan olisi vahvuutta nähdä se yhtä oikeana näkemyksenä kuin pornon hyväksyväkin näkemys ja uskoa, ettei se oikeasti ole asia "joka vain täytyy hyväkyä", vai täytyykö se?
Mielelläni kuulisin teiltä, jotka koette samankaltaisia tunteita pornon suhteen, miten kumppaninne on suhtautuneet tuntemuksiinne ja miten olette ajatukset avanneet toiselle, että hän on ymmärtänyt?
Mutta toki, kuten jo edellinen kirjoittaja totesi, tämä on keskustelu palsta, ja kaikki kommentit ovat yhtä oikeutettuja tänne!
